Mitä tänään syötäisiin?

Jospa vaikka jotakin näistä:
määrättömästi sopivat:
-kana/kalkkuna
-bataatti
-kesäkurpitsa
-lanttu
-munakoiso
-sienet
-kurkku
-salaatti
-päärynä (pakastimen kautta)
-laktoositon maito
-laktoositon raejuusto
-laktoositon rahka
-laktoositon kermaviili
-amarantti
-kinoa
pienissä määrin sopivat:
-possu (2-3 krt/vko)
-riista (2-3krt/vko)
-kaikki kalalajit (vuorotellen lajeja vaihdellen)
-tofu (50g/1krt/vko)
-linssit (kourallinen/vko)
-pavut (kourallinen/vko)
-kaikki muut marjat paitsi mansikka (päivittäin lajeja vaihdellen)
-mandariini (1/pv)
-vesimeloni (1/4/vko)
-banaani (1/pv)
-rusinat (kourallinen/pv)
-avocado (puolikas/pv)
-pinaatti (200g/vko)
-tattari (4krt/vko)
-riisi (1-2krt/vko)
-maissi (1-2krt/vko)
-laktoositon vaniljajäätelö (2-4dl/vko)
-laktoositon turkkilainen (1dl/pv)
-laktoositon kerma (2krt/vko ruuanlaitossa)
-laktoositon voi (minimaalinen määrä 1krt/vko)
-maustamattomat juustot (5 siivua/pv)
-sokeri, suola, tilli, basilika, pippuri, vanilja, psyllium
Mutta jospa ei sitten kuitenkaan. Ennen kuin Pikkusankarin ruokavaliosta ja hyvinvoinnista kiinnostuneet ihmiset kerkiävät lähteä vetämään lippua salkoon ruokalajien paljouden kunniaksi, on minun ikävä velvollisuuteni tarkentaa muutamaa asiaa.
Määrättömästi sopivat eivät ehkä kaikki ole määrättömästi sopivia. Pienessä määrin sopivista moni on varmaan aika pahis, moni ei sovi tuollaisella annoksella noinkaan montaa kertaa viikossa. Allergologille listaa kyhätessäni yritin pitää mielessä ajatuksen “kunnes toisin todistetaan”, jotta lista ei liian pessimistiseltä näyttäisi.
Nykyään Pikkusankari on niin jämähtänyt kana-bataatti-soseensa tuttuuteen ja turvallisuuteen, että on silkkaa tappelua saada hänet maistamaan mitään uutta ei-makeaa, mikä ehkä määrättömästikin hänelle sopisi. Kesäkurpitsa, lanttu, munakoiso, sienet, kermaviili, kurkku ja salaatti roikkuvat määrättömien listalla, koska niiden maistelusta joskus aikoinaan ei tullut mitään oireita. Joidenkin kohdalla määrät taisivat olla minimaalisia. Mutta kuitenkin. Kunnes toisin todistetaan.
Pienessä määrin sopivista samaan aikaan ruokavaliossa ei voi olla kuin yksi viiva kolme ruokaa kerrallaan, muuten tullee katastrofi. Ja esimerkiksi riista ja pinaatti ovat Pikkusankarin en ehdottomasti laita suuhuni, vaan heitän suoraan lattialle– kategoriassa tällä(kin) hetkellä.
Sen lisäksi, että jotain varmasti unohtui jostakin kohdasta, lista elää joka päivä. Juuri eilen pudotimme tuoreen päärynän kokonaan pois menusta, sillä sitä oli syötetty muutamia (kauhu)päiviä, ehkä viikkojakin. Sitten tuli pidempi päärynätauko, ja eilen illalla tajusimme onnenkyynel silmässä, että Pikkusankari oli loikoillut sekä kahden tunnin päikkärit sohvalla (!) että viihtynyt pingviinikirjansa kanssa epäilyttävän monta kertaa päivässä omassa rauhassaan (arviolta tämmöinen päivä oli viimeksi noin kuukausi sitten). Illalla sitten tykitettiin koko lähipiiriä Pikkusankarin lallatuksilla, virneillä ja keimailuilla mummojen ja kummien whatsuppit täyteen ja julistettiin lapsen normaalia päivää (=vanhempien luksuspäivää) facebookissa monin huutomerkein statuksissa. Nukuttaminenkin oli kivaa puuhaa. Pikkusankarin suusta kuului monesti ihana: “hyvä olo”. Yhden oikein hyvän päivän jälkeen olikin taas kiusaus antaa jotakin vähän kysymysmerkkiä Pikkusankarille, koska vaikutus näkyisi nyt niin selkeästi loistavan päivän jälkeen. Tämä aamu alkoi sitten kinoapuuroon isketyllä omenahillolla. Aamupäivällä kaupassa Pikkusankarin kädet takoivat tuskaisesti rintaa ja Prisman käytävät kaikuivat pipiaarioita. Että sai sitten pienessä määrin sopiva omenahillo laputtaa kaverinsa tuoreen omenan alakategoriaan tosipahis-listalle.
Tosipahikset ovatkin sitten to-del-la selkeitä tapauksia, joita en maksustakaan haluaisi Pikkusankarille antaa.
tosipahikset:
-mansikka
-omena
-pähkinä
-manteli
-normaalit maitotuotteet
-kukkakaali
-porkkana
-peruna
-vehnä
-kananmuna
Kaikki muu ruoka, mikä jää listojen ulkopuolelle, on joko monta kuukautta sitten testattu ja epäsopivaksi tai epävarmaksi todettu, mutta jota on tarkoitus uudelleenkokeilla kunhan tässä tilanne tasoittuu hieman pidemmäksi aikaa (you wish), tai sitten semmoisia, mitä ei ole koskaan kokeiltu edes pienissä määrin.

Yksinkertaistaen: Pikkusankari syö luonaaksi ja päivälliseksi kana-bataatti-sosetta. Aamu/välipaloiksi kinoapuuroa/amaranttipuuroa/rahkaa/raejuustoa hieman eri marjoilla/hedelmillä höystettynä. Ruokajuomana on maito.
Siis aivan kuten muutkin yhdeksänkuiset kaksi- ja puolivuotiaat.

Toimintasuunnitelma

Tänään oli taas se kerran kolmessa kuussa eteen tuleva päivä, kun Pikkusankari huudahtaa “minun lääkäripäivä!” ja meidän perhe menee epämääräisenä huolimöykkynä the Gurun vastaanotolle. Pikkusankarin kontrolliaikaan on ladattu aina suunnattomasti odotuksia– ja aina olemme lähteneet liikuttuneina, huojentuneina ja loogisemmin ajatuksin ajamaan kotia kohti. Niin kuin tänäänkin.
The Guru osaa kohdella lasta ja vanhempia arvostelematta. Hän kuuntelee aidosti. Hänellä on sellaista tilannetajua ja ihmistuntemusta, jota en ole koskaan muulla lääkärillä kohdannut. Niin, ja onhan hänellä hallussaan maailman paras tietämys refluksi-allergia-asioissakin.
Ällössä refluksi-allergia-liemessä uitettu arkemme sai taas jonkinlaisen selvyyden seuraaviksi kuukausiksi. The Guru lausui: ”Katsokaas, vaikka tilanteenne on varsin mutkikas ja monivyyhtinen, se koostuu kolmesta seikasta, joihin nyt alamme vuorotellen kiinnittämään huomiota. Ensimmäinen asia on astmaoireet. Pikkusankarin käytös vaikuttaa astmaraivolta, jonka refluksi on saattanut saada aikaiseksi ärsyttäessään keuhkoputkia. Avaavasta Ventolinestakin on ollut hyvä vaste. Kuten ehkä teillä, joillakuilla Singulair ei vain yksinkertaisesti hoitavana riitä, joten otamme kokeiluun Seretiden. Toinen asia on allergiat. Jos nyt kokeiltava hoitava astmalääke ei auta, vedämme Pikkusankarin kahden viikon turvaruokavaliolle, ja lisäämme loput ruuat yksitellen takaisin tauon jälkeen pahiksia metsästäen. Kolmas asia on refluksi. Jos Seretide ei helpota oireita, eikä ruokavalion tarkistaminen auta, tsekkaamme refluksilääkkeet.”
Kiitos, the Guru.

Salapoliisityötä

Joskus, tai oikeastaan aika useinkin (mutta onneksi ei tänään!) meidän perheemme
tarvitsisi vähintään kolme Sherlock Holmesia, jotta yllättäen alkavien
refluksioireiden syy saataisiin selville.

Aamulla vanhemmat silmäilevät
toisiansa sillä silmällä (huom! meidän perheessä tämä tarkoittaa nykyään sitä,
että arvioidaan toisen väsymyksen astetta eleistä ja ilmeistä päätellen) ja
aloittavat seuraavan keskustelun (tässä karsittu versio, jotta joku jaksaa sen
lukea läpi):
”Kävitkö yöllä?”
”Kävin. Sä?”
”Joo.”
”Monestiko? Mä viisi kertaa.”
”Mä kans jonkun semmosen. Puolet
yöstähän siihen tosiaan meni.”
”Mistäköhän tän yön vaivat taas
johtuivat…?”
”Niin, ne olivat kyllä selkeästi
refluksioireita, kun ei rauhoittunut helpolla, itki ja väänsi, nieleskeli ja
tuskaili hikisenä.”
”Ei ollut mitään ikäkauden
normaalia heräilyä taaskaan. Pelkkä silittely ja läsnäolo eivät auttaneet
munkaan käymillä kerroilla.”
“Nythän pitäisi olla muuten tasapainoinen tilanne, kun Nexiumia menee ja just vaihdettiin d-tipatkin sopivampiin.”
”Ja kun viime ruokakokeilustakin on
jo aikaa, ei sen pitäisi sitä enää olla…”
”Mut jos ne oireet tulevatkin
viiveellä. Ehkä se tomaatti ei sittenkään käy.”
”Tai sitten jokin aiemmin sopinut
ruoka on taas muuttunut epäsopivaksi… Ehkä luumu, tai pinaatti? Nehän on ollut
aina vähän kiikun kaakun sopivia.”
”Niin, pitäiskö meidän jättää ne
vähäksi aikaa pois ruokavaliosta?”
”Joo. Kokeillaan. Vai hei, oisko
Pikkusankari vaan napannut eilen lattialta jonkun kielletyn murusen?”
”Hmm… En mä ainakaan nähnyt sellaista
tilannetta. Ja aamullahan mä just imuroin. Mutta eihän sitä voi satavarma olla.”
”Mutta mites, kun te olitte eilen
kylässä, jos hän sai sieltä jotain sopimatonta?”
”No mä kyllä olin hänen vieressään
koko ajan, joten tuskin hän sieltä… Mutta tosiaan, en mä vannoa voi…”
”Oiskohan tää sit kuitenkin sitä,
kun vajaa viikkoa sitten purettiin Zyrtec- suoja?”
”Niin joo, voihan tää olla
sitäkin. Ja sit jos viel pukkaa hampaitakin samaan aikaan, kun sehän tunnetusti
pahentaa refluksia. Pari ois vielä tulematta.”
”Aivan…Ja hei, mä unohdin kertoa,
että maitohappobakteerit loppuivat eilen aamulla, jospa sekin vaikuttaa tähän
oireiluun. Niitä pitäis käydä hakemassa lisää.”
”Ai, kiva kun tässä vaiheessa
kerrot. No, ei voi tietää… Ja onhan Pikkusankarilla ollut flunssaakin, joka
sekin pahentaa refluksia.”
”Niin, mutta oisko se nyt
kuitenkaan noin rajuna oireiluna pelkkä flunssan vaikutukset.”
”Etkö muista, onhan se aiemminkin
pahentanut. Viimeksi jouluna.”
”No joo, itse asiassa, niin tais
olla. Pelkkää valvomistahan se oli. Silloin oli kyllä tosi paha flunssa päällä.”
”Oisko muuten pitänyt antaa
illalla Ventoline? Sitähän ei annettu, kun ei Pikkusankari yskinyt päivällä niin
paljoa. Jos hän heräili osittain senkin takia…?”
”Hmm. Annetaan illalla, ja
katsotaan, auttaako se yhtään ensi yötä vasten.”
”Joo. Mut voi myös olla, että tää
kaikki on vaan refluksitaudin aaltoilevuuteen liittyvää, huonomman jakson alkua.”
”Niin, sekin voi olla.”