Likainen totuus

Tämä on postaus, jota ehkä vähän häpeän. Tämä on totuus
siitä, millä ruualla minun vauvani ovat mahassa kasvaneet. Huh ja
yök. Kirjoitan tämän vertaistuellisessa merkityksessä teille,
joille raskaus tarkoittaa samaa kuin minulle eli aivan järkyttävää
sokerin ja hiilarin himoa. Niin, tämähän on taas yksi niistä
asioista, joita on vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole kokenut
samaa – siis sitä, että sitä sokeria ja hiilaria ON OIKEASTI
SAATAVA, tapahtui mitä tapahtui, keinolla millä hyvänsä. Kun tuntuu, että on pakotettu syömään tietynlaista
ruokaa. Että keho huutaa täysiä saadakseen juuri sitä. Jos sopivaa syötävää ei ollut käsillä, oli se ostettava; ja jos rahaa ei ollut mukana, sitä oli lainattava tai puhuttava velaksi. True story.
Tämä aihe tuli mieleeni, kun selasin puhelimeni kuvia ja reilun
kolmen vuoden takaisia whatsupp-keskusteluja mieheni kanssa. Minä
olin tuolloin töissä, ja mies Pikkusankarin kanssa kotona
hoitovapaalla. Eilen juttelin kaverini kanssa raskauden aikaisesta
painonnoususta, ja tuli taas muisteltua sitä, miten painoa tuli
molemmissa raskauksissa minulle vain kahdeksisen kiloa, vaikka
ruokavalio oli semmoinen, että sitä olisi voinut tulla vaikka
kolmenkymmentä kiloa (nähtävästi voin kiittää geenejä tästä?).
Tässä se tulee… likainen totuus whatsupp-kuvien muodossa. Mitä
minä söin raskaana ollessani kaikki päivät?

Ja nämä kuvat… Ne ovat vain pieni näyte siitä, mitä söin. Minä,
joka olen aina syönyt perusterveellisesti, söin raskausaikana näin.
Kyllllä.