Nostalgisten riisimuroherkkujen terveellisempi päivitys, nam!

Maukkaat terkut keskiviikkoiltaan! Minulla olisi niiiiin paljon kirjoitettavaa. Niiiiin paljon kerrottavaa. Niiiiin paljon pohdittavaa. Niiiiin paljon kysyttävää. Mutta. Minun ja blogini väliin on viime kuukausien aikana tullut nyt iso mutta. Kirjoitan tuosta mutasta myöhemmin, kunhan saan sen tekstimuotoon. Mutan takia olen huomaamattani siirtynyt blogissa ruokapainotteisuuteen, ja toivon, että se painotteisuus ei teitä lukijoita ole haitannut. Mutta (haha), nyt tämäniltaiseen asiaan.
Riisimuroherkut – ovatko ne tuttuja herkkuja teille? Minulle ovat, todellakin! Silloin joskus ysikytluvulla (kääääk!) esiteini-iässä tein niitä tosi usein! Nyt on sitten vuorossa hieman päivitystä näihin superhelppoihin namuihin. Olkaa hyvät!
2 dl puffattua riisiä tai riisimuroja
2 rkl kookosöljyä
2 rkl kaakaojauhetta
1-2 rkl maapähkinävoita
1-2 rkl vaahterasiirappia
ripaus suolaa
hyppysellinen vaniljaa
Sekoita ainekset kulhossa ja lusikoi massaa muffinivuokiin. Anna jähmettyä jääkaapissa ainakin puoli tuntia. Reseptistä tulee noin 6 vuoallista.
Yhteistyössä Foodinin kanssa

Joka päivä herkkupäivä

Muistatteko, kun olen aiemminkin kirjoittanut tai ainakin sivunnut teksteissäni syömisen nautintoja ja omaa elämäntapaani ruuan suhteen? Minähän pyrin siis siihen, että ruoka olisi aina kun mahdollista herkullista, kaunista, eettistä ja terveellistä. Minulla ei ole nykyään mitään järkyttäviä himokohtauksia (korkeintaan vaan tekee mieli jotakin) eikä löydy mitään ruoka-ainetta, jonka kieltäisin itseltäni sen takia, että sitä ei saa syödä jostain syystä (suolistoni on toki eri mieltä siitä, mikä sinne sopii ja mikä ei, mutta se ei ole päänsisäinen kielto). Meillä ei todellakaan ikinä lasketa kaloreita eikä ruokamääriä. Voin rehellisesti sanoa, että herkuttelen joka päivä! Ja jos vaan mahdollista (eli että aikaa ja sopivia aineksia löytyy), syön mielitekojeni mukaan. 
Jos minä esimerkiksi haluan juoda pari kermakaakaokahvia päivässä, niin minä juon. Jos minä haluan syödä lettuja aamupalaksi, niin minä syön. Jos pojat toivovat karkkeja välipalaksi, niin niitä annetaan. Meillä siis kaakao, letut tai karkit eivät ole jotakin, mitä pantataan tai säästellään herkkuhetkiin, vaan ne saattavat olla meidän versioina pöydässä joka päivä. Meillä herkutellaan siis joka päivä ja pyritään siihen, että näin tehdään joka aterialla! Eli me olemme yrittäneet iskostaa lapsiin myös sen sanoman, että jo perusruoka voi olla ja onkin herkkua! Että ei olisi mitään ihmeellisiä raja-aitoja herkkujen ja ei-herkkujen suhteen.
No mitä esimerkiksi nämä kaakaon, lettujen ja karkkien nautiskelu sitten käytännössä tarkoittavat? Että mennään Starbucksiin jonottamaan CaramelMacchiatto aamupalaksi ja välipalaksi? Että paistellaan maanantaista sunnuntaihin sokeri-vehnäjauholättyset perheen pöytään? Että käydään CandyKingin laareilla valkkaamassa lisäainesateenkaaret pusseihin? No, eihän se sitä tarkoita. 
Minun aamukahvini sisältää yleensä ruokalusikallisen raakakaakaojauhetta, muutamia tippoja vadelmasteviaa ja pari ruokalusikallista vaahdotettua kookoskermaa tai -maitoa. Kahvi on tietenkin kofeiinitonta, kun kofeiinitonta elämää olen jo pari vuotta viettänyt. Jos joku kaipaa uutta twistiä kahvitteluun, niin kokeilkaa näitä makuja yhdessä!
Iltapäivällä juon teeni myös yleensä saman setin, kaakaojauheen ja stevian (ja joskus kookosmaidon), kera. Jos minun tekee mieli suklaisen version sijaan lakritsaista herkkujuomaa, laitan teehen raakakaakaojauheen sijaan lakritsinjuurijauhetta. Kokeilkaa tätäkin, jos perustee kyllästyttää!
Letut tehdään yleensä niin, että jos niihin ei banaania muussata, niin niihin raastetaan punajuurta tai kesäkurpitsaa joukkoon. Toimii! Ja ovat lastenkin suosiossa!
Punajuuri-mustikkapaksukaiset – niitä voi syödä vaikka iltaruuaksi!
Karkki ei meillä välttämättä tosiaan tarkoita niitä sokeria, tärkkelyksiä ja lisäaineita sisältäviä pikkusyötäviä. Vaan karkki voi olla myös raakakarkki. 
Karkkipussi ja karkkipatukka. Näitä karkkeja voi syödä ihan joka päivä.
 Syödäänkö teillä samoilla filosofioilla kuin meillä? Vai ollaanko me ihan pöhköjä? 😀
Yhteistyössä Foodinin kanssa