Herkkua toisen tilalle

Ruokateemainen bloggaus jatkuu – anteeksi vain kaikki, joita imetysdieettihommat eivät pätkääkään kiinnosta 😀 Minä kyllä olen aina tykännyt leipoa ja laittaa ruokaa (tiettyyn pisteeseen saakka ainakin…), mutta nyt se on myös välttämättömyys, kiitos tämän meidän perheen moninaisen allergiatilanteemme. Itse kun pidän syömisestä paljonkin, niin kaipaan vaihtelua lautaselleni, jos se vain suinkin mahdollista. 
Tämän imetysdieetin eka lempparileipäni oli mantelimaitoleipä, kananmunien poisjäännin jälkeen porkkarieskat. Nyt kun porkkanakin jäi pois, piti tilalle kehitellä uutta herkkuleipää. Mielessäni oli joku taannoinen siskoni huippuresepti omatekemästä näkkäristä. Sovelsin reseptiä dieettiini – ja siitä tuli aivan mahtavan makuista myös muiden kuin minun mielestä!

Siemennäkkäri

Sekoita kulhossa keskenään 3dl mantelijauhoja, 5dl lämmintä (kiehunutta ja vähän jäähtynyttä vettä), 3dl auringonkukansiemeniä, 3dl kurpitsansiemeniä, 1,5dl pellavansiemeniä, 1dl oliiviöljyä ja 1tl suolaa.
Seoksen on hyvä antaa muheutua puoli tuntia viiva tunti. Kaada sitten seos kahdelle leivinpaperoidulle pellille ja levitä lastalla ohuiksi levyiksi. Paista uunissa 130 asteessa noin tunnin verran tai siihen asti, kunnes näkkärilevy on kova. Valmiiden näkkäreiden päälle voi lisätä vielä suolaa oman maun mukaan.
Näkkäriresepti oli onneksi helppo muistella ja kirjoittaa ylös. Vahingossa hyviä, mutten tiedä mitä – kategoriaan onkin sitten päässyt monta kokkausta. Leivonnassa menen flowlla, joten mitään en jaksa kirjoittaa ylös toiminnan aikana. Joskus se harmittaa jälkeenpäin…
Ainakin silloin harmitti, kun tein mustikkapullia ja omenakeksejä, eikä jäänyt mitään muistijälkeä, mitä niihin laitoin missäkin suhteessa. Hö.

Palleromaniaa

Näyttävät hassuilta ja kuulostavat hölmöiltä, mutta ovat melko maistuvia – ne ovat mun pallerot. Palleromaniani alkoi siitä, kun en jaksanut hääriä kauaa keittiössä rankan päivän jälkeen enkä jaksanut odottaa herkkujen kypsymistä uunissa. Olen tehnyt ehkä valehtelematta kolmeakymmentä erimakuista palleroa, ja nyt heittelen ideoita muutamaan maistuvimpaan.

Olen kirjoittanut palleroista aiemminkin, mutta kertaan vielä, jotta kaikille tulisi selväksi, että myös maidoton-munaton-viljaton-leivonta voi olla to-del-la helppoa ja to-del-la nopeaa sekä maistajasta toki riippuen myös to-del-la maukasta. Pallerokaavahan on enemmän kuin iisi: sekoita keskenään jotakin rasvaa/rasvaista, jotakin hedelmää/marjaa, jotakin jauhoa sekä mausteita, jos niitä haluaa laittaa. Pyöritä palloiksi ja nauti heti tai jääkaappi/pakastinsäilytyksen jälkeen. Minulle sopiva yhdeltä istumalta/seisomalta syötävä määrä on jotakuinkin seuraava: reilu ruokalusikallinen rasvaa, noin desi hedelmäraastetta/marjoja kevyesti lusikalla murskattuna ja puoli desiä viiva desi jauhoja, riippuen hedelmien/marjojen vetisyydestä. Seoksesta olisi tarkoitus tulla helposti käsin muovailtavaa.
Minun ehkäpä tämän imetysdieetin myötä vähän muuttuneelle gustatoriselle aistille mieluisimpia makuyhdistelmiä ovat esimerkiksi seuraavat:
banaani + makeuttamaton maapähkinävoi + kookosjauho
omena + makeuttamaton cashewvoi + kookosjauho + kaneli + inkivääri + kardemumma
mustikat + kookosöljy + mantelijauhe
puolukat + kookosöljy + tattari-kinoajauho -yhdistelmä + lucuma
päärynä + kookosöljy + kookosjauho + lakritsinjuurijauhe

Kookosöljy kannattaa sulattaa ennen seokseen lisäämistä ellei kuivakaapissa ole hellettä. Ja jos mausteita laittaa, niitä voi laittaa aika reilusti – jos minä laitan mausteita, niin niitä uppoaa yhteismäärältään yhteen settiin yksi viiva kaksi teelusikallista. Yksi desi hedelmää on yleensä yksi banaani, yksi omena tai yksi päärynä – joten siksikin määrät ovat nuo mitä ovat. Leivonta ei saa olla liian vaikeaa 🙂

Myönnän: joskus makeannälkä on niin suuri, että en jaksa edes
pyöritellä taikinasta palleroita, vaan vetelen taikinan lusikalla
suuhun. Hyvää niinkin!

Mitäs sitä on taas syöty?

Otsikon kysymystä joudun edelleen välillä itseltäni kysymään, kun Minimullistajalla menee huonosti. Oikean vastauksen löytämistä vaan vaikeuttaa jo muutama muukin mahdollinen tekijä kuin minun käsi, joka lappaa ruokaa suuhuni. Minimullistajan omat maistelut, niin tarkoitukselliset kuin tarkoituksettomatkin sekä se kaikille vanhemmille niin tuttu ja ihana prosessi: hampaiden teko, saattavat myös olla mahdollisia itkettäjiä.
Mutta mitäs sitä on nyt sitten viime päivinä syöty?

Aamupalaksi “jotakin edellisillan leipäkokeilua”. Ja tämän määrittelyn jälkeen kukaan ei uskalla enää maistaa kokkauksiani, luulen. Mutta hyvää oli! Oikeasti.

Lounas. Parsa = suurin herkkuni tällä hetkellä.

Päivällinen. Jauhelihawokkia, vaikka pääosassa taisivatkin olla ystävän tuomat omakeräämät kuivatut sienet. Nam nam!

Iltapala. Minä en tietystä syystä
syö bataattia. Mutta tänään jouduin syömään, sillä meillä ei
yksinkertaisesti ollut kaapissa enää mitään muuta kuin papuja ja
bataattia. Öh.
Aamupalaksi omenakeksejä maapähkinävoilla.

Lounas.

Välipalaksi mustikkapalleroisia. Minulla on ollut selvästi jotkut palleroviikot – olen tehnyt melkein päivittäin muutamat eri pallerokokeilut.

Päivällinen.

Iltapalaksi omenapalleroisia. Palleropäivä sai maukkaan lopetuksen.
Molempina päivinä näiden ruokien lisäksi nautin kaksi kuppia kahvia kookoskermalla. Urheilu on viime viikkoina jäänyt muiden juttujen jalkoihin, mutta jos olisin käynyt salilla, olisin juonut riisiproteiinishaken treenin jälkeen. Ja hei! Vinkkinä kaikille maidottomille tyypeille: olen löytänyt ehdottomasti suosikkiriisiprodeni – Sun Warriorin vaniljanmakuinen versio.  P.s. En anna absoluuttista makutakuuta enkä maksa sitä viittäkymppiä, jos ette olekaan tyytyväisiä ostokseenne. Minun mieheni kun palautti maistiaisensa suustaan roskikseen… Mutta minä olen taivaissa noiden muiden riisiproteiinikokemusten jälkeen!

Välipalaa rähmäkäpälällekin

Maidottomat, munattomat iideeläiset hoi! Nyt kerron teille kaksi oooooikein herkullista välipalavinkkiä. Herkullisuuden lisäksi näissä on se hyvä puoli, että tekijän ei tarvitse omistaa keittiömaisterin papereita ja nämä onnistuvat hermoja kiristelemättä myös silloin, kun toinen lapsi roikkuu kantorepussa ja toinen jalassa. Reseptejäkään ei tarvitse noudattaa orjallisesti.

Porkkanarieskat
Sekoita keskenään 1,5dl-2dl porkkanaraastetta, 1dl vettä, 1,5dl-2dl mantelijauhoja, reilu 1rkl oliiviöljyä ja suolaa. Määrät ovat noin määriä – tarkoituksena on saada käsin muovailtava ja suht tarttumaton taikina. Pyörittele palloja pellille ja litistä ne. Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia.

Ehdottoman hyvä makupari näiden kanssa on kurkku!
Hedelmä-kookospalleroiset
Murskaa astiassa sauvasekoittimella jotakin hedelmää muutaman desin verran (esimerkiksi puolikas tuore ananas tai kolme persikkaa), lisää joukkoon (hedelmän vetisyyden mukaan) puoli desiä viiva puolitoista desiä  kookosjauhoja sekä pari ruokalusikallista sulatettua kookosöljyä. Sekoita käsin. Pyörittele palloiksi lautaselle ja laita jääkaappiin hetkeksi jähmettymään.
Jos haluat oikein hifistellä, niin sirottele taikinan joukkoon
esimerkiksi lucumaa tai kuivattuja marjoja tai pyörittele
kookoshiutaleissa.

Kaksi kivaa juttua

Sen lisäksi, että mulla on täällä kaksi kivaa poikaa, mulla on täällä nyt kaksi kivaa välipala/jälkkärivinkkiä maidottomaan ja viljattomaan ruokavalioon. Reseptejäni on kovasti toivottu lähipiirissä, mutta myös bloginkin kautta, joten nyt tulee taas muutama juttu.

Kookosjukurtti (maidoton, munaton, viljaton)
Laita 2dl kookosmaitoa ja 1-2 maitohappokapselin sisältöä lasiseen, puhtaaseen tiiviiseen astiaan. Sekoita hieman. Vie tekeytymään huoneenlämpöiseen pimeään paikkaan kahdeksi vuorokaudeksi. Nosta tämän jälkeen jääkaappiin muutamaksi tunniksi – sitten jukurtti on valmis syötäväksi!

Kaikkea sitä joutuukin imetysdieetin aikana tekemään, muun muassa
jukurttia. Tässä annos nautittuna punaviinimarjojen ja mulperimurujen
kera. Huh miten namia!
Banaanipannari (maidoton, viljaton)
Sekoita neljä desiä mantelijauhoja, 1tl suolaa, 8dl maustamatonta mantelimaitoa, 2 kananmunaa ja puoli desiä sulatettua kookosöljyä keskenään. Laita 2rkl psylliumia turpoamaan taikinan sekaan kymmeneksi minuutiksi. Levitä seos leivinpaperin päälle pellille. Paloittele banaania pannarin päälle ja paista uunissa noin 200 asteessa puolisen tuntia.

Minä olisin voinut seurata omia ohjeitani ja ottaa pannarin piiiiikkusen
aikaisemmin pois. No, niin hyvää se oli kärähtänein banaaneinkin, että
yhden illan aikana se hävisi pelliltä jonkun suuhun.

Seuraavanlaisen tekeleen tarkkaa ohjetta en millään muista, mutta sen muistan, että onnistui hyvin ja oli ihanan raikasta!

Pohjaan tuli ainakin yön yli liotettuja siemeniä, pähkinöitä ja kuivahedelmiä sekä mulpereita ja päälle omatekemää mansikkasorbettia. Pakkasen kautta suuhun. Tarkempaa ohjetta sitten joskus kun mittailen. Tai sitten, kun joku lukija mittailee ja infoaa tänne 🙂

On meillä leivottu pulliakin, mutta niiden reseptiä tuskin kukaan haluaa 😀