Nukkumatin eväät

Yhteistyössä Foodinin kanssa

On olemassa ruokia ja ravinteita, jotka parantavat unenlaatua ja sitten on olemassa niitä, jotka heikentävät unta. Ruoka on vain yksi osa laadukkaan unen yhtälöä. Jotta uni ylipäätänsä tulisi illalla, täytyy muutamien perusperiaatteiden toteutua.

Unensaamisen perusperiaatteet

Ajoitus. Pitkin päivää tulee jaksoja, jolloin olemme virkeämpiä ja jaksoja, jolloin väsyttää enemmän. Vireystila vaihtelee 90 minuutin pituisen syklin mukaan. Sama toistuu yölläkin; unen syvyys vaihtelee 90 minuutin sisällä syvästä unesta lähelle heräämistä. Silloin kun illalla huomaa ensimmäisen kerran pyyhkivänsä unihiekkaa silmäkulmastaan, on syytä mennä nukkumaan. Jos ei silloin hyppää nukkumatin kyytiin, tulee seuraava kyyti vasta noin 90 minuutin päästä. Säännöllisyys on tässä kohtaa valttia. Se helpottaa ennakoimista, mutta myös kehon sisäisen kellon, eli sirkadiaanisen rytmin säilymistä.

Valo. Valo ja toisaalta pimeys on yksi tärkeimmistä uni-valvetilaa säätelevistä tekijöistä. Tarvitsemme oikeanlaista valoa oikeaan aikaan vuorokaudesta. Valo säätelee melatoniinin tuotatoa, joka on kehomme tuottama unihormoni. Tarvitsemme aamulla heräämisen jälkeen ja keskellä päivää kirkasta valoa, jotta elimistö tietää, että on päivä. Illalla taas olisi hyvä, että valo olisi mahdollisimman pienitehoista ja värisävyltään lämpimänkeltaista/punaista. Eli katsellaan takkatulta tai kynttilää tietokoneen ja kännykän näytön sijaan.

Rauhoittuminen. Aamulle ja päivälle kannattaa ajoittaa raskaimmat ponnistelut. Ilta olisi hyvä pyhittää rauhalliselle, rentouttavalle tekemiselle. Kuntosali, juoksulenkit ja jääkiekkoharjoitukset eivät ole parasta unilääkettä, mutta venyttely, kevyt kävely tai vaikkapa meditointi sen sijaan voivat houkutella unta. Unen tuloon, melatoniinin eritykseen, liittyy kehonlämmön laskeminen. Rankka liikuntasuoritus sen sijaan nostaa kehon lämpötilaa ja myös stressihormoni kortisolin määrää hetkellisesti. Kortisoli jyrää melatoniinin. Myös muu kuin liikuntasuorituksesta aiheutuva stressi häiritsee unta.

Mitä sitten pitäisi syödä jotta uni tulisi?

Syömiseen pätevät yhtälailla yllä mainitut periaatteet: se pitää ajoittaa oikein, sen pitää tukea melatoniinin tuotantoa sekä kehon rauhoittumista.

Ajoita iltapala niin, ettet syö liian raskaasti juuri ennen nukkumaan menoa. Iltapalalla olisi hyvä olla hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, jotta verensokeri pysyisi tasaisena yöllä, mutta myös siksi, että usein hiilihydraatipitoisen aterian jälkeen alkaa väsyttämään, kun verensokeri tasaantuu pienen nousun jälkeen. Hyviä hiilihydraattilähteitä illalle ovat esimerkiksi riisi, kaura ja bataatti. Aivot tarvitsevat energiaa myös yöllä. Hiilihydraatit ovat aivoille ensisijainen energianlähde, kun niitä on saatavilla, mutta voit ravita aivoja myös ketogeenisillä rasvoilla (mct-öljyillä) sekä omega-3 rasvahapoilla.

Melatoniinin esiasteet ovat serotoniini ja tryptofaani. Tryptofaani on aminohappo, jota on monissa ruoka-aineissa, kuten maitotuotteissa, kalkkunassa, merenelävissä, siemenissä ja pähkinöissä, kikherneissä, useissa hedelmissä ja vihanneksissa sekä viljoissa. Jotta tryptofaani konvertoituu melatoniiniksi asti tarvitaan kalsiumia ja B6-vitamiinia. Niitä saa hyvin edellä mainituista kategorioista. Kirsikka on paras suora melatoniinin tuotantoa edistävä ruoka-aine. B6-vitamiinia saa hyvin esimerkiksi auringonkukansiemenistä, banaanista ja avokadosta. Kalsiumlähteistä klassisin unilääke on (lämmin) maito, mutta myös vihreät kasvikset tai sardiinit ovat hyviä lähteitä.

Rauhoittumista voi tukea magnesiumia ja kaliumia sisältävillä ruoka-aineilla. Hyviä lähteitä ovat pähkinät ja erityisesti mantelit, pinaatti, lehtikaali, lohi, makrilli ja jo yllä mainituista banaani sekä avokado. Voit helpottaa kehoa rentoutumaan myös yrttiteellä. Hyviä yrttejä ovat esimerkiksi kamomilla, valeriaana ja kärsimyskukka. Eteerisillä öljyillä voi myös houkutella unentuloa. Laventeli, olibaanihartsi ja setripuu ovat oivallisia öljyjä tähän tarkoitukseen. Adaptogeeneistä on ashwagandha ja reishi kokeilemisen arvoinen, varsinkin, jos kärsit liiasta stressistä.

Kokeile tehdä intialainen rauhoittava iltamaito. Siihen tarvitset:

2dl (raaka)maitoa

1rkl hunajaa

1tl ashwagandhaa

Lämmitä maito kattilassa, mutta älä anna sen kiehahtaa. Lisää hunaja ja ashwagandha sekoittaen joukkoon. Nauti lämpimänä.

Mitä ruokia tulisi välttää?

Vältä liian sokerisia ruokia illalla. Jos verensokeri laskee liian alas yöllä, aiheuttaa se stressireaktion keholle, josta seuraa melatoniinin tuotannon häiriintyminen. Vältä piristäviä ruoka-aineita, kuten kofeiinia, teobromiinia ja teofylliiniä. Eli tavallinen kahvi, tumma suklaa sekä valkoinen, vihreä ja musta tee sisältävät näitä. Vältä alkoholia illalla, sillä se viivästyttää nukahtamista monella tunnilla ja heikentää unenlaatua. Vältä liian rasvaista ja mausteista ruokaa illalla, sillä se voi aiheuttaa ruoan takaisinvirtausta (refluksia). Vältä ruoansulatukselle työläitä proteiinilähteitä, kuten pihviä tai makkaraa, sillä ruoansulatuselimistö toimii yöllä hitaammin, eikä sen olisi tarkoitus edes kauheasti tehdä työtä, kun me nukumme.

//Ramon

Ongelma nimeltään yöllinen nukkumisjärjestely

Me olemme Minimullistajan aikana olleet pehmeämpiä kasvattajia kuin Pikkusankarin aikana (onneksi tulimme järkiimme!). Tämä on tarkoittanut muun muassa sitä, että olemme olleet hyvin sensitiivisiä sen suhteen, millaista tukea ja läsnäoloa Minimullistaja on tarvinnut niin nukuttamistilanteissa kuin öisinkin. En häpeä kertoa, että hän edelleen tarvitsee/haluaa aikuisen viereensä nukahtamistilanteessansa. Niin kuin aiemmin olen tainnut kirjoittaakin, niin tämä ei ole meille mikään ongelma, ja mielellään itsekin olemme hänen lähellään myös nukkumaan mentäessä. Tulee kyllä aika, jolloin hän ei tarvitse eikä halua meitä viereemme.
Eli, olemme siis sitä mieltä, että minkään sortin unikoulu ei ole meidän lapsia varten. Uskomme, että korkeintaan on hyvä lempeästi ohjata lapsia parempaan uneen, mutta emme todellakaan halua tehdä mitään pakolla emmekä niin, että meille vanhemmille tulisi toimistamme yhtään huono omatunto (kuten tapahtui, kun mietimme, miten toimimme Pikkusankarin kanssa). 
Minimullistaja siis nukahtaa läsnäollessamme omaan sänkyynsä, ja nukkuukin illan sikeästi omassa sängyssään. No, yöllä (melkein joka yö) hän talsii aikuisten makkariin ja pujahtaa viereemme. Olemme sallineet tämän ja sopeutuneet tähän hyvin. Nyt on kuitenkin sen ongelman aika. Meinaan vauva. Mitä sitten tapahtuu meidän sängyssämme?
Tällaisessa tilanteessa emme ole aiemmin olleet, sillä Pikkusankari nukkui kolmevuotiaana omassa sängyssään, kun Minimullistaja syntyi. Enkä sano, että hän olisi tyytyväisenä nukkunut, sillä aikamoisen tappelun jälkeen hän siellä nukkui. Ja tämä on se kohta, jota emme halua toistaa. Olimme aivan liian tiukkoja hänelle. Ja oletimme hänen olevan isompi kuin hän olikaan. Miten nyt siis olisi hyvä toimia, kun vauva tulee taloon ja varmastikin siihen meidän väliimme perhepetiin?
Kaikki apu ja vinkit ovat nyt tarpeen! Miten teillä on toimittu tässä tilanteessa tai miten toimisitte? Vauvan tuloon on pari kuukautta, jos hän ajallaan syntyy. Onko jo nyt hyvä aika toimia jotenkin asian suhteen? Mihin asioihin vetoamme, jos ehdotamme Minimullistajalle omassa huoneessa pysymistä öisin (ja teemme toimia tämän eteen)? Vetoammeko hänen isouteen? Vauvan pienuuteen? Turvallisuuteen? Vai onko parempi antaa tilanteen hoitaa itsensä sitten vasta, kun vauva syntyy? Voiko Minimullistaja ihan itse haluta nukkua omassa sängyssään, vai päinvastoin, tarvinneekohan hän meidän läsnäoloaan entistä enemmän tuolloin, kun elämä mullistuu ja hänestä tulee isoveli? 
Faktahan kuitenkin kai on, että ei ole hyvä, että me kaikki neljä nukumme samassa sängyssä. Joskus Pikkusankarin kanssa Mininmullistajan syntyessä kokeilimme patjaa sänkymme vieressä, mutta siitäkään ei tullut suurta helpotusta asiaan ainakaan Pikkusankarin tapauksessa. Vai käykö tässä kaiken jälkeen niin, että mies nukkuu vierashuoneessa Minimullistajan kanssa ja minä vauvan kanssa meidän sängyssä…? :-DD Apua, auttakaa!

Meidän perheen univinkit

Koska blogini nimi on edelleen “Hei meillä valvotaan”, koen tehtäväkseni välillä kirjoitella myös unijuttuja 🙂 Vaikka voisin nyt kirjoitella enemmänkin siitä, miten meillä edelleen valvotaan välillä öisin, en kirjoittele, sillä valvominen on normaalia tasoa. On pissatuksia, kauhukohtauksia, janoja, hiipimisiä perhepetiin, heräämisiä kylkiluiden väliin iskeytyviin potkuihin tai varpaiden makuun suussa, on allergista johtuvaa valvottavaa kutinaa, on mahakipuja ja muitakin vaivoja, jotka valvottavat meidän perhettä. Mutta ei meillä enää itketä tuntikaupalla suoraa tuskahuutoa, ei onneksi! Siksi kirjoitankin nyt sitä, mitkä asiat meidän perhe on kokenut tärkeiksi vaikuttajiksi hyvään uneen. Vinkit ovat satunnaisessa järjestyksessä.
Suurinpiirtein samassa järjestyksessä toistuvat iltarutiinit. Pesut, pissat, juomiset, iltavitamiinit/lääkkeet, iltasadut.
Halit, pusut ja läheisyys. Jokainen perheenjäsen saa haleja, pusuja ja läheisyyttä ennen nukkumaanmenoa. Kaikki niitä tarvitsevat, ja Minimullistajan vieressä olemme edelleen siihen asti, kunnes hän nukahtaa. Pojat nukkuvat edelleen samassa huoneessa, jolloin he saavat turvaa toisistaan myös öisin. Vaikka muutimme isompaan taloon, ja poikienkin oli mahdollista saada omat nukkumishuoneet, eivät he niitä halunneetkaan. Ja vaikka Mininullistaja täyttääkin kolme vuotta, emme koe ongelmaksi hänen vieressään loikoilemista nukuttamistilanteessa. Usein mieheni tulee kotiin töistä juuri ennen sänkyyn menoa, jolloin isin läheisyys on erityisen tärkeä juttu Minimullistajalle. Pikkusankari toivoo usein jalkahierontaa ennen nukahtamista. Se silmin nähden rentouttaa häntä (ja kenties auttaa kasvukipuihin?).
Netti pois päältä. Laitamme netin joka ilta pois päältä yön ajaksi (eli virta pois nettilaitteesta ja kännykkä lentokonetilaan), koska
elektromagneettinen säteily voi mm. haitata melatoniinin tuotantoa ja
sekoittaa sirkadiaanista rytmiä. Se voi aiheuttaa lukuisia terveydelle
haitallisia asioita, kuten allergioiden pahenemista, sydämen tykytyksiä,
väsymystä herätessä, lihaskipua ja -heikkoutta sekä yleisesti
immuniteetin heikentymistä. Pyrimme myös sijoittamaan sängyn sellaiselle
paikalle makuuhuoneessa, että seinän toisella puolella ei olisi
sähkökeskusta tai muita mahdollisesti säteileviä laitteita. Emme pidä
metallisia valaisimia yöpöydillä tai lähellä vuodetta. Emmekä pidä
kännykän laturia tai muita piuhoja seinässä kiinni makuuhuoneessa,
varsinkaan jos piuhan toinen pää ei ole kiinni itse laitteessa.
Hiilaripitoinen ateria ennen nukkumaan menoa. Varsinkin minä olen huomannut, että tuorepuuro tai muu vastaava on kiva iltapalalla. Iltaramasemisen houkutteluun auttavat myös kamomillatee tai reishitee. Kannattaa suosia helposti sulavaa iltapalaa, ettei ruoansulatuskanavan
tarvitse työskennellä yöllä tolkuttomasti, kun sen pitäisi levätä.
Murheiden ja kiitollisuuksien jakaminen toisen kanssa. Minulla ainakin henkilökohtaisesti jää ajatukset surraamaan päähän tosi kovaa vauhtia, jos en saa purkaa niitä mieheni kanssa. Kerromme toisillemme päivän murheet, ja sen jälkeen pyrimme nimeämään molemmat ainakin kolme kiitollisuutta päivästämme. Tätä tapaa olemme noudattaneet jo monta monta vuotta. Tavasta on tullut tärkeä, ja viimeistään tässä vaiheessa päivää saamme tietää toistemme tärkeitä juttuja päivän ajalta, jos tätä ennen emme ole saaneet mahdollisuutta jutella rauhassa. 
Viileä makuuhuone. Makuuhuone kannattaa olla viileä, mielellään alle 20 astetta.
Tutkimusten mukaan viileä ilma makuuhuoneessa parantaa unenlaatua. Kehon
lämpötila laskee yöllä, mutta jos makuuhuone on liian kuuma (tai
vaihtoehtoisesti jäätävän kylmä), voi se aiheuttaa levottumuutta ja heräilyä yöllä.
Pimeä makuuhuone. Ehkä yksi tärkeimmistä asioista unenlaadun varmistamisessa on
makuuhuoneen täydellinen pimeys. Jo pienikin valo (esim. vilkkuva
palovaroitin) voi häiritä melatoniinin ja serotoniinin tuotantoa. Meillä
on pimennysverhot käytössä, mutta silmälapuillakin pääsee jo alkuun (ne kulkevat matkoilla hyvin mukana!).
Lisäksi pyrimme käyttämään iltaisin mahdollisimman vähän ruutuja (tv,
puhelin, tabletti, läppäri ym.), koska niiden valo on sinistä, joka on
valoista kaikista eniten unentuloa ja -laatua häiritsevää. Jos (ja kun) kuitenkin käytämme ruutuja, himmennämme näytön kirkkauden
minimiin ja käytämme värifiltteriä, joka muuttaa näytön värin
punaisemmaksi. On myös olemassa oransseja silmälaseja, jotka blokkaavat
sinistä valoa.
Magnesium. Jokaisen aikuisen (ja miksi ei myös
lapsen/nuoren) kannattaa nappasta illalla magnesiumia suuhunsa, sillä
magnesiumilla on kehoa rentouttava vaikutus. Lisäksi se on yksi
tärkeimmistä ravintolisistä, koska harva (jos kukaan) saa sitä
riittävästi pelkästä ravinnosta. Magnesiumin puute voi olla yksi
taustatekijä unettomuudelle. (Kaliumin puute puolestaan voi heikentään
unenlaatua ja d-vitamiinin puute taas voi aiheuttaa väsymystä päivisin.)
Magnesiumia on monia eri laatuja. Me suosimme sitraattia ja
glysinaattia. Kolmas hyvä vaihtoehto on magnesium treonaatti.
Oikeanlaiset patjat ja tyynyt. Ihan oikeasti yksi tärkeimmistä asioista, joita ihmiset eivät yleisesti
ottaen tajua hyvän unen tavoittelussa on se, että heillä olisi juuri
heille sopivat patjat ja tyynyt. Jokainen meistä on yksilö, omine
vartalonmuotoineen ja myös nukkumistottumuksineen. Monesti pariskunnan
osapuolet voivat olla vartalonmuodoiltaan ja ominaisuuksiltaan hyvin
kaukana toisistaan, mutta he nukkuvat silti samanlaisilla patjoilla ja
tyynyillä. Jos pariskunnan toisen osapuolen kanssa ei käytä samankokoisia vaatteita ja aja autoa
samoilla penkin säädöillä, on hyvin todennäköistä, että tarvitsee
rakenteeltaan erilaiset patjat ja tyynyt. Ja lisäksi: kumman tehtävä on joustaa:
patjan vai nukkujan? Kannattaa varmistua ainakin, että tyyny on korkeussäädettävä
ja pestävä. Patjan tulisi mahdollistaa ergonominen nukkuma-asento ilman,
että vartalon lihasten tarvitsee tehdä kompensoivaa työtä. Jos aamulla herää lihakset jumissa, voi vika olla edellä mainitussa. Vuoteen puhtaana pitäminen on myös tärkeää! Se tarkoittaa sitä, että tyyny pestään ainakin kerran
kolmessa kuukaudessa, petauspatjan päällinen pari kertaa vuodessa,
peitto 2-3 kertaa vuodessa ja makuuhuoneen lattia sekä sänky imuroidaan säännöllisesti.

Voiko kirja auttaa teidänkin perhettä nukkumaan paremmin?

Mitä tapahtuu, kun “Hei meillä valvotaan” -nimisen blogin kirjoittaja saa käteensä “Voit nukkua” -nimisen kirjan…? 
Kun sain Atena-kustannuksen lähettämän arvostelukappaleen käsiini, pyörittelin sitä epäillen ja vilkuilin ujosti sen sisälle. Luin takakannen ja yritin ottaa suhtautumistavakseni neutraalin ja suopean kirjaa kohtaan. Alkuajatukseni kun olivat, että tällaisella kirjalla ei voisi olla mitään annettavaa meille. Että tulen vain ärtyneeksi näistä huudatusunikoulujutuista. Että taas kerran kohtaan länsimaisten ihmisten itsekkyyttä pönkittävää kirjallisuutta.
Onneksi ennakkoluuloni eivät toteutuneetkaan tällä tavalla. Kirja yllätti. Se yllätti monipuolisuudellaan ja osittain myös lempeydellään. Se yllätti myös sen suhteen, että sitä voi periaatteessa suositella kenelle tahansa raskaana olevalle tai jo vauvan omaavalle vanhemmalle. Kirja on kivasti kirjoitettu, selkeä ja lukujen kertaussivut sopivat vähän väsyneemmällekin lukijalle. Kirja ei ole manifestinen, tuputtava eikä hidaslukuinen.
Kirja kertoo kirjailijan yrityksestä saada vauvansa nukkumaan läpi yön. Näin kirjoitettuna lause kuulostaa karulta, – ja välillä minäkin pyörittelin silmiäni, kun luin, miten kirjoittaja oli kaavaillut paperille suunnitelmaa vauvan tulevasta rytmistä: siis hän oli itse suunnitellut, miten hänen vauvansa olisi hyvä herätä ja mennä nukkumaan, milloin syödä ja milloin olla aktiivinen – minuuttiaikataululla. Nämä ja muutamat muut kohdat kuulostivat melko hurjilta! Itse kun olen varsinkin nykyään todellakin sieltä lempeämmästä, lapsilähtöisimmästä ja ehkä jopa joidenkin mielestä voisi sanoa laiskimmasta päästä, jos miettii lasten nukuttamisia ja uniasioiden päässä vatvomisia. Itse en koskaan jaksaisi nähdä vaivaa niin hurjasti kuin kirjoittaja oli nähnyt, jos tavoitteenani olisi saada vastasyntynyt vauvani nukkumaan läpi yön. Minä olen yksi niistä vanhemmista, jotka sanovat, että “kaikki ajallaan”, “se tapahtuu omalla painollaan” ja “en näe unikouluissa juurikaan järkeä”. 
Tavallaan olemme kirjoittajan kanssa monesta asiasta samaa mieltä, sillä kirja vilisee todella viisaita, hyviä ohjeita nukkumiseen liittyen. Suurin osa niistä oli minulle jo tuttuja ja meillä käytössä, mutta muutama uusikin vinkki taisi kirjasta löytyä.
En osannut lukea kirjaa tietenkään “normaaliterveen” vauvan vanhemman näkökulmasta, sillä meillä molemmilla lapsilla on ollut äärimmäisen vaikeat ensimmäiset vuodet. Kirjoittajan vauva kärsi myös jonkin sortin allergioista, mutta luulen, että hieman eri laajuudessa kuin meidän perheen pienet. Laajuuden eron paljastanee se seikka, että meillä ei ikinä olisi tullut kuuloonkaan miettiä, että miten saisimme vauvamme nukkumaan läpi yön. Ainoa asia, jota me mietimme ja murehdimme, oli se, että miten saamme lapsemme kivuttomaksi (ja vasta sitä kautta paremmin nukkumaan).
Osaltaan kirja siis vaikutti olevan “vanhempilähtöinen”, koska kirjoittaja painotti omaa motiiviaan saada vauva nukkumaan läpi yön (ja jo varhain). Mutta onneksi kirjassa painotettiin monesti, että kirjoittaja ei ole “huudatusunikoulujen” kannattaja niiden alkuperäisessä merkityksessä. Kirjassa siis esitettiin hyväksi metodiksi ns. taukotoimintatapaa, joka on lempeämpi vauvalle. 
Kirjassa perustellaan hyvin asioita, joita vauvalle tehdään (tai ollaan tekemättä), jotta päästäisiin kohti täyttä yötä. Siltikin itse koen, että tärkeämpää kuin saada tietty tavoite vauvan nukkumisesta täytettyä, on se, että tutustuttaisiin siihen omaan vauvaan ja hänen persoonallisuuteen, rytmeihin, tarpeisiin ja temperamenttiin tosi hyvin ennen kuin alettaisiin kohdistamaan häntä kohtaan vaatimuksia nukkua tiettyjä määriä ja aikoja. Mielestäni kirjaan olisi voitu tuoda siis suuremmin esille sen, että vauvat todellakin ovat persoonia (tämä kyllä mainittiin kirjassa, mutta en huomannut, että olisi painotettu kovinkaan). 
Minun ajattelutapani kulkee niin, että on aikuisia, jotka tykkäävät nukkua yksin ja on aikuisia, jotka tykkäävät nukkua vierekkäin toisen kanssa. Joten on myös vauvoja/lapsia, jotka tykkäävät nukkua yksin, mutta on myös vauvoja/lapsia, jotka tykkäävät nukkua vierekkäin vanhempien/sisarusten kanssa. Ja mututuntumalla sanoisin, että kuitenkin suurin osa ihmisistä kaipaa ja tarvitsee myös yöllä lähelleen toista ihmistä. Monesti historiallisissa julkaisuissakin mainitaan, että ennen vanhaan (tuhansia vuosia sitten) ihmiset ovat nukkuneet läjässä ihokontaktissa toisiin. Siksi kavahdan sitä, että vauvat vietäisiin eri huoneeseen heti synnäriltä päästyä. “Saat nukkua” -kirja puhuu oman sängyn, ja myöhemmässä iässä myös oman huoneen puolesta. Itse pidän perhepetiajatuksesta, jos se on koko perheelle toimiva ratkaisu. Henkilökohtaisesti itseäni inhottaa ajatus, että itse kyllä valitsen oman miehen kainalon iltaisin ja öisin enemmän kuin mielelläni, mutta epäisin sen vauvaltamme tai lapseltamme ja pakottaisin (eli ns. opettaisin) hänet nukkumaan yksin.
Ja se tärkein asia, mikä näin paljon valvottavien refluksi-allergia-astmalasten äitinä tuli kirjaa lukiessa mieleen, jonka haluan sanoa ääneen, on se, että kipeää lasta ei koskaan, koskaan saa jättää yksin itkemään! Ei edes sen paussin ajaksi, josta kirjassa puhutaan. Jos oikein ymmärsin, kirjoittaja on samaa mieltä kanssani tästä asiasta.
Kirjaa voi lukea myös hyvään uneen ohjeistavana teoksena (ei siis välttämättä tiukkana ohjekirjana täyteen yöuneen). Ja sellaisena se onkin mielestäni oikein mainio kirja! Ei ole koskaan turhaa kertoa, miten vauvat tarvitsevat päivällä hellyyttää ja aktiivisuutta, jotta yö sujuisi ilman niiden suurempaa kaipuuta. Aina on hyvä kerrata makuuhuoneen viileys, pimeys, hiljaisuus ja niin edelleen. Eli siis myös kipeitä vauvoja/lapsia voi ohjata uniasioissa oikeaan suuntaan, kunhan heitä ei jätetä yksin (kipeä vauva tarvitsee mielestäni aina vanhemman lohduttavaa kontaktia – ihokontaktihan tutkitustikin parantaa oloa, oli kipu mikä tahansa).
Se, mikä minua kirjan sisällössä yllätti, oli vauvojen koulutettavuus. Kirjoittajalla oli monen monta haastateltavaa sekä laajempaakin tietämystä eri maiden tavoista, ja ne osoittivat sen, että vauva on todellakin (mielestäni jopa surullisen) sopeutuvainen, jo tosi nuorena (jossakin maassa, olisikohan ollut Ranskassa, jo muutamakuisia vauvoja huudatetaan uneen, jotta ne nukkuisivat läpi yön, huh!). 
Ymmärrän sen, että lapsia ja vauvojakin jo pitää alkaa “koulimaan” kohti meidän nykymaailman “normaalia” elämää, mutta toisaalta… eihän parikuisilta (tai edes parivuotiailta) vaadita muillakaan elämän osa-alueilla samoja taitoja kuin aikuisilla on, joten miksi vauvojen “pitäisi” osata nukkua jo läpi yön? Eli vaikka taito olisi opetettavissa, niin mielestäni se on silti vähän karua: opettamalla opettaa. Otan siis keskilinjan, ja sanon, että jo synnäriltä lähtien vauvoja on hyvä hellästi ohjata parempaan/eheämpään nukkumiseen, mutta en missään nimessä itse lähtisi sen vakavampiin toimiin. Onneksi “Voit nukkua” -kirjassa on paljon ohjeita, joita voi toteuttaa myös tässä keskilinjan perspektiivissä. Ja siksi vastaan, että kyllä, tämä kirja voi auttaa teidänkin perhettä nukkumaan paremmin!

Miltä tuntuu, kun saa nukkua?

Puoli vuotta sitten mietin, joko se on virallista. Se, että meillä (suurin piirtein) nukutaan. Nyt sen voi varmaan sitten sanoa todella olevan virallista, kun tilanne on sama edelleen, eikö? Meille nukkuminen ei tarkoita välttämättä läpiyön nukkumista, mutta jos heräilyä kahden alle kouluikäisen kanssa tapahtuu alle viisi kertaa yössä, niin eikö sitä voisi sanoa jo läpiyön nukkumiseksi? 😀 
Kehityshän meillä on ollut viimeisen viiden ja puolen vuoden aikana huima nukkumisen suhteen – siis siitä neljästäkymmenestä yöheräämisestä ollaan tultu alle viiteen! Miltä tämä viimeisin puolivuotinen on sitten tuntunut? Mitä on tapahtunut? Alla muutamia huomioita.
Asioita välillä voi muistaakin,
myös ilman kalenteria. Ennen tämä ei tullut kyseeseenkään.
Kaikki, siis ihan kaikki piti kirjoittaa kalenteriin, jos muisti.
Kun menee salille, ei tarvitse
miettiä, että kehtaako sinne mennä vain venyttelemään tai
saunomaan. Ja siis että jos päättää tehdä oikein rankan
treenin, niin sen jaksaa tehdä, eikä siitä palautumiseen mene
viikkoa.
Päässä tuntuu normaalilta. Ei
siis ole sitä elän jossain harmaassa, tahmeassa betonisangossa
-fiilistä jatkuvasti.
Lasten kiukut, uhmat ja oireilut
jaksaa selvittää päivisin paljon paremmin. Niitä ei ota jotenkin
niin henkilökohtaisesti enää.
Lasten kanssa touhuilut tuntuvat
paljon kevyemmiltä. Enää ei tarvitse miettiä esimerkiksi sitä, että
jaksaako lattialeikeistä oikeasti nousta laittamaan lounasta tai mitä kamaluuksia
tapahtuu, jos nukahdan kesken legoleikin.

Koti pysyy järjestyksessä vähän
paremmin. (Mutta joo, termi ”vähän paremmin” on oikea sanavalinta tähän…)
Sydän on rauhoittunut, eikä
rytmihäiriöitä ja kuolemantuntuisia vinoonpumppailuja tule joka
päivä.
Sairastelut (flunssat ym.) ovat vähentyneet
kahdenksankymmenenprosenttisesti.
Silmien alla olevat pikkulapsivaiheen perusvarusteet eli sorakuopat ovat hieman madaltuneet.
Ensimmäinen ajatus puhelimen
soidessa ei ole (absurdi?) toive siitä, että joku ystävä
soittaisi ja kertoisi, että tulee hakemaan lapset mitä pikimmin
puistoon ja minä saan vaipua lämpimään päiväuneen pariksi tunniksi.
Elämä tuntuu kaikin puolin paljon
mielekäämmältä.