Sata syytä hankkia tämä kirja (plus kirja-arvonta!)

Imetysdieetti? Keliakia? Gluteeniyliherkkyys? Maidoton ruokavalio? Halu tehdä terveellistä ruokaa? Kiinnostus valtavirrasta poikkeavaan ruokavalioon? Kokkausvastuu sukujuhliin, joihin tulee “ne vaikeasti syövät tyypit”? Vertaistuen tarve? Ja kaikki muutkin syyt hankkia kirja “Meidän perheen parhaaksi”. Mikä kirja se siis on?
Kuulin kirjasta ensimmäisen kerran noin vuosi sitten, kun sain pyynnön kirjoittaa kyseiseen kirjaan oman tarinani imetysdieetistäni. Innostuin kirjan ideasta välittömästi! Tämmöistä ei olekaan Suomessa (ja kirjoittajien mukaan todennäköisesti edes maailmalla) ennen julkaistu! Kirja sisältää faktaa (myös lääkärin kirjoittamana) allergioista, vauva- ja taaperoajan ruokavaliosta, imetysdieeteistä sekä ruoka-aineista. Kirjassa on myös vertaistukitarinoita imetysdieettaavista perheistä. Tämän lisäksi, ja siis pääosassa, kirja sisältää paljon todella herkullisia ruokaohjeita (niitä on lähes sata!). Kaikki ruokaohjeet ovat lehmänmaidottomia, kananmunattomia, gluteenittomia (myös kaurattomia), perunattomia, soijattomia sekä naudanlihattomia ja sokerittomia. Poisjätetyt ruuat on valittu niin, että ne sisältävät helpoimmin allergisoivat ruoka-aineet (ja tietenkin sokerin kohdalla ollaan ajateltu terveysnäkökulmaa).

Rehellisesti sanottuna: kirja on ihana! Se on kannustava, visuaalisesti erittäin kaunis, helppolukuinen ja reseptit ovat sellaisia, etteivät ne vaadi viiden tunnin keittiökikkailuja onnistuakseen. Pääasiassa kirja on siis tehty helpottamaan imetysdieettaajien arkea, mutta se ehdottomasti sopii kaikille muillekin. Kukaan, ei kukaan tarvitse oikeasti ruokavalioonsa näitä ohjeista poisjätettyjä ruoka-aineita. Ilman niitäkin saa valmistettua perin hyvää, kaunista, terveellistä ja inspiroivaa ruokaa! Jos keittiöhommista on yhtään tietoa, niin montaa ohjetta pystyy tosi helposti varioimaan ja joukossa on monipuolisesti kaikenlaisia ruokia – myös vegaaniruokia ja raakaruokia! 
Reseptejä en vielä testannut keittössäni suoraan kirjasta lukien, mutta kun tsekkasin jokaikisen reseptin läpi, voin antaa makutakuun, sillä huomasin, että ihanan reseptien kehittäjän Tuulian kanssa olemme melko samoilla linjoilla ruokien suhteen; sen verran (melkein tismalleen, hehe) samanlaista ruokaa on päätynyt myös minun keittiössäni lautaselleni kuin mitä kirjassa esitellään. 🙂 

Nyt minulla on ilo hemmotella teitä ja arpoa teille blogini virallisille lukijoille yksi kirja! Jos siis olet klikannut itsesi blogini lukijaksi (tuosta oikeasta reunasta) ja haluaisit voittaa tämän kirjan itsellesi, niin heitä kommentti tämän postauksen alle! Kirjan arvo on 34e. Arvonta-aikaa on viikko, 24.7 klo 24 asti. Otan voittajaan yhteyttä henkilökohtaisesti, joten jätähän sähköpostiosoite kommenttikenttään myös. 
Onnea arvontaan! 
p.s. Jos arpa ei suosi, niin kirjan voit ostaa Atenan verkkokaupasta. Ja jos et jaksa odotella kirjan saapumista, kannattaa kurkata Tuulian mahtava Wellberries-blogi, se on täynnä kaikkea ihanaa syötävää!

Likainen totuus

Tämä on postaus, jota ehkä vähän häpeän. Tämä on totuus
siitä, millä ruualla minun vauvani ovat mahassa kasvaneet. Huh ja
yök. Kirjoitan tämän vertaistuellisessa merkityksessä teille,
joille raskaus tarkoittaa samaa kuin minulle eli aivan järkyttävää
sokerin ja hiilarin himoa. Niin, tämähän on taas yksi niistä
asioista, joita on vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole kokenut
samaa – siis sitä, että sitä sokeria ja hiilaria ON OIKEASTI
SAATAVA, tapahtui mitä tapahtui, keinolla millä hyvänsä. Kun tuntuu, että on pakotettu syömään tietynlaista
ruokaa. Että keho huutaa täysiä saadakseen juuri sitä. Jos sopivaa syötävää ei ollut käsillä, oli se ostettava; ja jos rahaa ei ollut mukana, sitä oli lainattava tai puhuttava velaksi. True story.
Tämä aihe tuli mieleeni, kun selasin puhelimeni kuvia ja reilun
kolmen vuoden takaisia whatsupp-keskusteluja mieheni kanssa. Minä
olin tuolloin töissä, ja mies Pikkusankarin kanssa kotona
hoitovapaalla. Eilen juttelin kaverini kanssa raskauden aikaisesta
painonnoususta, ja tuli taas muisteltua sitä, miten painoa tuli
molemmissa raskauksissa minulle vain kahdeksisen kiloa, vaikka
ruokavalio oli semmoinen, että sitä olisi voinut tulla vaikka
kolmenkymmentä kiloa (nähtävästi voin kiittää geenejä tästä?).
Tässä se tulee… likainen totuus whatsupp-kuvien muodossa. Mitä
minä söin raskaana ollessani kaikki päivät?

Ja nämä kuvat… Ne ovat vain pieni näyte siitä, mitä söin. Minä,
joka olen aina syönyt perusterveellisesti, söin raskausaikana näin.
Kyllllä.

Kohti märehtivää ammujaa!

Nyt taitaa olla Minimullistajan uutisten päivitysten aika! Tämä postaus olisi ilouutisia täynnä, jos eilinen ilta olisi loppunut eri tavalla… Kuten instalaiset jo tietävät, eilen Minimullistaja sai käteensä juustoviipaleen, siis lehmänmaidosta tehdyn juuston viipaleen! Se päivä saapui hänellekin, vuoden ja yhdeksän kuukauden iässä. Ilta loppui kuitenkin monen tunnin tuskaisiin oireisiin. Yö meni valvoessa.
Ensi viikolla toistetaan lehmänmaitoaltistus, mutta enteileehän tämä ensimmäinen kerta selkeästi sitä, että Minimullistajan suolisto ei ole vielä ihan valmis tuolle märehtivän ammujan valkoiselle litkulle. Muutenhan ruokakuviot ovat rullanneet hänellä aika hienosti; viimeisten kuukausien sisällä minun imetysdieettini on laajentunut huimasti: olen saanut viikoittaiseen menuuseeni mukaan maisteltavaksi melkein kaikki kasvikset ja vihannekset, viitisen uutta maustetta, hirssiä, amaranttia, kananmunan ja jopa pikkuhippusen pähkinää! Koen siis olevani nykyään kuin minkäkin luksusristeilijän buffetissa 24/7! 

Minimullistajan omalla maisteluruokalistalla komeilee siis kaikki, mitä minullakin pähkinää, kananmunaa ja voimakkaimpia mausteita lukuunottamatta. Hänen oma huippujuttu on vuohenjuusto! Se menee oireitta viikottaisessa ruokailussa (tämä rotatoitiin Minimullistajalle suoraan). Mutta se onkin sitten eri asia, mitä sinne pienen mahaan päätyy. Meinaan sinne ei meinaisi päätyä juuri mitään. Oikea ruoka ei vaan kiinnosta häntä. Mutta silti nälkä on kova, ja mankuminen jääkaapilla jatkuvaa. Postimyyntikuvastoa selailin jo, mutta siellä ei ruokakohdassa mielikuvitusta ja hermoja löytynyt, joten omilla jatkamme… 
Suuria muita uutisia perheen pienimmällä oli Minimullistajan ihkaensimmäinen oma yökyläily pari viikkoa sitten Mummolassa! Tämä mahdollisti minun ja miehen ensimmäisen kaksin kotoa karkaamisen pariin vuoteen (oli muuten niiiiin siistiä!). Sen myötä vähän iloitsinkin jo Minimullistajan ja minun pienestä erillistymisestä, mutta viime yö palautti minut takaisin imettäjän realiteetteihin… Jos Minimullistaja kärsii (suurista) oireista, äiti on EHDOTON koko yön lähellä olija.

Yleisesti ottaen Minimullistajalla menee oikein hyvin: Eheitä öitä tähän mennessä elämää hänellä on ollut 7 (jos siis yö saa loppua klo 5:00 kröhöm). Muuten hän heräilee kerran viiva kolme. Yöherätykset tarkoittavat joko oireita tai nälkää (joo-o, välillä hän siis syö päivällä toooosi vähän ja yöllä sitten huutaa ruokaa). Ja kuten viime yönä nähtiin kuultiin, edelleen: mitä enemmän oireita, sitä enemmän yöherätyksiä. Myös päikkärit menevät samalla kaavalla kuin ennenkin: sen helpommin ja nopeammin hän nukahtaa ja sen kauemmin hän nukkuu, mitä vähemmän oireita. Päikkärit ovat jotain puolen tunnin ja puolentoista tunnin välillä. Joskus hän yllättää ja vetäisee kaksi tai jopa kolme tuntia!
Tästä on hyvä jatkaa pieniä askeleita kohti loppukesän kaksivuotissynttäreitä ja mökkimaiseman laiduntavia märehtiviä ammujia.

Mitä kenenkin lusikassa killuu?

Noh, miehen lusikan sisältö ei juuri tämän blogin aihepiiriin kuulu, joten syynätään tarkemmin meidän kolmen muun lusikat!
Pikkusankarin lusikka: 
Pikkusankarin ruokavalion täydellisen vapauttamisen jälkeen (allergologimmekin ohjeiden mukaisesti) olemme kiristäneet hänen ruokavaliostaan pois yksitellen ja harkiten sellaiset ruuat, joista on aivan selvästi tullut oireista käyttäytymistä tai joiden jälkeen Pikkusankari on itse kertonut tulevan huono olo kerta toisensa jälkeen. Nyt pois syömislistalta ovat ainakin yritämme, että lähes kokonaan sitrushedelmät ja viinimarjat. Muita happamia, tulisia ja väkeviä (ja vähän muitakin) ruokia pidämme tarkkailussa ja seurailemme rauhassa. Voi olla, että lista kasvaa vielä hieman… Pikkusankarilla on onneksi kuitenkin (ehkäpä näiden kaikkien menneiden bataattiruokavuosien takia) ruokamieltymyksenä melko miedot maut. Esimerksiki mustapippuria ei saa missään nimessä olla liikaa ruuassa, muuten tulee itkut.

Tämä äiti on ollut aika innoissaan, kun on päässyt sotkemaan lapsensa ruuaksi vaikka mitä kaikkea jännää (mitä ei itsekään pysty syömään)!

Minun lusikka:
Minä olen pikkuhiljaa yrittänyt vapautella itselleni kiellettyjen listalta ruokia takaisin, ja muutamien ruokien kohdalla onnistunutkin! Pieninä määrinä esimerkiksi nokkonen, raparperi ja porkkana ovat tehneet makunystyröitäni hemmottelevan, onnistuneen come backin! Sitten on sellaisia ruokia, joita olen testaillut, – ja jotka ovat suureksi harmikseni olleet ehdottoman huonoja Minimullistajalle minun kauttani. Jo itsenikin (rytmihäiriötaipumukseni) takia tämä ikuinen kahvinjuomisen vähennysyritys oli onnistuakseen, kun testasin iiiiihanaa pakuriteetä. Mutta ai kamala mitkä järkyttävät oireet siitä Minimullistajalle tuli! En uskalla edes pakuripussia päin enäää katsoa…
Tällä hetkellä kiellettyjen lista näyttää siis tältä: kananmuna, maitoproteiini, soija, vehnä, kaura, ohra, ruis, kaikki muut kaalit paitsi kukka- ja parsakaali, sipulit, paprika, fenkoli, herneet, rosmariini, chili, oregano, curry, pakuri, suklaa/kaakao, hiilihappojuomat, kirjolohi.
Rajoitettuna ovat kahvi, kaikki kasvatetut kalat, merilohi sekä kukka- ja parsakaali.

Minun jälkkärivaihtoehtojeni uusimpia herkkuja: banaani-chia-kookosletut, oooooh!

Minimullistajan lusikka:
Minimullistajan lusikan sisältö on laajentunut melkoisesti, mutta vain maistelujen suhteen. Perusraaka-aineena lusikkaa täyttää ehdottomasti useimmiten bataatti, kana ja riista. Mutta myös kesäkurpitsaa ja myskikurpitsaa löytyy lusikasta usein. Maisteluita onkin sitten runsaammin! Yhä enenevissä määrin olemme antaneet Minimullistajan maistaa myös minun ruokiani (joita hän siis KI-NU-AA siinä vieressä). Eli toisin sanoen Minimullistajan maistelut ovat sama asia kuin minun sallittujen ruokien syöntilistani! Ja näyttääkin mukavasti siltä, että esimerkiksi muutama kalalaji menisi ilman suurempia oireita! Sitä vastoin esimerkiksi amarantti taitaa olla aika nounou hänelle…

Näitä on nähty myös Minimullistajan hyppysissä!

Suurempia ruokakaavoja linjataan taas reilun viikon päästä the Gurun vastaanotolla, joten sitten palaan tarkemmin kertoilemaan esimerkiksi siitä tässä yli vuoden iässä paljon muita ihmisiä puhuttavasta tissiasiasta… Kuinkas kauan oikein aiot imettää?

p.s. Jos useammat ruokakuvat tai muut meidän arjen pikkukuulumiset kiinnostavat, niin hakekaa instagramista nimeä skribentti. Siellä voidaan myös kohdata!

Suklaapähkinämarsipaanituorejuustokarkkiwhoopie…

…vaikka Pikkusankarille! Se on nyt semmoinen juttu, että Pikkusankari saa syödä ihan mitä vain.  
Toivottavasti teiltä keneltäkään ei tippunut vesilasi tietsikan päälle tai lapsi lattialle, kun luitte edellisen lauseen. Minulta lähti kynä kädestä, kun the Guru vastaanotolla sanoi: “Nyt on semmoinen tilanne, että ehdotan koko ruokavalion vapauttamista kahden viikon ajaksi ja sen jälkeen ulosteen antitrypsiininäytteen ottamista.” 
Noniin Pikkusankari – ole hyvä vaan ja käy käsiksi!
Joka kerta ennen allergologille menoa listaamme Pikkusankarille sopivat, ei-sopivat ja epävarmat ruuat. Vastaanottoaikaa edeltävänä iltana istuin sähköpostin ääressä ja tuijotin tyhjää tekstikenttää; en osannut kirjoittaa edes yhtä varmasti Pikkusankarille sopivaa ruoka-ainetta! Itku silmässä kysyin miehen apua. Mietinnän tuloksena päädyimme toteamaan: Pikkusankari on ollut yleisesti ottaen niin oireinen viime viikot (kuukaudet?), että mikään ei ole enää ollenkaan varmaa. Oireilusta ei ole viime aikoina ollut yhtään helppo ottaa selvää, mistä mikäkin johtuu: mikä on astmasta, mikä refluksista ja mikä itsenäisistä ruoka-aineallergioista johtuvaa, vai mikä on kenties puhtaasti (luonteenomaista tai muista oireista johtuvaa?) SI-tyyppistä käyttäytymistä.
Tätä radikaalia ruokavalion laajennusta ollaan the Gurun kanssa pyöritelty ajatustasolla muutaman kerran aiemminkin, mutta silti se tuli melkoisena yllätyksenä, että nyt: kananmunaa paahtoleipää mansikkaa linssejä salmiakkia manteleita! Kääääk! Idea on antaa kaikkea mahdollista mahdollisimman monipuolisesti, jotta sitten kakkanäyte edustaisi kaikkisallivan ruokavalion allergisuutta Pikkusankarin suolistossa. Toisin sanoen: koska elämämme oli oikeasti aika vaikeaa, epäselvää ja oireista, tästä kokeilusta ei ehkäpä ole mitään lisähaittaa. Tietenkin kokeilu pistetään katkolle, jos tilanne menee oikeasti paljon pahemmaksi – lisäkärsimystä tällä ei ole tarkoitus Pikkusankarille tuottaa! Tällainen kokeilu on mahdollista, sillä hengen hätää meillä ei varmasti tulisi olemaan, taipumusta anafylaksiaan kun ei Pikkusankari onneksi omista.
Isi ottaa nyt tällaisen setin. Otatko sä samanlaisen?
Luottavaisin mielin lähdimme kotiin… ja välipalaksi tarjosin Pikkusankarille omenaa ja pähkinöitä – itse vieressä hikeä otsalta pyyhkien ja sydän tuplavauhtia tykyttäen onko kaikki hyvin, kulta, vastaa! Viikko tässä on tarjoiltu Pikkusankarille sitä sun tätä (arvatkaa vaan miten outoa tämän neljän vuoden jälkeen!), ja nyt uskallan vetää ensimmäisen viikon kokeilut yhteen sanomalla: mikään ei tosissaan ole mennyt huonommaksi eikä paremmaksi. Oireilu jatkuu samanlaisena eli suurenlaisena.
Kaikenkattavaa spekulaatiota jatkosta käytiin the Gurun kanssa läpi kaksituntisella visiitillämme. Jatko selviää kakkanäytteen tuloksien tultua. Mahdollista on esimerkiksi, että puhtaat ruoka-aineallergiat ovat suurimmaksi osaksi väistyneet ja jäljelle jäisi esimerkiksi vain refluksia (närästystä) pahentavat ruoka-aineongelmat (jotka eivät näy kakkanäytteessä, vaan jotka kokeilulla vain huomataan) ja/tai astma ja sitä siitäpölykausina pahentavat ruoka-aineyliherkkyydet (jotka nekään eivät minun käsitykseni mukaan näkyisi tuossa kakkanäytteessä). Antitrypsiinikokeen tulosten jälkeen näitä juttuja aletaan selvittelemään. Sitten siis, kun tiedetään, mikä osuus Pikkusankarin nykyisistä oireista on peräisin suolistoperäisistä allergioista, tehdään päätelmät seuraavasta stepistä. Käydään ehkä gastroskopissa, ehkä oskillometriassa, ehkä selvitellään SI-oireita neurologilla, ehkä mietitään, onko lääkearsenaalissa jotakin epäsopivaa…
Mitäköhän kaikkea nämäkin sisältävät…? Ainiinjoo, eihän sillä ole väliä!
Kaiken kaikkiaan toivon, niiiiiin kovasti toivon, että Pikkusankarin sairauksien kolmen kombosta yksi jäisi jo pois!