Nukkumatin eväät

Yhteistyössä Foodinin kanssa

On olemassa ruokia ja ravinteita, jotka parantavat unenlaatua ja sitten on olemassa niitä, jotka heikentävät unta. Ruoka on vain yksi osa laadukkaan unen yhtälöä. Jotta uni ylipäätänsä tulisi illalla, täytyy muutamien perusperiaatteiden toteutua.

Unensaamisen perusperiaatteet

Ajoitus. Pitkin päivää tulee jaksoja, jolloin olemme virkeämpiä ja jaksoja, jolloin väsyttää enemmän. Vireystila vaihtelee 90 minuutin pituisen syklin mukaan. Sama toistuu yölläkin; unen syvyys vaihtelee 90 minuutin sisällä syvästä unesta lähelle heräämistä. Silloin kun illalla huomaa ensimmäisen kerran pyyhkivänsä unihiekkaa silmäkulmastaan, on syytä mennä nukkumaan. Jos ei silloin hyppää nukkumatin kyytiin, tulee seuraava kyyti vasta noin 90 minuutin päästä. Säännöllisyys on tässä kohtaa valttia. Se helpottaa ennakoimista, mutta myös kehon sisäisen kellon, eli sirkadiaanisen rytmin säilymistä.

Valo. Valo ja toisaalta pimeys on yksi tärkeimmistä uni-valvetilaa säätelevistä tekijöistä. Tarvitsemme oikeanlaista valoa oikeaan aikaan vuorokaudesta. Valo säätelee melatoniinin tuotatoa, joka on kehomme tuottama unihormoni. Tarvitsemme aamulla heräämisen jälkeen ja keskellä päivää kirkasta valoa, jotta elimistö tietää, että on päivä. Illalla taas olisi hyvä, että valo olisi mahdollisimman pienitehoista ja värisävyltään lämpimänkeltaista/punaista. Eli katsellaan takkatulta tai kynttilää tietokoneen ja kännykän näytön sijaan.

Rauhoittuminen. Aamulle ja päivälle kannattaa ajoittaa raskaimmat ponnistelut. Ilta olisi hyvä pyhittää rauhalliselle, rentouttavalle tekemiselle. Kuntosali, juoksulenkit ja jääkiekkoharjoitukset eivät ole parasta unilääkettä, mutta venyttely, kevyt kävely tai vaikkapa meditointi sen sijaan voivat houkutella unta. Unen tuloon, melatoniinin eritykseen, liittyy kehonlämmön laskeminen. Rankka liikuntasuoritus sen sijaan nostaa kehon lämpötilaa ja myös stressihormoni kortisolin määrää hetkellisesti. Kortisoli jyrää melatoniinin. Myös muu kuin liikuntasuorituksesta aiheutuva stressi häiritsee unta.

Mitä sitten pitäisi syödä jotta uni tulisi?

Syömiseen pätevät yhtälailla yllä mainitut periaatteet: se pitää ajoittaa oikein, sen pitää tukea melatoniinin tuotantoa sekä kehon rauhoittumista.

Ajoita iltapala niin, ettet syö liian raskaasti juuri ennen nukkumaan menoa. Iltapalalla olisi hyvä olla hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, jotta verensokeri pysyisi tasaisena yöllä, mutta myös siksi, että usein hiilihydraatipitoisen aterian jälkeen alkaa väsyttämään, kun verensokeri tasaantuu pienen nousun jälkeen. Hyviä hiilihydraattilähteitä illalle ovat esimerkiksi riisi, kaura ja bataatti. Aivot tarvitsevat energiaa myös yöllä. Hiilihydraatit ovat aivoille ensisijainen energianlähde, kun niitä on saatavilla, mutta voit ravita aivoja myös ketogeenisillä rasvoilla (mct-öljyillä) sekä omega-3 rasvahapoilla.

Melatoniinin esiasteet ovat serotoniini ja tryptofaani. Tryptofaani on aminohappo, jota on monissa ruoka-aineissa, kuten maitotuotteissa, kalkkunassa, merenelävissä, siemenissä ja pähkinöissä, kikherneissä, useissa hedelmissä ja vihanneksissa sekä viljoissa. Jotta tryptofaani konvertoituu melatoniiniksi asti tarvitaan kalsiumia ja B6-vitamiinia. Niitä saa hyvin edellä mainituista kategorioista. Kirsikka on paras suora melatoniinin tuotantoa edistävä ruoka-aine. B6-vitamiinia saa hyvin esimerkiksi auringonkukansiemenistä, banaanista ja avokadosta. Kalsiumlähteistä klassisin unilääke on (lämmin) maito, mutta myös vihreät kasvikset tai sardiinit ovat hyviä lähteitä.

Rauhoittumista voi tukea magnesiumia ja kaliumia sisältävillä ruoka-aineilla. Hyviä lähteitä ovat pähkinät ja erityisesti mantelit, pinaatti, lehtikaali, lohi, makrilli ja jo yllä mainituista banaani sekä avokado. Voit helpottaa kehoa rentoutumaan myös yrttiteellä. Hyviä yrttejä ovat esimerkiksi kamomilla, valeriaana ja kärsimyskukka. Eteerisillä öljyillä voi myös houkutella unentuloa. Laventeli, olibaanihartsi ja setripuu ovat oivallisia öljyjä tähän tarkoitukseen. Adaptogeeneistä on ashwagandha ja reishi kokeilemisen arvoinen, varsinkin, jos kärsit liiasta stressistä.

Kokeile tehdä intialainen rauhoittava iltamaito. Siihen tarvitset:

2dl (raaka)maitoa

1rkl hunajaa

1tl ashwagandhaa

Lämmitä maito kattilassa, mutta älä anna sen kiehahtaa. Lisää hunaja ja ashwagandha sekoittaen joukkoon. Nauti lämpimänä.

Mitä ruokia tulisi välttää?

Vältä liian sokerisia ruokia illalla. Jos verensokeri laskee liian alas yöllä, aiheuttaa se stressireaktion keholle, josta seuraa melatoniinin tuotannon häiriintyminen. Vältä piristäviä ruoka-aineita, kuten kofeiinia, teobromiinia ja teofylliiniä. Eli tavallinen kahvi, tumma suklaa sekä valkoinen, vihreä ja musta tee sisältävät näitä. Vältä alkoholia illalla, sillä se viivästyttää nukahtamista monella tunnilla ja heikentää unenlaatua. Vältä liian rasvaista ja mausteista ruokaa illalla, sillä se voi aiheuttaa ruoan takaisinvirtausta (refluksia). Vältä ruoansulatukselle työläitä proteiinilähteitä, kuten pihviä tai makkaraa, sillä ruoansulatuselimistö toimii yöllä hitaammin, eikä sen olisi tarkoitus edes kauheasti tehdä työtä, kun me nukumme.

//Ramon

Atoopikon kronikat osa 1

Asyra-mittaus on saatu yhteistyönä tähän blogitekstiin

Olen kärsinyt atooppisesta ihottumasta säännöllisen epäsäännöllisesti koko aikuisikäni. Ensimmäinen pahempi kausi tuli parikymppisenä, noin 10 vuotta sitten. Se kesti silloin suunnilleen kaksi vuotta ja meni itsestään ohi. Tai no ei ihan itsestään, käytinhän minä ihotautilääkärin määräämiä kolmannen asteen kortisonivoidetta sekä takrolimuusimonohydraattia pitkiä kuureja. Atopian laukaisijaksi epäiltiin valtavaa altistusta kissanhilseelle ja -karvalle. Tämä liittyi silloiseen työhöni. Prick-testikin osoitti tuolloin melko voimakkaan reaktion kissalle. Testistä löytyi myös useat siitepöly-yliherkkyydet, mutta ruoka-aineallergioita siellä ei näkynyt.

Kun tämä ensimmäinen ihottumajakso rauhoittui, olin käytännössä oireeton viisi-kuusi vuotta. Kolme vuotta sitten joulukuussa alkoi toinen aalto. Sain kasvoihini pienen ihottumaläiskän, joka ei meinannut lähteä millään pois. Sitten sitä alkoi tulemaan muuallekin ihottumalle tavanomaisiin paikkoihin, kuten taipeisiin, sekä silmien ympärille. Eikä se ole loppunut vieläkään kolmen vuoden jälkeen!

Jouduin jälleen mennä ihotautilääkärin luo puolitoista vuotta sitten, jotta saisin riittävän tehokkaat rasvat hoitamaan ihottumaa. Teimme laajan prick-testin, josta löytyi edelleen siitepöly- ja kissayliherkkyydet. Ainoa ruoka-aine, mistä tuli hivenen suurempi pampula käsivarteen oli hasselpähkinä. Ihotautilääkärini lohduton tuomio oli vain, että ”Atooppiselle ihottumalle vain ei voi mitään. Sen kanssa on opittava elämään. Säännöllinen ihon rasvaus on ainoa, mitä voi tehdä. Ruokavaliota ei ole syytä rajoittaa mitenkään.”

Se, mikä tässä nykyisessä jaksossa on erilaista, on se että olen tehnyt viimeisen neljän vuoden aikana merkittävän ruokavaliomuutoksen. Aikaisemmin käytin runsaasti maito- ja viljatuotteita ja noudatin jokseenkin yleisiä ravitsemussuosituksia, tosin sokeria tuli syötyä paljon yli suositusten. Nykyisin syön 90-prosenttisesti luomuruokaa, noudatan gluteenitonta ruokavaliota, eikä meille edes ole tavallista sokeria kotona. Valmistan käytännössä kaiken ruokani itse parhaimmista raaka-aineista, mitä on saatavilla. Syön paljon rasvaisempaa ruokaa kuin aikaisemmin. Syön vitamiineja ja hivenaineita ravintolisinä.

Itse uskon siihen, että usein ihottuman voi linkittää jollain tavalla suoliston huonoon kuntoon. Olen jo jonkin aikaa kokeillut rajoittaa erilaisia juttuja ruokavaliossani, kuten kananmunia, koisokasveja, maitotuotteita, viljoja, pähkinöitä yms., mutta missään vaiheessa ei ole tullut selkeyttä, että onko joku edellä mainituista epäsopiva minulle vai ei. Suunnittelin pitkään, että olisin mennyt seuraavaksi IgG-testiin selvittämään ruoka-aine yliherkkyyksiä, mutta testien tyyris hinta on ollut tähän asti esteenä. Sitten kuulin muutaman tuttuni kautta, että he olivat saaneet paljon apua Asyra-mittauksesta vastaavanlaisien vaivojen kanssa taisteluun.

Asyra-mittaus

Asyra-mittaus perustuu sähkömagneettiseen värähtelyyn. Asyralla on hieman samanlainen toimintaperiaate kuin valheenpaljastimella. Laitteen mittausmenetelmässä on elementtejä kiinalaisesta lääketieteestä ja homeopatiasta. Asyralla voi mitata monia asioita kehossa, mm. vitamiini-, hivenaine- ja rasvahappotasot, allergiat ja ruoka-aineyliherkkyydet sekä erilaisia aineenvaihdunnan häiriötiloja. Asyralla etsitään kehosta epätasapainotiloja. Käytännössä mittaus tapahtuu niin, että mitattava ottaa käsiinsä metalliset kapulat ja jopa alle minuutissa laite on suorittanut mittauksensa. Sitten terapeutilla on dataa, josta hän voi tehdä tulkintoja, sekä tulosten perusteella mahdollisesti suositella ravintolisiä tai muita korjaavia toimenpiteitä.

Asyra ei ole perinteinen työkalu esimerkiksi sairauden diagnosointiin, vaan pikemminkin sillä saa kokonaisvaltaisen kuvan ihmisen (potilaan) tilanteesta ja näin ollen häntä voidaan hoitaa myös kokonaisvaltaisemmin.

Asyran tulokset

Ruoka-aineet jaettiin tuloksissani kahteen ryhmään: kehoa heikentäviin (usein vasta-ainetuotantoa) ja ärsyttäviin (huonosti sulaviin). Sain ohjeeksi poistaa ruokavaliostani viikoksi seuraavat ruoka-aineet: kumina, oliivi, pintopavut, mausteneilikka, aprikoosi, retiisi, lampaanliha, saksanpähkinä ja glukoosifruktoosisiirappi. Nämä sain palauttaa viikon kuluttua. Tämän tarkoitus oli rauhoittaa suolistoa poistamalla sitä ärsyttäviä ruokia.

Neljäksi viikoksi jouduin poistamaan aspartaamin, taimenen, parapähkinän, riisisiirapin, ruijanpallaksen, kesäkurpitsan, kananmunan valkuaisen, maapähkinän, cheddarjuuston, kidneypavut, luumun, omenan, miekkakalan, keräkaalin, makadamiapähkinän, speltvehnän, päärynän, lohen, natriumsulfaatin E514 ja stevian. Neljän viikon jälkeen jokainen ruoka-aine tuli testata yksitellen, jotta voisi olla varma niiden sopivuudesta.

Samaan aikaan, kun aloitin kyseisen eliminaatiodieetin, hoidin ihoni kuntoon vahvoilla rasvoilla. Kahden viikon jälkeen olin hetken käytännössä oireeton, mutta sitten oireet palasivat pikkuhiljaa. Olin 8 viikkoa syömättä molempien listojen ruoka-aineita. Ainoastaan kahtena päivänä, kun en tehnyt jokaista ateriaani itse vaan otin kahvilasta gluteenittoman leivän, saatoin altistua kananmunan valkuaiselle.

Johtopäätökset

Vaikka edelleen uskon, että atopiani perimmäisen syyn voi ainakin osin jäljittää suolistooni, joudun vielä jatkamaan salapoliisin työtä. Asyrasta ei ollut ihottumani syyn löytämiselle suoranaista hyötyä. Kuten aikaisemmin kerroin, elin ensimmäisen ihottumajakson jälkeen viitisen vuotta oireettomasti ja tuona aikana en rajoittanut ruokavaliotani millään tavalla, eikä ruoan laatu ollut opiskelijabudjetilla elellessä millään tavalla edes kohtalaista (nykyiseen verrattuna).

Nyt kun keskustelin tilanteestani Ravintoevitan asiantuntijan Eeva-Maria Varpion kanssa, heitti hän keskusteluun ohimennen yhden asiakastapauksen, jossa vastaavanlaisen ihottumaongelman aiheuttajaksi todettiin parasiitti suolistossa. Se tarina osui ja upposi. Olen pitkään vitsaillut, että minulla on varmaan joku lapamato tai vastaava, koska olen ollut koko aikuisikäni hoikka vartaloltani. Olen pystynyt käytännössä syömään niin paljon kuin haluan, sitä mitä haluan, ilman lihomisen pelkoa. Toisaalta en ole myöskään kartuttanut lihasmassaa kehooni juurikaan viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikka olen treenaillut salilla käytännössä koko tuon ajan keskimäärin kolme, ajoittain jopa neljä-viisi kertaa viikossa ja syönyt niin, että olisi voinut olettaa hieman massaa tarttuvan.

Täytynee varmaankin lähteä etsimään syypäätä hieman isommalla suurennuslasilla ja laajemmilla hakukriteereillä. Tulen kirjoittamaan jatko-osan, kun olen selvittelyt asiaa eteenpäin.

// Ramon

 

Lähteet:

http://www.asyra.co.uk/understanding-asyra-testing/

http://www.ravintoevita.fi/asyra.html

Kun rokotekriittinen teksti väärinymmärretään – Vastine Julkisen sanan neuvoston langettavaan päätökseen

Otan tässä kirjoituksessa kantaa julkisen sanan neuvoston päätökseen Kaksplussan toimitusta (ja sitä kautta minun kirjoittamaa tekstiä) kohtaan. Kirjoitin siis rokotteista kriittiseen (huomioi: en kielteiseen) sävyyn blogitekstin keväällä, jonka Kaksplussan toimitus jakoi omalla facebook-sivustollaan. Tämän perusteella joku ärsyyntyi ja teki kantelun julkisen sanan neuvostoon.

Tämä kohu vain vahvistaa pointtiani ja olen kiitollinen siitä, että keskustelu jatkuu. Siis: Rokotekriittisyys ei ole tämän päätöksen mukaan sallittua mediassa. Jos haluat selvittää kuka hallitsee yhteiskuntaa, selvitä ketä ei saa arvostella. Jos rokotteet ovat tutkitusti turvallisia ja tehokkaita, niin pitäisi niiden kestää myös kriittinen tarkastelukin. Ainakin itselläni epäilykset nousevat heti esiin, jos mediassa ei julkaista mitään kriittistä tekstiä näin isoa ihmisjoukkoa koskettavasta asiasta kuten rokotusten turvallisuus ja tehokkuus.

JSN:n toteaa päätöksessään, että kantelijan mukaan blogikirjoitus sisältää useita kyseenalaisia
väittämiä, joista esimerkiksi seuraavat ovat selkeästi epätosia tai
täysin perustelemattomia:
“Ei tule tilannetta, että elimistö joutuu samanaikaisesti kohtaamaan
yli 20 eri virusta tai bakteeria. Miksi rokotusohjelmassa kuitenkin
tehdään näin?”

Otetaan tarkasteluun viitosrokote, joka nimensä mukaankin pitää sisällä viisi eri sairautta. Oletko kuullut ihmisestä, joka sairastaa polioa ja jolla on samanaikaisesti hinkuyskä- ja kurkkumätäinfektio sekä jäykkäkouristus että HIB? Mikä väittämässäni on selkeästi epätotta tai täysin perustelematonta? Tuossa kyseisessä rokotteessa on noin 20 eri kantaa viruksia/bakteereja. Tuo yllä mainittu lainaus tarkentui blogitekstissä vielä huomiolla, että kyseessä on 20 eri taudinaiheuttajaa, jotka jylläävät kehossa samanaikaisesti, eikä vain mistä tahansa bakteerista.

Seuraava kantelijan mukaan selkeästi epätosi tai täysin perustelematon väittämä:
Rokotteiden tarjoama immuniteetti on parhaimmillaankin vain muutamia vuosia, jos sitäkään.”

Tähän voisi huomauttaa, että kannattaa nyt ainakin alkuun perehtyä rokotteiden pakkausselosteisiin. Otetaan suora lainaus nyt vaikkapa samaisen viitosrokotteen pakkausselosteesta: “Kuten kaikki rokotteet, Infanrix Polio+Hib ei ehkä täysin suojaa kaikkia rokotettuja lapsia.” En ymmärrä, mikä kirjoittamassani on selkeästi epätotta tai täysin perustelematonta.

Seuraava:
Valta-osalla rokotteiden parissa työskentelevillä lääkäreillä ja
terveydenhoitajilla ei ole aavistustakaan, mitä rokotteet pitävät
sisällään.” 

Jos ette uskoa väittämää, niin soittakaa omalle neuvolan terkkarilla tai neuvolalääkärille ja pyytäkää häntä luettelemaan ulkomuistista vaikkapa viitosrokotteen sisältö. 

Seuraava:
HPV eli papilloomavirusrokotteella pyritään ehkäisemään kohdunkaulan
syöpää. Surullista tässä rokotteessa on se, että maailmalla ihmisiä on
kuollut enemmän hpv-rokotteen haittoihin kuin itse kohdunkaulan syöpään.”

2006-2015 välillä VAERS:iin on raportoitu 117 kuolemantapausta, jotka sattuivat välittömässä yhteydessä rokotukseen. Vastaavasti en ole onnistunut löytämään tilastoa tuolla aikavälillä, josta selvisi kohdunkaulan syöpään kuolleiden lukumäärä. Ainoa tilasto, jonka olen löytänyt on, että jenkeissä (josta yllä mainittu rokotteisiin liittyvä kuolleisuuslukukin oli) ilmenee vuosittain n. 11800 kohdunkaulasyöpädiagnoosia. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että minkä ikäisiä rokotukseen kuolleet ovat: nyt puhutaan nuorista tytöistä! Selvennetään vielä sen verran, että rokotehan ei edes suojaa kohdunkaulan syövältä. Sen oletetaan suojaavan papilloomavirusta vastaan (joskaan tehoa ei ole kliinisesti todistettu) ja 90% papilloomavirustartunnoista paranee itsestään kahden vuoden sisällä.

Kohdunkaulansyöpä pystytään nykyisin toteamaan hyvin varhaisessa vaiheessa seulonnoilla. Eikä syöpädiagnoosi ole, varsinkaan varhaisessa vaiheessa todettuna, enää välitön kuolemantuomio. Toinen huomio tähän yhteyteen, että syöpäkuolleisuutta on erittäin hankala tilastoida, sillä monesti ei voida olla varmoja kuolevatko syöpäsairaat ns. hoitoonsa vai diagnoosiinsa! Eikö ole surullista, että ainoat länsimaissa hyväksytyt syöpähoidot aiheuttavat itsessään syöpää?

Julkisen sanan neuvosto kirjoitaa ratkaisussaan näin:
“Blogitekstin kirjoittaja totesi blogitekstissä ainoastaan referoineensa
videolla olleita väitteitä. Hän painotti, etteivät ne ole hänen omia
väitteitään tai mielipiteitään. Neuvosto toteaa, että näin tehdessään
kirjoittaja myönsi itsekin, ettei hän pyrkinyt totuudenmukaiseen
tiedonvälitykseen tai lähdekritiikkiin, eikä hän ollut edes yrittänyt
tarkistaa tietoja. Tämän seurauksena blogissa esitettiin rokotuksista
väitteitä, joissa tosiasiat, mielipiteet ja sepitteellinen aineisto
sekoittuivat.”

Millä perusteella neuvosto toteaa, että minä muka myönnän, etten ole pyrkinyt totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen tai lähdekritiikkiin, jos vain teen selväksi, että olen referoinut tekstin dokumentista, enkä tuottanut sitä itse? Koska aihe on niin tulenherkkä ja voimakkaita tunteita herättävä, halusin tehdä erityisen selväksi kaikille, ketkä mahdollisesti haluavat kommentoida tekstiin liittyen, että heidän on turha lähteä herjaamaan henkilökohtaisesti minua (mikä valitettavan usein tapahtuu vastaavanlaisissa julkaisuissa). Se ei mielestäni sulje pois lähdekritiikkiä, jos referoi toista teosta, varsinkin kun tässä tapauksessa olen perehtynyt hyvin laajalti aiheeseen myös referoimani dokumentin ulkopuolella. Miksi ihmeessä en pyrkisi totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen näin tärkeässä asiassa, joka liittyy myös omiin lapsiini? Miten neuvosto voi päätöksessään väittää, että en ole edes yrittänyt tarkastaa tietoja, jos minua ei ole henkilökohtaisesti edes kuulusteltu asiasta ennen ratkaisun langettamista? Melkoisen mielivaltaisesta (lue kansalaisia kyykyttävää) touhua…

// Ramon

P.S. Tästä tekstistä, kuten muistakin teksteistä, joita Hei meillä valvotaan-blogiin kirjoitimme, on muuton myötä hävinnyt kommentteja bittiavaruuteen. Kirjoittakaa niitä siis uudelleen, jos tahdotte ne näkyviin.

Tietopläjäys istukasta + ohjeet sen syömiseen

Useammille äideille sana istukka
saattaa tuoda vastenmielisiä muistoja mieleen. Se on se synnytyksen
jälkeinen verinen molluska, joka pitää vielä pinnistää pihalle
lapsen syntymän jälkeen. Istukka on erityislaatuinen sisäselin
siinä mielessä, koska keho muodostaa sen vain raskautta varten.
Tämän jälkeen keho hankkiutuu siitä eroon, koska se ei tarvitse
sitä enää.

Istukalla on tärkeä rooli
raskaudessa. Se säätelee vauvan ravinnonsaatia ja samalla
poistaa tämän jätöksiä. Napanuora kiinnittyy istukkaan.
Istukassa on ns. äidin osa ja lapsen osa. Näin äidin ja vauvan veret eivät sekoitu. Istukka tuottaa monia hormoneja.
Istukka on noin puoli kiloa painava pussimainen elin, joka näyttää
pinnallisten verisuoniensa kanssa litteältä puulta, ‘tree of life’.
Istukan englanninkielinen nimi
‘placenta’ tulee latinasta ja se tarkoittaa kakkua. Monissa
kulttuureissa istukalla on tärkeä merkitys. Eräissä kulttuureissa
istukka haudataan synnytyksen jälkeen. Tällä uskotaan olevan lasta
ja äitiä suojeleva vaikutus. Toiset hautaavat sen siksi, että se
vahvistaa lapsen ja luonnon yhteyttä. Jotkut istuttavat puun istukan
haudan päälle. Nykyisin istukasta tehdään jopa taidetta, kuten
tauluja tai muita koriste-esineitä.
Sitten on se toinen tapa. Se, mitä
kaikki nisäkkäät maan päällä tekevät. Äidit syövät
istukkansa! Tälle on kaksi selitystä. Ensimmäinen on se, että
verinen istukka houkuttelisi luonnossa saalistajia paikalle ja
synnytyksen uuvuttama emo sekä vastasyntynyt olisivat melko helppo
saalis. Toinen selitys istukan syömiselle on sen sisältämät
ravinteet. Joidenkin arvioiden mukaan istukkaan on varastoituneena äidin
eri hormoneja jopa parin kuukauden tarpeille.
Istukka sisältää prostaglandiinia,
joka saattaa edesauttaa kohdun palautumista synnytyksestä. Istukka
sisältää oksitosiinia, joka on ainoa hormoni, millä on
stressihormoni kortisolia alentava vaikutus. Istukan syömisellä on
todettu olevan mielialaa nostava, energiatasoja boostaava ja
maidontuoloa lisäävä vaikutus.
Ja kaikille teille
tiedeorientoituneille, rct-tutkimusten perään huutetijoille
tiedoksi vaan, että nyt puhutaan melkoisen marginaalisesta
porukasta, joka tämänlaista toimintaa harrastaa, siksipä
tutkimuksia aiheesta ei yksinkertaisesti ole. Vain anekdootteja. Esimerkiksi jenkkilässä on monia palvelutuottajia, jotka tulevat joko
itse noutamaan istukkasi synnäriltä tai sitten toimittavat sinulle
kylmäboksin etukäteen, jonka lähetti noutaa. 48 tunnissa saat
sitten istukkasi kuivattuna, jauhettuna ja kapseloituna kätevästi
kotiovellesi. Tästä palvelusta joutuu tietenkin maksamaan melkoisesti.
Se on helppoa tehdä itsekin alla olevien ohjeiden mukaan.
Siis teille, ketkä olette vielä mukana,
kerron seuraavaksi niksinurkkauksessa, miten tuosta sitkeästä,
verisestä pussukasta saa käteviä kapseleita, joita voi napsia
ilman oksennusrefleksiä ja kannibalistin leimaa.

Vaihe 1
Sairaalalaukussa tulisi olla mukana 2
litran minigrip-pussi, kylmäkalleja sekä kylmälaukku.
Vaihe 2
Ilmoita kätilöllesi hyvissä ajoin,
että haluat istukkasi mukaan. Sinun ei tarvitse perustella miksi
näin haluat, onhan se sinun sisäelimesi!
Vaihe 3
Kun istukka on synnytetty ja tämän
jälkeen tutkittu sekä todettu terveeksi, pakkaa se minigrippiin ja
laita kylmään.
Vaihe 4
Vie istukka kotiin niin pian kuin mahdollista, pyyhi se kuivaksi
talouspaperilla ja aseta se leivinpaperin päälle. Laita istukka
kuivuriin tai uuniin 40 asteeseen kuivumaan noin 12 tunniksi tai
kunnes istukka on rutikuiva.
Vaihe 5
Murskaa terävällä veitsellä istukka
mahdollisimman pieniksi murusiksi ja laita murut tyhjiin kapseleihin.
Vaihe 6
Nauti päivittäin synnytyksen jälkeen
1-4 kapselia ruoan yhteydessä.

RJ

Onko sinunkin kehossasi kaikkia aakkosia tarpeeksi?

Tässä tulee ravintolisäpostaussarjan toinen osa! Ensimmäinen osa löytyy täältä (klik!) – siinä  käsittelimme perusasioita ravintolisistä
ja suolistosta. Suosittelen aloittamaan lukemisen sieltä. Tämä toinen osa käsittelee myös tärkeää aihetta: vitamiineja!

Vitamiinien viidakko saattaa olla asiaan vihkiytymättömälle aika
monimutkainen. Valmistajia tulee koko ajan lisää ja sitä mukaan myös
uusia tuotteita. Äkkiseltään alkaa kuulostamaan hyvältä idealta ottaa
vain monivitamiini, jossa on vähäsen kaikkea. Mutta onko se oikeasti
hyvä idea?

Jotta vitamiineista
olisi oikeasti jotain hyötyäkin, täytyy niiden olla aktiivisessa
muodossa ja niiden täytyy myös imeytyä elimistöön. Vitamiinit on hyvä
ottaa ruokailujen yhteydessä. Monet vitamiinit ja hivenaineet tavitsevat
ruoansulatusetsyymejä ja kuljettajaproteiineja imeytyäkseen
optimaalisesti.

Monivitamiineja on monenlaisia, mutta monessa on perustavanlaatuisia puutteita. Vitamiinit eivät ole oikeassa, aktiivisessa muodossa ja niiden annostus ei ole riittävä. Monivitamiineihin on yritetty mahduttaa mahdollisimman laaja kirjo eri vitamiineja, joita et välttämättä edes tarvitse! Jos haluat varmistua, että käytät oikeita vitamiineja ja riittäviä määriä, on hyvä aloittaa ensin laajalla vitamiini- ja hivenainemittauksella. Kaikki eivät tietenkään ole valmiita satsaamaan arvokkaisiin mittauksiin, ja sen vuoksi esittelemmekin seuraavaksi muutamia perusvitamiineja ja ravintolisiä, joita kannattaisi harkita käyttävän.

Vitamiinit jaetaan kahteen pääluokkaan, rasvaliukoisiin ja vesiliukoisiin. Rasvaliukoiset varastoituvat elimistöön, mutta vesiliukoiset vitamiinit poistuvat helpommin elimistöstä virtsan mukana. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A, D, E ja K-vitamiini. Vesiliukoisia ovat C- ja B-vitamiinit.
Me käytämme itse ravintolisinä kaikkia yllämainittuja paitsi E-vitamiinia. Nostan seuraavaksi muutamia tärppejä:


A-vitamiini. A-vitamiini tehtävänä on huolehtia näöstä, ihosta, luista ja vastustuskyvystä. Lapsilla A-vitamiini on normaalin kasvun ja kehityksen yksi tärkeä rakennusaine. A-vitamiinia on eläinperäistä aktiivista muotoa (retinoli) ja sen kasviperäistä esiastetta betakaroteenia. Lähes poikkeuksetta vitamiinivalmisteissa oleva A-vitamiini on inaktiivisessa beetakaroteeni muodossaan. Sen konversio elimistössä aktiivikseksi retinoliksi on heikohkoa. Parhaimpia retinolin lähteitä ruokavaliossa on (luomu)maksa. Jos siis syöt laadukasta maksa kerran tai kaksi viikossa, et luultavasti tarvitse A-vitamiinilisää. Kaikille muille se on välttämätön. Annostuksessa on yksilöllisiä eroja, siksi ei voi suositella one-size-fits-all -annostusta. Me käytämme Biomedin A-tippoja: lapsille annamme yhden tipan (750µg) ja itse otamme 2-4 tippaa päivittäin.


D-vitamiini. D-vitamiinin tärkeyttä on korostettu jo jonkin aikaa, mikä on hyvä. Mutta valitettavasti meille suomalaisille suositellaan aivan liian pieniä määriä sitä. Käytännössä D-vitamiinin liikasaannin vaara on hyvin pieni, varsinkin jos samanaikaisesti käyttää A- ja K-vitamiinia. Ne toimivat synergisesti elimistössä. D-vitamiini osallistuu ainakin 300 geenin aktivointiin elimistössä. Sillä on tärkeä rooli mm. hormonitoiminnan, vastustuskyvyn ja luuston kunnon ylläpitäjänä. D-vitamiini taso seerumissa tulisi olla mielellään yli 100 nmol/L. Tämän vitamiinitason määrittäminen verikokeella on ehkä tärkein asia, mitä voit tehdä, jos jotain terveysmarkkeria haluat verikokein seurata. Sopiva annostus löytyy seerumin tasoa seuraamalla. Annamme Biomedin D-tippoja kesäaikaan yhden lapsille (25µg) ja talvisin kaksi, itse otamme kaksinkertaisen annoksen.

E-vitamiini. E-vitamiini on tärkeä antioksidantti elimistössä. Useimmiten ihmiset saavat sitä riittävästi ravinnosta, mutta jos syöt äärimmäiset yksipuolisesti, vähärasvaista ja prosessoitua ruokaa, on mahdollista, että kärsii E-vitamiinin puutteesta. Pähkinät (mantelit) ja avokado ovat esimerkiksi hyviä lähteitä.

K-vitamiini. K-vitamiinista ei puhuta kovin paljon. Se on siitä huolimatta erittäin tärkeä vitamiini. K-vitamiini jaetaan kasviperäiseen K1 ja eläinperäiseen (poikkeuksena natto) K2 -muotoon. K1-vitamiinia on kaikessa vihreässä. Suoliston bakteerit muuttavat K1-vitamiinin sen aktiiviseen K2 muotoon, jos siis suolistofloorasta löytyvät tähän tarkoitukseen oikeat bakteerit. Tämä on yksi syy, miksi suositellaan syötävän ns. grassfed lihaa eli vapaasti niityllä ruohoa märehtineen eläimen lihaa. Märehtijän pötsissä K1 muuttuu K2:seksi. Siksi lihan ja maitotuotteiden alkuperällä on väliä. Olet sitä, mitä syömäsi eläin on syönyt! K-vitamiini osallistuu veren hyytymiseen ja monien hivenaineiden aineenvaihduntaan. Ilman riittävää K-vitamiinitasoa elimistössä ei esimerkiksi kalsiumaineenvaihdunta toimi kunnolla. Kalsium ei sitoudu luihin tehokkaasti ja osa jää verenkiertoon seilaamaan aiheuttaen verisuonten kalkkeutumista. Oletko koskaan miettinyt miksi Suomessa on niin paljon osteoporoosia vaikka täällä juodaan aivan tolkuttomasti maitoa?


B-vitamiinit. B-vitamiineihin kuuluvat tiamiini (B1-vitamiini), riboflaviini (B2-vitamiini), niasiini, biotiini, pantoteenihappo, pyridoksiini (B6-vitamiini), foolihappo ja kobalamiini (B12-vitamiini). B-ryhmän vitamiineilla on lukuisia tehtäviä elimistössä. Ne osallistuvat mm. makroravinteiden aineenvaihduntaan ja hermoston toimintaan. Yleisesti ottaen ihmiset saavat riittävästi B-vitamiineja ravinnosta, jos he syövät monipuolisesti (vihreitä) kasviksia ja lihaa. Tärkeimmät B-vitamiinit, joiden syömistä ravintolisänä kannattaa harkita, ovat foolihappo ja B-12. Foolihappo tulisi olla folaattimuodossa ja B-12 metyylikobalamiinina. B-12 tarvitsee imeytyäkseen niin sanotun sisäisen tekijän, jota muodostuu mahalaukussa. Jos sinulla on vatsahappojen epätasapainoa, refluksitauti ja/tai käytät happosalpaajia, voi olla, että B-12 vitamiinin imeytyminen on heikentynyt. Käytämme itse Biomedin B-complexia tai aktiivisia B-12 tippoja. Koska B-vitamiinit ovat vesiliukoisia, ei tarvitse olla huolissaan niiden liikasaannista. Me käytämme maltillisia annoksia, mutta hyvin imeytyvissä muodoissa.

C-vitamiini. C-vitamiini on myös olennainen vitamiini, jota ihmiskeho ei pysty valmistamaan itse toisin kuin lähes kaikki muut eläinkunnan lajit pystyvät. C-vitamiinilla on tärkeä rooli mm. sidekudosten muodotumisessa, vastustuskyvyssä ja antioksidanttina toimimisessa. Yleisesti suositeltu päiväannos 75mg on vain monille riittämätön. C-vitamiinin terapeuttiset vaikutukset alkavat yli 1000mg annoksilla. Suurilla päiväannoksilla (yli 4000mg) voidaan esim. lyhentää flunssan kestoa. Siinä vaiheessa, kun vatsa menee löysälle, on C-vitamiinin tarve tyydytetty hetkellisesti. Se on vesiliukoinen vitamiini, joten keho osaa säädellä sen imeytymistä/eritystä tarpeen mukaan.

Toivottavasti tästä aakkostekstistä oli jollekulle hyötyä 🙂 

Yhteistyössä Biomedin (ja mieheni :-)) kanssa