Tee näin, kun et tiedä, mitä tehdä

Arjessa tulee melkein päivittäin vastaan tilanteita, joissa ei vaan tiedä, mitä tehdä. Tai tilanteita, joissa ahdistus nousee suureksi. Tulin jakamaan vinkkini, miten toimia tällaisissa tilanteissa – miten siis saada päänsä selväksi ja kropan rauhoittumaan mahdollisimman nopeasti. Tämä toimii minulla kokonaisuudessaan näin loistavasti, mutta jokainen kaavan osa voidaan suorittaa erillisenäkin. Ja joissakin tilanteissa ajanpuute tai muu este vähentää koko kaavan teon mahdollisuutta. Jokainen voi myös löytää tästä oman juttunsa; yhden osan tai pari osaa tai koko kaavan, suoritettuna samassa järjestyksessä kuin minä tai eri järjestyksessä. 
Tilanteet, joissa tätä käytän, vaihtelevat taistelevien lasten riitelyn sietämisestä nopeisiin päätöksentekotilanteisiin. Tai ihan vain hermoston rauhoittamiseen kiireisten tuntien jälkeen.

1) Istu alas. Tällöin ainakin osa kehostasi pakostakin rentoutuu, etkä pääse sinkoilemaan niin helposti esimerkiksi nopeiden signaalien perään.
2) Sulje silmät. Näin nykyinen fyysinen ympäristö sulkeutuu automaattisesti pois näkökentästä ja etäännyttää sinua tapahtumista sopivasti.
3) Loksauta leuka täysin rennoksi. Nopea, todella tehokas vinkki, jota kannattaa ehdottomasti kokeilla. Kun leuka rentoutuu, rentoutuu aika automaattisesti muutkin kehon osat. (Ja ei – älä mieti, miltä näytät, kun teet näin, sillä ei ole merkitystä… :-))
4) Hengitä syvään sisään ja pitkästi ulos. Hengistys on kaikista ihan tärkein asia! Sen avulla voi tehdä parhaimmillaan ihmeitä aikaan kehossa. Sen avulla voi esimerkiksi hallita oman kehon kipua, jos sellaista kyseiseen tilanteeseen liittyy.
5) Laske kymmeneen. Tämä tyhjentää pään tehokkaasti, ja pääset etääntymään juuri päässä pyörineisiin asioihin.
6) Mene omaan hyvään tilaan. NLP:ssä omaksi hyväksi tilaksi kutsutaan tilaa, jossa sinulla on hyvä olla: jossa olet täysin läsnä ja kokonaisena aistimassa juuri sitä hetkeä. Oma hyvä tila voi olla mikä tahansa tilanne/muisto elämästäsi, jossa nautit täysillä olemisesta ja elämisestä. Se voi olla oman kullan kainalon lämpö, meren äärellä laineiden kuuntelu, omalla terassilla istuminen luontoa ihastellesn, ihan mikä vain. Jotta oma hyvä tila saavutetaan nopeasti ja tehokkaasti harjoituksessa, sitä kannattaa miettiä etukäteen valmiiksi ja tehostaa tilannetta läpikäymällä sitä kaikilla aisteilla. Miltä silloin tuntuu, näyttää, kuulostaa, maistuu, tuoksuu? Tämä oma hyvä tila olisi hyvä ankkuroida tosi vahvasti omaan mieleen, jotta siihen palaaminen olisi helppoa. Jos tahtoo, oman hyvän tilan ankkuroiminen voi tapahtua myös fyysisen ankkurin kautta. Se tapahtuu niin, että elävöittäessä tätä muistoa, kosketat itseäsi esimerkiksi kyynerpäästä tai puristat vaikka pikkurillistä. Toistat tämän – tilanteen elävöittämisen ja saman fyysisen eleen – monta kertaa, niin, että yhteys vahvistuu kunnolla. Sitten, kun on omaan hyvään tilaan menoaika, pääset tilaan helpommin tekemällä fyysisen eleen itsellesi. Ankkuriväline voi myös olla esimerkiksi koru tai kivi, mikä vain, mitä kannat mukana tai on käden ulottuvilla. Tällöin ankkurin laitto tapahtuu ankkuria kädessä pitämällä.

Kokeikaa ennakkoluulottomasti! Tähän ei mene kuin muutama minuutti kokonaisuudessaan (jos sitäkään), jos syvärentoutuksille ei ole juuri sillä hetkellä aikaa. Lupaan, että tämän jälkeen olet rauhoittuneempi ja valmiimpi kohtaamaan uudet (ja vanhat) haasteet ja päätöksenteot varmemmin ja vähemmän tunnemylläkässä. Tämän jälkeen tuskin menet huutamaan lapsille tai teet täysin päättömän päätöksen.

Nämä ovat taas osaltaan näitä NLP:n kautta tulleita oppeja arkeen. Kuten instaseuraajani (@skribentti) tietävätkin jo, valmistuin NLP Practitioneriksi pari viikkoa sitten, ja syksyllä minua kutsuu NLP Master. En malttaisi odottaa! Jos teitä kiinnostaa joku uusi juttu, itsensä kehittäminen tai psykologisen tiedon käyttöönotto omassa elämässä, niin tutustukaa True Heartsin kurssitarjontaan – siellä on vaikka mitä kaikkea kivaa 🙂
Aiemmat NLP:tä koskevat tekstini löytyvät täältä:

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3

Taas mennään NLP-teeman kanssa! Huomaan tilastoista, että näistä teksteistä tykätään ja näitä on henkilökohtaisestikin pyydetty, joten täältä tulee: NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3. Tämän osan jälkeen hengähdetään vähän kauemmin NLP-asioista.

Aiemmat tekstini liittyen NLP:hen:

Matkalla itseeni

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 2   

Tässä osassa käsittelen enemmänkin sellaisia kasvatuksen itsestäänselvyyksiä. Koska niitä nyt vain on hyvä välillä kerrata 🙂 Toki nytkin liikutaan NLP:n termein.

1) Assosiaatio ja dissosiaatio. Yksinkertaisesti: mitä tahansa tilannetta voi käsitellä ja elää sen sisältä (assosiaatio) tai sen ulkopuolelta (dissosiaatio). Kun ollaan assossa, tunteet ovat voimakkaampia, elävämäpiä ja reaktiot suurempia. Kun ollaan dissossa, kaikki on vaimeampaa ja etäämpää. Tätä tietoista muutosta assosta dissoon ja takaisin voi käyttää kasvatustilanteissa: esimerkiksi positiiviset tilanteet kannattaa tietenkin elää assossa, – niin, että todella tuntuu, näkyy, maistuu ja tuoksuu! Kun hyvältä tuntuu, kannattaa oikein hengittää tilannetta sisäänsä ja painaa se mieleensä. Mutta ne negatiiviset tilanteet, joita jokainen vanhempi varmasti päivittäin kohtaa, kannattaa asettaa sinne dissoon. Ihan tietoisesti etäännyttää itsensä tilanteesta. Tässä yksi esimerkki peruslapsiperhetilanteesta: Lapset kränäävät, eikä mikään auta ja itselle on tulossa kohta hermoromahdus. Astu mielessäsi tilanteesta kauemmas ja ala kuvittelemaan tilannetta mustavalkoisena (tämä usein vie paljon elävyyttä tilanteesta pois). Voit myös pienentää tilannetta mielessäsi, heittää sen tilanteen huoneen nurkkaan pisteeksi ja vaimentaa lasten äänet hiljaisemmalle. Jo esimerkiksi tämä nopea mielikuvaharjoitus saattaa viedä sinut assosta dissoon, jolloin vaikea tilanne tuntuu paljon helpommalta käsitellä, ja saatat selvitä siitä hermojasi menettämättä.

2) Kolmen näkökulman harjoitus. Jos sinua on jäänyt vaivaamaan ja/tai ahdistamaan jokin tilanne, jossa on mukana ainakin yksi toinen henkilö itsesi lisäksi, voisi tilanteen käsittelyyn käyttää kolmen näkökulman harjoitusta. Siinä tarkastellaan tilannetta ensin sinuna itsenäsi ja omista fiiliksistä ja ajatuksista käsin. Sitten siirrytään tarkastelemaan tilannetta toisen näkökulmasta; siitä, miltä toisesta tuntuu ja mitä hän todennäköisesti ajattelee ja miksi toimii niin kuin toimii. Ja viimeiseksi tarkastelijan näkökulmasta: miltä tilanne näyttää ulkopuolisen silmin. Tämä analyysi kannattaa tehdä mahdollisimman tarkasti. Riitatilanne/turhautuminen lapsen kanssa voi saada uusia, itselle ymmärrettävämpiä ulottuvuuksia, kun joutuu menemään lapsen pään sisälle ja ehkä siellä pään sisällä havaitseekin asioita, joita muuten ei olisi tullut miettineeksi. Joskus analyysi on jopa silmiäavaava kokemus! Myös tarkkailijan näkökulma voi tuoda uusia ahaa-elämyksiä esille omasta käyttäytymisestä, mikä taas saattaa motivoida muutokseen.

3)  Mallintaminen. Tämä on asia, jota olen käyttäytymisessäni lisännyt alettuani opiskelemaan NLP:tä. Olen mallintanut omaa hyvää käyttäytymistäni. Siis ottanut opikseni toimivista tilanteista. NLP perustuu paljon siihen, että siinä mallinnetaan hyviä käytösmalleja/toimivia strategioita/sellaisten ihmisten käyttäytymistä, joiden kaltaiseksi halutaan muuttua. Minä olen alkanut mallintamaan omia onnistumisiani lasten kanssa. Siis analysoimaan tarkasti niitä tilanteita, joissa olen mielestäni onnistunut hyvin, ja kirjoittanut prosessin auki mieleeni. Kun tätä prosessia sitten kelailee, siitä oppii paljon, ja se voi siirtyä yhä useammin käytäntöön, jolloin huonot tilanteet vähenevät.

4) Huomio ja läsnäolo. Viime koulutuksessa kouluttajamme toteamus jäi mieleeni, ja se meni jotenkin näin: yksi tärkeimmistä asioista, jonka ihminen voi toisella antaa, on hänen huomionsa ja läsnäolonsa. Ja pakko mainita tietenkin, että nykyään kännykkä on yksi pahimmista huomion ja läsnäolon sieppareista. Tätä kannattaa jokaisen miettiä ja valita oma tiensä. (Täällä on muuten minun kannanottoni aiheeseen: Minun vinkkini somevanhemmuuden vähentämiseen.)

5) Rakkaus. Niin kulunut, mutta niin tärkeä sana. Päätän tämän jutun toteamukseen: ihminen kasvaa parhaiten rakkaudellisessa ympäristössä. Muistakaa, että lapsi saa parhaan mahdollisen kasvualustan niin, että kaikki kasvatuksessa perustuu rakkauteen (ei pakkoon, uhkailuun tms.)!

Teille, jotka olette kiinnostuneita NLP:stä, suosittelen True Heartsin sivujen tsekkailua aika ajoin. True Hearts järkkää usein ilmaisia NLP:hen tutustumisiltoja ja muutakin ilmaista hyvinvointiin liittyvää mukavaa menoa 🙂

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 2

Luitko jo ensimmäisen ja toisen tekstini koskien käymääni True Heartsin NLP:tä? (Kurssini on siis ensimmäinen, Practitioner.) Jos et lukenut, ne löytyvät täältä: Matkalla itseeni ja NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen. Nuo tekstit kannattanee lukea ennen tätä tekstiä 🙂 Tässä tekstissä jatkan muutamalla lisävinkillä, joita olen itse hoksannut syvemmin NLP:n kautta. Käsittelen vinkkejä lähinnä vanhemmuuteen liittyen, mutta toki, nämäkin vinkit ovat sovellettavissa ihan kaikkiin elämänalueisiin.
1) NLP:n yksi perusperiaatteista on systeemiteoria: jos ongelmat jatkuvat aina vain samanlaisina ja ihmisten käyttäytyminen jatkuu aina vain samanlaisena, kehä kiertää itseään muuttumatta – näin ongelma tuskin poistuu. Tässä vaiheessa, kun tämän tajuaa, on jotakin muutettava. Siis: esimerkiksi jos riitely toistuu aina saman kaavan mukaan, ja asia vaivaa, kannattaa ehdottomasti muuttaa jotakin osaa tässä systeemissä, niin koko systeemi voi muuttua! Tämä on yksinkertainen, mutta niin tärkeä asia. Systeemin osan muuttaminen saattaa olla yllättävänkin vaikeaa, mutta todella kannattavaa.
2) Ankkurointi, asia, joka voi mahdollistaa vaikka mitä lapsen kanssa toimiessa! Yksinkertaisimmillaan ankkuroinnin voi ymmärtää vaikka sen kautta, kun miettii, miten tietyn musiikkikappaleen/hajun kuultaessa/haistaessa tulee mieleen tietty tilanne/tunne, jossa musiikin/hajun on ensi kertaa/toistuvasti kuullut/haistanut. Tämä on ollut luonnollinen ankkurointitilanne. Ankkurointia voi tehdä myös tarkoituksellisesti. Tehkää vaikka rentoutumisharjoitusta lasten kanssa tietyn musiikin aina soidessa taustalla. Sitten, kun tulee tilanne, jossa haluat luoda lapselle lisää rauhallisuutta, niin laita tämä kyseinen kappale soimaan ja saat ankkuroitua rauhallisuutta lapsiin. Tai kokeile ankkuroida lapseesi itseluottamusta: käy esimerkiksi laskemassa kätesi toistuvasti lapsesi olkapäälle rauhallisesti silloin, kun hän tekee jotakin leikkiä/tehtävää/läksyä/toimintaa luottaen itseen ja innoissaan (“flowssa”). Sitten, kun tulee vastaan tilanne, jossa lapsi on epävarma itsestään ja toiminnastaan, käy laskemassa kätesi lapsesi olkapäälle samalla tavalla kuin edellisissä tilanteissa. Näin hän saa käyttöönsä ankkuroitua itseluottamusta.
3) NLP:ssä painotetaan peiliin katsomista ja omaa henkilökohtaista kasvua – siis sitä, että useimmiten ne asiat, mitkä pistävät ärsyttämään, ovat jollakin tavalla sellaisia, joissa olisi syytä tarkastella itseään ja sitä, miksi juuri ne asiat/ihmiset pistävät ärsyttämään/aiheuttamaan muita voimakkaita tunteita (toisin sanoen tulisi katsoa peiliin). Tämä on ohje, mikä on yleisesti ottaen oikein toimiva ja tosin samalla kyllä aika vaikea. Mutta myös NLP:n oppien mukaan jatkuvan peiliin katsomisen ja itsestään vikojen etsimisen voi kuitenkin lopettaa, jos vastassa on persoonallisuushäiriöinen ihminen. Tämä oli suuri helpotus: minä olen vuosia ja vuosia yrittänyt ymmärtää, tarkastellut omia toimintatapojani, itkenyt “virheitäni”,  yrittänyt kaikkeni tietyissä suhteissa – siis todellakin katsonut peiliin – ja ihan ilman mitään vaikutusta! Ja näissä suhteissa vastassa ovat olleet juurikin persoonallisuushäiriöiset ihmiset. Ei siis ihme, että peiliin tuijottaminen ei ole tuottanut tulosta! Kaikissa muissa suhteissa peilin tarkasteleminen on siis hyvinkin tarkoituksenmukaista, mutta pakene hyvä ihminen, jos kohtaat persoonallisuushäiriöisen ihmisen! Päästä irti ja lähde! Ja se, miten tämä minulla liittyy juuri vanhemmuuteen, on se, että ne yhdet kököimmistä suhteista ovat olleet juurikin isovanhemmuussuhteissa kohdistuen myös lapsiini, ollen siksi erityisen kipeitä, sillä ne vaikuttavat minun lisäksi seuraavaan sukupolveen.
4) NLP:ssä tutustutaan myös ihmisyyden “nippelitietoihin”. On erittäin mielenkiintoista tutustua teorioihin (ja sitten teorioihin käytännössä), miten erityyliset ihmiset (visuaalinen, kinesteettinen, looginen, auditiivinen) liikuttavat silmiään eritavalla, kun he muistelevat asioita, keksivät asioita, kuvittelevat jonkun äänen ja niin edelleen. (Silmien automaattinen liikuttelu on yhteydessä aivoihin ja niiden tiettyihin alueisiin.) Parhaimmassa tapauksessa tällainen pieni toisen ihmisen tarkkailu voi antaa esimerkiksi sen viimeisen vihjeen siitä, puhuuko hän totta (muiden vihjeiden ohella). Lapsen kanssa toimiessa silmänliiketeoriaa voi käyttää esimerkiksi niin, että kun on tietoinen lapsen toimintatyylistä (edellä mainitut tyylit suluissa), voi häntä opettaa tietoisesti katsomaan tiettyyn suuntaan silloin, kun hän esimerkiksi ei muista jotakin asiaa oman luonnollisen tyylinsä kautta. Esimerkiksi: jos lapsi muistelee, millaista mökillä on olla, ja hän osaa kertoa vain niitä asioita, jotka liittyvät tuntoaisteihin (esimerkiksi lämmintä, märkää), häntä voi ohjata katsomaan tiettyyn suuntaan, josta haetaan visuaaliset muistot – ja näin ollen lapsen mieleen saattaa tulla esimerkiksi joitakin näköhavaintoihin liittyviä asioita (kaunista, vihreää)! Tällä tavalla harjoitellen voi myös se automaattinen muistaminen pikkuhiljaa parantua ja kehittyä ja monipuolistua. He, jotka kuulevat silmänliiketeoriasta ensimmäisen kerran, ajattelevat usein, että silmänliikkeiden hallitseminen on helppoa ja toista voi juksata niitä muuttamalla. Me kokeilimme ja harjoittelimme tätä NLP:ssä käytännössä: ei onnistu. Silmänliikkeet ovat spontaanin puheen ohella täysin hallitsemattomat! Että juksauksen voi unohtaa.
5) Se, mihin keskityt, lisääntyy. Tarvitseeko tästä sanoa muuta? Simppeli, kaikenkattava NLP:n ohjenuora elämään, myös lastenkasvattamiseen. Huomio lapsessasi positiivisia asioita, löydä elämästäsi kiitollisuuksien aiheita, keskity vahvistamaan lapsen positiivista käyttäytymistä jne. niin ne lisääntyvät. Keskity hyviin asioihin!
Tässäpä taas pieniä otteita sieltä täältä, mitä minä olen NLP:stä saanut irti. Tosin vain pienen pieni murunen… Toki monet tässäkin esiteltävät asiat ovat sellaisia, joihin tarvitsee perehtyä paremmin kuin yhden kappaleen verran, jotta varmasti mahdollistaisi keinon toimivan arjessa. 
Oikein mahtavaa viikkoa kaikille! Täällä jännitellään sitä, pääsenkö tulevan viikonlopun NLP:hen vai olenko kenties synnärillä silloin… 🙂

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen

Viime viikonloppuna oli minulla taas NLP-opintorutistus vuorossa, ja tietenkin tuonkin viikonlopun jälkeen pää oli täynnä ajatuksia ja keho täynnä fiiliksiä. (Ensimmäinen kirjoitukseni NLP:stä löytyy täältä: Matkalla itseeni.) Ajattelin nyt kirjoitella teille muutamia ajatuksia liittyen vanhemmuuteen, lasten kasvattamiseen ja noiden ihanien pienten ihmisten kanssa elämiseen, joita olen NLP:n kautta itse prosessoinut tavalla tai toisella.
1) Mieti, mitä oppimis/elämis/vuorovaikutustyyppiä lapsesi on ja mene hänen “kartalleen”. Onko lapsesi eniten visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen vai looginen? NLP:ssä olemme tutustuneet käytännössä näihin tyyppeihin havainnoimalla itseämme ja muita ja purkamalla näitä havaintoja yhdessä. Tavoitteena on, että osaisimme arjen oikeissa tilanteissa havaita näiden tyyppien tyypillisiä sanamuotoja, toimimistapoja, ajattelutapoja, perusteluketjuja yms. ja näin pääsisimme lähemmäs näiden tyyppien ajatusmaailmaa. Kun ymmärrämme, miltä kantilta lapsemme maailmaa katsoo, osaamme valita oikeantyyppiset sanat ja asioiden ilmaisemismuodot kommunikoimiseen, ja pääsemme lähemmäs yhteisymmärrystä heidän kanssaan.
2) Edellinen asia liittyy siihen, että aina, kun haluamme olla (toimivassa) vuorovaikutustilanteessa jonkun kanssa, haluamme päästä hänen “kartalleen”. Jokaisella ihmisellä on oma “karttansa” objektiivisesta “maastosta”. Ei ole olemassa samanalaisia karttoja samasta maastosta, mutta kun tutustuu toisen karttaan, voi toista ymmärtää paremmin. Kartta on mm. juurikin tuo edellä käsittelemäni oppimis/elämis/vuorovaikutustyyppi, mutta myös muuta. Onhan jokaisella ihmisellä esimerkiksi oma historiansa, tulevaisuuden toiveensa ja sosiaalinen maailmansa, jotka kaikki vaikuttavat ihmisen omaan karttaan eli siihen, miten maailmaa katsotaan. Arkikielellä: jos siis haluan ymmärtää toista syvällisesti, on tunnettava toinen hänen karttoineen. Tämä tietenkin pätee myös lasten kanssa toimiessa. Ole kiinnostunut lapsistasi ja tutustu heihin!
3) Ihminen on laumaeläin, ja esimerkiksi peilisolut ovat yksi suuri todiste tästä. Peilisolujen avulla muokkaamme käyttäytymistämme sopivaksi laumaamme. Vanhemmalla on siis suuri vastuu sen suhteen, miten hän käyttäytyy lasten kanssa. Jos tahdot oikeasti ymmärtää lastasi ja muokata hänen käyttäytymistään hänelle turvallisempaan/hyödyllisempään/parempaan suuntaan, ei ole pitkäkantoista vain määrätä, käskeä, pakottaa ja soosottaa sormella. Oikeasti, tämän pitäisi olla jokaiselle vanhemmalle itsestäänselvyys, vaikka se ei tietenkään ole: mene lapsen tasolle (konkreettisestikin! siis kyykisty/ota syliin/istu samalla tasolla/katso silmiin), auta häntä rauhoittumaan (esimerkiksi oma rauhallinen hengitys saa lapsen myös rauhoittumaan, kun hän alkaa “peilaamaan” tätä hengitystä omaan hengitykseensä lähellä oltaessa – kokeile vaikka!), keskustele ja perustele toista kuunnellen. Ja tee tämä kaikki mielessäsi juuri sen vastapuolen kartta, jolla hän katsoo maailmaa. Tällä kaavalla vuorovaikutustilanteet ovat todella, todella paljon hedelmällisempiä, opettavampia, lapsilähtöisempiä ja kauaskantoisempia.
4) Vaikeita tunteita voi käsitellä mitä mielenkiintoisemmilla tavoilla myös lasten kanssa. Seuraavaksi kerron yhden esimerkin. Me olemme NLP:ssä yrittäneet tavoittaa eri tunteiden/tilanteiden aiheuttamia tuntemuksia kehossamme ja tunnistamisen jälkeen muuttamaan niitä tuntemuksia, jotta niiden kanssa olisi helpompi elää. Tätä olen käyttänyt onnistuneesti esikoisemme kanssa! Tosi usein meillä onkin ollut kiukkutilanteissa käytössä esim. herra Hansson, joka tulee aina välillä kiusaamaan meitä ja niin lapset saavat heittää Hanssonin roskikseen tai vetää vessasta alas tms. Tätä on tehty ehkä esikoisen kaksivuotisajoilta lähtien. Vaikutus on ollut suurimmaksi osaksi positiivinen ja kiukku on saattanut lähteä helpostikin pois Hanssonin myötä. Mutta nyt NLP:n kautta olen ottanut esim. juuri tämän kiukun, jännityksen tms. tunteen käsittelyn lapsen itsensä sisältä lähteväksi. Eli heti aluksi emme ulkoista asiaa, vaan tarkastelemme asiaa lapsen tuntemuksesta käsin. Tässä on yksi esimerkki eräältä aamulta, kun esikoista jännitti tosi kovasti tuleva päivä, johon sisältyi kaikkea jännää ja erilaista:
Pikkusankari käyttäytyi tietyllä tavalla, jonka tiedän kokemuksesta tarkoittavan kovaa jännitystä. Hän ei osaa keskittyä mihinkään tekemiseen. Hän pyörii ja hyörii sohvalla ja temppuilee päämäärättömästi. Hän ilmeilee, eleilee ja ääntelehtii kummasti ilman mitään tarkoitusta tai leikkiä. Menen Pikkusankarin lähelle, otan syliin, katson silmiin ja aloitan keskustelun: “Äiti huomaa, että sinulla on jokin asia, mikä sinua vaivaa. Haluatko kertoa, mikä se on?”. Kerron Pikkusankarille, mitä tarkkaan ottaen olen huomioinut hänen käyttäytymisestään, ja hän on samaa mieltä kanssani. Hän rauhoittuu syliin, ja hetken päästä hän kertoo, että jännittää. Tilanne on rauhallinen, joten päätän, että  teemme NLP-harjoituksen kaltaisen tunteidenkäsittelytuokion. Kysyn Pikkusankarilta, missä kohdassa kehoa hän tuntee jännityksen. Hän sanoo välittömästi, että kurkussa. Huomaan, että Pikkusankari lähtee harjoitukseen innolla, joten jatkamme. Kysyn, millainen jännitys siellä luuraa. Pikkusankari kertoo, että se on vihreä limainen tahmea pallo. Mietimme yhdessä, voisiko sitä palloa ensin vaikka pienentää. Pikkusankari päättää mielikuvassaan pienentää jännityksen. Sitten mietimme, voisiko jännitystä saada millään pois kehosta ja voisiko se muuttaa muotoaan jotenkin. Hän kertoo heti, että limapallo voisi valua käden kautta maahan, niin, että se täytyy ravistella pois ja se että se näin muuttuu vesimäiseen muotoon. 
Kun tämä oli tehty, Pikkusankarin olo oli seesteinen ja hän ei enää jatkanut jännityskäyttäytymistään. Vähän ajan päästä Pikkusankari kysyi, että mitä jos se limapallo palaa takaisin? Mietimme yhdessä, miten hän pystyy nyt itse sitä tunnetta pienentämään ja jopa sen poistamaan, jos se häiritsee tekemisiä liikaa. Tämä oli juuri tähän päivään täydellinen vastaus, ja Pikkusankari kertoi muutaman kerran päivän aikana, että hän oli juuri pienentänyt jännitystään, eikä jännityksen tuomaa huonoa käytöstä enää ilmennyt.
Seuraavina päivinä, kun tuli muitakin ikäviä tunteita, Pikkusankari osasi jo itse kertoa, että “äiti, minä voisin käsitellä näitä tunteita sillä tavalla, kun opetit”. Ja tietenkin tuin häntä tässä. Tämä harjoitus tuli siis todellakin jäädäkseen meille! Tärkeää tässä harjoituksessa on se, että harjoituksen kohde itse päättää, missä tunne tuntuu, missä muodossa se on, mitä sille voi tehdä ja miten sen voisi saada pois itsestä. Pakottamalla tätä harjoitusta ei saa tehtyä eikä siitä ole mitään hyötyä silloin.
Kaikille tämä ei tietenkään toimi, mutta toisille erittäinkin hyvin. Esimerkiksi itse en saa tästä harjoituksesta niin paljon irti omien tunteideni käsittelyssä, mutta poikani nähtävästikin saa! Meillä on nähty vaaleanpunaisia hattarapilviä, jotka muuttuvat savuksi ja tulevat ulos nenästä, meillä on nähty piikkipalloja jaloissa, jotka pyöritellään kynsien läpi ulos ja meillä on nähty isoja pahvilaatikoita korvissa, jotka heiluttamalla lähtevät matkoihinsa. Noin niin kuin muun muassa. Luulen, että Pikkusankin mieletön mielikuvitus auttaa häntä tässä tehtävässä eläytymään tunteeseen valtoimenaan. Hyvä, tämä toimii näin ja tämä on silloin NLP:tä! 
5) Tunnekokemus kestää fysiologisesti vain 90 sekuntia eli puolitoista minuuttia. Tämä on tärkeä, lohduttava tieto niin itsen kuin omien lastenkin kannalta. Varsinkin, jos kyseessä on epämukava tunne, tämä 90 sekuntia on hyvä keskittyä havainnoimaan omaa tunnekokemusta ja pysähtyä sen äärelle – ehkä hengittämään. Kun tämä 90 sekuntia on kulunut, voi ja kannattaa siitä yrittää päästää irti. Silloin on fysiologisesti mahdollista päästä irti epämukavasta tunnekokemuksesta. Eli karusti sanottuna: loppu on päästä kiinni. Auta siis lastasi sekä tunnekokemuksen kohtaamisessa että siitä irtipäästämisessä! Tämän teorian mukaan ei siis ole väärin kääntää lapsen huomiota muualle puolentoista minuutin jälkeen tunnekokemuksen syntymisestä. Tässä ajassa hän on kerinnyt kokemaan tunteen kokonaisvaltaisesti ja parhaimmassa tapauksessa oppinut tunnustelemaan, miltä se tunne tuntuu aikuisen luomassa turvallisessa tilassa. NLP:n mukaan kaikki tunteet ja ajatukset ovat siis oikeasti sallittuja, mutta se, miten niitä käsitellään – siihen pyritään vaikuttamaan!
6) Kun alkaa olla entistä tietoisempia omista ajatuksistaan, uskomuksistaan, toimintatavoistaan ja teoistaan, alkaa yhä syvemmin elää hetkessä, mutta samalla kieroutuneesti: alkaa myös tajuamaan elämän rajallisuuden, sen hienouden ja sen tarjoamat mahdollisuudet. On entistä helpompi olla onnellinen, ja osaa todella arvostaa elämää, kaikkine murheineen. Elämä on nyt. Uskon vakaasti, että et ikinä, ikinä tule katumaan niitä hetkiä, kun olet läsnä lapsillesi ja läsnä elämällesi.
   
Jotta tekstistä ei tulisi romaani, jätän vinkit nyt kuuteen, ja teen vaikka kakkososan, jos kiinnostusta lukijoilta löytyy näiden asioiden suuntaan 🙂 NLP meinaan on antanut jo tässä vaiheessa niin paljon kehittymisen avaimia, että tekstiä voisi syntyä vaikka kirjallinen 😀 Tällä hetkellä tuntuu, että NLP minun kohdallani ei jää vain kevääseen, vaan se tulee jatkumaan myös syksyllä, sillä silloin True Heartsilla alkaisi sopivasti NLP Master Practitioner

Matkalla itseeni

Muutamaan otteeseen olen blogissa aiemmin maininnut alkavista NLP-opinnoistani, jotka nyt sitten starttasivat perjantaina! Instaseuraajani (@skribentti) saivatkin nähdä koko viikonlopun hehkutuksiani Helsingistä! Viikonloppu oli mahtava sukellus NLP:n maailmaan ja synnytti melko odottavan fiiliksen kevään tulevien viikonloppujen suhteen! Todennäköisesti kirjoittelen kevään mittaan ajatuksiani ja tuntemuksiani NLP:stä ja tästä käymästäni Practitioner-kurssista lisää, mutta nyt avaan ihan ekoja fiiliksiä teille!
Perusteellisen tutustumisen jälkeen ja ystävä-tuttavapiiriä kuunnellen valitsin opintopaikakseni True Hearts -valmennusyhtiön. Ja ainakin näin kolmen ensimmäisen päivän jälkeen voin todeta sen olleen oikein hyvä päätös 🙂 Jokainen, joka on kiinnostunut laajemmin siitä, mitä on NLP eli neuro-linguistic Programming, voi lukaista lisätietoa esim. juurikin näiltä True Heartsin sivuilta (klik!).

Koskaan ennen kotiäitivuosina minulla ei ole “virallisesti” ollut mitään omaa juttua/harrastusta, ja siksi pyörittelinkin tätä opintoajankohtaa ja sen onnistumista päässäni pitkään syksyllä… Kunnes tajusin intuitioni olevan niin vahva juuri tämän ajankohdan suhteen, että uskaltauduin ilmoittautumaan kurssille ja päätin sijoittaa säästöni tähän koulutukseen!
Miksi haluan opiskella NLP:tä? Taustalla on vahva halu kehittyä ihmisenä, minänä, äitinä, puolisona, ystävänä, työntekijänä, maapallon asujana kuin universumin osanakin. Olen lukenut niin suuria määriä kirjoja kommunikoimiseen, kasvattamiseen, itsetuntemukseen, itsehillintään, itsensä kehittämiseen jne. liittyen, että nyt koin, että tahdon jotakin erilaista: tahdon jotakin hyvin käytännön läheistä ja jotakin yhteisöllistä! Olen saanut kirjoista hurjasti apua kaikkiin edellä mainitsemiini asioihin, ja nyt haluan syventää oppimistani erilaisella oppimisen tavalla.

NLP:ssä minua kiehtovat sen yksinkertaisuus, eettisyys ja vankka psykologinen tietoperusta. Minulle NLP:n taustateoriat olivat jo suurin piirtein tuttuja, sillä sieltä löytyy teoriaa monilta psykologian eri osa-alueilta. Näin minun oli helppo hypätä NLP:n kiehtovaan maailmaan! NLP ei edusta vain yhtä psykologista suuntausta, vaan se yhdistelee menetelmiä, jotka toimivat. Siis mahtavan yksinkertaista: toimivuus on sen määritelmä! NLP on eettistä: NLP:n avulla tavoitellaan vain hyviä tarkoitusperiä! Eli jos NLP:n menetelmillä tavoitellaan vääriä tarkoitusperiä, se ei ole NLP:tä. Tämäkin sopii minun arvomaailmaani loistavasti!
Rakastan haastaa itseäni, ja tottakai, vaikka koenkin, että olen kehittänyt itseäni varsinkin äitinä ja puolisona todella paljon viimeisten kymmenen vuoden aikana, on minullakin paljon vielä kehityskohtia, ja juuri näihin kehityskohtiin (ja kipukohtiin) NLP:ssä keskitytään – positiivisella otteella! Koen myös, että itsetuntemukseni on tosi hyvä jo nyt, mutta niinpä vain jo tällä ensimmäisellä kurssimoduulilla löysin itsestäni uusia puolia ja itsetuntemus syventyi jo nyt! Että kyllä – on kurssi varmasti antoisa, siitä ei ole epäilystäkään!

Monet ovat kysyneet, että onko minulla nyt sitten joitakin konkreettisia tavoitteita kurssin suhteen? Ja kyllä, minulla on, ja ehkäpä voin ainakin osan jakaa myös teidän kanssanne. Minä lähden hakemaan entistäkin parempia kommunikointitaitoja. Tähän lukeutuvat etupäässä ristiriita- ja riitatilanteet lasten kanssa sekä puolison suunnalta tulevan kommunikaation parempi ymmärtäminen eli NLP:n sanoin “toisen kartalle pääseminen”. Toinen iso asia, jota lähden hakemaan, on kärsivällisyys. Haluan malttaa olla kärsivällinen isoissa asioissa (kuten suurten elämäntapahtumien odottamisten kanssa ja elämänjanon tyydyttämisen kanssa), mutta etupäässä ihan niissä arjen pienissä tilanteissa lasten ja puolison kanssa. Ylipäätään haluan oppia elämään entistä täysipainoisemmin omien arvojeni mukaan. Kolme ja puoli vuotta sitten, kun kuopukseni syntyi, maailmani romahti samalla viikolla, sillä rakas isäni kuoli kolme päivää kuopuksen syntymän jälkeen. Tämä elämäni ristiriitaisin syksy ja nuo syksyn tunteet palaavat nyt – kun kolmannen lapsemme laskettu aika lähenee – mieleeni yhä useammin ja useammin, välillä melko ahdistavassakin muodossa. Luulen, että tämän ahdistuksen purku tulee olemaan yksi NLP:n parhaita anteja tänä keväänä. 
Tästä se lähtee! Matka NLP:n kanssa omaan itseeni!
Kuinka monelle NLP on jo tuttu? Millaisia asioita nousi mieleen tästä tekstistä? Haluatko kuulla ajatuksiani tämän matkan varrelta vielä lisääkin? Haluatko kysyä jotakin NLP:hen liittyen?