Mitä jos perjantai olisikin leipäperjantai?

Nyt olisi vuorossa aika iisi vuokaleivän resepti, jota voit syödä sellaisenaan vain viipaloituna tai vaihtoehtoisesti kasata leipäsiivun päälle vaikka ne pitsamaiset päällysteet, jos teillä monen muun perheen tapaan vietetään pitsaperjantaita! Ohje on maidoton ja gluteeniton.


Vuokaleipä

5½ dl vettä
½ dl kookosöljyä, oliiviöljyä, tai sulatettua gheetä
40 g hiivaa
1,5 tl suolaa
3 dl porkkanaraastetta
500 g tattarijauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 dl riisijauhoja

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut aineet ja sekoita hyvin yleiskoneella tai jos et omista yleiskonetta, niin aluksi sähkövatkaimella ja sen jälkeen käsillä. Kaada taikina 1,5 litran vuokaan ja anna kohota hyvin, noin 40 minuuttia. Paista 230 asteessa 30 minuuttia. Lisävinkki: seuraavina päivinä käytä leipä paahtimen kautta!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Palleromaniaa

Näyttävät hassuilta ja kuulostavat hölmöiltä, mutta ovat melko maistuvia – ne ovat mun pallerot. Palleromaniani alkoi siitä, kun en jaksanut hääriä kauaa keittiössä rankan päivän jälkeen enkä jaksanut odottaa herkkujen kypsymistä uunissa. Olen tehnyt ehkä valehtelematta kolmeakymmentä erimakuista palleroa, ja nyt heittelen ideoita muutamaan maistuvimpaan.

Olen kirjoittanut palleroista aiemminkin, mutta kertaan vielä, jotta kaikille tulisi selväksi, että myös maidoton-munaton-viljaton-leivonta voi olla to-del-la helppoa ja to-del-la nopeaa sekä maistajasta toki riippuen myös to-del-la maukasta. Pallerokaavahan on enemmän kuin iisi: sekoita keskenään jotakin rasvaa/rasvaista, jotakin hedelmää/marjaa, jotakin jauhoa sekä mausteita, jos niitä haluaa laittaa. Pyöritä palloiksi ja nauti heti tai jääkaappi/pakastinsäilytyksen jälkeen. Minulle sopiva yhdeltä istumalta/seisomalta syötävä määrä on jotakuinkin seuraava: reilu ruokalusikallinen rasvaa, noin desi hedelmäraastetta/marjoja kevyesti lusikalla murskattuna ja puoli desiä viiva desi jauhoja, riippuen hedelmien/marjojen vetisyydestä. Seoksesta olisi tarkoitus tulla helposti käsin muovailtavaa.
Minun ehkäpä tämän imetysdieetin myötä vähän muuttuneelle gustatoriselle aistille mieluisimpia makuyhdistelmiä ovat esimerkiksi seuraavat:
banaani + makeuttamaton maapähkinävoi + kookosjauho
omena + makeuttamaton cashewvoi + kookosjauho + kaneli + inkivääri + kardemumma
mustikat + kookosöljy + mantelijauhe
puolukat + kookosöljy + tattari-kinoajauho -yhdistelmä + lucuma
päärynä + kookosöljy + kookosjauho + lakritsinjuurijauhe

Kookosöljy kannattaa sulattaa ennen seokseen lisäämistä ellei kuivakaapissa ole hellettä. Ja jos mausteita laittaa, niitä voi laittaa aika reilusti – jos minä laitan mausteita, niin niitä uppoaa yhteismäärältään yhteen settiin yksi viiva kaksi teelusikallista. Yksi desi hedelmää on yleensä yksi banaani, yksi omena tai yksi päärynä – joten siksikin määrät ovat nuo mitä ovat. Leivonta ei saa olla liian vaikeaa 🙂

Myönnän: joskus makeannälkä on niin suuri, että en jaksa edes
pyöritellä taikinasta palleroita, vaan vetelen taikinan lusikalla
suuhun. Hyvää niinkin!

Arvot koetuksella

The Guru ilmoitti Minimullistajan uuden antitrypsiinikokeen tulokset. Tavallaan en edes osannut odottaa tuloksilta mitään muuta kuin että ei se arvo ainakaan ole voinut nousta. Viimeksihän arvo oli 650 normaalin arvon ollessa 200 ja hälyttävän rajan 400. Nyt arvo oli 450. Okei – parempaan suuntaan arvo oli mennyt, ja “ainoa”, mitä olin ruokavaliossani tehnyt allergologin määräyksestä tuon edellisen testin jälkeen, oli maitoproteiinin ja kananmunan poisjättö. Mutta edelleen Minimullistajan suolisto on jonkinlaisessa tulehdustilassa, ja sehän ei ole millään tavalla toivottavaa saati hyväksyttävää, jos asialle vaan voi jotakin tehdä. Ja minähän joudun tekemään; nyt on ruokalistani lisäkarsimisen aika. Kaupasta ei kanneta minulle muun muassa enää sellaisia juttuja, jotka on kokeiltu Minimullistajalle huonoin tuloksin, mutta joita minä olen koko ajan syönyt. Nähtäväksi jää, kuinka heikoksi lautasen sisältöni vielä muodostuu, mutta se on selvää, että imetyksellä jatketaan niin kauan kuin minä jaksan, Minimullistaja on yhteistyöhaluinen ja suinkin vain kaikinpuolin pärjätään.
Onnellinen olen siitä, että lääkkeisiin emme ole joutuneet edelleenkään Minimullistajan kohdalla turvautumaan. Mutta onhan se selvää – oireita hänellä on. Joinakin päivinä enemmän, toisina vähemmän. En jaksa uskoa, että normaali yhdeksänkuinen nukkuu normaalipäivänään kolmet tai kahdet puolen tunnin unet niin, että häntä on ensin nukutettu puoli tuntia kantorepussa jumppapallon päällä ja sitten hän herää karmeaan kiljuntaan ja iiiiiisooon röyhtyyn. Huonoina päivinä Minimullistaja nukkuu huutonsa uuvahtaen muutamat kymmenen minuutin pätkät päivässä, hyvinä päivinä hän saattaa nukkua kolmet tunnin-pari unet. Normaali yö on heräilyä puolentoista tunnin välein. Huono yö on heräilyä puolen tunnin välein. Hyvä yö on heräilyä kolmen tunnin välein.
Minimullistajan kakka-arvojen lisäksi ollaan mietiskelty muita arvoja liittyen Pikkusankarin oloon. Hänellä kun (käytös)oireet ovat jatkuneet lääkkeiden lisäyksistä huolimatta. Se on tullut hyvin, hyvin selväksi, että mitään lääkettä ei todellakaan syötetä turhaan. Kiitos vain rakas mieheni, kun olet unohtanut muutaman kerran lääkkeet kotiin lähtiessämme moneksi tunniksi pois ja todellinen KATASTROFI on seurannut meitä. Nyt pitääkin harkita the Gurun ehdottamia seuraavia steppejä olon parantamiseksi: haluammeko seuraavaksi lisätä Seren annostusta vai kokeilla maidon poisjättöä? Kun vaakakuppiin toiselle puolelle laitetaan lisäkortisoni ja toiselle puolelle uuden ruokavalion mahdolliset niin sopeutumisongelmat kuin hyödytkin – me valitsemme maidottoman kokeilun. Se alkoi tänään juomamaidon poisjättämisellä.

Ja sitten mielessä on vielä ne äitiyteen liittyvät arvoni, joita en ole
pystynyt välillä to-del-la haastavassa arjessamme täyttämään ollenkaan.

Mitäs sitä on taas syöty?

Otsikon kysymystä joudun edelleen välillä itseltäni kysymään, kun Minimullistajalla menee huonosti. Oikean vastauksen löytämistä vaan vaikeuttaa jo muutama muukin mahdollinen tekijä kuin minun käsi, joka lappaa ruokaa suuhuni. Minimullistajan omat maistelut, niin tarkoitukselliset kuin tarkoituksettomatkin sekä se kaikille vanhemmille niin tuttu ja ihana prosessi: hampaiden teko, saattavat myös olla mahdollisia itkettäjiä.
Mutta mitäs sitä on nyt sitten viime päivinä syöty?

Aamupalaksi “jotakin edellisillan leipäkokeilua”. Ja tämän määrittelyn jälkeen kukaan ei uskalla enää maistaa kokkauksiani, luulen. Mutta hyvää oli! Oikeasti.

Lounas. Parsa = suurin herkkuni tällä hetkellä.

Päivällinen. Jauhelihawokkia, vaikka pääosassa taisivatkin olla ystävän tuomat omakeräämät kuivatut sienet. Nam nam!

Iltapala. Minä en tietystä syystä
syö bataattia. Mutta tänään jouduin syömään, sillä meillä ei
yksinkertaisesti ollut kaapissa enää mitään muuta kuin papuja ja
bataattia. Öh.
Aamupalaksi omenakeksejä maapähkinävoilla.

Lounas.

Välipalaksi mustikkapalleroisia. Minulla on ollut selvästi jotkut palleroviikot – olen tehnyt melkein päivittäin muutamat eri pallerokokeilut.

Päivällinen.

Iltapalaksi omenapalleroisia. Palleropäivä sai maukkaan lopetuksen.
Molempina päivinä näiden ruokien lisäksi nautin kaksi kuppia kahvia kookoskermalla. Urheilu on viime viikkoina jäänyt muiden juttujen jalkoihin, mutta jos olisin käynyt salilla, olisin juonut riisiproteiinishaken treenin jälkeen. Ja hei! Vinkkinä kaikille maidottomille tyypeille: olen löytänyt ehdottomasti suosikkiriisiprodeni – Sun Warriorin vaniljanmakuinen versio.  P.s. En anna absoluuttista makutakuuta enkä maksa sitä viittäkymppiä, jos ette olekaan tyytyväisiä ostokseenne. Minun mieheni kun palautti maistiaisensa suustaan roskikseen… Mutta minä olen taivaissa noiden muiden riisiproteiinikokemusten jälkeen!

Never say never: toivepostaus

Hah! MINÄ kirjoitin otsikkoon toivepostaus! Se on sitten puoliksi vitsi. Kun blogin kirjoittamista aloitin, ajattelin, että korkeintaan muutamat kaverit blogia vilkuilee silloin tällöin, jos muuten meistä ei refluksisirkuksen väsymyspyörityksessä mitään kuulu. Nyt tiedän, että (lähes?) kaikki ystävät ja kaverit lukevat kuulumisiamme täältä, se on kiva. Kivaa on myös, että olen saanut teiltä muilta lukijoilta ihan älyttömästi vertaistukea tähän arkeen, kiiiiiitos siis siitä <3 
Monet maidottomat/viljattomat tuttavat kertoivat, että ruokapäiväkirjapostaukset olivat mielenkiintoisia, ja niitä toivottiin lisää. En koskaan uskonut kirjoittavani sanaa toivepostaus blogiini, mutta tuossa se nyt on. Tässä siis kahden päivän ruokailujani (miinus kahvit ja palkkarijuomat urheillessa). Toivottavasti edes joku saa jonkun uuden idean maidottomaan/viljattomaan/muuhun -ttomaan ruokailuunsa, sillä minun mielestäni on vähän kyseenalaista ladata tähän nyt vaan minun välillä vähän onnettomiakin ruokailujani… Mutta menköön 🙂

Aamupala. Tasapainon vuoksi omatekemää leipää ja sieniä tölkistä.

Lounas. Kiitos äiti, kun löysin uunisilakat uudestaan ruokalistalleni!

Syntinen, kaukomailta rahdattu välipalani.

Päivällinen. Keon alta löytyy riisiä. Tunnustan: vihannekset ovat suoraan kaupan pakastealtaasta. Huh kerrassaan!

Iltapala: puolikas kulho pala piirakkaa.

Aamupala. Itse asiassa ei ollut juuri tämä (en muistanut kuvata…),
mutta hyvin samanlainen kuin tämän kuvan parin viikon takaisen
hotelliaamiaiseni osa.

Lounas: jauhelihakastiketta, ja, jauhelihakastiketta. En vissiin kerinnyt laittaa sekaan muuta.

Välipala: “joku” piiras tai siis siitä puolikas (näin muistelen). Joo,
tiedän tasan murulleen, mitä suuhuni laitan, mutta muisti ei kanna
leipomistilanteeseen tällä hetkellä.

Päivällinen: mielikuvituksellisesti samaa jauhelihakastiketta kuin lounaalla. Nyt kerkisin laittamaan ituja sekaan.

Iltapala. Sen kai piti olla jotain muuta, mutta seuraavan päivän
lounasvalmistelut tuoksuivat illalla uunista tullessaan liian hyvälle,
joten söin koko sieni-pinaattilisukkeen iltapalaksi. Hups.