Tylsä postaus

Tästä tulee tylsä, lyhyt postaus. Ei mitään hekumallista
kansoja kiihottavaa aihetta eikä radikaalia näkemystä suuntaan eikä
toiseen. En aio edes pohtia mitään. Nyt ihan vain muutama sananen Pikkusankarin ja
Minimullistajan sairauskuulumisia. Tiivistettynä:
sairausarki rullaa ok-tyylisesti juuri nyt.
Pikkusankarin yleisvointi on hyvä. Ei tosihyvä eikä huonokaan.
Lääkkeenä olemme antaneet melkein päivittäin zyrteciä. Muutamia
kertoja viikossa sen lisäksi Gavisconia ja Ventolinea. Muina
terveyden apukeinoina ovat tällä hetkellä käytössä Manuka-hunaja
sekä nenäsumute. Koivun siitepölyaika oli selkeästi pahempi
jakso Pikkusankarin voinnissa, ja nyt toivomme, että loppukesä olisi helpompi jepjep.
Kuitenkin mahtavaa on se, että jokapäiväistä refluksi- ja astmalääkitystä ei ole tarvinnut
aloittaa uudestaan ja oirepäivät eivät ole oireviikkoja, vaan
oikeasti päiviä, joita suurella todennäköisyydellä seuraa
parempi päivä.

Minimullistajan yleisvoinnista voi sanoa myös termin ”hyvä”.
Epäonnistuneen lehmänmaitokokeilun jälkeen ollaan tehty yksi
ruokakokeilu: vehnä. Sen jälkimainingit jäivät melko epäselviksi,
sillä Minimullistajaan iski samoihin aikoihin vihurirokko.
Vehnäuusinta tehdään myöhemmin. Muuten yöt ovat viimeisten
viikkojen aikana olleet melko repaleisia, koska viimeisiä valkoisia
poskipalikoita juurrutetaan oikein hiiiitaasti sinne suuhun (ja
hampaidentekohan tunnetusti lisää refluksia). Kymmenen heräämistä ei ole ollut tavatonta viime aikoina…
Mutta se, miksi mieli on matalalla ja postaus jää tyngäksi, liittyy
nyt vahvasti muihin kuin näihin perussairauskuulumisiin. Toki voisin
paasata omista järkyttävistä mahaturvotuksista, kivuista ja
oksenteluista uusien ruokakokeilujen jälkeen vaikka kappaletolkulla,
mutta tällä hetkellä omat kivut eivät ole mitään verrattuna muihin huoliin. Eilispäivä
heitti taas ison loven koko perheen henkiseen hyvään oloon, kun
Pikkusankari raahautui kotiin kasvot veressä, huuli turvonneena,
hampaat heiluen ja kädet vereslihalla. Isin varoitteluista
huolimatta Pikkusankarin pyörä oli lähtenyt alamäessä aivan
liian kovaa rullaamaan ja poika oli syöksynyt pyörän yli
asfaltille. Illalla perhepiiriämme ravisteli vielä eräs iso,
traaginen onnettomuus, mikä varmasti jää samoihin muistikoloihin
kuin meidän kokema asuntomurtokin muutama vuosi sitten. 

Kuten jo muillakin somekanavilla muistutin, muistutan täälläkin kyynelsilmin:
pidetään rakkaimmistamme huolta; ollaan lähellä, halataan ja
paijataan. Ollaan läsnä. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraava
päivä tuo tullessaan. Sen taas kerran joudun huomaamaan.

Radikaali, hämmentävä, vaistonvarainen päätös

Tämä päätös, mikä tehtiin kuusi päivää sitten, on sellainen, josta kukaan ei saa ottaa esimerkkiä. Se, miksi silti kirjoitan tästä, on se, että kannustan vanhempia kaikissa asioissa luottamaan omaan vanhempainvaistoonsa. 
Minulle tuli vahva tunne, että nyt on hyvä jättää kaikki Pikkusankarin lääkkeet pois. Ja niin jätimme, heti, kerralla. Jotta siellä näytön toisella puolella ei kaivettaisi nyt esiin lastensuojelulappusia, on ehkä paras selittää hieman…
Okei. Aloitetaan siitä, että meidän arki sai niin kamalia, kummallisia piirteitä Pikkusankarin oireiden osalta, että en ole ikinä vastaavanlaista arkea edes kuvitellut olemassa olevan. Kuten hiljattain Pikkusankarin tilanteesta kirjoittaessa kerroin, oireilua on viime viikkoina todellakin ollut. “Normaalioireiden” (ne, joista siellä viimeksi kirjoitin) lisäksi Pikkusankari alkoi käyttäytymään lähes kaikissa sosiaalisissa tilanteissa todella kurjasti niin sanallisesti kuin ei-sanallisestikin. Niin huonoa lapsen käyttäytymistä en oikeastaan ole koskaan nähnyt meidän tuttavapiirissämme, ja käytös tuotti harmitusta ja ihmettelyä tietysti myös muissa kuin vain meidän perheen jäsenissä. Äitinä tällä tavalla oireilevan lapsen katsominen on aivan yhtä tuskaa. Kun on kaikkensa antanut ja kaikkea mahdollista säädyllistä “kasvatus”tapaa kokeillut, on pakko luovuttaa taistelu.

Koska arki ei olisi enää voinut vaikeammaksi mennä ja olin jo kaikki muut tilanteen parantamiskeinot käynyt läpi, aloin miettimään, voisiko kokeilla olla ilman lääkkeitä. Ne kun tällä hetkellä eivät ainakaan tuone minkäänlaista huomattavaa apua, sillä tilanne vain pahenee ja pahenee. Ja sittenpähän sitä huomaisi, jos lääkkeiden poisjättö tekisi arjesta entistä vaikeamman (mitä en kyllä osaa kuvitella!), ja näin lääkkeet voisi yksitellen palauttaa katsoen, mikä lääke tai mitkä lääkkeet ovat tällä hetkellä ne oikeasti tärkeät. Pikkusankarin tilanne voisi siis olla huono olo ja huono käytös lääkkeillä tai huono olo ja huono käytös lääkkeittä, joten päädyin jälkimmäiseen. Niinpä varovaisesti kerroin ajatuksen miehelle. Huh, aika radikaalia, tuli hänen suustaan. Sitten kun yhdessä asiaa pähkäiltiin, tultiin tulokseen, että mikä ettei, kokeillaan. Niin jäi pois Ventoline, Seretide sekä Losec, ja näin Pikkusankarin tilanteen kartoitus alkaa “puhtaasta” tilanteesta. Päätöksen pohjalla on meidän perheen keräämä näihin sairauksiin liittyvä tietotaito, hiljainen sekä näkyvä kokemus sekä tietämämme faktat. Lopullinen päätös tehtiin vaistonvarassa. Tuohon omaan vaistoon nojaten olen tehnyt paljon enemmän hyviä kuin huonoja päätöksiä, joten siihen luotin nytkin.
Lääkeruljanssia olemme nyt neljä vuotta pyörittäneet säännöllisin väliajoin lopetusta kokeillen. Ikinä emme ole näistä astma- ja refluksilääkkeistä päässeet pysyvästi eroon. The Guru on luottanut meidän näppeihimme lopulliset päätökset siitä, milloin kokeilemme vähentää tai jättää kokonaan pois näitä medisiinejä. Kaikki perusasiat lääkkeistä ja niiden kanssa häsäämisestä olemme viime vuosien aikana oppineet, joten voin sanoa, että tiesin, mitä tein. Allergologi suositteli taas viime käynnillä Losecin vähentämisyritystä, ja oskillometrian toistamisajankohtaa mietimme myös hänen kanssaan, mikä taas tarkoittaa astmalääkkeiden tauottamista. Eli toisin sanoa lääkkeetön tilanne voisi olla mahdollinen myös lääkärin käskystä. Astmalääkkeiden tauottamisen osalta viime päivät ovat sateisen sään takia olleet myös aika suosiolliset.

Mitään lopullista vahinkoa en siis pysty kyseisten lääkkeiden yhtäkkisellä lopettamisella tekemään pojalleni, joten sen suhteen rauhallisin mielin lähdin kokeiluun mukaan. Ja tiesin, että heti kun annan lääkkeen, se alkaa auttamaan, joten suuria tuskia ei myöskään kerkiäisi tulla lääkkeiden poisjättämisen takia. Oletin, että saan heti ensimmäisen lääkkeettömän päivän iltana raotella lääkekaappia, mutta nyt mennään kuudetta päivää ilman lääkkeitä! Ja: Pikkusankarin oireet eivät ole yhtään pahentuneet! Pänvastoin, jos viimeisen parin viikon aikainen julmettu oireilu on 100%, viimeiset kaksi päivää ovat olleet ehkä 90%. Hän ei ole myöskään kertonut pipiä yhtään useammin kuin lääkkeiden kanssa eläessä. Sanonpa vain, että tämä jos mikä on mielenkiintoista!

Mitä ihmettä tässä taustalla oikein on? Mitään yhtään järkevää vaihtoehtoa minulla ei ole mielessäni, mutta tässä muutama hullu, outo, järjetön tai yltiöoptimistinen.
a) Loka-marraskuussa käyty osteopatia helpotti Pikkusankarin oireita niin paljon, että hän ei enää tarvitsisi lääkkeitä, ja liikalääkitsemisen/turhan lääkitsemisen myötä hän alkoi oireilemaan kummasti ja nyt tilanne tästä pikkuhiljaa paranee normaaliksi, mitä ikinä se meillä tarkoittaisikaan…
b) Lääkkeistä osa tai monet ovat muuttuneet epäsopiviksi (kuten aiemmin Nexiumin ja Zyrtecin kanssa kävi), ja näin ollen eivät ainakaan helpota Pikkusankarin oloa.


c) Pikkusankarilla on kokonaisuudessaan niiiin huono ja sekava olo kehossaan, että hänen käyttäytymisestään ei vain näy, että kivun määrä lisääntyy, vaikka lääkkeet vähenevät (eli että huonommin hän ei enää osaisi käyttäytyäkään). Hän ei myöskään osaa erottaa omasta huonosta olostaan kivun eri ominaisuuksia (refluksi, astma, aistiyliherkkyydet, muut mahdolliset neurologiset jutut) eikä kuvailla niitä meille, joten hän ei näin ollen kerro lisääntyneistä kivuistaankaan meille.

d) Pääasialliset Pikkusankarin oireet ovatkin viime aikoina olleet enimmäkseen seurausta “itsenäisestä” (ei vain refluksiin ja astmaan liittyvästä) aistiyliherkkyydestä tai muista neurologisista ongelmista, joten lääkkeiden poisjättäminen ei  huononna tilannetta entisestään huomattavasti.

e) Tämä koko kamala oireperiodi ja radikaalit lääkepäätökset olivatkin vain jotain tosipahaa painajaista ja minä herään kohta hikisenä unesta.
Vaikka yleensä en kerjää kommentteja loppukysymyksillä, niin nyt toivoisin, että jos teidän kirkkaammat aivot löytäisivät jonkun selitysehdotuksen tälle kaikelle, niin kertoisitte sen minulle. Tai jos teidän kokemusrepertuaarista löytyisi edes joku vähänkään samankaltainen tilanne, niin jakaisitte sen minulle.

Pikkusankarin kevät

Noin joka kolmen kuukauden välein
pakkaamme itsemme autoon ja huristelemme the Gurun, poikien
lastenlääkäri-allergologin, luokse kontrollikäynnille. Reilu
viikko sitten vastaanotolla puhuimme tuttuun tapaan the Gurun kanssa
menneistä kuukausista ja teimme suunnitelmaa tuleville.
Pikkusankarin kevät, huoh, se tulee toivottavasti olemaan paljon parempi
kuin nämä viimeiset kuukaudet. Karkeasti sanottuna loppuvuosi oli
mahtavaa aikaa Pikkusankarin kanssa! Marraskuu, joulukuu ja tammikuu
olivat Pikkusankarilla lähes oireetonta aikaa! Toki nyt ei puhuta
sellaisesta ajasta, että lääkkeitä olisi voitu harkita vähentää,
mutta tällä peruslääkekombolla Losec+Seretide+Ventoline
selvittiin oikein kivasti. Edelleen siis mennään samoilla
lääkkeillä kuin tuolloin hyvänä periodina, joten joku muu
muuttuja on tullut sekoittamaan arkikorttejamme, ja pahasti. Koska
Pikkusankarin olo alkoi jo helmikuun alussa olemaan huono, kyse ei
voinut olla vain kevät ja siitepölyt. Koska mitään muuta
mullistavaa elämässämme ei ole tapahtunut, kyseessä ei oikein voi
olla stressin kautta paheneva refluksikaan. Ruokavaliokin on pysynyt
samana, joten syyllisiä ei voi siitäkään hakea. Taidamme tietää,
mitä probleemaa taustalla ainakin on. Se on ainakin osteopatiasta
kulunut pitkä aika. 

Osteopatiassa loka-marraskuussa
tehdyt kolme käyntiä helpottivat suunnattomasti Pikkusankarin
oireita. Nyt on uusi aika varattu tämän toisen gurumme, osteopaatin
luokse, mutta harmillisesti saimme sen vasta huhtikuun loppuun.
Siihen asti mennään sitten entistäkin suuremmilla
tsemppimoottoreilla en kyllä tajua miten… Arki on Pikkusankarin kanssa meinaan tällä
hetkellä sellaista, että mies varmasti huokaisee oikein syvän
helpotuksen huokaisun, kun painaa oven kiinni perässään
lähtiessään töihin.
Oireilu on sekopäistä
tottelemattomuutta, paikasta toiseen sinkoilemista, ihme asentoihin
hakeutumista (yksi yleisimmistä huonon kauden asennoista on sohvalla
pää alaspäin roikkuminen), jatkuvaa tavaroiden kaluamista, lelujen
tahallista heittelyä, pääkivun valittamista, silmien hieromista,
kurkkikivun kertomista, suunnatonta levottomuutta, aivan kummallisten
asioiden juttelua epäloogisesti jne. Ja tosiaan, tämä kaikki on
pois silloin, kun Pikkusankarimme on oireeton. Silloin poika on
fiksuja jutteleva, todella empaattinen ja kohtelias
yhdeksänkymmenprosenttisesti aikuisten ohjeita noudattava, monen
tunnin askartelu-piirtelysessioihin kykenevä nelivuotias. Ero on
huima. Eron huomaa jokainen vähänkään Pikkusankaria tunteva.

Oireilu on iso, kaikkia Pikkusankarin ongelmia/ominaisuuksia/sairauksia yhdistävä möykky. Refluksitauti on aaltoileva
sairaus: sillä on pahenemiskautensa ja paremmat kautensa ihan ilman
erityisiä syitä (nyt on nähtävästi sen suhteen taas se huonompi
aika). Astma on aina pahemmassa tilassa silloin, kun refluksikin on
pahana, sillä refluksista nousevat hapot pääsevät ärsyttämään
myös hengityselimiä. Kaiken lisäksi Pikkusankarin perussairauksien
ollessa huonommassa hoitotasapainossa lisääntyy hänen sensorisen
integraation ongelmat ja aistiyliherkkyystaipumus korostuu. Kaikki
vaikuttaa siis kaikkeen…
Kevään stepit Pikkusankarin kanssa
ovat siis osteopaatilla käynti ja neurologiset lisäselvitykset
SI-juttujen ja aistiyliherkkyyden suhteen. Vaikeat, viimeisetkin suolistoallergiathan
hävisivät Pikkusankarilta vihdoin nelivuotissynttäreiden kohdilla,
joten jäljellä olevat ruokarajoitukset liittyvät vain
refluksitautiin. Kuitenkin nyt keväällä Pikkusankarin
siitepölyallergioiden takia saatamme joutua rajoittamaan joitakin
siitepölyjen kanssa ristiinreagoivia ruokia ja ottamaan
allergialääke taas lääkearsenaaliin mukaan. Voi miten kovasti
toivonkaan, että näillä toimenpiteillä voisimme saada
Pikkusankarille helpomman olon kevääksi ja kesäksi!

Miten menee, Pikkusankari?

Nyt on isoveljen kuulumisten päivittämisen vuoro. Pikkusankarin tilanne on hyvin sekava, joten tekstikin tulee olemaan eittämättä sekava.
Lääkkeiden suhteen viime vuodet on menty niin, että tasaisin väliajoin kokeillaan kaikkien lääkkeiden vähennystä (tavoitteena tietenkin niistä kokonaan irti pääseminen). Valitettavasti yritykset ovat joka ikinen kerta epäonnistuneet. Loppuvuoden aikoihin mentiin taas maksimilääkemäärillä suuren oireilun takia, ja nyt on päästy vähennyksissä normaalitasoille: Sere 1+1, Losec 10mg ja Aerius 2,5ml. Tässä pysytellään hetki, tai kauemminkin, riippuen oireiluista. Lisäapuina käytetään vaihtelevasti Siliceaa ja Gavisconea.
Joulukuussa meillä oli ilo ylimmillään – elimme siinä uskossa, että Pikkusankari pystyy tästä lähtien syömään oireetta normaalia maitoa ja kananmunaa! Siis hän todella söi noita juttuja ja oli oireeton! Sitten tapahtui jotain. Ja tuo jokin on vieläkin arvoitus. Kuitenkin, tämän jonkin seurauksena meillä elettiin aivan hullun oireellista elämää. Joko lääkkeiden vähennys toi lisäoireita, annoimme liikaa kananmunaa tai normaalia maitoa tai refluksitaudin normaalin aaltoilevuuden pohja oli kanssamme tuolloin vieden kaikki onnistuneet ruokakokeilut mennessään. Tai kaikki nuo yhdessä. Tai jotain ihan muuta. Koskaan kun ei voi varmaksi tietää.
Onneksi the Gurun kontrollisoittoaika oli sopivaan aikaan. Hänen ohjeiden mukaan aloimme etsiä syyllistä. Ensin jätimme keitetyn kananmunan pois Pikkusankarin ruokavaliosta – tämä helpotti hieman oireilua. Sitten jätimme juomamaidon pois – tämä helpotti merkittävästi oireilua. Sitten vähensimme paljon muitakin maitotuotteita – tämä poisti melkein kaikki loputkin oireet. Yhtäkkiä siis ne kivat uudet sopivat vietiinkin pieneltä pois! Kysymysmerkiksi jäi, kannattaisiko nyt kokeilla täyttä maidottomuutta vai kokeilla palautella maitotuotteita esimerkiksi laktoosittomilla tuotteilla takaisin. Kananmunan suhteen päätettiin jatkaa piilomunan käyttöä. Mitään varmaa päätöstä emme ole vielä tehneet. The Guru suositteli kyllä maidottomuuden kokeilua, mutta Pikkusankarille se lienee arjessa melko iso muutos. Juuri tällä hetkellä meillä mennään iloisessa kaaoksessa Pikkusankarin ruokailun suhteen: välillä on maidottomia päiviä, välillä annamme normaaleja hapanmaitotuotteita ja välillä juotamme laktoositonta maitoa. 
Oireilu aaltoilee kovastikin. On päiviä, jolloin uskaltautuisin kolmivuotiaani kanssa vaikka maailmanympärysmatkalle, mutta on myös päiviä, jolloin kuka tahansa arkeamme näkevä ulkopuolinen varmasti ajattelee, että tuo äiti on maailman surkein kasvattaja. Pikkusankarin oireilu on etupäässä raastavia käytöshäiriöitä. Hän myös itse osaa tietenkin jo kertoa, kun kurkkuun sattuu. Mutta yhä enemmän hän on myös alkanut pelaamaan kanssamme “en kerro pipiä, niin saan syödä tätä hyvää ruokaa”-peliä. Siksi hänen sanaansa oireilujen suhteen on tällä hetkellä vaikea luottaa. On ikävä huomata, miten Pikkusankari joutuu kamppailemaan syömistensä suhteen – hän punnitsee pipinsä suuruutta ja ruuan maistuvuutta kertoen välillä, että jokin ruoka (esimerkiksi koko ajan epävarma mandariini) tekee hänelle pipiä, ja heti tämän sanottuaan hän kieltääkin sen ja haluaa lisää.
Kaaaaaikki muutkin ruuat ystäväämme bataattia myöten taitavat myös olla epäselvää-listalla. Meillä ei ole enää mitään käsitystä, mitkä ruuista ovat esimerkiksi vain vähän siedettyjä eli niitä, joita voisi antaa harvemmin ja pienemmissä määrin ja erikseen muiden vain vähän siedettyjen kanssa. Refluksikakun koristeena on  tietenkin jo toista viikkoa perheessämme jylläävä flunssa. Jes. Pikkusankarin elämä on siis sairauksien suhteen taas niin sekavaa kuin vain voi olla. Mutta enpä ole yllättynyt – sitähän tämä ihana refluksi-allergia-astmakuvio vain on vielä monenmonta vuotta
Jotenkin tekisi mieli sanoa itselleni, että yritä nyt hyvä nainen olla katkeroitumatta ja elää tämän faktan kanssa – teidän elämäänne nyt vaan pyörittää aika vahvasti nämä sairaudet, hyväksyt sen tai et. Mutta jooooootenkin vähän niin kuin katkeruus terveitä perheitä kohtaan nostaa aina välillä itseään esille vahvemmin… Jokaisella on omat taistelunsa, olisit kiitollinen kaikista muista jutuista, valittaminen ja vertailu ei kannata ja niin edelleen näitä usein kuultuja helmilausuntoja… mutta hei kamoooon, olisihan se nyt ihan järjettömän hienoa kokea edes päivä sellaista lapsiperheen elämää, jossa ei tarvitse miettiä jokaikistä suuhun menevää murusta ja siitä mahdollisesti seuraavaa viikon oireilua tai muistella, että annoinkohan minä jo tänään sen allergialääkkeen ja pitiköhän apteekista käydä hakemassa uusi purkki Losecia. Teilatkaa vaan, mutta kyllä! Kyllä minä olen välillä niin pirun katkera.

Oikeastiko?

The Gurun vastaanotolla joulukuun puolivälissä linjasimme seuraavaksi tehtäviä toimenpiteitä molempien poikien hoidon suhteen. Pikkusankarin oireet järisyttivät syksyämme niin kovasti, että jouduimme valitettavasti palaamaan maksimilääkitykseen kaikkien kolmen lääkkeen kanssa. Nyt kun melko hyvä hoitotasapaino oli saavutettu, oli aika alkaa vähentämään lääkekuormaa, taas kerran.

jokapäiväiset kaverimme

Suunnitelma alkaa Seren 2+2-annoksen vähentämisellä 2+1-annokseen ja siitä 1+1-ylläpitoannokseen. Sitten on Losecin vuoro: nykyisestä 15mg-annoksesta pitäisi päästä 10mg-annokseen. Aerius saa olla 2,5ml-annoksessa. 

Vähennykset tehdään tietenkin pikkuhiljaa ja annetaan annoksen olla aina samassa muutaman viikon ajan. Ja aina, kun kyseisellä annoksella Pikkusankari on oireeton, on lupa kokeilla uusia ruokia. Kun saimme vähennettyä Seren 2+1-annokseen onnistuneesti, päätimme uhkarohkeasti kokeilla Pikkusankarin ruokavalioon kananmunaa. Aiemmilla kerroilla tuo valkoinen pallero on osoittautunut todella selkeästi epäsopivaksi. Nyt oli toisin, kaikista epäilyistä huolimatta. Kananmuna ei aiheuttanut ollenkaan oireita!
“Syön samoja kuin äiti ja isi!”

Sitten siitä vasta päästiinkin uhkarohkeuden suurelle huipulle seuraavan tapahtuman rohkaisemana:

Oli jouluaatto. Vierailimme poikien serkkujen luona. Pikkusankari oli hetkeä aiemmin vastannut serkkunsa suklaan tarjoamiseen näin mallikkaasti: “Kiitos, mutta en voi ottaa, koska olen allerginen suklaalle.” Tunnin päästä etsiskelimme Pikkusankaria kaikkialta taloa. Isi löysi vihdoin Pikkusankarin serkkunsa huoneesta, ovi vedettynä tiukasti kiinni. Pikkusankari istui sängyn päällä käsissään suklaarasia, jossa oli jäljellä kolme ja puoli suklaakonvehtia. Kiinnostus tuota ihmeellistä ruskeaa namia kohtaan voitti pienellä järjen. Kauhu. Paniikki. Hätä. Huoli. Mutta huh, miten turhaan. Onneksi selvisi, että suklaita oli ollut rasiassa jäljellä vain neljä, joten vain puolikas oli päätynyt mahaan asti, jos oli. Toista konvehtia oli vähän imeskelty. Oireita ei tullut. Tuosta sitten lähti ajatus virtaamaan seuraavan ruokakokeilun suuntaan…
Päätimme kokeilla Pikkusankarille normaalia maitoa! Ja nyt näyttää siltä, että sekin menee läpi! Se jää nähtäväksi, minkä osuuden nämä melkein maksimiannoksella menevät lääkkeet blokkaavat oireita… Mutta kuitenkin! Aika mielettömän mahtavaa! Syökö mun poika IHAN OIKEASTI kananmunia ja normaalia maitoa oireetta? En pysty tajuamaan.