Mitä kenenkin lusikassa killuu?

Noh, miehen lusikan sisältö ei juuri tämän blogin aihepiiriin kuulu, joten syynätään tarkemmin meidän kolmen muun lusikat!
Pikkusankarin lusikka: 
Pikkusankarin ruokavalion täydellisen vapauttamisen jälkeen (allergologimmekin ohjeiden mukaisesti) olemme kiristäneet hänen ruokavaliostaan pois yksitellen ja harkiten sellaiset ruuat, joista on aivan selvästi tullut oireista käyttäytymistä tai joiden jälkeen Pikkusankari on itse kertonut tulevan huono olo kerta toisensa jälkeen. Nyt pois syömislistalta ovat ainakin yritämme, että lähes kokonaan sitrushedelmät ja viinimarjat. Muita happamia, tulisia ja väkeviä (ja vähän muitakin) ruokia pidämme tarkkailussa ja seurailemme rauhassa. Voi olla, että lista kasvaa vielä hieman… Pikkusankarilla on onneksi kuitenkin (ehkäpä näiden kaikkien menneiden bataattiruokavuosien takia) ruokamieltymyksenä melko miedot maut. Esimerksiki mustapippuria ei saa missään nimessä olla liikaa ruuassa, muuten tulee itkut.

Tämä äiti on ollut aika innoissaan, kun on päässyt sotkemaan lapsensa ruuaksi vaikka mitä kaikkea jännää (mitä ei itsekään pysty syömään)!

Minun lusikka:
Minä olen pikkuhiljaa yrittänyt vapautella itselleni kiellettyjen listalta ruokia takaisin, ja muutamien ruokien kohdalla onnistunutkin! Pieninä määrinä esimerkiksi nokkonen, raparperi ja porkkana ovat tehneet makunystyröitäni hemmottelevan, onnistuneen come backin! Sitten on sellaisia ruokia, joita olen testaillut, – ja jotka ovat suureksi harmikseni olleet ehdottoman huonoja Minimullistajalle minun kauttani. Jo itsenikin (rytmihäiriötaipumukseni) takia tämä ikuinen kahvinjuomisen vähennysyritys oli onnistuakseen, kun testasin iiiiihanaa pakuriteetä. Mutta ai kamala mitkä järkyttävät oireet siitä Minimullistajalle tuli! En uskalla edes pakuripussia päin enäää katsoa…
Tällä hetkellä kiellettyjen lista näyttää siis tältä: kananmuna, maitoproteiini, soija, vehnä, kaura, ohra, ruis, kaikki muut kaalit paitsi kukka- ja parsakaali, sipulit, paprika, fenkoli, herneet, rosmariini, chili, oregano, curry, pakuri, suklaa/kaakao, hiilihappojuomat, kirjolohi.
Rajoitettuna ovat kahvi, kaikki kasvatetut kalat, merilohi sekä kukka- ja parsakaali.

Minun jälkkärivaihtoehtojeni uusimpia herkkuja: banaani-chia-kookosletut, oooooh!

Minimullistajan lusikka:
Minimullistajan lusikan sisältö on laajentunut melkoisesti, mutta vain maistelujen suhteen. Perusraaka-aineena lusikkaa täyttää ehdottomasti useimmiten bataatti, kana ja riista. Mutta myös kesäkurpitsaa ja myskikurpitsaa löytyy lusikasta usein. Maisteluita onkin sitten runsaammin! Yhä enenevissä määrin olemme antaneet Minimullistajan maistaa myös minun ruokiani (joita hän siis KI-NU-AA siinä vieressä). Eli toisin sanoen Minimullistajan maistelut ovat sama asia kuin minun sallittujen ruokien syöntilistani! Ja näyttääkin mukavasti siltä, että esimerkiksi muutama kalalaji menisi ilman suurempia oireita! Sitä vastoin esimerkiksi amarantti taitaa olla aika nounou hänelle…

Näitä on nähty myös Minimullistajan hyppysissä!

Suurempia ruokakaavoja linjataan taas reilun viikon päästä the Gurun vastaanotolla, joten sitten palaan tarkemmin kertoilemaan esimerkiksi siitä tässä yli vuoden iässä paljon muita ihmisiä puhuttavasta tissiasiasta… Kuinkas kauan oikein aiot imettää?

p.s. Jos useammat ruokakuvat tai muut meidän arjen pikkukuulumiset kiinnostavat, niin hakekaa instagramista nimeä skribentti. Siellä voidaan myös kohdata!

Kevyttä hommaa?

Imettäminen – kepeää duunia? Tai sitten ei. 
Minä en tykkää kalorivahtailuista, ravintoainejakaumien tarkkailuista, “turhista” ruokarajoituksista ynnä muista, enkä koskaan semmoisiin ole ryhtynytkään. Olen fiilissyöjä ja oman kehon tuntemuspohjalta syöjä. Nyt kuitenkin ihan vain huvin vuoksi laskeskeltiin normaalipäivien ruokailuitani kun ne ruokakaapit tyhjenevät aikamoista vauhtia… Ja taas kerran pääsin ihmettelemään imetyksen viemää energiaa. Aivan normaalipäivänä minun ruuista tulee popsittua 3800 kaloria! Että onhan siinä vähän hommaa, niin syömisessä kuin tuolle reilu yksivuotiaalle meijeröinnissä.

Tässä sitten nuo kalorit kuvallisessa muodossa muutaman päivän ajalta.

Päivä 1:

se jokapäiväinen kahvinpahanen, kookosmaidolla tietenkin

Uskalsin ottaa kokeiluun suklaan makuista riisiproteiinia – tähän asti olen ottanut varman päälle vaniljan kanssa. Näyttäsi siltä, että läpi tämä menee! Tätä siis urheilun jälkeen nautittuna.

riistapaistosta

kipollinen hedelmiä kookosöljy-kookosjauho-carob-kurpitsasiemenjauho-marinadissa

turskaa ja kasviksia

päärynä-kinoalettuja mustaherukoilla

minisalaatti

Päivä 2:

no niitä omppuja

ahvensoppaa ja avocadoja

karviaisia kunnon kuorrutteella

tiikeripähkinänäkkäriä (aika monella santsipalalla) ja jauhelihawokkia

riistakeittoa

kesäkurpitsa-amaranttileipäsiä ainakin puoli pellillistä

iltateetä vielä toipilaalle enterorokkokurkulleni

Maukasta viikonloppua kaikille!

A piece of cake

A piece of cake. Meinaan pala imetysdieettikakkua.
“No mitä ihmettä sä sitten syöt?”
“Eihän tuohon jää mitään ruokia jäljelle!”
“Pystytkö syömään mitään herkkuja enää?”
“Jaksatko tosiaan pyörittää lapsiperhearkea noilla safkoilla?”
“Luulisi, että tuollaisella ruokavaliolla kärsisi jo pahoista puutoksista.”
Kamalan rankka imetysdieetti siis tämä minun? Kamalan rankka tämä ei ole. Välillä havahdun sosiaalisissa tilanteissa kysymyksien äärellä, että puhutaanko siis nyt minun ruokavaliostani vai jonkun muun? Joudun välillä ihan vakuuttelemaan, että ei minulla tässä mitään suurempaa ongelmaa ole syödä näin… Nyt tulikin mieleen miettiä, miksi.
Vertailukohta imetysdieetti numero ykköseen.
Koska tämä nykyinen iidee ei ole mittakaavassaan mitään verrattuna Pikkusankarin aikaiseen dieettiin, tuntuu tämä ehkä siksi aika helpolta, jos niin voi sanoa näin syödessään. Ratkaisevana erona edelliseen dieettiin on se, että minä voin ihan valita, että mitä minä haluan syödä tuolta listaltani tänään, ei niin, että syön vain niitä kuutta ruoka-ainetta joka ikinen päivä joka ikinen ateria ilman yhtään valinnanmahdollisuutta. Tämä nykyinen tilannehan on siis kuin ruokailottelufestarit 24/7!

Ravintolassakin on helpompaa!

Kasvu ihmisenä.
Neljä vuotta. Kasvaminen äitinä, puolisona, ihmisenä. Suurin osa itsekeskeisyydestä, mikä minussa, normaalissa lapsettomassa parikymppisessä ihmisessä ennen lasten elämään saapumista, oli, on kadonnut. Ei vain ole yksinkertaisesti aikaa miettiä omaa napaa. Silloin se oma syöminenkin saa vähemmän ajattelutilaa päivisin. Se on nyt mitä on. Tottakai sitä mietin ja rakastan sovellella omia maanmyyrikkäpyörikkäjuuristopöperöitäni vaikka tuntikaupalla keittiössäni, mutta se mahdollisuus turhaan vauhkoamiseen ja asioiden jatkuvaan päässä pyörittelyyn ja voivotteluun on kadonnut. Elämässä on niiiiin paljon muuta juuri nyt: kaksi lasta. Ja vielä sellaista lasta kuin meillä, niin…
Itsevarmuus sosiaalisissa tilanteissa.
Nykyään ne omat kylmälootat vaan on jotenkin helpompi kaivaa sieltä laukusta tilanteessa kuin tilanteessa. No big deal, minä syön tätä, koska teen lapseni eteen tätä työtä, katsokoot muut minua miten katsovat. Olen sosiaalisissa tilanteissa kohtelias, mutta napakka. Oma kookosmaitopurkki ja kuivamarjaminigrip yllättäviä kahvihetkiä varten kulkee aina laukussa mukana. Kesällä kävimme maauimalassa harva se päivä polskimassa tuntitolkulla. Kesän ensimmäisenä uintipäivänä marssin uimalan kahvioon pyytämään koko kesän kestävää jääkaappipaikkaa eväilleni. Työntekijät eivät nähneet siinä mitään ongelmaa. Ennen en olisi kehdannut tällaista edes harkita kysyväni. Ja nyt, ylipäätään sitä eväiden tolkutonta raahaamista ei enää ajattele niin vaivalloiseksi asiaksi.

Pikkusankarin ruokavalio.
Ennen Pikkusankarin ruokavalion vapauttamista kerkisimme olla vuoden yhdessä erikoisruokavaliolla. Minun imetysdieettini ei siis meidän perheen näkökulmasta köökkiasioita ihan hirveästi muuttanut. Oli helppo sulautua erikoissyöntijoukkoon ja oli helppo vain lisätä evään määrää, tiedustella eri paikkoihin mennessä samalla minun menun sopivuus yms. Ja oltiinhan me kaikki Pikkusankarin ruokia syöty jo ennen minun dieettiänikin, joten harppaus tiukempaan ei ollut minulle niin suuri.

Enää ei jaeta Pikkusankarin kanssa kakkupalaa. Ehkä ensi vuoden synttäreillä sitten taas.

Aikajänteen erilaisuus.
Aikajänne kahden lapsen kanssa on erilainen kuin yhden lapsen kanssa. Nyt osaa jo mieltää vaiheet elämään kuuluviksi asioiksi ihan eri tavalla kuin yhden lapsukaisen kanssa. Saan omasta päästäni usein kiinni ajatuksia, että “eihän tämä kestä kuin korkeintaan sen kaksi vuotta, tämä on vain vaihe”. Niin – välillä se tuntuu hassulta: sanoinko juuri itselleni “vain” kaksi vuotta? Kyllä sanoin! Ja se johtuu siitä, että niin se vain ensimmäinenkin imetysdieetti loppui aikanaan. Niin loppuu tämäkin. Ja minä tiedän sen eri tavalla kuin ensimmäistä dieettiä läpi tahkotessani.

Uudet ruokatuttavuudet.
Iso, iso asia on myös löytämämme uudet ruokatuttavuudet: olemme kaivaneet kaikki mahdolliset vaihtoehdot minun dieettiini sopivista kivoista ruoka-aineista – ja monta aivan mahtavaa ainesta löytänytkin, mistä Minimullistajalle ei oireita tule! Vaikka suomalainen ekologinen omatuntoni välillä yrittääkin sättiä minua viidentuhannen kilometrin päästä rahdatuista herkuistani, niin kyllä se aika nopeasti sormella osoittamisen lopettaa – mielestäni minä olen nyt ansainnut kaikki mahdolliset makunautinnot, mitkä vain dieettiini sopii, oli ne sitten lähimetsästä kerätyt mustikat tai Andeilta lennätetyt kuivamarjat.
Lähipiirin tuki.
Lähimmät tyypit tietävät paremmin kuin viimeksi mikä on homman juju ja pystyvät näin ollen tukemaan minua paremmin.

Ystävät eivät vähättele. Tosiystävä jaksaa vaikka kaksi tuntia pyöriä nälkäisenä kaupungilla etsimässä sellaista ruokapaikkaa, josta minäkin saan jotakin 😉

Imetyksen helppous.

Ei rintaraivareita, ei kovin usein kipeitä imetyksiä, ei ongelmia. On helpompaa sitoutua imetysdieettiin kun imettäminen sujuu kaikin puolin kivasti. Pikkusankarin kanssa imettäminen ei aina ollut yhtä vaivatonta…

Jos vaan maitovirtani soljuvat edelleen, imetys(dieettini) jatkuu ainakin siis Minimullistajan puolitoistavuotishujakoille asti. Sitten katsotaan tilannetta uudestaan. Tapahtui imetyksen loppuessa mitä vain, toivon hiljaa, että se ei ole yhtä väkisin riuhtaisten irti kuin Pikkusankarin kanssa. Niin kuin varmaan kaikilla imettävillä äideillä on kauniissa toivemielikuvassaan lapsi, joka ihan itse vierottaa itsensä… Ja meidän tilanteessa sen pitäisi tapahtua juuri sillä hetkellä, kun minä saisin luvan lopettaa imetyksen. Ja tämän yhtälön todennäköisyys? Ehkä lähellä nollaa. Heh. Mutta siihen asti: imetysdieettikakkua suuhun vaan!

Fudgea entiselle fudgeaddiktille

Tunnustan – olen aikoinani ollut pahastikin addiktoitunut karkkeihin; kahminut viikottain maanantaipussin, tiistaipussin, keskiviikkopussin, torstaipussin… silmät loistaen puoli kiloa sokerihuurrutettua kultaa sateenkaaren värisistä kilometrien pituisista laareista. Mutta minulle ei ole kelvanneet mitkä tahansa namit; olen ollut hyvin tarkka karkkien tuoreudesta, koostumuksesta ja makuvivahteista. Yksi minun lemppareistani oli fudge! Nyt, imetysdieettipakon edessä kehittelin ihan itse korvaavan fudgen makuhermoilleni – ja kyllä saan rehellisesti sanottuna miettiä, haluanko Makuunin muovirasioita mennä availemaan enää, vaikka se sitten joskus imetyksen päätyttyä onkin sallittua!

Niiiiiin nam minun makuuni!

Kaikessa yksinkertaisuudessaan: sekoita desi sulatettua kookosöljyä ja desi lucuma-jauhetta toisiinsa ja kaada muotteihin. Pakasta tai jääkaapita. Kun fudget ovat kiinteitä, ne ovat valmiita. Ne ovat parhaita hetken huoneenlämmössä levänneinä (ennen kuin ne alkavat sulamaan). Lisää makuvivahteita saa laittamalla sekaan kuivattuja marjoja, lakritsinjuurijauhetta, carob-jauhetta tms.
Tarjoilin näitä muun muassa Pikkusankarin ja Minimullistajan synttäreillä – juhlavieraista he, jotka fudgeista yleensä tykkäävät, tykkäsivät myös näistä, joten aivan pimahtanut minä en ole 🙂

Ruokalistalla

Ehkä vähän tylsä, mutta muutamaan kertaan kysytty aihe. Nyt päivitettynä! Ja siksi juuri nyt on hyvä hetki julkaista nämä, sillä tästä ei pitäisi kauheasti tiukemmaksi ruokailun enää tällä imetysdieetillä muuttua.

Minulla kokonaan pois: kananmuna, maitoproteiini, soija, vehnä, kaura, ohra, ruis, raparperi, kaalit, sipulit, paprika, fenkoli, porkkana, herneet, rosmariini, chili, oregano, nokkonen, curry, suklaa/kaakao, hiilihappojuomat, kirjolohi

Vähän ikävä jo…

Minulla rajoitettuna: kahvi, kaikki kasvatetut kalat, merilohi

Minimullistajan päivittäin sallitut: bataatti, kurpitsat, kana

Minimullistajan maistelut: luumu, mustikka, päärynä, vadelma, mango, aprikoosi, persikka, ruusunmarja, riista, idut, kurkku, salaatti

Laajennuksia odotellen…