Mitäs sitä on taas syöty?

Otsikon kysymystä joudun edelleen välillä itseltäni kysymään, kun Minimullistajalla menee huonosti. Oikean vastauksen löytämistä vaan vaikeuttaa jo muutama muukin mahdollinen tekijä kuin minun käsi, joka lappaa ruokaa suuhuni. Minimullistajan omat maistelut, niin tarkoitukselliset kuin tarkoituksettomatkin sekä se kaikille vanhemmille niin tuttu ja ihana prosessi: hampaiden teko, saattavat myös olla mahdollisia itkettäjiä.
Mutta mitäs sitä on nyt sitten viime päivinä syöty?

Aamupalaksi “jotakin edellisillan leipäkokeilua”. Ja tämän määrittelyn jälkeen kukaan ei uskalla enää maistaa kokkauksiani, luulen. Mutta hyvää oli! Oikeasti.

Lounas. Parsa = suurin herkkuni tällä hetkellä.

Päivällinen. Jauhelihawokkia, vaikka pääosassa taisivatkin olla ystävän tuomat omakeräämät kuivatut sienet. Nam nam!

Iltapala. Minä en tietystä syystä
syö bataattia. Mutta tänään jouduin syömään, sillä meillä ei
yksinkertaisesti ollut kaapissa enää mitään muuta kuin papuja ja
bataattia. Öh.
Aamupalaksi omenakeksejä maapähkinävoilla.

Lounas.

Välipalaksi mustikkapalleroisia. Minulla on ollut selvästi jotkut palleroviikot – olen tehnyt melkein päivittäin muutamat eri pallerokokeilut.

Päivällinen.

Iltapalaksi omenapalleroisia. Palleropäivä sai maukkaan lopetuksen.
Molempina päivinä näiden ruokien lisäksi nautin kaksi kuppia kahvia kookoskermalla. Urheilu on viime viikkoina jäänyt muiden juttujen jalkoihin, mutta jos olisin käynyt salilla, olisin juonut riisiproteiinishaken treenin jälkeen. Ja hei! Vinkkinä kaikille maidottomille tyypeille: olen löytänyt ehdottomasti suosikkiriisiprodeni – Sun Warriorin vaniljanmakuinen versio.  P.s. En anna absoluuttista makutakuuta enkä maksa sitä viittäkymppiä, jos ette olekaan tyytyväisiä ostokseenne. Minun mieheni kun palautti maistiaisensa suustaan roskikseen… Mutta minä olen taivaissa noiden muiden riisiproteiinikokemusten jälkeen!

Never say never: toivepostaus

Hah! MINÄ kirjoitin otsikkoon toivepostaus! Se on sitten puoliksi vitsi. Kun blogin kirjoittamista aloitin, ajattelin, että korkeintaan muutamat kaverit blogia vilkuilee silloin tällöin, jos muuten meistä ei refluksisirkuksen väsymyspyörityksessä mitään kuulu. Nyt tiedän, että (lähes?) kaikki ystävät ja kaverit lukevat kuulumisiamme täältä, se on kiva. Kivaa on myös, että olen saanut teiltä muilta lukijoilta ihan älyttömästi vertaistukea tähän arkeen, kiiiiiitos siis siitä <3 
Monet maidottomat/viljattomat tuttavat kertoivat, että ruokapäiväkirjapostaukset olivat mielenkiintoisia, ja niitä toivottiin lisää. En koskaan uskonut kirjoittavani sanaa toivepostaus blogiini, mutta tuossa se nyt on. Tässä siis kahden päivän ruokailujani (miinus kahvit ja palkkarijuomat urheillessa). Toivottavasti edes joku saa jonkun uuden idean maidottomaan/viljattomaan/muuhun -ttomaan ruokailuunsa, sillä minun mielestäni on vähän kyseenalaista ladata tähän nyt vaan minun välillä vähän onnettomiakin ruokailujani… Mutta menköön 🙂

Aamupala. Tasapainon vuoksi omatekemää leipää ja sieniä tölkistä.

Lounas. Kiitos äiti, kun löysin uunisilakat uudestaan ruokalistalleni!

Syntinen, kaukomailta rahdattu välipalani.

Päivällinen. Keon alta löytyy riisiä. Tunnustan: vihannekset ovat suoraan kaupan pakastealtaasta. Huh kerrassaan!

Iltapala: puolikas kulho pala piirakkaa.

Aamupala. Itse asiassa ei ollut juuri tämä (en muistanut kuvata…),
mutta hyvin samanlainen kuin tämän kuvan parin viikon takaisen
hotelliaamiaiseni osa.

Lounas: jauhelihakastiketta, ja, jauhelihakastiketta. En vissiin kerinnyt laittaa sekaan muuta.

Välipala: “joku” piiras tai siis siitä puolikas (näin muistelen). Joo,
tiedän tasan murulleen, mitä suuhuni laitan, mutta muisti ei kanna
leipomistilanteeseen tällä hetkellä.

Päivällinen: mielikuvituksellisesti samaa jauhelihakastiketta kuin lounaalla. Nyt kerkisin laittamaan ituja sekaan.

Iltapala. Sen kai piti olla jotain muuta, mutta seuraavan päivän
lounasvalmistelut tuoksuivat illalla uunista tullessaan liian hyvälle,
joten söin koko sieni-pinaattilisukkeen iltapalaksi. Hups.

Miten menee, Minimullistaja?

Nyt on varmaan korkea aika kertoa, mitä meidän refluksi-allergiataloon kuuluu. Yleiskuulumisena voisi todeta, että tällä hetkellä kumpikaan poika ei ole oireeton. Oireiden syitä etsitään kiivaasti. Tänään tarinassa esiintyy Minimullistaja.
Imetysdieettini on the Gurun ohjeilla kiristynyt täysin maidottomaksi. 
Kun olet maidottomalla, saat käsilaukkuusi uuden
vakkarimukanaraahaamisjutun – kookosmaitopurkin kahvitteluhetkiä varten!
Et voi olettaa, että missään julkisilla syömäpaikoilla on sinulle
tarjolla mitään sopivaa maitoa kahviisi.

Muita täysin vältettäviä ruokia tällä hetkellä ovat vehnä, kaura, kaalit, sipulit, retiisi, paprika, chili, rosmariini, tuore tilli, tuore basilika, suklaa/kaakao, lisäaineet ja
hiilihappojuomat (unohdin varmaan puolet, mutta tähän tyyliin ainakin). Kahvia yritän parhaani mukaan rajoittaa, mutta arvatkaa vaan kuinka järkyttävän vaikeaa se on näillä muutamien ripetuntien unilla. Kananmunan osalta minulla on käynnissä vähentäminen – lopputuloksena todennäköisesti kokonaan luopuminen muutaman viikon päästä, ellei sitä ennen Minimullistajan tilanne parane selvästi. Miltä se Minimullistajan tilanne sitten näyttää? No, aikalailla tältä:

ja tältä:

Synkältä näyttää, eikö. Illat ja automatkat ovat melko usein pelkkää itkua video ykkösen tapaan. Päivisin meillä on viime päivien aikana yhä enenevissä määrin kiljuttu video kakkosen tapaan.
Maidoton dieetti rauhoitti tilannetta sen verran, että ensin päätettiin the Gurun kanssa, että kananmunaa minun ei tarvitse menustani tiputtaa, mutta viime viikot ovat pakottaneet kokeilemaan vähennystä sittenkin. Moni varmaan ihmettelee,  miksi en vaan jätä kananmunaa heti kerralla pois. Tultiin the Gurun kanssa antitrypsiinitulosten jälkeen siihen päätelmään, että muutos ruokavaliossa pitää ehdottomasti tehdä, mutta rintamaidon riittävyyden varmistamiseksi ja minun paremman sopeutumisen mahdollistamiseksi vähentäminen pikkuhiljaa on tällä kertaa inhimillisempi ratkaisu (Pikkusankarin iideellä asia oli toisin, koska tilanne oli kerta kaikkiaan to-del-la kriisiytynyt – silloin vedin normiruokavaliosta suoraan kuuden ruoka-aineen dieettiin).
Itkujen ja kiljumisten lisäksi Minimullistajalla on päivistä riippuen pahojakin nukahtamisvaikeuksia. Hän siis on rättiväsynyt, mutta uni ei kerta kaikkiaan vain tule millään keinolla. Muita oireita ovat ne tutut: pätkäunet, kärsivään itkuun herääminen, yöunilla usein heräily, koko kropan jäykistäminen voimakkaasti taaksepäin, runsas puklaaminen monta tuntia ruokailun jälkeen, kurkulla “kököttäminen” eli ns. virkayskä, itsensä ja muiden tuskainen raapiminen sekä viihtymättömyys missään paikassa tai asennossa.

soveljen jalankädenjäljillä – bataattia, bataattia.

Minimullistajan omaan ruokavalioon kuuluvat bataatti, kesäkurpitsa ja mustikka. Näiden lisäksi avocadoa olemme kokeilleet… ja uudelleen ei ihan heti kokeilla. Jokapäiväisiin lääkkeisiin ei olla turvauduttu vielä, vain Silicea on käytössä. Suurimpina epätoivon päivinä olemme myös kokeilleet Gavisconia sekä suppoa, mutta huonoin tuloksin.
Joku tässä kokonaisuudessa nyt kaivertaa. Se, onko se kananmuna vai jokin muu minun ruokavaliossani vai ihan jokin muu juttu, on vielä arvoitus. Toivottavasti arvoituksen ratkaisemiseen ei tarvita tämän fressimpiä aivoja kuin meidän perheessä tällä hetkellä on. Varsinkin tänään aivosumu on ollut melkoinen. En muista, montako minuuttia yöllä nukuin, vai nukuinko ollenkaan. Pelotti päästää mies aamulla auton rattiin. Pikkusankari herätti äidin kesken iltapäiväsadunluvun “Äitiiiii, voisitko herätä ja lukea, kun Pesoselle pitää saada ruokaa – ja se tapahtuu vasta seuraavalla sivulla”. Kun mies riisui kenkiä töistä tullessaan, minä laahustin kertomaan että suunnittelemani jumppa taitaa nyt vaihtua kello kahdeksan nukkumaanmenoaikaan. Ehkä huominen on parempi.
Huominen VOI olla parempi. Outoa tässä Minimullistajan oireilussa on se,
että välillä on päiviä, jolloin hän vaikuttaa olevan kuin kuka tahansa kuusikuinen ja nukkua esimerkiksi koko Särkänniemen reissun ajan.

Maidotonta

Maidottomuus on täällä – onneksi vain minun ruokavaliossani, ei minun tuotantolaitoksissani. The Gurun luvalla aloin kiristämään imetysdieettiä ensin maidon poisjättämisellä ennen kuin tiputan ne satunnaiset piilomunatkin pois menustani. Vaikka kokenut imetysdieettaaja olenkin, ei maidoton dieetti ollut piece of cake-homma. Hivuttauduin pikkuhiljaa maidottomaan, ja korvasin joka päivä jonkun maitoateriani jollakin muulla. Vieläkin ruokailu hakee uomiaan, sillä olihan rahka, jukurtti, kaikki juustot, kahvimaito, palautumisjuomat, kermaviilikastikkeet ja voin käyttö ihan jokapäiväinen osa syömistä minulle. Hyvin monissa valmisjutuissakin on maidon osia. Minulta usein kysytään, että mitä sä sitten oikein syöt, kun rajoituksia on niin paljon?
No, minä syön esimerkiksi näin:

Aamupala: omenia lakritsinjuurijauheella

Lounas: seitiä lisukkeineen, keon alla kinoaa, päällä sitruunamehua

Jälkkäri: päärynäpiirakkaa

Välipala: näkyvien osien alla juuripersiljaa ja lanttua

Päivällinen: keon alla pavun ituja

Iltapala. Nuo kolme karkkia säästin miehelle, jotta hän saisi maistaa jokaista makua. Muuten rasia tyhjeni suuhuni.

Tai sitten syön esimerkiksi näin:

Aamupala: persimon-mukimuffini

Lounas: kalkkunaa lisukkeineen

Jälkkäri: mustikka-persikkapiirakkaa

Matkaeväs

Päivällinen

Jälkkäri: kaksi ruokalusikallista tätä ihanuutta

Iltapala: rasiallinen oikeanpuoleisia, puoli rasiallista vasemmanpuoleisia

Päivän aikana juon pari kuppia kahvia isolla mantelimaidolla.

Jos urheilen, nautin malton seuraksi palkkarina tätä.

Esimerkkipäivät olivat nyt maidottomalta ajalta melko normaaleja, jos sellaista kuin normaalius on voinut tässä pienessä ajassa syntyä. Santsiannoksia ja piirakkavuuan nuolemisia en blogissa tunnusta, mutta ne lienevätkin toissijaisia asioita tämän postasteeman kannalta.