Syy kaikkeen

Olen ollut äärimmäisen väsynyt.

Olen voinut äärimmäisen pahoin.

Muutto oli äärimmäisen rankka.

Työnaloitus on ollut äärimmäisen vaikea.

Jo sana urheilu on ollut äärimmäisen vastenmielinen.

Ihoni on alkanut kasvattaa äärimmäisen kamalia finnipesäkkeittä.

Suurin osa ruuista ja juomista saa aikaan äärimmäisen vastenmielisen yökkäysrefleksin.

Normaalit vaatteet tuntuvat äärimmäisen kamalilta päällä.

Olen nukkunut äärimmäisen katkoisasti ja painajaisia hourien.

Pääni on ajoittain äärimmäisen kipeä.

Hampaiden pesu on äärimmäisen ällöttävää touhua.

Kaikki tunteet ovat olleet juurikin: äärimmäisiä.

Kaikesta huolimatta olemme äärimmäisen onnellisia ja innokkaita, sillä kauan toivottu ja odotettu haaveemme on toteutunut.

Raskauspäiväkirjoja 5

Déjà-vu kesään 2010: käyminen lähellä hellekuolemaa;
hyperventiloiminen ja pyörtyminen lentokoneen lähtökuumuuteen, nollanukkuminen
erään suomalaisen hyvätasoisen kylpylähotellin mukavan lämpöisessä huoneessa.
Sisälämpötila. Kolme päivää kolmen miehen ja mahan
kanssa tässä huoneessa. Eikä muuten toiminut tuo miinus-painike.
Erittäin yllätyksenä tullut tuskaisuus istumisen suhteen;
töissä palaverit kyyneleet valuen, jalat puutuen ja happea haukkoen. Työkaverit
availevat ikkunaa, taluttavat kokoushuoneesta pois ja ystävällisesti
mainitsevat sairausloman mahdollisuudesta.
Kesäflunssan ja raskauden yhdistelmän omakohtainen
testaaminen. Tulos: EI KIVA.
Tuttavien ihmettelyt: ”Aaaa, etkö ole VIELÄKÄÄN
synnyttänyt?”
Salilla treenatessa todellinen mielikuvitukseni
viimeistenkin nurkkien kaapiminen.
Mitä tämän kanssa voisi tehdä?

Ehkä niin tuskaisen näköinen ulkomuoto, että olen ansainnut
ihania tsemppejä loppuraskauden jaksamiseen mieheltäni.
kukkia ja kokovartalohierontaa

Vauva-juttujen tunkeminen tahattomasti melkein joka
keskusteluun.
Yöt: vartti oikealla kyljellä, vartti selällään, vartti
vasemmalla kyljellä, sitten pissalle. Sama uudestaan. Niin kauan, kuin sängyssä
ollaan.
Renniet mukana. Aina.
Varpaankynsien huollon vinkuminen mieheltä.

30 + Barcelona

Kolkytplusviikot ja viiden päivän kaupunkiloma. Näin minä selvisin:

Kohteen on oltava optimilämpötilainen, siis 20-23 asteinen,
puolipilvinen ja hieman tuulinen. Barcelona oli täydellinen.

Lentokoneessa kannattaa näyttää itseltään: rasittuneelta,
tuskaiselta ja todella isomahaiselta kohta-synnyttäjältä. Silloin kukaan ei
halua istua viereesi, ja saat vaihdella asentoa mielesi mukaan. Minä en
ainakaan näillä viikoilla todellakaan pysty istumaan edes kymmentä minuuttia
paikoillani.

Raskausvaivat ovat minulle tarpeeksi yöllisiksi
herätyksiksi, joten kaikki muu hotellihäiriö on suljettava pois.

Vaikka korkkareista tykkäänkin, niin en kyllä missän nimessä
semmoisilla pystyisi La Ramblaa enää kävelemään. Mukavat kengät ovat ehdoton.

Eivät ne mukavat kengätkään aina auta. Onneksi on metro.

Eväät mukana. Aina.

Ravintoloista valitsimme parhaat. Listeria- ja
puhtausasioilla ei leikitä, kun kyseessä on vauvan terveys.

lhan huippupaikoissakin piti silti muistaa itse kertoa
raskausrajoitteet (meillä oli hienosti koottu lappunen mukana sekä englannin-
että espanjankielellä). Sushi vaihtui vihanneksiin ja viini veteen.

Tarpeeksi tekemistä, mutta ei liikaa tekemistä. Pari
museota, nähtävyyksistä top5 ja jokapäiväinen Michelin-kokemus riittivät.

Paras matkaseura. Ymmärtävä mies. Joku, joka jaksaa kävellä
valittavan naisen vierellä 0,5km/tunnissa, hieroa kipeytyneitä jalkoja, kantaa
matkatavarat ja hakea parin korttelin päästä sen tietyn kahvilan kahvin.

Alkaa L:ällä, loppuu A:han

Ei, onneksi LA ei ole ihan vielä, mutta kesäLomA on!

maanantaina töissä

tiistaina töissä
keskiviikkona töissä

torstaina töissä

Vaikka kuvista voisi ajatella, työni ei sentään ole laiskottelua. Sanotaan nätisti niin, että loma tulee todelliseen tarpeeseen. Kyyneleet silmissä juoksen jokaisen palaverin, asiakastapaamisen ja pakollisen kirjaamisen välissä heittämään jalat ylös minuutiksi, pariksi. Istuminen jalat siveellisesti alhaalla on ihan kamalaa.
Pientä kärvistelyä on ollut kotonakin, kun…

…postiluukusta kolahti tämmöistä himotusta

Onneksi raskaus ei koko ajan tunnu tyhmältä.

Pikkusankari on piristänyt yllätyksillään…

…ja touhuillaan: “Isi älä liiku!”

sukulaiset ovat piristäneet yllätyksillään
mies on piristänyt yllätyksillään

Ja kohta edessä häämöttää The Piristys

LOMA.

Raskauspäiväkirjoja 4

Maanantaipalaverien laskemisen onnistuminen kahden käden sormilla.
Yhtäkkiset kovat auuuu!- huudahdukset, kun mahassa olija testaa äidin sisäelinten iskunsietokykyä tosissaan.
Jokaisen tuttavan kysymys ”Kumpi sieltä tulee?”
Uusi herkistymiskausi eri aistien suhteen, esimerkkinä päivät, jolloin kohtaan maassa etanan; noina sadepäivinä mielessä pyörii vain ällöttävä etana, suussa pyörii oksennuksen maku ja maha pyörii tyhjänä.
Kesän sääennusteiden kauhunsekainen kuunteleminen ja ilmalämpöpumppujen hintojen toivoton voivottelu.
Mysteeri-ihottuman syyn selviäminen raskausajan ruoka-aineherkistymäksi: pari kolme kertaa viikossa ilmestyvä todella kutiseva, kipeä ihon rikkova ihottuma ympäri kroppaa johtuu mitä todennäköisimmin minun lempiruuastani kalasta.
Lukulasien asettelu silmille entistä useammissa tilanteissa.
Hormonihiki. Missä vain milloin vain.
Turvotusta. Kaikkialla. Usein.
Tunne, että nyt pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, koska kohta se ei ole taas ollenkaan mahdollista, kun sylissä pitää riiputtaa itkevää tuskaista vauvaa ympärivuorokautisesti (lue: kun en malta jättää hetkeksikään silmistäni iiiiihanaa nukkuvaa vaniljapumpulilta tuoksuvaa pikkupalleroista).