Raskauspäiväkirjoja 4

Maanantaipalaverien laskemisen onnistuminen kahden käden sormilla.
Yhtäkkiset kovat auuuu!- huudahdukset, kun mahassa olija testaa äidin sisäelinten iskunsietokykyä tosissaan.
Jokaisen tuttavan kysymys ”Kumpi sieltä tulee?”
Uusi herkistymiskausi eri aistien suhteen, esimerkkinä päivät, jolloin kohtaan maassa etanan; noina sadepäivinä mielessä pyörii vain ällöttävä etana, suussa pyörii oksennuksen maku ja maha pyörii tyhjänä.
Kesän sääennusteiden kauhunsekainen kuunteleminen ja ilmalämpöpumppujen hintojen toivoton voivottelu.
Mysteeri-ihottuman syyn selviäminen raskausajan ruoka-aineherkistymäksi: pari kolme kertaa viikossa ilmestyvä todella kutiseva, kipeä ihon rikkova ihottuma ympäri kroppaa johtuu mitä todennäköisimmin minun lempiruuastani kalasta.
Lukulasien asettelu silmille entistä useammissa tilanteissa.
Hormonihiki. Missä vain milloin vain.
Turvotusta. Kaikkialla. Usein.
Tunne, että nyt pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, koska kohta se ei ole taas ollenkaan mahdollista, kun sylissä pitää riiputtaa itkevää tuskaista vauvaa ympärivuorokautisesti (lue: kun en malta jättää hetkeksikään silmistäni iiiiihanaa nukkuvaa vaniljapumpulilta tuoksuvaa pikkupalleroista).

Raskauspäiväkirjoja 3

Jo viikon kestänyt ihmettely, kun ihan koko ajan mielessä ei olekaan enää se, mistä hankin seuraavan leivän, lakun, kakun ja suklaalevyn, vaan voin kuvitella syöväni ja myös syödä jotain sellaista, kuten kanaa ja salaattia ja pähkinöitä, jotka aiemmin toivat jo ajatuksen tasolla keltaisen aineen äänihuuliin asti.
Osallistuminen mieheni mahdolliseen yölliseen kuolemantuottamukseen järkyttävien suonenvetohuutojeni takia.
Niin pöllöjen unien näkemistä ja niihin heräämisiä joka yö, että pitäisi kai varata aika jonkin sortin terapeutille.
Työtuttavan kommentti: ”Jokos sä kohta jäät äitiyslomalle?” (”En, vasta kolmen kuukauden päästä.”)
Pikkusankarista johtumattomat aamuviiden herätykset ja uneton sängyssä pyöriminen sen jälkeen.
Vessan tiheä käyttö, onneksi itseni pöntön päälle toisin päin aseteltuna kuin ensimmäisinä kolmenatoista viikkona.
Raskauden hyväksikäyttö mitä moninaisimmissa tilanteissa, muun muassa astuessamme tarjoilijan mukaan aivan täyteen suosittuun ravintolaan. Kädet vatsalle, koiranilme silmiin ja (tosi) kommentti miehelle tarjoilijan kuullen: ”Voi ei, mä pyörryn kohta tähän nälkään!”. Kappas vain, saman tien meille järjestyikin pöytä.
Kauniit (kiristämättömien!) sukkien jättämät koristeet iltaisin nilkkojen alueella.
Vauvan yksiön pinta-alan hurja kasvuvauhti minun sisäelinten kustannuksella. (Onneksi vielä melko maltillisten) liitoskipujen lisäksi siitä kertovat se, että perusruoka-annokseni koko (aiemmin jo ennen raskautta kuulemma aika jättiläisen koko) on pienentynyt nyt ehkä sellaiseen normaaliin naisen annokseen; suuria ongelmia on ilmennyt myös varpaiden kynsien huoltamisessa ja kenkien sitomisessa sekä huonompina päivinä lisäksi hengittämisessä.
Hymyjen kerääminen tanssitunteihin osallistumisellani. Meno kun alkaa olla jo melko kankeaa ja puuskuttavaa ja koreografioiden toteuttaminen täysin hypyttömänä on naurettavan mielenkiintoisen näköistä. Mutta rakastan urheilua (urheilu eli nykyään yhtä kuin kehon osien liikuttelu niin, että sitä voisi ehkä sykkeenkin puolesta korkeintaan hyötyliikunnaksi kutsua), ja kun alkukuukausien makaamisesta päästiin, niin mikään (eikä kukaan ohjaaja) minua salilta pois työnnä ennen kuin meno alkaa tuntua huonolta.
Tahaton irvistely asiakastapaamisissa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Usein nousevat röyhtäykset eivät maistu hyvältä.
Ulkonäön muuttuminen muutenkin kuin kilogrammoissa ja senttimetreissä mitattuna. On näppylöitä siellä täällä ja ihan oudoissa paikoissa; pelästyttävällä tavalla kasvaneita ja tummuneita luomia joka puolella kroppaa sekä raastimelta tuntuva pikkuhaavoilla varustettu iho, joka ra-kas-taa vähintään kymmenen kertaa päivässä käytössä olevaa käsidesiä…
Joka aamuinen ongelma: Mikä mahtuu tänään päälle? Joudunko ostamaan vieläkin isompia mammavaatteita?

Raskauspäiväkirjoja 2

Omatekemät kukkakaali-juustokeitto jälkkärinä raparperi-karviaispiiras.
Ystäväperheen luona kylässä käynti.
Vapaaehtoinen osallistuminen kaupoille mukaan lähtöön.
Ruokailuvälien piteneminen tunnista puoleentoista.
Töissä taukojen käyttäminen hieman muuhunkin kuin nukkumisesta haaveiluun.
Tanssihullutteluviisiminuuttinen Pikkusankarin kanssa.
Sen tajuaminen, että rauhalliset kävelylenkit eivät enää ehkä kohta ole haaveita vain.
Ääni, joka ei körise jatkuvan oksentamisen tuottamasta kurkkuärsytyksestä.
Ja kaikki tämä edistys viikon sisällä! Ihan(ia) uusia juttuja! Jääkö järkyttävä alkukidutus todellakin vain kuuteenkymmeneen päivään tässä raskaudessa?

Raskauspäiväkirjoja 1

Pyörtyminen, 10 sekunnin hengityskatkos ja ambulanssimiehet.
Hengenahdistuksia.

Nukkumaanmenoaika ennen puoli ysin uutisia.

Näkyvä raskausröllykkä viikolla 6.
Naapuriautoilijan sekä kahvihetkeään viettävän kollegan ilostuttaminen oksennuksellani.
Ihmisten pelottelu kalpeudellani.

”Äiti, huono olo?” kysymysten kuuleminen päivittäin Pikkusankarin suusta.

Työpaikalle RAAHAUTUMINEN.
Närästyslääkekilpavarustelu Pikkusankarin kanssa.
Mieheni sympatiapahaolo.
Äitini ”Oletko hengissä?”-puhelut.
Minkä tahansa arkisen puuhan tekemisen yrittämisen keskellä mieheni hienovaraiset ehdotukset: ”Kannattaisiko sinun kuitenkin levätä…?”
Itsensäkiduttaminen entiseen elämääni kuuluvaa treenimusaa kuunnellen ja katoavia lihaksia itkien.
Huono oma tunto espanjalaisten kirsikkatomaattien älyttömästä hamstrauksesta.
Hullujahan me ollaan, mutta myös onnellisia.