Minimullistajan kevät

Minimullistajan kevät vaikuttaa ehkä
vähän lupaavammalta kuin Pikkusankarin kevät! Ihan ensimmäiseksi
jaan mielettömän mahtavan uutisen antitrypsiinikokeen tuloksista,
joita the Gurukin positiivisesti ihmetteli. Antitrypsiinitestihän
mittaa siis ulosteesta plasmavuodon määrän. Mitä isompi arvo on,
sitä suurempi todennäköisyys on, että suolisto voi huonosti.
Hälyttävän arvon raja on 400. Vuosi sitten tammikuussa mitattutulos oli 650.
Siitä sitten alettiin imetysdieettiä kiristelemään, ja sen
jälkeen ollaankin päästy parempiin lukemiin: toukokuussa 450
ja elokuussa 87.
Nyt, kun saimme Minimullistajan arvon silmiemme eteen, olimme hetken
vähän epäuskoisia… arvo oli meinaan 27! Näyttää siis siltä,
että tämänhetkinen sekä Minimullistajan oma dieetti että minun
imetysdieettini ovat oikein toimivia! Ja koska tuon edellisen,
elokuisen, mittauksen jälkeen meidän dieettejä ei ole karsittu,
voisi vetää johtopäätöksen, että Minimullistajan
suolistoallergiat alkavat pikkuhiljaa häviämään! Nyt täytyy
painottaa sanaa pikkuhiljaa, sillä lehmänmaitoa, kananmunaa,
pähkinöitä, gluteeniviljoja yms. emme todellakaan ole vielä
uskaltaneet kokeilla hänelle. Mutta vähitellen lähestymme mekin
siis munakennoja ja maitotölkkejä…
No, tuosta arvosta huolimatta helppoa
ei viime kuukaudet ole olleet hänelläkään. Minimullistaja sai sen
verran monta flunssaa, influenssaa ja oksennustautia putkeen, että
ne räjäyttivät hänen refluksinsa karseaksi kivuksi. Yöt olivat
muutaman minuutin välein heräilyä, päikkäreitä ei voinut
päikkäreiksi kutsua, ruokahalu oli mitätön, tuskaitku oli
tavallista arkea… Oli siis ihan pakko kokeilla Losec-kuuri, vaikka
viimeiseen asti, puolitoista vuotta, me sitä panttasimme. Onneksi
kokeiltiin, ja onneksi se jäi vain kuuriksi! Selkeästi tuo
happosalpaaja rauhoitti refluksin, ja sen lopetuskin onnistui
kertarysäyksellä!
Elämä ei kuitenkaan ole oireetonta.
Minimullistaja tosiaan pitää huolen siitä, että altistustatällä-hetkellä-ei-niin-hyville-jutuillekin tulee joka viikko.
Zyrtec myös blokkaa varmasti kaikki pahimmat oireet, ja sitä
jouduimme antamaan monta viikkoa putkeen jokapäiväisesti, jotta
oireilu ei olisi laajentunut entistäkin suuremmaksi. Nyt annamme
Zyrteciä tarvittaessa. Myös Losec-kuuri toistetaan tarvittaessa (toivottavasti ei!). 
 
Ja se, mikä on nyt suurin mielessä
oleva juttu, on imetys. Pikkusankaria imetin puolitoistavuotiaaksi,
jolloin hänelle alkoivat hapanmaitotuotteet sopimaan pienissä
määrin ja ravitsemuksellisesti oli ookoo lopettaa imetys, vaikka
hänen ruokavalionsa olikin silloin tosi kapoinen muuten. The Guru on
sitä mieltä, että juuri nyt Minimullistajalle emme lähde
kokeilemaan lehmämaitotuotteita, jotta tilanne ei aivan räjähdä
kaoottiseksi, mutta pidämme huolta kalsiumin saannista, jos ja kun
minun maitobaarin käyttö vähenee… Pikkusankarin riuhaisin
yhdellä kertaa irti tissistä, ja se oli todellista tuskaa
molemmille osapuolille! Hän ei sopeutunut asiaan kovinkaan nopeasti (toisin kun
olin kuullut, että imetettävät yleensä sopeutuvat…), joten
siitä teosta jäi pienoinen kammo minulle. Nyt näyttääkin paljon
paremmalta Minimullistajan kanssa! Hän on alkanut itse vähentämään
reilusti maidon pyytämistä, joten toivoa on paljon lempeämmästä
irrottautumisesta. Ennen kokonaan maitohanojen kiinnivetämistä
olisi kuitenkin hyvä saada ainakin lisää rasvaa ja lisää
kalsiumia sisältäviä ruokia Minimullistajan jokapäiväiseen
ruokailuun. Suunnittelimme the Gurun kanssa tällaisen varovaisen
liukuman menun laajentamisen ja minun maidon vähentämisen suhteen
kaksivuotissynttäreitä kohti mentäessä…

Minun vaaralliset ruokani

Ruokajututhan kiinnostavat melkein kaikkia ihmisiä, tavalla tai toisella. Imetysdieetti on yksi yleisimmistä puheenaiheista minulla nykyään melkein kenen kanssa tahansa (ja niin oli tietenkin Pikkusankarin dieettiaikoihinkin). Näillä minun rajoituksillani ruokailuni mielletään usein todella tylsäksi, yksipuoliseksi ja jopa vaaralliseksi. Siksi ajattelinkin ladata taas muutamien päivien ruokakuvia lukijakansan silmille (varsinkin niille, jotka eivät katsele instagramini ruokakuvaspämmäyksiä 🙂 )

Pääaterioita:

Kana-annoksen mausteena tuoreen basilikan lisäksi yhtä minun lempparimaustettani: nokkosta.

Minun joulukalaani, kampelaa.

Noin yksi kolmasosa pääaterioistani ovat täysin vegejä: silloin proteiinin- ja rasvanlähteenä ovat mm. avocadot ja siemenet.

Turskaa ja retiisejä uunissa.

Jokikatkaravunpyrstöt ovat suuuurta herkkuani.

Silakkaa ja se kohtalokas teelusikallinen ruohosipulia…

Välillä pitää saada pihviä.

Possua, lanttua ja yhtä minun lempparia kasvikunnan edustajista, sientä.

Tomaattista hirvenlihakastiketta.

Kalamuhennosta pannulla. Sinne tungin kaikki jämät jääkaapista.

Peruskanasalaatti. Tämänkin, kuten monen muun rasvaköyhän ruuan oheen/jälkeen nappaan jotakin seuraavasta kategoriasta.

Snäksejä, jälkiruokia, välipaloja ja muita paloja:

Jotkut kesäkurpitsat ovat todella makeita… ja sen takia päätyvät minun jälkkärikulhooni: lucuma-kookosöljy-kookosjauhokuorrutteella niiiin namia!

Mustaherukka-chiahyytelöä tuoreella ananaksella.

Mikrossa tehty hätäratkaisu omenapaistoshimoon. Omenoiden päällä mikrossa kookosöljy-kookosjauho-kaneli-inkivääri-kardemumma-seos. Kylmänä kastikkeena kookosmaitoa vaniljariisiproteiinijauheella.

Banaani-chiapuuroa gojeilla ja inkamarjoilla.

Bataatti-mustapapulettuja.

Raitajuurikaskeksejä mustaherukoilla.
Ananas-kinoalettuja.

Herkkusotku; omenaa, päärynää, karhunvatukoita, kookosöljyä, kookoshiutaleita, siemeniä, kanelia…

Herkkusotku numero kaksi: testissä lupiinijauho muun sotkun seassa.

Joku mitä-kaapista-löytyy-raakakakku, tarkka sisältö ei jäänyt muistiin…

Minun suklaakeksejä eli carob-keksejä.

Chia-banaanilettuja. Chiamania on minun uusi palleromania.

Sämpylöitä teffjauhosta.

Kesäkurpitsarieskat.

Munakoisosipsejä.

Tattaripannaria.

Tattaripeltileipää.

Kesäkurpitsaleipää.

Siemennäkkäriä.

Onhan minulla ikävä monia ruoka-aineita, enkä ilman pätevää syytä söisi näillä rajoituksilla, mutta jokainen voi itse pohtia, onko tällainen maidoton-viljaton-pähkinätön-munaton-soijaton-kauraton-muukaiketon-ruokailu sitten kuitenkaan välttämättä aina sitä tylsää, yksipuolista ja vaarallista syömistä…

Todellinen siemennäkkäri!

Olen leipäohjeita postaillut aiemminkin, ja mieluiten leipoisin itselleni niitä leipiä, joihin saan upottaa pähkinää ja kananmunaa (oi miten ikävä!). No, nyt en ole pitkään aikaan saanut, joten oma lempparileipä tätä nykyä on ollut siemeninen siemennäkkäri. Aluksi tein sitä mantelijauhosta, sitten tiikeripähkinäjauhosta, mutta nyt, kun tiikeripähkinäjauhoja ei tilaamastamme paikasta enää saanut (harmi!), olen tehnyt näkkäriä kurpitsansiemenjauhosta. Luvassa on siis hyvin siemeninen näkkäriohje! Tämä on Pikkusankarimmekin, tuon nykyään kaikenmaailman leipiä syövän, poikamme mielestä maailman parasta leipää. Ja kyllä uppoaisi Minimullistajallekin varmasti monta palaa, jos hän sitä enemmän kuin maistelumäärän saisi ottaa, sen verran hanakka on sen perään…

Sekoita isossa kulhossa keskenään 3dl kurpitsansiemenjauhoa, 5dl kiehuvaa vettä, 6dl “isoja siemeniä” (minä käytän yleensä 3dl auringonkukansiemeniä ja 3dl kurpitsansiemeniä), 1,5dl “pieniä siemeniä” (minä käytän yleensä puoliksi pellavansiemeniä ja puoliksi seesaminsiemeniä), 1dl oliiviöljyä ja 1tl suolaa. 
Taikinalle tekee hyvää muhia puoli tuntia viiva tunti, mutta se ei ole välttämätöntä. Levitä seos leivinpaperoidulle pellille ja paista keskitasolla noin 140 asteessa (uunista riippuen ehkä 130-150 asteessa). Aikaa menee noin tunti: niin kauan, kun näkkärilevy on rapsakka.

Siemeniin tottumattomalle suosittelen aluksi vain pientä herkkupalaa… 😉 

Lisäantia

Nyt on vuorossa Minimullistaja ja hänen allergologilla käyntiantinsa. Kaiken meidän vastaanottopohdinnan voi oikeastaan kiteyttää yhteen lauseeseen: Minimullistaja on rajatapaus. Hän siis on vähän oireinen, mutta ei pahasti oireinen. Hän nukkuu välillä yöt aika huonosti, mutta välillä paremminkin. Päikkäreitä hän välillä vetelee parikin tuntia, mutta välillä herää vartin päästä kaameaan kipuitkuun ja röyhtyyn. Päivät soljuvat pääosin melko iloisesti, mutta välillä oireet puskevat suureksi kiukuksi ja tyytymättömyydeksi.
Niin, siksi dilemma onkin (taas kerran), että kokeillaanko refluksilääkitystä vai ei. The Gurun kanssa päädyimme (taas kerran) siihen, että juuri nyt emme aloita kuuria. Haluamme selvitä lääkkeittä mahdollisimman pitkään – ja siihen allergologikin kannustaa. Lääkkeisiin kun on helppo jäädä “koukkuun”, kuten olemme huomanneet erään isoveljen kanssa… Siksi tällaisissa rajatapauksissa kuten Minimullistaja, pitää harkita oikein tarkkaan, aloitetaanko lääkitys vai ei. (Pikkusankarin tilanteessa vauvavuotena lääkkeen aloittamisessahan ei ollut todellakaan mitään epäselvää – hän oli yksi vaikeimmista refluksitapauksista allergologillamme…) Tosiaan, Losecin mahdollisuus on meillä edelleen koko ajan takataskussa Minimullistajallekin. Gaviscon ei Minimullistajalle ole sopinut, joten Silicealla mennään eteenpäin. Ja osteopatialla! Se tai jokin muu ihan samaan aikaan vaikuttava tekijä kun on kuitenkin helpottanut kokonaisuudessaan Minimullistajan nukkumista ja motorista kehitystä. Seurailemme osteopatian vaikutuksia vielä ennen kuin otamme muita uusia kuvioita mukaan hänelle.


Niin ja sitten varmaan se tärkein eli kaikkia kiinnostava tissiasia: jatkan imetystä lähemmäs kaksivuotispäivää, jos vain yhteistyö maidontuottamislaitosteni, minun pääni ja Minimullistajan kesken sujuu. Ruokasuunnitelma pääpiirteissään menee näin: en missään nimessä ota lähiaikoina rotaatioon esimerkiksi kananmunaa, lehmämaitoa, pähkinöitä tai gluteeniviljoja, siis niitä, joiden ruokalistalta tiputtamisten jälkeen Minimullistajan antiyrypsiiniarvot myös tipahtivat huomattavasti (eli suolisto alkoi voimaan paljon paremmin). Sen sijaan yritän rotatoida itselleni esimerkiksi vihanneksia kieltolistaltani. 

Minimullistajan ruokavaliota koitamme laajentaa pikkupikkuhiljaa samaan suuntaan kuin minun imetysdieettini nyt on. Uhaten virallisia suosituksia, mitään lehmänmaitoaltistuksia emme ala Minimullistajalle tekemään lähikuukausina. Syyt ovat selvät ja the Gurun kanssa harkitut: suuri epäilys on, että maito ei sovi, joten miksi tahallamme sekoittaisimme tilannetta nyt turhaan. Vieläpä kun mitään rahallisia tukiakaan KELAlta ei enää heru näissä tilanteissa, jos lapsi ei reagoi anafylaksialla. Ja jos yhtään äidinvaisto menee oikeaan, niin Minimullistajan lehmänmaitoallergia on samanlainen kuin Pikkusankarilla oli: pahat pahat itkut vaikealla suolisto-oireilulla – ei anafylaksialla. Joten kilisevän perässä on turha juosta tämän asian tiimoilla. Vuohenmaitoa toki kokeillaan heti, kun tilanne on rauhallinen ja olemme saaneet osteopatian mahdolliset vaikutukset esiin. Jatkamme hänenkin kanssaan linjalla, jossa periaatteena on, että pyrimme välttämään liian montaa suurta vaikuttajaa samaan aikaan, jotta seuraukset olisivat selvemmät.

p.s. Haluan liikuttuneena kiittää vielä yhteisesti kaikista ihanista vertaistuellisista sähköposteista (siis ihan näiden kaikkien vuosien ajalta)! Vastaaminen ei ole aina ihan supernopeaa, sillä se tapahtuu ehkä viidessätoista luonnososassa, sillä tiedättehän hetken, kun luulee saavansa kirjoittaa puoli tuntia rauhassa… mutta sitten soikin munakello, ovikello tai lapsikello. En ehkä osaa tähän edes kirjoittaa sitä, miten iloinen olen saamastani upeasta blogin kautta muodostuneesta vertaistukijoukosta. Merkkaatte minulle paljon. Samaan kiitollisuushörinään voisin liittää kiitoksen kaikista kommenteista ja keskusteluista täällä blogissa (vaikka ne ovatkin olleet vähemmistönä verrattuna sähköpostiliikenteeseen) – lähtökohtaisesti en odota mitään (tiedän jaksamisenne), joten on aina tosi mukavaa, kun joku jaksaa avata omia kokemuksiaan ja kertoa mietteitään tänne blogin puolelle! Ja on kiva, että muutama teistä on uskaltanut instagramiinkin minun seurakseni, enhän minä uhoistani huolimatta ole ihan pelkkiä mörköjä postaillut, enhän…

Laiskan, oudon dieettaajan konvehdit

Nyt mennään sellaiselle imetysdieettilevelille tässä suklaan eri makujen ja koostumusten jäljittelyssä, että voitte joko ajatella tämän tekstin vitsikirjan sivuna tai sitten lähteä päättömästi mukaan imetysdieettaajan karuun (jo kohta puolentoista vuoden suklaattomaan) makumaailmaan 🙂

Niin pitikö tämän postauksen liittyä jotenkin konvehteihin…?

Ensinnäkin on kerrottava fakta, että punajuuri on ollut minulle aina yökötys muodossa missä tahansa, vaikkakin jouduin sitä Pikkusankarin imetysdieetin rotatointivaiheessa syömään silmät kiinni kieli rullalla nieleskellen. Noh, nyt sitten idea oli kokeilla sitä Minimullistajallekin… Ja eräänä iltana, kun halusin testata jotakin uutta jälkkärijuttua, oli käden ulottuvilla sopivasti juuri höyrytetyt punajuuret. Päätin antaa punaisille kavereille vielä mahdollisuuden. Ja onneksi annoinkin! Tein itselleni Julia-konvehteja! 
Jaksamista ei kuitenkaan ollut tuona iltana paljoa, joten halusin päästä vähällä keittiössä seisomisella, siksi resepti on taas yksinkertaistakin yksinkertaisempi.
Sulata ruokalusikallinen kookosöljyä lautasella. Laita sekaan nopealla tahdilla seuraavat ainekset: pilkotut höyrytetyt/keitetyt punajuuret (purutuntumaa on hyvä jättää), ruokalusikallinen (tai enemmänkin, miten tykkäät) carob-jauhetta ja puoli ruokalusikallista kookosjauhoja (tämän voi jättää pois, silloin koostumus on sileämpi – molemmat hyviä!). Sekoita niin, että kuorrute leviää punajuurten ympärille tasaisesti. Laita pakastimeen niin pitkäksi aikaa, että kuorrute on jähmettynyt. Nautiskele ja kuvittele, että syöt Julia-konvehteja 🙂

Ja näitä sitten sukulaisten joulukonvehtirasioihin, eikä kukaan taatusti huomaa mitään eroa!