Vastaukset kysymyksiin – uniasiantuntija vastaa

Unikulman tyynylahjakortti on lähetetty onnekkaalle voittajalle, ja nyt on vuorossa vastaukset blogissa ja instagramissa esitettyihin kysymyksiin!
Minkälainen
tyyny olisi hyvä niskajumituksesta kärsivälle? Entä levottomalle
nukkujalle? Kuinka monella tyynyllä olisi sopiva nukkua?
Hyvä tyyny on sellainen, jonka korkeutta voi
säätää itselle sopivaksi. Hyvä
tyyny sopii sekä kylki- että selinmakuulle. Yhden tyynyn pitäisi
riittää nukkumiseen, mutta harteikkaammalla nukkujalla voi olla
kyljellään vaikeuksia pärjätä yhdellä tyynyllä. Toisaalta myös
patjan pitäisi joustaa hartian alta riittävästi. Jos patja on
liian kova hartian kohdalta, eikä siten myötäile vartalon muotoja
sopivasti, niin on sitä vaiketa korjata parhaimmallakaan tyynyllä.
Tyyny ei saa myöskään olla liian napakka tai voimakkaasti tukeva.
Silloin se voi painaa kaularangan alueen hermoja ja verisuonia, ja
siitä voi osaltaan johtua esimerkiksi käsien puutuminen tai
päänsärky yöllä/aamulla.
Olisi myös hyvä miettiä, aiheuttaako jokin
toiminta tai toiminnan puute päivällä niskan jumitusta? Onko
työergonomiassa parannettavaa? Löytyykö työlle vastapainoksi
jotakin elvyttävää toimintaa, kuten lihaskuntoharjoittelua?
Levottoman
nukkujan olisi hyvä varmistaa, ettei nukkumisympäristössä ole
mitään korjattavaa. Hyvän tyynyn ja patjan lisäksi tarvitaan
makuuhuoneeseen riittävästi hapekasta ja puhdasta, sopivan kosteaa
ilmaa. Melu, valo (pimennysverho) ja tekemättömistä askareista
muistuttavat esineet, kuten työläppärin, eliminoiminen
makuuhuoneesta voivat helpottaa levottumuutta.
Kuinka
usein kannattaisi hankkia uusi tyyny? Minua kiinnostaisi tietää,
kuinka usein tyynyä oikeasti kannattaa pestä, ja onko
säännöllisestä tyynyn tuuletuksesta oikeasti hyötyä vai
tuntuuko siltä vain?
Tyynyä
olisi hyvä pestä 2-3 kuukauden välein – silloin sitä voi käyttää
2-3 vuotta. Jos tyyny on ollut käytössä vuoden verran, eikä sitä
ole pesty kertaakaan, voi se painaa noin 800g enemmän kuin
ostohetkellä (ja tämä painohan on hiuspohjasta lähtevää talia,
hikeä, kuollutta ihosolukkoa, hilsettä, kosmetiikkatuotteiden
jäänteitä, kuolaa ynnä muita kasvojen eritteitä… jopa hometta!). Viimeistään
kuitenkin siinä vaiheessa on aika vaihtaa tyyny, jos silmät
oireilevat aamuisin rähmimällä tai nenä menee tukkoon nukkumaan
mentäessä. Tuuletuksesta tulee vain hetkellinen raikkaus tyynyyn.
Pakkasilmaan vietäessä kannattaa varmistaa, että tyynyn materiaali
kestää sen.

Mikä
tyynymateriaali on kestävin? Lisääkö
tyynynsuoja kuinka paljon tyynyn käyttöikää?
Nykyisin markkinoilla on todella paljon eri materiaaleista valmistettuja tyynyjä. Toiset materiaalit ovat kestävämpiä kuin toiset. Tyynyn hintakin kertoo yleensä jo jotain kestävyydestä, jos vertaa vaikka alle viiden euron markettityynyä 100 euroa maksavaan. Vaikka laadukkaat materiaalit voivat teoriassa kestää rikkoutumatta vaikka vuosikymmenkin, niin rajoittaa hygieniapuoli tyynyn kuin tyynyn käyttöiän noin kolmeen vuoteen. Tyynyä
valitessa olisikin hyvä varmistaa, että materiaalit kestävät 60
asteen pesua. Kuulen usein työssäni asiakkailta, kuinka heidän
ostamat tyynyt menevät muhkuraiseksi lyhyen käytön jälkeen.
Sitten kun kysyn, että kuinka usein he tyynyään pesevät, niin
vastaus on yleensä ”kerran vuodessa”. Mikään tyynymateriaali ei kestä vuotta
pitempään käyttökelpoisena, jos sitä tai edes osaa siitä ei ole pesty useasti sinä aikana. Ylimääräisellä tyynynsuojalla voidaan pidentää tyynyn
käyttöikää jonkin verran, edellyttäen tietenkin, että sitäkin
pestään säännöllisesti.
Onko tyynyllä vaikutusta kuorsaukseen? Paras
tyyny kuorsaajalle?
On. Silloin kun tyyny on oikean korkuinen ja
mallinen, pysyvät hengitystiet auki paremmin, mikä voi vähentää
kuorsaamista. Apua kuorsaukseen voi saada myös
moottorivuoteesta, jolla pääpäätyä voi hieman kohottaa.
Vaihtoehtoisesti voi myös kokeilla laittaa sängyn pääpäädyn
jalkojen alle paksun kirjan tai pari, niin että pääty nousee
5-10cm. Kun pää on vartaloa ylempänä, pysyvät hengitystiet paremmin auki.
Onko hyvällä
tyynyllä vaikutusta alaselän kipuiluun?
Tyynyn
korkeutta säätämällä voidaan vaikuttaa jopa lantion seutuun
saakka. Jos hyvä tyyny mahdollistaa ergonomisemmassa
asennossa nukkumisen (esim. vanhalla tyynyllä nukkuu aina mahallaan ja uudella
hyvällä tyynyllä pystyykin nukkumaan suorassa kylkiasennossa),
niin silloin tyynyllä voidaan vaikuttaa hyvinkin paljon alaselän
kipuiluun. Patjan rooli on tyynyä merkittävämpi alaselän kipujen
helpottamisessa. Patjan tehtävä on tukea selkää ja rentouttaa
vartaloa yön aikana. Jos alaselkä on varsinkin aamulla kipeä tai
jäykkä, niin mitä todennäköisemmin yksi syyllinen on epäsopiva
patja.
Kysäisisin,
miten paljon nukkuma-asento vaikuttaa unen laatuun? Entä mitä
unissa höpöttely/kävely kertoo nukkujasta?
Jos
nukkuma-asento on jotakin muuta kuin ergonominen kylkiasento tai
selinmakuu (eli tällöin keho on epäsymmetrisessä tai kiertyneessä
asennossa), kohdistuu siihen toispuoleista jännitystä/venytystä. Yksi syy yöllä heräämiseen voi olla siis se, kun lihakset väsyvät
jännitykseen tai hermot ovat puristuksissa. Jotkut toki pystyvät
nukkumaan huonossa asennossa koko yön heräämättä, mutta aamulla sängystä
noustessa selkä tuntuukin jäykältä tai niskat kipeiltä.
Unissakävely
on yleensä vaaratonta, mutta jos se on säännöllisesti toistuvaa,
voi asiaa lähteä tutkimaan tarkemmin, varsinkin jos samanaikaisesti
oireilee toistuvalla päänsäryllä/migreenillä. Jotkin lääkkeet,
alkoholi tai sairaudet (esim. kuume) voivat lisätä unissakävelyä.
Höpöttely
unissa on myös vaaratonta ja lapsilla, etenkin pojilla melko
yleistä. Stressi on yksi tekijä, alkoholin ja tiettyjen sairauksien
ohella, joka saattaa lisätä unissa puhumista.
Mikä olisi
paras apu siihen, ettei millään saa unta?
Vuoteeseen
ei kannata jäädä pyörimään tuntitolkulla, jos uni ei vaan tule.
On keinoja, millä nukkumiseen voi valmistautua. Varaa aikaa
rauhoittumiselle ennen nukkumaanmenoa. Vältä sinistä valoa illalla
(kännykän, tv:n ja tietokoneen näytöt). Jos kuitenkin haluat tai
sinun on pakko käyttää näyttöä iltaisin, voit asentaa
tietokoneelle ohjelman, joka muuttaa näytön valoa punaisemmaksi
(esimerkiksi f.lux) tai vaihtoehtoisesti käyttää sinistä valoa
suodattavia silmälaseja. Syö helposti sulava hiilihydraattipitoinen
ateria noin 2 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Vältä piristäviä
aineita ennen nukkumaan menoa (kofeiinin puoliintumisaika elimistössä
on noin 6 tuntia). Vältä raskasta liikuntaa myöhään illalla,
mutta kevyestä venyttelystä tai kävelystä voi olla apua. Ota
magnesiumia noin tunti ennen nukkumaan menoa. Jos edellä
mainitut on kokeiltu, niin silloin syy voi löytyä epäsopivasta
vuoteesta ja tyynystä.
Taapero herää joka yö, mikä auttaa?
Tilannetta pitäisi selvittää tarkemmin, eli
herääkö hän esim. itkien johonkin kipuun vai tuleeko hän kenties
vain herättämään ja pyytää pääsemään viereen? Häneltä voi
myös kysyä itseltään, miksi hän herää tai herättää
vanhemmat. Jos taustalla ei ole sairautta tai kipua, niin hyvä keino
voisi olla esimerkiksi palkitseminen läpinukutuista öistä. Niin, että
lapsi saa aina vaikkapa tarran hyvin menneestä yöstä ja kun
sovittu määrä tarroja on ansaittu, niin palkintona on joku kiva
yhdessä tekeminen.
Tutti jätetty pois ja yöunet menneet
risaisiksi, niin vinkkejä?
Tutti luo
turvaa pienelle nukkujalle (imuntarve ja tuttiin tottuminen) ja eroahdistus voi olla suuri, jos tilalle
ei tule mitään muuta turvaobjektia tai vanhemman läheisyyttä. Jos
tutti on päivisin käytössä, mutta öisin ei, niin se voi
hämmentää lasta. Lapsen kanssa voisi yhdessä tehdä
sopimuksen, että annetaan tutti vaikka jollekin pehmolelulle
käyttöön, ja sitten se pikkuhiljaa vain unohtuu ja poistuu
näkyvistä. Jos risaiset yöunet johtuvat vain tutin poisjätöstä,
niin uuteen tilanteeseen sopeutumisen ei pitäisi kestää montaa
viikkoa.
Onko
mahdollista, että lapsi, joka on oppinut nukkumaan huonosti
(=heräilemaan usein yöllä) refluksin ym. vaivojen vuoksi, oppisi
joskus myös nukkumaan paremmin?
Jos
vaivat on saatu kuriin tai jopa oireettomaksi, niin lapsi oppii
varmasti nukkumaan paremmin. Se kuinka nopeasti se tapahtuu, riippuu
paljon yksilöstä ja vaivojen suuruudesta sekä niiden
kokonaiskestosta. Omat lapseni ovat molemmat kärsineet
refluksivaivoista syntymästä lähtien ja sen vuoksi yöt sekä
päiväunet ovat olleet todella rikkonaisia ensimmäiset vuodet. Mutta kun olemme saaneet
oireet kuriin, ovat yöunet ja päiväunet parantuneet huomattavasti.
Heräämisten määrästä kun puhutaan, niin meidän tapauksessa on
liikuttu pahimmillaan useasta kymmenestä, jopa neljästäkymmenestä, herätyksestä yössä
nykyiseen yhteen tai kahteen ns. normaaliin heräämiseen (vessahätään
tai läheisyystankkaukseen liittyvään).
Jos lisäkysymyksiä tai muuta pohdintaa uniasioihin liittyen tulee mieleen, niitä voi vielä laitella kommentteihin.
Kysymyksiin vastasi Unikulman fysioterapeutti Ramon Jansson. Postauksen kuvat ovat Hyvinkään Unikulmasta.

Historiallinen yö

Kuten instagram-seuraajani jo saivat kuulla, se historiallinen yö oli viime yö. Heräsin aamulla, ja tajusin nukkuneeni
kahdeksan tuntia yhtäjaksoisesti! Viimeksi kahdeksan tunnin unipätkä
tapahtui ennen viimeisintä positiivista raskaustestiä, vajaa kolme
vuotta sitten. Ensimmäiset heräilyvuodet kestivät esikoisen
raskausajasta (ei ollut helppo raskaus) esikoisen noin
kaksivuotisynttäreille asti eli kolmisen vuotta yhteensä. Sitten,
kehon palauduttua univajeista ainakin suurin piirtein, nukuin pari
kuukautta ihan hyvin, kunnes alkoivat toiset raskausvalvomiset (ei
ollut helppo raskaus sekään) ja perään tietysti kuopuksen kanssa
valvomiset. Yhteensä taas sen kolmisen vuotta. Nyt kovin
ajankohtaisina toiveina olisi, että Minimullistajan yöt
rauhoittuisivat tässä samoihin aikoihin kuin Pikkusankarin
rauhoittui. Tämä viimeisin tapahtunut historiallinen yö ei toki
ollut nytkään sellainen, että koko perhe posotti unimaissa
kahdeksan tuntia tauoitta samaan aikaan, vaan taisivat nuo
lastenhuoneen asukit heräillä, mutta minä en herännyt (vain
mies heräsi). 

Moni kysyi minulta, että miltä nyt tuntuu? No, hermot kestivät
superhienosti lasten kränät, uhmat ja taistot, virta ei tuntunut
loppuvan päivällä ollenkaan ja hymy oli herkässä. Noin niin kuin muun
muassa. Voisiko tähän sanoa muuta kuin tätä lisää, kiitos!

Älä klingauta mikroa!

Mitä
kaikkea teillä on tehty, jotta lapsi ei heräisi sisällä
nukkuessaan?
Meillä perusasiathan on kunnossa
aina: ovikellon vieressä lukee: ei toiminnassa; kännykät ovat
äänettömällä, pesukonetta ei laiteta uniaikaan päälle, imuria
ei käynnistetä ja niin edelleen.
Mutta näiden lisäksi meillä on
muun muassa…
…viety vedenkeitin kuistille
kiehauttamaan vettä.
…varmistettu jo ennen nukuttamista,
että villasukat odottavat nukuttamispaikan vieressä poishiippailua
(paljaat varpaat ovat todella paljon äänekkäämmät lattiaa
vasten).
…avattu rapiseva pussi saksilla
hitaasti ja äänettömästi (ei missään nimessä repien käsillä).
…kerrottu vieraille, että meidän
herkkäunisen pojan nukkuessa meillä todellakin kuiskitaan.
…oltu vetämättä vessaa vessassa
käynnin jälkeen (olkaa hyvät vain tästä informaatiosta!).
…mietitty ateria sen mukaan, mistä
valmistustavoista lähtisi mahdollisimman pieni ääni (myöskään
pieni nälkä ei tässä kohtaa haittaa, jos rapisematon
ruuanvalmistus ei ole mahdollinen…).
Voi olla, että tässä on ollut kyseessä hätälounas: valmiiksi raastettua porkkanaraastetta ja muutama kourallinen siemeniä.
…varottu klingauttamasta mikroa sen
käytön jälkeen.
…yritetty kaikin keinoin pidättää
aivastuksia ja yskiä.
…totutettu Pikkusankari leikkimään
lähinnä maton päällä
ei-elektronisilla/ei-soivilla/ei-mitäänääntäpäästävillä
leluilla.
Hei noi on aika riskialttiita leluja… Katsoppas, kuinka pehmolelut tarvitsisivat vähän hoitajaa tuolla…
 
…jätetty ulko-ovi auki
rakoselleen, jos se on ollut pakko avata.
…vältetty nukkumispaikan vieressä
kyykkyyn menemistä polvinaksumisteni takia.
Ja kuten monille lukijoille on varmaan selvää,
meillä ei todellakaan ole totutettu lapsia herkkäunisuuteen. Niin
Pikkusankarin kuin Minimullistajan saapuessa synnäriltä kotiimme,
olemme jatkaneet normaalia elämää äänineen aivan ilman
hissutteluja: on kälätetty ja imuroitu normaalidesibeleillä ihan
siinä vauvan korvan vieressä. Mutta niin vain siinä on molempien
kohdalla käynyt, että refluksi-allergia-oireet ovat tehneet poikien
unista todella hauraita ja nukuttamisesta monimutkaisempaa kuin
rakettitiede. Muutaman kuukauden iästä lähtien molempien kohdalla
katkottomasta unesta on tullut niin harvinaista herkkua, että jos
siihen päästään, niin sitä varjellaan viimeiseen asti.

Mites pienempi?

Pikkusankarin ilouutiset ovatkin jo varmasti kaikkien tiedossa? Sen verran olen tainnut niitä hehkuttaa kaikkialla ja kaikkialle. No, koko ilopommia en nyt lähde perumaan, mutta… sanotaan nyt näin, että tällä hetkellä hän ei ole oireeton. (Lamaannus)vuodatusta tullee lisää myöhemmin, kun jos päästään selville tästä niin mukavasta ongelmavyyhdistä taas. 
Mutta, Minimullistajan tilannetta valoitan tällä kertaa hieman. Selvä ei ole sekään nyt, mutta aloitetaan ruokavaliostani. Imetysdieettini näyttää nyt tältä: ei-listalla ovat: (kukka-, parsa-, ruusu-, kerä-)kaalit, sipulit, paprika, retiisi, rosmariini, nokkonen, chili, suklaa, kaakao, vehnä, kaura ja hiilihappojuomat. Vähän-listalla ovat: kahvi ja maitotuotteet. Vähän erilaiset, kolmen vuoden takaiset muistot mielessä voin sanoa, että aika kohtuullinen id tämä on.
Kukas nämä nyt sitten syö, kun se perheen Suklaan Syöjä ei pysty?

Imetysdieetti on tarkentunut koko tämän viiden kuukauden ajan. Se on meidän perheen voimavarojen mukaisesti tehty. Eli tiedän oikein hyvin, että Minimullistaja mahdollisesti voisi entistäkin paremmin, jos jättäisin vähän-listalla olevat kokonaan pois ja ehkäpä kanamunan ja muutaman muunkin. Tämä nykyinen on kuitenkin sellainen id, että Minimullistaja ei kärsi kohtuuttomasti, nukkuu suhteellisen hyvin, ei puklaile päivittäin lätäköitä eikä itke tuskaansa joka ilta kaarella (eli kyllä ne suurimmat pahikset on saatu karsittua pois alkuajoista). The Gurun kanssakin on mietitty, että näillä kriteereillä mennään niin kauan kuin me jaksamme. Toki minä olen valmis ihan kaikettomaankin dieettiin vauvan hyvinvoinnin takia, mutta rehellisesti sanottuna tiedän, että maidontuotantoni suppenisi entisestään ja itselläni ei olisi näinkään paljon voimavaroja olla hyvä äiti, jos dieettiä kavennettaisiin vielä kovasti. Mutta jos tilanne supistamisen vaatii, ehdottomasti teen sen.
Sitten itkuisuuteen. Ensinnäkin automatkat ovat ysiysiprosenttisesti täyttä huutoa. Muuten itkuisuus vaihteleekin tosi paljon. On päiviä ja iltoja, kun korvatulpat ovat hyvin tärkeät tarvikkeet. Sitten taas on niitä olen melkein normaali vauva-päiviä, jolloin Minimullistajan ulkoisesta habituksesta ei voisi tietää, että hänellä on vahvasti refluksi-allergia-taipumusta.
Kyseisellä iideellä iho on nykyään melko hyväkuntoinen. Joku vielä kuitenkin hiertää iho-oireidenkin kannalta katsottuna silloin tällöin, sillä välillä näky on tämä:
Ulkoiluposketko ne siinä?

Iho-oireet ovat kuitenkin aivan todella vähäpätöinen asia meillä, sillä suurin oireilu on suolistoperäistä näillä meidän pojilla.
Lääkkeitä emme ole joutuneet Minimullistajaan työntämään (no okei ollaan me kaksi kertaa suppo työnnetty hiljentämistoiveena en enää muista monenko tunnin itkuseremonian jälkeen …). Muuten mennään Silicealla. Kohtalaisin tuloksin.
Nukkuminen, oh, nukkuminen (olen haaveillut siitä koko tämän postauksen kirjoittamisen ajan). Se on vaihdellut paaaaljon. Ennen dieetin muotoutumista yöt olivat itkuisia ja repaleisia. Jossakin vaiheessa, olisiko ollut noin kolmikuisena, Minimullistaja saattoi nukkua jopa yhden neljän tunnin pätkän yössä. Viimeinen kuukausi on kuitenkin mennyt öiden suhteen taas huonompaan suuntaan. Hän syö tunnin, parin tunnin välein ja saattaa jäädä syötön jälkeen itkeskelemään. Yöunet alkavat puolenyön aikaan ja jatkuvat johonkin aamuseiskan ja aamuyhdentoista välille (tänään hän kuitenkin päätti herätä kello nollaviisi, jes!). Yönukkumaan meno tapahtuu lähes aina sylissä pystyasennossa.  Ehkä kaksi kertaa ikinä hän on jäänyt itsekseen pinnikseen pupunsa viereen nukahtamaan.
Päikkäreiden osalta minun hartiani laulavat ylistyslaulua eräälle kaverilleni, joka sattui pari viikkoa sitten tuomaan meille vanhat matkarattaat. Niihin Minimullistaja  suostuu menemään päikkäreille! Siis neljä ja puoli kuukautta hän nukkui päikkäripätkänsä minulla kantorepussa. Tämä muutos on ollut aivan mielettömän huojentava minun ja Pikkusankarin päiviä ajatellen, sillä nyt ei ole enää äiti nyt vaan ei voi taipua tuohon lattia-/pomputtelu-/kitaransoittoleikkiin– selityksiä. Niin, huonoina päivinä niitä rattaita saa käydä viiden minuutin välein heijaamassa kuin Pikkusankaria aikoinaan, mutta kyllä Minimullistaja saattaa muutaman yhden tunnin pätkän päivässä nukkua rattaissa, ja se on meille luksusta se. Jotain käsittämätöntä tapahtuu aina välillä, kun hän nukkuu kahden tai jopa kolmen tunnin unet!
Yksi iso muutos meillä on ollut seuraavanlainen näky:
Jotain kai sinne suuhunkin meni, kun vähän oirehditti.

Koska Minimullistajalla on selkeästi ravinnon ylösnousua melkein jatkuvasti kurkussa (ja ehkä yöllä useammin taas nälkäkin?), päätimme the Gurun kanssa, että aloitamme vajaa viisikuisena hiljalleen kiinteät, jos ne painaisivat ravintoa alaspäin paremmin. Mahdollinen ongelma kuitenkin tiedostettiin – sopivaa kiinteää ei välttämättä helpolla löydy, Minimullistajallakin kun todennäköisesti on myös allergista taipumusta, ei vain suoliston tottumattomuutta. Aloitimme siis Pikkusankarin varmasta, oranssista isosta möllykästä. Nyt voinen sanoa, että hyvin pienet annokset bataattia menevät ilman oireita, mutta isompaa (yli ruokalusikallista) hänen suolistonsa ei tykkää ottaa vastaan, vaikka kuinka kahdessa viikossa hivutettiin määrää ylemmäs. Kiinteät ovat siis tällä hetkellä kysymysmerkkinä. Eli pääasiassa minun rintarauhasillani mennään. Ja sekös on edelleen jännää, kun saa panikoida, että kuinka monta minuuttia kotona keritään huutaa pieni naama punaisena ennen kuin ne saapuvat kotiin.
Voi tätä ärsytyksen määrää. Ratin takana istuu äiti, joka on saanut maitotilauksen kotiin “nyt on kiire”-statuksella.

Ei vain yhdenillanjuttu

Viimeisen puolen vuoden aikana muutaman kerran äitini ja
anoppini oli kertoillut ihan outoja juttuja: että Pikkusankari olisi vierailuillaan
muka kävellyt sängyn viereen, sanonut ”aa-aa”, pyrkinyt itse sänkyyn, ja saattanut
vieläpä nukahtaa silittelyn jälkeen tyytyväisenä Ihaatansa halaten (onneksi
tätä ei sentään tapahtunut joka visiitillä, ettei tuo Pikkusankarin
vieraskoreus ihan uskomattomaksi mene). Kuten aiemminkin todettu,
isovanhempi-visiitit ovat olleet mahdollisia vain Pikkusankarin hyvinä kausina,
joten sinällään ei kai tarvitse ihmetellä, että hyväoloinen taapero noin tekisikin.
Mutta eipä ollut Pikkusankari vanhemmilleen noin helppo ollut ollut ikinä,
myöskään niinä parempina kausinaan… 
Joten äidin ja anopin puheet jäivät meidän korvissamme pelkäksi
satuiluksi.
No, nyt on nukkumaanmenosatuilu muuttunut kotonakin
todemmaksi ja Pikkusankari on paljastanut tätä erilaista, outoa puoltaan myös
vanhemmilleen. Jospa nyt jo uskallan julistaa, että aiemmin raportoimani
itsenukahtaminen (kuudensadanneljänkymmenenkahdeksan yön jälkeen) ei jäänyt vain yhden illan jutuksi! Tuon illan jälkeen muuttui
nukuttaminen ja nukahtaminen suuresti. Ennen maagista yötä Pikkusankari ei suostunut
nukahtamaan kuin sylissä pystyasentoon heijausliikkeessä ollen. Mutta viimeisen
kuukauden ajan hauiksemme ovat saaneet lepoa: Pikkusankari lasketaan
iltatoimien jälkeen sänkyyn, luetaan Nalle Puhin hunajaunista ja jäädään hänen
viereensä köllimään, tarvittaessa rauhoitellaan sanoilla tai silityksellä, ja
poistutaan hänen nukahdettuaan (jos poistutaan; välillä unisadut ovat todella
UNIsatuja…).

Se, mikä on aiheuttanut ihmetteleviä hymyjä ja hymähdyksiä
kadun vastaantulijoilla, on ollut kohta kaksivuotiaamme nukuttaminen rattaisiin
päikkäreille, kun jalat roikkuvat rattaiden ulkopuolella nilkoista lähtien (jaloille
jatko-osan keksiminen on miehellä mietinnässä…). Siinä tulee itsellekin hieman
outo-äiti-fiilikset, kun yritän tosissaan saada Pikkusankaria nukahtamaan, ja
hän sen kun huutelee ihmisille ”moi!”, ”anna pallo!” tai ”auta maailma!”. No, rattailla
lenkkeily on ollut meidän ainoa todellinen vaihtoehto sylissä nukuttamiselle,
joten sitä on käytetty pakon edessä näin pitkään.
Mutta ilolla kerron uutta tämänkin asian tiimoilta: meillä
on nukuttu jo viidet päikkärit sisällä! On ollut niin hyviä (apua, voinko
kirjoittaa oireettomia!) päiviä, että Pikkusankarilla on ollut kärsivällisyyttä
sisänukuttamiseen. Huonoina päivinä väsykiukku oirekiukun kanssa on aivan mahdoton
yhtälö yrittää mitään sisänukuttamisia millään
silittely-vieressäistumis-toimilla. Päiväthän ovat tuolloin täynnä pahan olon
purkamista, kiukuttelua, keskittymisvaikeuksia, levotonta liikuskelua ja pipin
valittamista. Mutta muutaman viimeisen viikon aikana Pikkusankari on tehnyt
jotain aivan ennen kuulumatonta: kun hän tuntee itsensä väsyneeksi, hän tarttuu
äitiä kädestä, sanoo ”lepo” ja sitten marssimme yhdessä sänkyyn tai sohvalle kainaloittain.
Vaikka näin on tapahtunut jo monta kertaa, liikutun vieläkin joka kerta (ja
saan Pikkusankarilta hölmistyneitä katseita). On ällistyttävän upea tunne
tajuta, että omalla lapsella on tällä hetkellä niin hyvä olo, että hän jaksaa
tarkkailla kehonsa signaaleja, pystyy tunnistamaan oman väsymyksensä ja
toimimaan järkevästi sen poistamiseksi sekä olemaan paikoillaan monia
minuutteja.