Ajatus vauvamme sukupuolesta

Kun makasin rakenneultrassa kuukausi sitten ja puheeksi tuli vauvamme sukupuoli, totesin naurahtaen ultraajalle, että “ei sitä tarvitse kertoa, poika sieltä on tulossa”. No, ei siitä ultrasta sen enempää, mutta sukupuolesta ja sen toivomisesta muutama sana nyt, koska aihe on kovasti puhututtanut lähi- ja tuttavapiirissämme.
Jo esikoisen jälkeen mieleeni nousi ajatus, että kolme poikaa voisi olla minun juttuni. En oikeastaan edes tiedä miksi, eikä minulla ole sen suurempia perusteluja asialle. Se on vain ajatus päässäni, ei sen kummempi asia. Mitään “fyysistä tunnetta” siitä, kumpi sukupuoli mahassani asustelee (ja on asustellut aiemmissa raskauksissa) minulla ei ole ollut. Eli en ole tiennyt varmaksi, että poika on tulossa. Mutta ajatus kolmen pojan äitiydestä minulla on ollut mielessäni. Hassua. 
Pienoista ihmettelyä ja hymähtelyä olen tämän asian tiimoilta kuullut, ja usein oletetaan (ja oletettiin jo esikoisen jälkeen), että toivon tyttöä taloomme. Ei minulla ole mitään tyttöä vastaan, ja ihan yhtä tervetullut tyttökin olisi, mutta jostakin syystä ajatus kolmesta pojasta ei ole muuttunut raskauksien myötä. En sano, että varsinaisesti toivon poikaa enemmän kuin tyttöä, mutta kyllä poika sopisi katraaseemme paremmin kuin hyvin 🙂
Emme kasvata poikia mitenkään erityisesti pojiksi, vaan otamme tottakai persoonan ja luonteen huomioon ensisijaisesti. Sukupuoli on vain yksi ominaisuus, ja kirjoitan tästä aiheesta, sillä tämä nyt vaan sattuu aika monia kiinnostamaan ja kyselyttämään. 
Ja tietenkin hauskaahan se on arvailla, kumpi sieltä tulee, tyttö vai poika. Ihan niin kuin on hauskaa arvailla, tuleeko vauvalle tummat vai vaaleat hiukset ja tuleeko hänestä pitkä- vai lyhytsorminen. Kaikki se arvailu liittyy vauvantuloon valmistautumiseen, enkä osaa loukkaantua ihmisten kyselyistä sukupuolen suhteen. Tosiasiassahan näillä ominaisuuksilla ei ole mitään väliä. Rakkautta vauva saa silti ihan yhtä paljon – oli hän minkä näköinen ja minkä sukupuolinen tahansa.
Olemassa on lukemattomia sukupuolenarvaustapoja mahan muodosta sormustestiin, mutta en osaa ottaa niitä kovin vakavasti. Kumpaako te veikkaatte, saavatko poikamme pikkusiskon vai pikkuveljen? 🙂

Asioita, joita en muista kokeneeni edellisissä raskauksissa

Hiusten laatu on muuttunut. Hiukseni kihartavat, ja se ei ole minun päälleni normaalia!

Musiikkikappaleet, joita kuuntelin raskauden kaikista voimakkaimman pahoinvoinnin aikana, eivät todellakaan voi kuulua enää kuuntelurepertuaariini. Niistä tulee välittömästi paha olo.

Liitoskivut alkoivat tosi voimakkaina jo viikolla 20!

Vielä tässäkin, keskiraskauden (muka energisessä?) vaiheessa, väsymys on melko suurta, ja sänky kutsuu yleensä todella varhain!
Ruokahimoni ovat olleet todella kuuriluontoisia osan sitten muuttuessa yökötyslistalle parin viikon niiden puputtamisen jälkeen.

Jopa tiettyjä vaatteita, joita käytin alkuraskaudessa kamalimpaan aikaan, en mielellään pitäisi enää päälläni. Toivottavasti nämä assosiaatiot lievenevät ajan myötä…
Suunnitelmat ja toiveet synnytyksen suhteen ovat erityisen selvät jo olleet alkuraskaudesta lähtien.
Tunsin vauvan liikkeet jo 14. viikolla.

Iho-ongelmat vaan jatkuvat ja jatkuvat…

Alaselkä on alkanut todella häiritsevästi kipuilemaan ja supistuksia ja “mahankovettumisia” tulemaan melkeinpä päivittäin, vaikka raskaus on vasta pari viikkoa yli puolen välin.

Töissä istuminen painaa välillä jo ärsyttävän paljon.



Onko teillä samantyylisiä kokemuksia? Miten teillä seuraavat raskaudet ovat eronneet edellisistä? Alkoiko teilläkin raskausvaivat jälkimmäisissä raskauksissa aikaisemmin kuin edellisissä? Onko pahoinvointi ollut erityylistä eri raskauksissa?