Lääkevenkslausta ja muuta elämää

Losec toi avun hankalaan elämäämme taas kerran. Sitten pakkaa lähdettiinkin jälleen sekoittamaan Seren poisjätöllä erotusdiagnoosia metsästäen. Nyt tilanne Pikkusankarilla on taas epäselvä. Lisäselvyyttä saadaan ehkä muutaman päivän aikana, tai mahdollisen (kolmannen, huoh) oskillometriakokeilun jälkeen, tai viimein Seren takaisinoton jälkeen. Sitten ehkä tiedämme, tuleeko Pikkusankarin oireisiin paras vaste refluksi- vai astmalääkkeistä (vai tarvitaanko molempia edelleen).
Viimeisten kuukausien aikana refluksi- ja allergiajutut ovat pyörineet päässämme paljon. Osittain johtuen tietenkin Pikkusankarin alati vaihtuvan lääkearsenaalin ja oireiden kirjon takia, osittain Minimullistajaan liittyvien huolien takia. Onneksi elämään mahtuu muutakin, vaikka aina siltä ei tunnukaan. Kivaa on tajuta se, että saan tehtyä monia semmoisia juttuja nyt, mitä Pikkusankarin ollessa samanikäinen kuin Minimullistaja nyt, en olisi todellakaan uskaltanut tai pystynyt tekemään.

Siis mitä mä täällä teen? Suositussa ravintolassa perjantaina kello 21, vauva mukanani?
 
Muun muassa uskalsin käydä Minimullistaja messissä ulkona illallisella ystäväni
kanssa. EI olisi tullut kyseeseenkään taukoamatta karjuvan kolmikuisen
Pikkusankarin kanssa. Mutta okei, jotta ei ihan niiiiin helppo
vauva teillä
-fiilistä jäisi kellekään, kerrottakoon, että matkat ravintolaan ja
takaisin taitettiin kantorepussa, kun parinkymmenen minuutin
kävelymatka rattaissa ei maistunut Minimullistajalle sitten millään. Ja
puolet syöntiajasta hän oli sylissä, tissillä tai kantorepussa. Mutta ei
itkenyt koko aikaa. Sehän tässä pointti oli kai.

Refluksimörkö vs. huono äiti

Kuten viime postauksessa tilitin, Pikkusankarin tilanne oli kriisiytynyt pahasti. Viimeisen kahden kuukauden aikana muutoksia on tapahtunut enemmän kuin pienelle pojalle niitä soisi samaan aikaan tapahtuvan. Losec oli lopetettu pikkuhiljaa, Seretide oli tauolla oskillometriaan varatun ajan takia ja Aerius oli myös pois epäsopivuusepäilyn takia. Henkilökohtaisessa elämässä myllersi myös: Pikkusankari sai pikkuveljen ja menetti pappansa. Kaikki samaan aikaan. Ei ihme, että refluksi räjähti esille niin voimakkaana!
Onneksi apuun ryntäsi the Guru. Vastaanotolla pähkäillessämme totesimme, että refluksi-astma-joku muu-erotusdiagnoosin takia (ja mahdollisen pikaisen arjen helpotuksen takia) aloitamme Losecin uudestaan, mutta nyt tyylillä kuuri, ei nyt tätä sitten syödään taas seuraavat kaksi vuotta- ajatuksella. Näin ajatellen sen takaisinotto on minunkin helpompi sietää (minä kun en ole kovin innokas lääkkeentuputtaja, vaikka niin kai refluksilasten äideistä yleensä luullaan…). JOS Losec vie oireita pois, oireet aiheuttaa refluksi. Tällöin lopetamme Seren, ja katsomme, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Jos Losecista ei ole mitään vastetta, voimme päätellä, että oireilun taustalla on astmaoiretta (tai jotain muuta), mikä selviää sitten ensin Losecin JA sitten Seren poisjätöllä. Parin viikon päästä arvioidaan tilanne, nyt mennään puolellatoista Losec-pillerillä ja kahdella Sere-annoksella päivässä. 
Jos toteamme, että lääkkeisiin ei vain tule vastetta ja kaikki lääkkeet saadaan uudestaan vähitellen lopetettua oireilun jatkuessa, voimme todeta, että lapsi on hankala, hankalassa iässä, kasvattajat ovat epäonnistuneet kasvatuksessa, mustasukkaisuus tekee lapsen hulluksi tai jotain muuta.

Refluksipeikko on täällä taas

Kyllä, se on vieraillut viimeisten kahden viikon aikana joinain päivinä hyyyyvinkin kärttyisenä Pikkusankarimme luona. Syitä on tietenkin taas sata, joista jokainen voi valita oman suosikkinsa syntipukiksi. Refluksipeikon vierailu voi johtua ainakin siitä, 
…että Losecia on vähennetty jo monen monta viikkoa – ja huomenna lähtee viimeinen pillerinpuolikas kohti Pikkusankarin suolistoa.
…että The Hunajapurkit kaavittiin tyhjiksi – ja tietenkin se on nyt loppu kaikista katsomistamme kaupoista toistaiseksi!
…että arki on ollut yhtä myllerrystä viimeiset kaksi viikkoa – ja suuret elämänmuutokset tiettävästi aiheuttavat stressiä, mikä taas tiettävästä vaikeuttaa refluksia.
…että Aerius on muuttunut sopimattomaksi. Joinain päivinä allergialääkkeen annon jälkeen tuntuu, että meininki on muuttunut entistä hurjemmaksi. Spekuloinnin alaisena on idea, että tässä kävisi samalla tavalla kuin Zyrtecin kanssa kävi, että aluksi lääke helpottaa, mutta sitten monen kuukauden käytön jälkeen Pikkusankari ei enää siedä sitä.

Losecin ja Manukan poisjäämisen jälkeen lääkearsenaalista on jäänyt jäljelle vain Seretide, Biolatte-maitohappo, Aerius ja Silicea. Tarvittaessa (eli kun Pikkusankari oirehtii vahvasti, valittaa pipiä ja kinuaa lääkettä) niin Gaviscon ja/tai särkylääke.
Refluksipeikon vierailuista huolimatta yritämme edelleen kovasti toivoa, että Losecia ei tarvitsisi palauttaa Pikkusankarille. Toivomme myös, että pääsemme viilaamaan VISAa Manuka-purkin kotiin saattamiseksi mahdollisimman pian. 
Ehkä tänä syksynä näytämme refluksipeikolle kieltä viimeisen kerran. Ehkä.

Syitä, seurauksia ja suunnitelmia

The Gurun vastaanotolla teimme yhteenvetoa viimeisen
kuluneen puolen vuoden aikaisista asioista. Niitä olivat muun muassa nämä:

Astma alkaa olla jo selvä diagnoosi: Seretide antaa vastetta;
Sen vähentäminen ja poisjättö lisäävät huomattavasti oireita. Sillä siis
jatkamme, ja Ventolinea annamme tarvittaessa lisänä.
Pikkusankari uudelleenallergisoitui päärynälle vahvasti,
taas kerran. Yhteys syyhyn löytyikin melko helposti. The Guru muistutti koivun,
pujon ja heinän kanssa ristiinreagoivista ruoka-aineista, joten niiden kanssa
olemme jatkossa entistä tarkempia.

Tosipahisten lista sisältää edelleen yli kymmenen ruoka-ainetta. Viimeisimmiksi, todella epäsopiviksi ruoka-aineiksi on (edelleen) huomattu oikean kokeilun kautta muun muassa kukkakaali ja vahinkojen kautta muun muassa vehnä.

Uusia sopivia makuja Pikkusankari on saanut muun muassa naudan,
retiisin, viinirypäleet, ceylonkanelin sekä paprikajauheen. Joitakin miniminimäärän,
mutta kuitenkin; onhan yksi retiisi viikossa parempi kuin ei ollenkaan
retiisiä.
Kunhan tilanne on mahdollisimman tasapainoinen, alamme
pikkuhiljaa taas kerran kokeilemaan Losecin vähentämistä ilman samanaikaisia
uusia ruokakokeiluja tai muita itse vaikutettavissa olevia muuttujia. Jos
Losecin vähentäminen ei onnistu itsestään, kokeilemme jotakin vaihtoehtohoitoa,
jonka avulla sitten toivomme viimeistään pääsevämme vuosien happosalpaajakäytöstä
eroon.
Uusia jänniä makuja saamme tarjoilla Pikkusankarille
seuraavanlaisesti: tomaatti, sipuli, kananmuna, punajuuri ja kaura. Kahta
ensimmäistä ei ole koskaan testattu, ja kolmen viimeisimmän edellisistä
epäonnisista kokeiluista on noin vuosi.

Taas kerran meille on syntynyt mieliimme suuri toivo
mahdollisuudesta, että Pikkusankarin lopullinen paraneminen refluksitaudista ja
allergioista on aivan lähellä. Toivotaan, että tällä kertaa emme joudu
pettymään.

Valvomista

Viimeisen parin viikon ajan blogin nimi on ollut yhtä kuin yömme.
Pikkusankarilla on ollut nyt selvästi oireita: pipin valittamista, käytösoireita, nukuttamisvaikeuksia ja myös muutamia yöllisiä tuskahuutoheräilyjä, joiden jälkeen unimatti ei olekaan ihan heti kyläillyt. Näinä päivinä ja öinä Pikkusankari ruinaa niin särkylääkettä kuin Gavisconiakin. Pähkäilymme tuloksena mahdollisia syypäitä ovat lisääntynyt päärynän käyttö Pikkusankarin leivonnaisissa tai/ja Seretide- annosten vähentämisyritys. Pistimme siis taas päärynän kokonaan tauolle ja nostimme Seretiden kahteen annokseen.
Minulla on nyt ne viime raskaudestakin tutut painajaisviikot menossa. Sen lisäksi, että mielen tehtävä taitaa olla nyt raskauteen ja synnytykseen liittyvien asioiden kiivas läpikäyminen idin toimesta yön laahaavina tunteina, yöllisiä kauhunsekaisia painajaisia ja levottomuutta lisää muutama muukin tekijä. Yksi rakkaimmista ihmisistä taistelee hengestään, eikä kädestä pitäjän, kannustajan ja etujen valvojan rooli ole mikään kevyt homma raskaana olevalle tunteikkaalle ihmiselle. Mahdollisia unitunteja katkovat myös mukavat raskauspikkuvaivat kuten vartalon ihon kaamea kutina ja (nyt jo!) usein toistuvat vessareissut.
Silti, niin ärsyttävältä kuin se kuulostaakin, yritän pitää mielessä kiitollisuuden tästä hetkestä ja näistä öistä, sillä tämä saattaa olla vain pientä ivallista esimakua syksyn ja sitä seuraavien kahden vuoden valvomista ajatellen.