Mistä sinä katsot kellonajan?

Yhteistyössä AarniWoodin kanssa

Onko rannekello jo katoava esine ihmisten käsissä? Ihmisten toimintaa seuraamalla kun pystyy havaitsemaan, että kellonaikaa tsekataan hyvin usein kännykästä! Rannekelloa kannattaa kuitenkin harkita monesta eri syystä, muun muassa seuraavista. Rannekello toimii myös silloin, kun kännykästä on akku loppu. Rannekello vähentää kännykkäriippuvuutta, sillä sitä katsoessa näkee, niin, vain sen ajan, mitä oli katsomassakin (epätodennäköisempää siis on, että jäät viestittelemään kavereiden kanssa tai selaamaan instagramia, kun katsot rannekelloa…). Ja niin: kello voi olla myös koru.

Rannekelloja on monenlaisia, kuten myös niiden käyttäjiäkin. Rannekello viestii käyttäjästään tietynlaista mielikuvaa. Toiset kaipaavat erityisia ominaisuuksia, kuten vaikkapa sykkeen- tai aktiivisuuden mittaamista, toiset taas haluavat tietyn valmistajan kellon ja ovat valmiita sijoittamaan useista sadoista jopa tuhansiin euroihin. Entä jos valintakriteeteeri olisikin kellon ympäristöystävällisyys, luonnollisuus ja uniikki design?

Voiko kellon todella valmistaa puusta?

Vaikka blogimme ei olekaan muoti- ja kauneusasioihin keskittyvä blogi, niin tahdoimme tuoda Aarnin tännekin, sillä Aarnin arvot puhuttelevat meitä vahvasti! Olemme samaa mieltä siitä, että muovia on maailmassa aivan liikaa. Luonto ja sen puhtaus on erittäin tärkeä arvo ja siksi Aarnin kelloja voikin pitää eräänlaisena kunnianosoituksena luonnon kauneutta kohtaan.

Aarni-kellot on tehty puusta! Mallista riippuen puulaji on joko visakoivu, saarni, pihlaja, eeben tai pähkinäpuu. Aarnin puinen kello on todellinen katseenvangitsija minimalistisella, mutta elegantilla designilla ja laadukkaalla sveitsiläisellä koneistolla.

Itse yllätyin siitä, miten kevyeltä puinen kello tuntuu ranteessa. Se sopii niin arkeen kuin juhlaankin. Kellosta näkee vaivattomasti ajan, vaikka kellotaulusta puuttuukin numerot. Olen ollut todella tyytyväinen XO-malliini, joka on valmistettu lähes mustasta Mosambikilaisesta eebenpuusta. Mainitsemisen arvoinen seikka on vielä se, että kello toimitetaan tyylikkäässä puisessa laatikossa, joka on mielestäni myös yksi tärkeä seikka tuotteen laatua arvioidessa.

Mikä tarina on Aarnin taustalla?

Tuotteet, joiden takana on tarina, puhuttelevat aina ja tekevät tuotteista mielenkiintoisempia kuin monikansallisten suurkorporaatioiden liukuhihnatuoteet. Aarnin tapauksessa on kyse kolmesta kaveruksesta, jotka kaikki jakavat intohimonsa uniikkeja kelloja ja luontoa sekä erityisesti metsää kohtaan. Aarnin perustajat ovat hienosti osoittaneet, että Suomessa puulle keksitään muutakin käyttöä sellun valmistuksen ja takan lämmityksen lisäksi. He ovat onnistuneet luomaan todella hienon tuotteen, joka on suomalaista designia parhaimmillaan.

Mistä sinä katsot kellonajan? Mitä mieltä sinä olet tällaisesta kellosta? Voisitko itse harkita käyttäväsi puista kelloa?

Aarniwoodin kelloja voit ihastella lisää heidän nettisivuillaan tai instagramissa.

//Ramon

Positiivisessa ympäristössä kasvaa parhaiten

 

Yksi suurimmista opeista, joita NLP minulle on opettanut, on juurikin positiivisuus kaikessa tekemisessä. Positiivisuus on ollut aina iso osa minua, mutta nyt viimeisien vuosien tapahtumien sekä NLP-oppien myötä se on kauttaaltaan juurtunut minuun. Siitä jaksan kirjoittaa tekstin toisensa perään. Koen, että positiivisuuden lähettiläänä voin ehkä auttaa ihmisiä yhdellä parhaimmalla tavalla, sillä sen vaikutus ihmisen koko olemukseen, elämään ja toimintaan on valtava.

Miten kommunikoit?

Positiivisessa, rakkaudellisessa ympäristössä kasvaa parhaiten – tämä on erittäin tärkeä asia tajuttavaksi niin itsensä kannalta, lastenkasvatuksen kannalta kuin esimerkiksi jos toimit esimiesasemassa. Omia toimiaan kannattaa tarkkailla: Miten puhut itsellesi, positiivisessa vai negatiivisessa muodossa? Onko kommunikaatiosi jälkikasvusi kanssa pelkkää ein hokemista vai kannattaletko lastesi arkea lauseilla, jotka ovat myönteisiä ja tsemppaavia? Millaista palautetta annat töissä alaisillesi ja minkälaisella kielellä?

Positiivisuus on siitä kiva juttu, että kun sitä käyttää, niin se lisääntyy. Tsemppaa, kehu, kannusta, rohkaise, ole tukena, sano kauniita asioita, kiinnitä huomiosi hyviin puoliin! Ei tarvitse olla siirappinen eikä ällökermainen ollakseen positiivinen. Ei myöskään tarvitse sulkea näköpiiristään kaikkea pahaa eikä ryhtyä edes puolisokeaksi. Positiivisuus on näkökulman ottokeino. Ja tietenkin, jos tahtoo kehittyä, niin uskon, että todellinen kehitys tapahtuu parhaiten positiivisessa ilmapiirissä. Ihminen voi muuttaa toimintaansa kyllä esimerkiksi pelon kautta, mutta onko se sellaista “kehittymistä”, jota tahdot itseltäsi, lapsiltasi tai alaisiltasi?

Aivoille herkkua!

Olen tutustunut paljon positiivisuuteen myös tieteen kautta. Aivot tykkäävät positiivisuudesta! Positiiviset ajatukset lisäävät aivotoimintaa ja synnyttävät lisää synapsien välisiä liitäntöjä, toisin kuin negatiivisuus. Positiivinen elämä kannattaa siis ottaa ihan vakavasti!

Jos olet ihan alussa matkalla kohti positiivisuutta, niin jo se, että kun kiinnittää huomiota omaan puhetapaansa ja -tyyliinsä sekä ajatuksiinsa, niin auttaa matkalla paljon! Aluksi ei tarvitse edes tehdä mitään muutoksia: kunhan vain seurailee itseään ja omaa tapaa kommunikoida. Tsemppiä!

// Emmi

Vierailu Savoon: muikkukukko gluteenittomana ja maidottomana

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Meillä on sukua savossa ja siksi muikkukukko onkin meille kovin tuttu asia 😀 Tässä postauksessa mennäänkin nyt perinneherkkujen maailmaan, meinaan tarjoilen teille tänään muikkukukon reseptin, gluteenittomana ja maidottomana (toki myös kananmunattomana), olkaa hyvä:

Muikkukukko (gluteeniton ja maidoton)

kuoritaikina:

6 dl  vettä

1,5 tl suolaa

100 g  rasvaa sulana tai öljyä (jos käytät gheetä, niin tiedosta, että resepti ei ole silloin täysin maidoton)

500 g gluteenittomia kaurajauhoja

100 g vaaleaa gluteenitonta jauhoa esimerkiksi riisijauhoja

täyte:

1 kg  perattua muikkua

200 g possun kylkisiivua

2 sipulia pieneksi hakattuna

Tee kuoritaikina sekoittaen ainekset keskenään ja kauli siitä pyöreähkö alusta.

Lado pohjalle keon muotoon kerroksittain muikkua ja lihaa sekä sipulia.

Jätä reunat vapaaksi, jotta voit kääntää ne muikkukeon päälle. Kostuta sormia kylmässä vedessä ja liimaa taitoskohdat kiinni.

Nosta kukko pellille, koska on todennäköistä että se ”laulaa” eli vuotaa uunissa. Paista kukkoa ensin 250 asteessa 30 minuuttia, että pinta sulkeutuu ja saa väriä. Peitä kukko leivinpaperilla ja foliolla ja laske lämpötilaa 175 asteeseen ja paista 2 tuntia. Tämän jälkeen laske lämpötilaa noin  120 asteeseen ja anna vielä paistua 2,5 tuntia.

Tämä herkku antaa odotuttaa itseään melko kauan, mutta on kyllä sen arvoista sitten, kun uunista saapuu! Kiitos reseptistä kuuluu rakkaalle äidilleni ja tädilleni!

// Emmi

Mikä paasto sopisi sinulle parhaiten?

Paastoaminen on monille varmasti melko vieras asia tai sitten se saattaa tuoda mitä ihmeellisimpiä mielikuvia hämäristä pussikeittokuureista. Olen itse kokeillut monia tapoja paastota ja seuraavaksi kerron teille kolme tapaa, jotka olen kokenut hyviksi vaihtoehdoiksi.

1. Helpoin tapa

Paasto tarkoittaa taukoa syömisestä. Kaikille meille tulee luontainen tauko yön/nukkumisen aikana. Jos ajatus pitkästä ajasta ilman ruokaa ei tunnu houkuttelevalta alkuunkaan, voit aloittaa sillä, että totuttelet pidentämällä illan viimeisen ja aamun ensimmäisen aterian väliä. Jos tavallisesti syöt vaikkapa klo 21 pienen iltapalan ja aamupalan klo 7, niin kokeile aikaistaa iltapalaa klo 19 ja aamulla klo 7 juotkin vain vettä 0,5-1 litran verran ja syöt vasta klo 9-13 aikaan tai myöhemmin, mikä vain sopii sinun aikatauluihin parhaiten.

Kuinka usein: tätä tapaa voit toteuttaa vaikka joka päivä. Tarkoituksena ei ole syödä vähemmän vaan harvemmin, joten pidä huoli, että syöt riittävästi silloin kuin syöt.

Paaston tarkoitus on antaa ruoansulatuselimistölle pieni tauko. Tauon aikana ruoansulatukseen normaalisti varattu energia voidaan kanavoida muihin elimistön prosesseihin, kuten esimerkiksi kudosvaurioiden korjaamiseen.

2. Keskivaikea tapa

Kun olet kokeillut pidentää illan viimeisen ja aamun ensimmäisen aterian väliä ja onnistunut siinä, olet valmis paastoamaan 24 tuntia. Helpoiten se käy niin, että syöt illalla kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa viimeisen aterian ja seuraavan kerran syöt samaan aikaan seuraavana päivänä.

Valitse paastovuorokaudeksi sellainen ajankohta, jolloin sinulla on jotakin mielekästä, ei kovin fyysisesti rasittavaa tekemistä. Pahinta on olla vain kotona tekemättä mitään ja ajatella koko ajan ruokaa! Muistat vain juoda paljon vettä päivän aikana. On myös sallittua juoda kuppi kahvia mustana tai teetä sellaisenaan.

Kuinka usein: Voit paastota näin vaikka yhden päivän viikosta. Itse suosin tätä tapaa paastota ja teen sitä 2-4 kertaa kuukaudessa, säännöllisesti.

Paaston suurimmat terveyshyödyt alkavat noin 18 tunnin jälkeen, kun keho huomaa, että nyt ei ole ruokaa käsiteltävänä. Saatat tuntea olosi jopa tavallista energisemmäksi tai keskittyminen ja aivotoiminta voi parantua selkeästi.

3. Pitkän kaavan mukaan

Itse tykkään tehdä vähintään kerran vuodessa hieman perusteellisemman puhdistuskuurin, detoksin. Olen käyttänyt tähän Blessed Herbsin Colon Cleanseä. Siinä käytetään ruoansulatusta stimuloivia yrttejä ja psylliumkuitua sekä bentoniittisavea sitomaan myrkkyjä suolesta. Ensimmäiset kolme päivää vähennetään asteittain ateriakokoa ja varmistetaan, että suoli tyhjenee säännöllisesti. Seuraavat viisi päivää paastotaan. Niiden päivien aikana ”nautitaan” vain kuitu+savi-valmistetta sekä yrttisekoitusta omenamehun kanssa. Tämän jälkeen totutellaan suolistoa jälleen pienillä annoksilla kiinteään ruokaan.

Tämänkaltaisella protokollalla on mahdollista putsata suolistoa todella tehokkaasti. Olen huomannut, että kuurin jälkeen energiatasot nousevat selkeästi ja kehossa on kokonaisvaltaisesti parempi ja kevyempi olo.

Pieni varoituksen sana on varmasti paikallaan. Jos olet kerryttänyt itseesi vuosikausia toksiineja tai et ole ollut ihan niin tarkka ruokasi laadusta, etkä ole aikaisemmin tehnyt suurempaa puhdistuskuuria, saattaa suolesta lähteä liikkeelle hyvinkin paljon epämiellyttävää tavaraa. Se toisaalta motivoi myös jatkamaan syömättömyyttä ja auttaa jaksamaan kuurin loppuun saakka. Kuulostele kehoasi, äläkä tee mitään väkisin. Totuttele paastoon asteittain, ja aloita se vain, jos koet että se on sellainen asia, josta olisi sinulle hyötyä. Tiedosta terveydentilasi ja konsultoi tarvittaessa lääkäriäsi, jos olet epävarma.

// Ramon

Kesän helpot kauraiset pikkuleivät (gluteenittomat ja maidottomat)

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Jos kaipaat jotakin herkkua, mutta pihailu kutsuu tällä hetkellä enemmän kuin pitkäkestoinen leivonta, niin tässä on ohje juuri sinulle. Helpot, nopeat, herkulliset gluteenittomat ja maidottomat kauraiset pikkuleipäset.

Makeat kaurauset pikkuleipäset

200g sulatettua kookosöljyä

2 dl kookossokeria

2 kananmunaa

2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita tai kaura-tattarihiutaleiden sekoitus

2,5 dl gluteenittomia jauhoja oman mielen mukaan (esimerkiksi riisijauhoja)

2 tl leivinjauhetta

1tl psylliumia

ripaus aitoa vaniljaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kananmunat ja sula rasva/öljy ja sekoita tasaiseksi. Nosta lusikalla nokareita pellille ja muista sijoittaa nokareet väljästi, sillä ne leviävät jonkin verran. Paista noin 8 minuuttia 180-200 asteessa. Jäähdytä pellillä.

Ihanaa alkanutta heinäkuuta kaikille!