Joko, joko, joko?

Soittoja, tekstareita, whats uppeja, fb-viestejä. Jo parin viikon ajan, koska kaikillahan on oletus, että uusi tulokaskin syntyy ennen laskettua aikaa kuten Pikkusankari.
Mutta ei ole vielä kerrottavaa. Valitettavasti tai onneksi – päivästä, hetkestä ja fiiliksestä riippuen. Raskaana (viimeisimmillään) ei ole minun yhtään kiva olla, mutta kivaa on viettää viimeisiä kaksin-päiviä Pikkusankarin kanssa ennen vaipanvaihtoarjen alkamista. Oireettomina päivinä noista päivistä on pystynyt nauttimaan valtavasti.

Täällä on siis tehty kaikkea muuta kuin synnytetty. On ollut arkea ja juhlaa. Kotipuuhastelupäiviä, mutta myös melkoisia menopäiviä.

Fiilis on sellainen, että tämä vauva haluaa pysyä mahassa ainakin viikolle 42 asti, kun kuulee mahan ulkopuolella riehuvaa isoveljeänsä… Taitaa vauva kerätä rohkeutta vielä hetken pimeässä yksiössään. Annetaan se oikeus hänelle, ja vastataan kielteisesti ihanien, välittävien ihmisten synnytyskyselyihin viesti toisensa perään 🙂

Päiväkäyntejä Manuka-paratiisissa

Kolmen viikon kotiäitiys on tarjoillut yllätyksiä suuntaan jos toiseenkin, niin Pikkusankarin voinnin kuin oletetun tukiverkon vahvuuden suhteen. Kauhuskenaario pitkistä päivistä, jotka ovat yhtä pipitaistelua Pikkusankarin kanssa, ovat toteutuneet. Mutta todella mukavana yllätyksenä ovat olleet päivät, jolloin oireita ei ole ollenkaan ollut. Siis ei yhtään. Luulenpa, että kiitos tästä kuuluu tällaiselle kalliille purkille:

Losecin vähennys alkoi viimeisimmän The Gurulla käynnin jälkeen piiiiiiikkuhiljaa. Nyt vähennysviikkoja on takana kuusi, ja edessä vielä kahdeksan. Koskaan aiemmin näiden kahden ja puolen lääkkeensyöttövuoden aikana ei ole happosalpaajaa onnistuttu vähentämään. Tällä kertaa vähennyksen tueksi otettiin kolmisen viikkoa sitten Manuka-hunaja. Nyt näyttää siltä, että lääkkeistä irtipyristelyissä on toivoa.
Hieman mietinnän alla on se, miksi viimeisten kolmen viikon aikana Pikkusankarin refluksioireet ovat olleet vahvasti on-off-tyylisiä. Paras idea taitaa olla se, että lääkehunaja on todella rauhoittanut Pikkusankarin suoliston ja vähentänyt “perusoireet”, joista hän on jatkuvasti kärsinyt, minimiin. Sitten, kun jotain epäsopivaa on nyt kehoon joutunut, niin vaikutus on ollut hyvinkin mustavalkoinen verrattuna niihin todella hyviin, täysin oireettomiin päiviin. Epäsopivia ruokavaihtoehtoja on bongattu taas todella pitkän tauon jälkeen annettu, sopivaksi oletettu maa-artisokka, liian suuri yhteisvaikutuksellinen rasvan käyttö, leipomistilanteissa voin ja kookosöljyn raaka maistelu sekä tattari puuron muodossa. Päivät, jotka ovat siis olleet todella huonoja, ovat sisältäneet jotakin näistä tai muutamaa näistä; hyvinä päivinä ei ole ollut näitä tekijöitä ollenkaan mukana. 
Hyvät päivät. Niitä voisin ylistää: ne ovat näinä viikkoina olleet todella hyviä. Siis sellaisia, joista en ikinä osannut haaveillakaan kolmivuotiaan kanssa. Uhmaa on, itsepäisyyttä on, kränää on, mutta oireita ei ole. Hyvänä päivänä yksikään lelu ei ole lentänyt, kukaan ei ole joutunut ilkivallan kohteeksi, mikään ei ole mennyt rikki. Vaan Pikkusankari kikattelee, leikkii itsekseen, kyselee kovasti ja tuumailee asioita rauhassa sekä tottelee aivan eri tavalla; jaksaa kuunnella ohjeita ja kehotuksia. Viimeisimmillään raskaana oleva äiti ja terve kolmivuotias ovat ihan toimiva yhtälö. Mutta viimeisimmillään raskaana oleva äiti ja koko päivän kipuileva kolmivuotias ovat melko haastava yhtälö. 

huonoina päivinä

hyvinä päivinä

Välillä hätä vaikeina päivinä on ollut melko suuri. Supistukset, liitoskivut, yöllinen lepäämättömyys, muut vaivat ja rakkaaseen perhepiiriin liittyvät valtavat huolet eivät takaa parhaita mahdollisia hermoja eikä sitä, että tämä äiti pysyisi hereillä, saati järjellisenä olentona ilman päivän hengähdystaukoja. Valitettavasti (tai oikeastaan onneksi) tällaisessa tilanteessa taas saa muistutuksen siitä, ketkä ovat todella ne, jotka välittävät.

Raskauspäiväkirjoja 6

Totaalinen kyllästyminen raskaana olemiseen.

Nukkuessa torkkuessa vasemmalta oikealle kyljelle, oikealta
vasemmalle kyljelle kääntyminen kahden minuutin välein.
 
Loppuraskauden vaivojen huipennus levottomien jalkojen
oireyhtymään. Kiitos sen, nukahtamiseen menee monta tuntia, mies joutuu
kantamaan märkiä pyyhkeitä jalkojeni päälle ja kuuntelemaan rauhatonta
alaraajojen liikehdintää koko yön.
 
Huokaus ja helpotus, kun ilmalämpöpumppu vihdoin saapui
kotiimme!
 
Raskausselittelyjen pikkuhiljainen perille meno
Pikkusankarille. ”Äiti, tanssitaanko, silleen hurjasti?” Mietintätauko. ”Ei kun
mä tanssinkin Isonallen kanssa, kun äitillä on toi vauva mahassa.”
 
Kesäflunssa nro 2. Aaaaaaaarhg.
 
Sellaiset liitoskivut, että touhukkaimpien päivien iltoina ei
kannata särkyviä esineitä käsissään kannella eikä sohvalta pääse ylös ilman virtahepokarjaisuja
ja apukäsiä.
 
Rentoutuminen harjoitussuppareita kohtaan: voin tyhjentää
tiskikoneen loppuun ja jatkaa kävelylenkkiä, vaikka supparit kummittelevatkin
mahassa.
 
Unelmointi vatsalla olosta, normaaleista vaatteista, painimisesta Pikkusankarin kanssa, mieheni
sylikaappaukseen pääsystä…

Viimeistenkin raskaudenaikaisten ruokahimotusten –ja inhotusten
laimentuminen.

Valmis ja valmistautunut

Niin se uusi maha-arki sitten alkoi. Ja ennusteeni toteutui: tämä äiti ON nukkumaanmenovalmis iltapuolikasi. Kyllä vatsanseutua kiristää ihan eri tavalla, kun joutuu koko päivän ajamaan sillä ainoalla mahdollisella, paljon neuvotellulla, autotiellä sohvan alta, noukkimaan heitettyjä tippuneita ruokamuruja lattialta ja leikkimään elefanttia, joka pienen pomon mielestä ei vaan mitenkään voi olla seisova elefantti.
Mutta. Kyllähän se arki on ihanaa mahtavan Pikkusankarin kanssa. En muistanutkaan, miten paljon siitä voi saada irti.

Olo on kuitenkin semmoinen, että olen valmis. Valmis synnyttämään. Niin valmis kuin vain voin olla. Synnytyspelkoaiheisia kirjoja on luettu, monesta asiasta otettu selvää, tarvittavia apukeinoja hankittu, käyty pelkopolilla juttelemassa, kuunneltu synnytys-cd:tä, rentouduttu, mietitty eri tilanteita ja niistä selviämisiä, saatu tukea monelta ystävältä…

sairaalakassi valmiiksi!

Vauva, isoveljesi jo odottaa malttamattomana keksien sinulle kivoja nimiä kuten ökköpöllönöllö, isi hioo perinnekehtoa ja äiti tukehtuu raskauden lisäämään kuumuuteen. Ihan vähän aikaa enää, niin olet täysiaikainen – ja niiiiiin tervetullut meidän perheeseen!

Uusi maha -arki

Nyt on sen aika, kun ETTK_7002, subakuutit
subduraalihematoomat ja kuntoutuspalaverit vaihtuvat Hurjaan autokirjaan,
Hämähämähäkkiin ja kastematojen ihmettelyyn. Sen lisäksi, että arki kahden
lapsen kanssa pelottaa, niin kyllä tämä nyt alkava maha-aikakin kotona mietityttää aika lailla.
Pikkusankari kun ei ole mikään tottelevaisin, hitain ja yksinkertaisin kaveri. Se on varma, että tavaraa hajoaa sisällä entistä enemmän, kun en pääse äkkinäisiin tavaroiden
pelastustoimiin yhtä liukkaasti kuin ennen. Harmillisen valitettavaa, että vaarantilanteet todennäköisesti lisääntyvät ulkonakin, kun spurtit Pikkusankarin perään eivät onnistu tällä
mahalla lainkaan. Olen varma, että vauva saa yhä enemmän ilkeää esimakua tulevasta arjesta, kun isoveli hieman
taputtaa
äidin mahan päältä.
Voi olla, että äiti on vähän
väsynyt
iltaisin isin työvuoron jälkeen.