Matkalla itseeni osa 2

Huomenna se alkaa – uusi, syvempi matka itseeni eli NLP:n (Neuro-linguistic Programming) seuraavan tason kurssi: Master Practitioner. Jes, ihanaa! Kirjoittelin ekalta NLP:n kurssiltani, Practitionerilta tänne blogiin muutamia tekstejä, joten suosittelen lueskelemaan niitä, jos aihe ei ole tuttu entuudestaan. Tässä viime kurssini jutut:
Huh miten innoissani huomisesta olenkaan! Koska ekalla kurssilla jo opin ja koin niin paljon, niin ei voi tämä toinenkaan kurssi huti olla! Mitä minä sitten odotan tältä kurssilta? Ainakin sitä, että ekan kurssin asioita syvennetään ja sitä, että kohtaan uusia mielenkiintoisia asioita, joita pääsen käsittelemään. Nyt, kun tiedän jo, minkätyylistä NLP on, olen oikeastaan jo heti avoinna mahdollisille muutoksille! Toki on myös ihana tavata viime kurssin kivoja kurssikavereita ja tutustua uusiin huipputyyppeihin. Tulen taas tämänkin kurssin aikana avaamaan tänne blogiin ajatuksiani kurssin asioista, joten jonkinlaista juttusarjaa on luvassa, pysykäähän kuulolla!
Viime kurssilta minun arkeeni jäikin todella paljon kaikkea konkreettista apua ja hyötyä, joista kerroinkin noissa viime  kurssin teksteissä. Minulla on ollut jo tässä neljän viimeisen vuoden ajan (isäni kuoleman jälkeen) menossa jokin suurempi päänsisäinen muutos (joka tietysti heijastuu myös pään ulkopuolisiin asioihin), ja NLP on ollut suurena auttajana siinä, että nämä muutokset ovat saaneet oikeanlaisen lopputuloksen ja siinä, että olen päässyt käyttämään arjessa omia vahvuuksiani entistä paremmin ja varsinkin siinä, että olen päässyt harjaannuttamaan omia heikkouksiani onnistuneesti. Voin siis sanoa, että NLP on ollut oman mielensisäisen eheyden ja rauhan löytämisen apurina. 
Jos teitä kiinnostaa NLP, niin ainakin näiltä minun kurssin pitäjän sivuilta löytyy lisätietoa:
True Heartsin nettisivut (klik!) ja True Heartsin instagram-sivut (klik!)

Mitä NLP:stä jäi käteen ja päähän?

Viimeinen tekstini NLP:stä olisi nyt paikallaan, kun kurssin loppumisesta on parisen viikkoa. Mitkä fiilikset siis minulla nyt on…? Sen lisäksi, että käteen jäi tyhjempi lompakko, kurssimateriaalikansio ja muutamien ihanien kurssikavereiden puhelinnumerot, jäi päähän tosi, tosi paljon kaikenlaista. Jos et ole lukenut aiempia tekstejäni NLP:hen liittyen, suosittelen niihin perehtymistä, jotta voisi saada käsitystä siitä, että mistä ihmeestä minä oikein puhun:
 


Vaikka olenkin lukenut psykologiaa niin yliopistossa kuin vapaa-ajallani, sain paljon uutta tietoa liittyen ihmisten väliseen kommunikoimiseen ja ihmisten erilaisuuteen kommunikointitilanteissa. Ja hienoa tässä on se, että tämä tieto ei ole jäänyt vain sinne päähän, vaan todella on astunut käytäntöön! Olen tarkkaillut ja huomioinut asioita eri tavalla näissä kommunikointitilanteissa – ja todella myös vastannut omalla käytökselläni tarkoituksenmukaisemmin näihin tilanteisiin kuin ehkä aiemmin olisin. Ja tämä on tietenkin tarkoittanut kaikinpuolin onnistuneempia vuorovaikutustilanteita. 
Olen saanut paljon, painotan sanaa paljon uusia työkaluja oman mieleni muokkaamiseen. NLP:n kautta olen vihdoin tajunnut sen, että oikeasti, siis ihan oikeasti voin muun muassa muuttaa tiettyjä epämiellyttäviä muistoja mukavemmiksi, voin harjoitella uusien vaikeiden tilanteiden kohtaamista, voin kirkastaa tavoitteitani elämässäni paljon toteutuskelpoisempaan muotoon sekä voin horjuttaa vaikka koko uskomusjärjestelmän päässäni. 
NLP:n avulla opin rauhoittamaan mieleni paremmin. Tämä toki on ollut monen eri tekijän summa vuosien varrella, mutta NLP antoi siihen viimeisen silauksen! Tällainen helpottaa kummasti elämää ja elämistä itsensä sekä muiden kanssa ;-))
Opin olemaan läsnä paremmin. Ehdottomasti näin, sillä mieleni on suuntautunut aina paremmin juuri siihen hetkeen, jossa elän ja olen. Tämä saattaa olla seurausta siitä, että NLP:ssä ollaan opeteltu kokemaan kaikki hetket kaikkien aistikanavien kautta. Harjoituksissa usein mietitään, miltä mikäkin kuulostaa, tuoksuu, näyttää, maistuu ja tuntuu. Kun oppii käyttämään näitä kaikkia aistitietoja paremmin hyväkseen, voi luonnollinen läsnäoleminen eri tilanteissa tulla helpommaksi.

Kurssin avulla tajusin, miten suuri voima positiivisuus ja kiitollisuus oikeasti ovatkaan. Voisin väittää, että luonteeni on helpostikin ollut aina määriteltävissä positiiviseksi ja elämä, se taas on opettanut kiitollisuutta rankemman kautta. Mutta se, että nyt osaan valjastaa nuo ominaisuudet ja taidot entistä paremmin käyttöön – niin itseni kuin muidenkin hyväksi, on osaltaan NLP:n ansiota.

Hokasin kurssin kautta viimein sen, miten sanoilla todella voi muuttaa (ainakin omaa) maailmaa! Sanamuodot, sanan valinnat ja sanojen keskinäinen asettelu – ne kaikki ovat äärimmäisen tärkeitä asioita sille, miten asiat aivoihin asettuvat, ja sen kautta myös vaikuttavat omaan toimintaan.


Se, mikä tuli minulle yllätyksenä kurssilla, on se, että voin auttaa muitakin voimaan paremmin! Voin NLP:n keinoin auttaa muita harkkaamalla heidän kanssaan. Tietysti omat lapset ovat tässä nyt tärkeimpänä esimerkkinä, mutta toki, myös tutut ja ventovieraat ovat minulle laittaneet rohkeasti viestiä ja kokeneet apuni hyödylliseksi. Kivaa! 
Näistä kaikista kohdista voisin kirjoitella vaikka kuinka paljon, mutta näin, hyvin tiivistetysti: tätä jäi käteen NLP Practitioner -koulutuksesta. NLP jätti minuun suuren halun kehittyä ja kehittää itseäni, ja niinpä marssinkin True Heartsin Masterille syksyllä. Jännää! Katsotaan, jospa silloin jaksaisin kirjoitella fiiliksiä tuosta jatkokoulutuksesta. 🙂

Tee näin, kun et tiedä, mitä tehdä

Arjessa tulee melkein päivittäin vastaan tilanteita, joissa ei vaan tiedä, mitä tehdä. Tai tilanteita, joissa ahdistus nousee suureksi. Tulin jakamaan vinkkini, miten toimia tällaisissa tilanteissa – miten siis saada päänsä selväksi ja kropan rauhoittumaan mahdollisimman nopeasti. Tämä toimii minulla kokonaisuudessaan näin loistavasti, mutta jokainen kaavan osa voidaan suorittaa erillisenäkin. Ja joissakin tilanteissa ajanpuute tai muu este vähentää koko kaavan teon mahdollisuutta. Jokainen voi myös löytää tästä oman juttunsa; yhden osan tai pari osaa tai koko kaavan, suoritettuna samassa järjestyksessä kuin minä tai eri järjestyksessä. 
Tilanteet, joissa tätä käytän, vaihtelevat taistelevien lasten riitelyn sietämisestä nopeisiin päätöksentekotilanteisiin. Tai ihan vain hermoston rauhoittamiseen kiireisten tuntien jälkeen.

1) Istu alas. Tällöin ainakin osa kehostasi pakostakin rentoutuu, etkä pääse sinkoilemaan niin helposti esimerkiksi nopeiden signaalien perään.
2) Sulje silmät. Näin nykyinen fyysinen ympäristö sulkeutuu automaattisesti pois näkökentästä ja etäännyttää sinua tapahtumista sopivasti.
3) Loksauta leuka täysin rennoksi. Nopea, todella tehokas vinkki, jota kannattaa ehdottomasti kokeilla. Kun leuka rentoutuu, rentoutuu aika automaattisesti muutkin kehon osat. (Ja ei – älä mieti, miltä näytät, kun teet näin, sillä ei ole merkitystä… :-))
4) Hengitä syvään sisään ja pitkästi ulos. Hengistys on kaikista ihan tärkein asia! Sen avulla voi tehdä parhaimmillaan ihmeitä aikaan kehossa. Sen avulla voi esimerkiksi hallita oman kehon kipua, jos sellaista kyseiseen tilanteeseen liittyy.
5) Laske kymmeneen. Tämä tyhjentää pään tehokkaasti, ja pääset etääntymään juuri päässä pyörineisiin asioihin.
6) Mene omaan hyvään tilaan. NLP:ssä omaksi hyväksi tilaksi kutsutaan tilaa, jossa sinulla on hyvä olla: jossa olet täysin läsnä ja kokonaisena aistimassa juuri sitä hetkeä. Oma hyvä tila voi olla mikä tahansa tilanne/muisto elämästäsi, jossa nautit täysillä olemisesta ja elämisestä. Se voi olla oman kullan kainalon lämpö, meren äärellä laineiden kuuntelu, omalla terassilla istuminen luontoa ihastellesn, ihan mikä vain. Jotta oma hyvä tila saavutetaan nopeasti ja tehokkaasti harjoituksessa, sitä kannattaa miettiä etukäteen valmiiksi ja tehostaa tilannetta läpikäymällä sitä kaikilla aisteilla. Miltä silloin tuntuu, näyttää, kuulostaa, maistuu, tuoksuu? Tämä oma hyvä tila olisi hyvä ankkuroida tosi vahvasti omaan mieleen, jotta siihen palaaminen olisi helppoa. Jos tahtoo, oman hyvän tilan ankkuroiminen voi tapahtua myös fyysisen ankkurin kautta. Se tapahtuu niin, että elävöittäessä tätä muistoa, kosketat itseäsi esimerkiksi kyynerpäästä tai puristat vaikka pikkurillistä. Toistat tämän – tilanteen elävöittämisen ja saman fyysisen eleen – monta kertaa, niin, että yhteys vahvistuu kunnolla. Sitten, kun on omaan hyvään tilaan menoaika, pääset tilaan helpommin tekemällä fyysisen eleen itsellesi. Ankkuriväline voi myös olla esimerkiksi koru tai kivi, mikä vain, mitä kannat mukana tai on käden ulottuvilla. Tällöin ankkurin laitto tapahtuu ankkuria kädessä pitämällä.

Kokeikaa ennakkoluulottomasti! Tähän ei mene kuin muutama minuutti kokonaisuudessaan (jos sitäkään), jos syvärentoutuksille ei ole juuri sillä hetkellä aikaa. Lupaan, että tämän jälkeen olet rauhoittuneempi ja valmiimpi kohtaamaan uudet (ja vanhat) haasteet ja päätöksenteot varmemmin ja vähemmän tunnemylläkässä. Tämän jälkeen tuskin menet huutamaan lapsille tai teet täysin päättömän päätöksen.

Nämä ovat taas osaltaan näitä NLP:n kautta tulleita oppeja arkeen. Kuten instaseuraajani (@skribentti) tietävätkin jo, valmistuin NLP Practitioneriksi pari viikkoa sitten, ja syksyllä minua kutsuu NLP Master. En malttaisi odottaa! Jos teitä kiinnostaa joku uusi juttu, itsensä kehittäminen tai psykologisen tiedon käyttöönotto omassa elämässä, niin tutustukaa True Heartsin kurssitarjontaan – siellä on vaikka mitä kaikkea kivaa 🙂
Aiemmat NLP:tä koskevat tekstini löytyvät täältä:

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3

Taas mennään NLP-teeman kanssa! Huomaan tilastoista, että näistä teksteistä tykätään ja näitä on henkilökohtaisestikin pyydetty, joten täältä tulee: NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3. Tämän osan jälkeen hengähdetään vähän kauemmin NLP-asioista.

Aiemmat tekstini liittyen NLP:hen:

Matkalla itseeni

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 2   

Tässä osassa käsittelen enemmänkin sellaisia kasvatuksen itsestäänselvyyksiä. Koska niitä nyt vain on hyvä välillä kerrata 🙂 Toki nytkin liikutaan NLP:n termein.

1) Assosiaatio ja dissosiaatio. Yksinkertaisesti: mitä tahansa tilannetta voi käsitellä ja elää sen sisältä (assosiaatio) tai sen ulkopuolelta (dissosiaatio). Kun ollaan assossa, tunteet ovat voimakkaampia, elävämäpiä ja reaktiot suurempia. Kun ollaan dissossa, kaikki on vaimeampaa ja etäämpää. Tätä tietoista muutosta assosta dissoon ja takaisin voi käyttää kasvatustilanteissa: esimerkiksi positiiviset tilanteet kannattaa tietenkin elää assossa, – niin, että todella tuntuu, näkyy, maistuu ja tuoksuu! Kun hyvältä tuntuu, kannattaa oikein hengittää tilannetta sisäänsä ja painaa se mieleensä. Mutta ne negatiiviset tilanteet, joita jokainen vanhempi varmasti päivittäin kohtaa, kannattaa asettaa sinne dissoon. Ihan tietoisesti etäännyttää itsensä tilanteesta. Tässä yksi esimerkki peruslapsiperhetilanteesta: Lapset kränäävät, eikä mikään auta ja itselle on tulossa kohta hermoromahdus. Astu mielessäsi tilanteesta kauemmas ja ala kuvittelemaan tilannetta mustavalkoisena (tämä usein vie paljon elävyyttä tilanteesta pois). Voit myös pienentää tilannetta mielessäsi, heittää sen tilanteen huoneen nurkkaan pisteeksi ja vaimentaa lasten äänet hiljaisemmalle. Jo esimerkiksi tämä nopea mielikuvaharjoitus saattaa viedä sinut assosta dissoon, jolloin vaikea tilanne tuntuu paljon helpommalta käsitellä, ja saatat selvitä siitä hermojasi menettämättä.

2) Kolmen näkökulman harjoitus. Jos sinua on jäänyt vaivaamaan ja/tai ahdistamaan jokin tilanne, jossa on mukana ainakin yksi toinen henkilö itsesi lisäksi, voisi tilanteen käsittelyyn käyttää kolmen näkökulman harjoitusta. Siinä tarkastellaan tilannetta ensin sinuna itsenäsi ja omista fiiliksistä ja ajatuksista käsin. Sitten siirrytään tarkastelemaan tilannetta toisen näkökulmasta; siitä, miltä toisesta tuntuu ja mitä hän todennäköisesti ajattelee ja miksi toimii niin kuin toimii. Ja viimeiseksi tarkastelijan näkökulmasta: miltä tilanne näyttää ulkopuolisen silmin. Tämä analyysi kannattaa tehdä mahdollisimman tarkasti. Riitatilanne/turhautuminen lapsen kanssa voi saada uusia, itselle ymmärrettävämpiä ulottuvuuksia, kun joutuu menemään lapsen pään sisälle ja ehkä siellä pään sisällä havaitseekin asioita, joita muuten ei olisi tullut miettineeksi. Joskus analyysi on jopa silmiäavaava kokemus! Myös tarkkailijan näkökulma voi tuoda uusia ahaa-elämyksiä esille omasta käyttäytymisestä, mikä taas saattaa motivoida muutokseen.

3)  Mallintaminen. Tämä on asia, jota olen käyttäytymisessäni lisännyt alettuani opiskelemaan NLP:tä. Olen mallintanut omaa hyvää käyttäytymistäni. Siis ottanut opikseni toimivista tilanteista. NLP perustuu paljon siihen, että siinä mallinnetaan hyviä käytösmalleja/toimivia strategioita/sellaisten ihmisten käyttäytymistä, joiden kaltaiseksi halutaan muuttua. Minä olen alkanut mallintamaan omia onnistumisiani lasten kanssa. Siis analysoimaan tarkasti niitä tilanteita, joissa olen mielestäni onnistunut hyvin, ja kirjoittanut prosessin auki mieleeni. Kun tätä prosessia sitten kelailee, siitä oppii paljon, ja se voi siirtyä yhä useammin käytäntöön, jolloin huonot tilanteet vähenevät.

4) Huomio ja läsnäolo. Viime koulutuksessa kouluttajamme toteamus jäi mieleeni, ja se meni jotenkin näin: yksi tärkeimmistä asioista, jonka ihminen voi toisella antaa, on hänen huomionsa ja läsnäolonsa. Ja pakko mainita tietenkin, että nykyään kännykkä on yksi pahimmista huomion ja läsnäolon sieppareista. Tätä kannattaa jokaisen miettiä ja valita oma tiensä. (Täällä on muuten minun kannanottoni aiheeseen: Minun vinkkini somevanhemmuuden vähentämiseen.)

5) Rakkaus. Niin kulunut, mutta niin tärkeä sana. Päätän tämän jutun toteamukseen: ihminen kasvaa parhaiten rakkaudellisessa ympäristössä. Muistakaa, että lapsi saa parhaan mahdollisen kasvualustan niin, että kaikki kasvatuksessa perustuu rakkauteen (ei pakkoon, uhkailuun tms.)!

Teille, jotka olette kiinnostuneita NLP:stä, suosittelen True Heartsin sivujen tsekkailua aika ajoin. True Hearts järkkää usein ilmaisia NLP:hen tutustumisiltoja ja muutakin ilmaista hyvinvointiin liittyvää mukavaa menoa 🙂

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 2

Luitko jo ensimmäisen ja toisen tekstini koskien käymääni True Heartsin NLP:tä? (Kurssini on siis ensimmäinen, Practitioner.) Jos et lukenut, ne löytyvät täältä: Matkalla itseeni ja NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen. Nuo tekstit kannattanee lukea ennen tätä tekstiä 🙂 Tässä tekstissä jatkan muutamalla lisävinkillä, joita olen itse hoksannut syvemmin NLP:n kautta. Käsittelen vinkkejä lähinnä vanhemmuuteen liittyen, mutta toki, nämäkin vinkit ovat sovellettavissa ihan kaikkiin elämänalueisiin.
1) NLP:n yksi perusperiaatteista on systeemiteoria: jos ongelmat jatkuvat aina vain samanlaisina ja ihmisten käyttäytyminen jatkuu aina vain samanlaisena, kehä kiertää itseään muuttumatta – näin ongelma tuskin poistuu. Tässä vaiheessa, kun tämän tajuaa, on jotakin muutettava. Siis: esimerkiksi jos riitely toistuu aina saman kaavan mukaan, ja asia vaivaa, kannattaa ehdottomasti muuttaa jotakin osaa tässä systeemissä, niin koko systeemi voi muuttua! Tämä on yksinkertainen, mutta niin tärkeä asia. Systeemin osan muuttaminen saattaa olla yllättävänkin vaikeaa, mutta todella kannattavaa.
2) Ankkurointi, asia, joka voi mahdollistaa vaikka mitä lapsen kanssa toimiessa! Yksinkertaisimmillaan ankkuroinnin voi ymmärtää vaikka sen kautta, kun miettii, miten tietyn musiikkikappaleen/hajun kuultaessa/haistaessa tulee mieleen tietty tilanne/tunne, jossa musiikin/hajun on ensi kertaa/toistuvasti kuullut/haistanut. Tämä on ollut luonnollinen ankkurointitilanne. Ankkurointia voi tehdä myös tarkoituksellisesti. Tehkää vaikka rentoutumisharjoitusta lasten kanssa tietyn musiikin aina soidessa taustalla. Sitten, kun tulee tilanne, jossa haluat luoda lapselle lisää rauhallisuutta, niin laita tämä kyseinen kappale soimaan ja saat ankkuroitua rauhallisuutta lapsiin. Tai kokeile ankkuroida lapseesi itseluottamusta: käy esimerkiksi laskemassa kätesi toistuvasti lapsesi olkapäälle rauhallisesti silloin, kun hän tekee jotakin leikkiä/tehtävää/läksyä/toimintaa luottaen itseen ja innoissaan (“flowssa”). Sitten, kun tulee vastaan tilanne, jossa lapsi on epävarma itsestään ja toiminnastaan, käy laskemassa kätesi lapsesi olkapäälle samalla tavalla kuin edellisissä tilanteissa. Näin hän saa käyttöönsä ankkuroitua itseluottamusta.
3) NLP:ssä painotetaan peiliin katsomista ja omaa henkilökohtaista kasvua – siis sitä, että useimmiten ne asiat, mitkä pistävät ärsyttämään, ovat jollakin tavalla sellaisia, joissa olisi syytä tarkastella itseään ja sitä, miksi juuri ne asiat/ihmiset pistävät ärsyttämään/aiheuttamaan muita voimakkaita tunteita (toisin sanoen tulisi katsoa peiliin). Tämä on ohje, mikä on yleisesti ottaen oikein toimiva ja tosin samalla kyllä aika vaikea. Mutta myös NLP:n oppien mukaan jatkuvan peiliin katsomisen ja itsestään vikojen etsimisen voi kuitenkin lopettaa, jos vastassa on persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tämä oli suuri helpotus: minä olen vuosia ja vuosia yrittänyt ymmärtää, tarkastellut omia toimintatapojani, itkenyt “virheitäni”,  yrittänyt kaikkeni tietyissä suhteissa – siis todellakin katsonut peiliin – ja ihan ilman mitään vaikutusta! Ja näissä suhteissa vastassa ovat olleet juurikin persoonallisuushäiriöiset ihmiset. Ei siis ihme, että peiliin tuijottaminen ei ole tuottanut tulosta! Kaikissa muissa suhteissa peilin tarkasteleminen on siis hyvinkin tarkoituksenmukaista, mutta pakene hyvä ihminen, jos kohtaat persoonallisuushäiriöisen ihmisen! Päästä irti ja lähde! Ja se, miten tämä minulla liittyy juuri vanhemmuuteen, on se, että ne yhdet kököimmistä suhteista ovat olleet juurikin isovanhemmuussuhteissa kohdistuen myös lapsiini, ollen siksi erityisen kipeitä, sillä ne vaikuttavat minun lisäksi seuraavaan sukupolveen.
4) NLP:ssä tutustutaan myös ihmisyyden “nippelitietoihin”. On erittäin mielenkiintoista tutustua teorioihin (ja sitten teorioihin käytännössä), miten erityyliset ihmiset (visuaalinen, kinesteettinen, looginen, auditiivinen) liikuttavat silmiään eritavalla, kun he muistelevat asioita, keksivät asioita, kuvittelevat jonkun äänen ja niin edelleen. (Silmien automaattinen liikuttelu on yhteydessä aivoihin ja niiden tiettyihin alueisiin.) Parhaimmassa tapauksessa tällainen pieni toisen ihmisen tarkkailu voi antaa esimerkiksi sen viimeisen vihjeen siitä, puhuuko hän totta (muiden vihjeiden ohella). Lapsen kanssa toimiessa silmänliiketeoriaa voi käyttää esimerkiksi niin, että kun on tietoinen lapsen toimintatyylistä (edellä mainitut tyylit suluissa), voi häntä opettaa tietoisesti katsomaan tiettyyn suuntaan silloin, kun hän esimerkiksi ei muista jotakin asiaa oman luonnollisen tyylinsä kautta. Esimerkiksi: jos lapsi muistelee, millaista mökillä on olla, ja hän osaa kertoa vain niitä asioita, jotka liittyvät tuntoaisteihin (esimerkiksi lämmintä, märkää), häntä voi ohjata katsomaan tiettyyn suuntaan, josta haetaan visuaaliset muistot – ja näin ollen lapsen mieleen saattaa tulla esimerkiksi joitakin näköhavaintoihin liittyviä asioita (kaunista, vihreää)! Tällä tavalla harjoitellen voi myös se automaattinen muistaminen pikkuhiljaa parantua ja kehittyä ja monipuolistua. He, jotka kuulevat silmänliiketeoriasta ensimmäisen kerran, ajattelevat usein, että silmänliikkeiden hallitseminen on helppoa ja toista voi juksata niitä muuttamalla. Me kokeilimme ja harjoittelimme tätä NLP:ssä käytännössä: ei onnistu. Silmänliikkeet ovat spontaanin puheen ohella täysin hallitsemattomat! Että juksauksen voi unohtaa.
5) Se, mihin keskityt, lisääntyy. Tarvitseeko tästä sanoa muuta? Simppeli, kaikenkattava NLP:n ohjenuora elämään, myös lastenkasvattamiseen. Huomio lapsessasi positiivisia asioita, löydä elämästäsi kiitollisuuksien aiheita, keskity vahvistamaan lapsen positiivista käyttäytymistä jne. niin ne lisääntyvät. Keskity hyviin asioihin!
Tässäpä taas pieniä otteita sieltä täältä, mitä minä olen NLP:stä saanut irti. Tosin vain pienen pieni murunen… Toki monet tässäkin esiteltävät asiat ovat sellaisia, joihin tarvitsee perehtyä paremmin kuin yhden kappaleen verran, jotta varmasti mahdollistaisi keinon toimivan arjessa. 
Oikein mahtavaa viikkoa kaikille! Täällä jännitellään sitä, pääsenkö tulevan viikonlopun NLP:hen vai olenko kenties synnärillä silloin… 🙂