Tuorepuurofanin luottoreseptit

Nyt voisi olla hyvä aika kaivella viimeisiä (?) viime kesän marjoja pakkasesta ja testailla uusia tuorepuuroreseptejä, eikö vaan? Ehkä teidänkin pääsiäisaamu voisi alkaa jommalla kummalla näistä minun luottotuorepuuroannoksista?

kvinoatuorepuuro vol 1
1dl jäisiä mustikoita
½dl-1dl jäisiä mansikoita
1rkl maapähkinävoita
kourallinen kikherneitä
makeutusta (esim. hunajaa, steviaa)

Sulata marjat huoneenlämmössä, jääkaapissa tai mikrossa. Huuhtele kvinoahiutaleet ja kikherneet siivilässä. Sekoita lautasella hellästi haarukan avulla marjat, hiutaleet, kikherneet ja maapähkinävoi. Jos haluat, lisää makeutta oman maun mukaan (minä laitoin 7 tippaa nestemäistä steviaa). Anna puuron tekeytyä jääkaapissa tai nauti heti (minä nautin aina heti :-)).
kvinoatuorepuuro vol 2
½dl kaurahiutaleita
½ appelsiini
1dl jäisiä vadelmia
½dl jäisiä puolukoita
makeutusta (esim. hunajaa, steviaa)

Sulata marjat huoneenlämmössä, jääkaapissa tai mikrossa. Huuhtele kvinoahiutaleet siivilässä. Pilko appelsiini pieniksi paloiksi. Sekoita haarukalla hellästi marjat, kvinoahiutaleet, appelsiinin palat, kaurahiutaleet, juokseva kookosöljy (eli sulata se, jos ei ole tarpeeksi kesä :-)) sekä lakritsinjuurijauhe. Jos puuro kaipaa mielestäsi lisämakeutta, lisää sitä haluamallasi tavalla (itse laitoin sen vakion, 7 tippaa nestemäistä steviaa). Puuron voi syödä heti, tai antaa tekeytyä jääkaapissa.

Resepteistä tulee yksi iso annos tai kaksi pientä annosta.

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Supersankarivanukkaita ja supervanukkaita

Tarttuvatko kaupasta usein jackymakupalat ostoskoriin ihan vain niin kuin tottumuksesta? Aiheuttaako supersankarivanukasmainosten ohittaminen huuto-lattialleheittäytymiskohtauksia (lapsille)? Kuuluvatko angrybirdsit vankkumatta myös aamupalapöytään lusikoitavassa muodossa? 
Mitäpä jos ensi kerralla mietit uudestaan, ja vaihdat supersankarivanukkaan supervanukkaaseen? Sellaiseen, josta myös lapsesi tykkää. Ja josta lapsesi saa jotakin muutakin kuin sokeria suoniinsa. Kokeile vaikka tätä vanukasta.

Kaakaovanukas (maidoton, viljaton)
2dl vettä
1 avocado
3 rkl kaakaojauhetta
2-3 rkl hunajaa
2 dl kookosmaitoa/kermaa
1 tl vaniljaa
ripaus suolaa
(koristeluun marjoja) 

Laita chia-siemenet astiaan turpoamaan veden kanssa 15 minuutiksi. Kun chiasiemenistä on tullut hyytelömäistä, lisää astiaan loput aineet ja sekoita sauvasekoittimella vanukkaaksi. Koristele halutessasi marjoilla.

Ja hei – voihan tuohon Vernan kylkeen iskeä sitten vaikka sen Frozen-tarran, jos se edesauttaa lapsen kiinnostusta supervanukasta kohtaan!

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Apua ystäväperheelle (plus lahjakortti sinulle? – arvonta)

On ihmisiä, joita ajattelee vain lämmöllä.

On tilanteita, joita ei vain pysty ymmärtämään.

On tunteita, joita ei haluaisi kokea.
Eräs ystäväperheemme koostuu ihanista ihmisistä, jotka ovat joutuneet kokemaan
käsittämättömän määrän sairauksia, huonoa tuuria ja
vaikeuksia elämänsä aikana. Elämä on heittänyt koettelemusta
toisen perään heidän eteensä. Olen vierestä seurannut, yrittänyt tukea
ja olla hyvä ystävä. Viimeisin rotko, hometalosta lähtö, sai minut
nyt kirjoittamaan tämän tekstin.
Tämä on sellainen tilanne, jota en pysty ymmärtämään. En
pysty ystävälleni sanomaan, että ymmärrän heitä. En pysty
sanomaan, että ymmärtäisin ollenkaan, miksi heille annetaan näin
paljon vaikeuksia. Tätä ei pysty mitenkään järjellä
selittämään.
Tunnen avuttomuutta, surua ja voimattomuutta heidän tilanteen
edessä. Veimme itse heille niitä apuja, joita pystyimme. Sen
lisäksi olin yhteydessä moniin yrityksiin, joista kaksi halusi
lähteä vapaaehtoisesti tukemaan perhettä. 
Unikulma lahjoitti heille tyynyt ja peitot
S-ryhmä lahjoitti heille 50 euron lahjakortin
Tämä perhe on tilanteessa, jossa voivottelu on aivan turhaa. Tämä
perhe tarvitsee konkreettista apua. Homepakolaisina he joutuivat
jättämään lähes kaiken hometaloon ja muuttamaan evakkoon. Sen lisäksi perhe on
vaikeasti allerginen, joten työtaakka arjessa on suuri. Perhe muun
muassa jauhaa kaurajauhonkin itse, sillä vain yhden merkkinen
kaurahiutale sopii heille. Perheessä on puhjennut tuoksu- ja kemikaaliherkkyys, joten mitään tavaraa he eivät voi ostaa kirpputorilta. Perheessä painitaan myös monien muiden
sairauksien kanssa. Jos sinusta tuntuu, että haluat/pystyt
auttamaan perhettä jollakin tavalla, niin laita minulle sähköpostia
(heimeillavalvotaan@gmail.com),
niin mietitään yhdessä, miten avun voisi toteuttaa ja miten sen
saisi perille. Ihmisten (vähäisestä) auttamisinnosta, maailman itsekeskeisyydestä, julmuudesta ja muista jutuista en ala tähän nyt sen enempää kirjoittamaan. Jokainen tietää sisimmässään, mikä on oikein, jos sisintään kerkiää kuunnella.
Koska minä pyydän teiltä nyt apua, niin haluan myös antaa yhdessä toisen yhteistyökumppanin, Unikulman, kanssa
yhdelle lukijalleni ergonomisen tyynyn (arvo 149e), joka valitaan UnikLab-mittauksen avulla. Arvonta järjestetään instagramissa (skribentti) seuraajieni kesken, kommentoimalla arvontakuvan alle. Jos et ole
instagramissa, mutta haluat osallistua arvontaan, joit jättää
kommentin myös tähän alle. Kommentissasi voit kysyä mitä tahansa
uneen tai nukkumiseen liittyvää – Unikulman fysioterapeutti ja
uniasiantuntija lupaa vastata kysymyksiin sitten erillisessä postauksessa.
Arvonta päättyy 31.12.2015 klo 00:00, jotta joku onnekas pääsisi heti uuden vuoden alkaessa painamaan päänsä uudelle tyynylle. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja hänelle lähetetään lahjakortti, jolla hän saa noutaa lähimmästä Unikulman liikkeestä juuri hänelle sopivan tyynyn.
Onnea arvontaan ja lämpöisiä ajatuksia jokaiselle, joka lähtee auttamiseen mukaan!

Pieni museovinkki autofaneille

Eräs ystäväperheemme kutsuu meitä lastenkulttuurin tukijaperheeksi. Huumorilla heitetty nimitys on ainakin puoliksi totta: syynäämme tarkkaan paikallislehdet lastenkulttuurimenoja metsästäen, olemme paikalla lähes kaikissa kotipaikkakuntamme lähettyvillä järjestettävissä tapahtumissa ja ajamme mielenkiintoisten aiheiden perässä vähän pidemmällekin. Aiheeseen liittyen olen kirjoittanut myös lahjaideologiastamme. Koen lapsille suunnatut kulttuurikokemukset tärkeinä, sillä olen nähnyt, miten paljon lapseni nauttivat näistä kokemuksista ja kuinka niitä muistellaan vielä vuosienkin päästä. Koska emme (harmi vain) matkaile paljon ulkomailla, kotimaan tapahtumat paikkaavat elämysnälkää kivasti. Joka viikolle järjestämme jotakin erilaista menoa: käyntejä lasten leffoissa, lastennäytelmissä teattereissa ja kesäteattereissa, museoissa, tiedekeskuksissa, satuoopperoissa, ruskaretkillä, taidefestivaaleilla, konserteissa, kotieläinpihoilla, sisäleikkipuistoissa, messuilla, kirjaston satutunneilla, kaupungin liikuntatoimen touhupäivillä, musiikkiopiston konserteissa jne. Hyvin todennäköisesti olemme siis aina siellä, mistä löytyy kasvomaalausta, ongintaa, paloautojen esittelyjä tai minkä tahansa paikan avoimia ovia 😀 Nämä menot täydentävät kivasti harrastus- ja kerhoviikkoa. Vaihtelevat elämykset yhdessä koettuina ovat minun mielestäni yksi ihanimmista jutuista kotiäitiydessä.
Viime aikoina olemme käyneet paljon museoissa, ja nyt pienenpienenä blogiyhteistyönä vinkkaan Tampereen Mobiliasta (Tieliikenteen valtakunnallinen erikoismuseo) koska se yllätti mielenkiintoisuudellaan meidät. Kuinka monessa museossa saa aikaa kulumaan kolme tuntia? No, voihan tietenkin olla, että meidän pojat ovat keskimääräistä kiinnostuneempia paikalla olleista kulkuvälineistä, mutta uskallan väittää, että tämä museo kiinnostanee jokaista lasta (poikaa?) jossain määrin, sen verran tarkkaan meidänkin pojat syynäsivät kulkuvälineiden eri osia.
Kysyin lapsilta, mitä he haluaisivat kertoa tästä museosta ja mikä siellä oli parasta. (Pikkusankarin) vastaukset olivat tämän sisältöisiä:
Siellä sai tutustua vanhoihin autoihin. Oli kiva nähdä, minkälaisilla autoilla Mummon ja Papan lapsuudessa ja nuoruudessa ajettiin. Muutamaan autoon sai mennä sisällekin tutkimaan ja sieltä kuului vanhanaikaista musiikkia. Pääsin myös ajamaan tärisevää peltotyökonetta – se oli lemppari! Pikkuveli oli innoissaan kaikista motskareista. Ihmeteltiin vanhaa puhelinta, kun se oli aika erilainen kuin nykyään. Saatiin salapoliisitehtäviä museoon tullessa, mutta ei me sitten muistettu niitä tehdä kaikkia. Puolet tehtävistä löydettiin. Museokaupasta olisi äitin kyllä pitänyt ostaa niitä kaikkia kivoja juttuja meille! Ja pikkuveli ruinasi pullaa siitä kahvilasta, mutta ei äiti suostunut, kun oli jo ruoka-aika. Harmitti, kun ulkona oleva liikennepuisto ei ollut enää auki.
Eli Tampereen suunnilla liikkuvat – kannattaa käydä kyseinen museo kurkkaamassa, jos yhtään autotyyppejä teidän taloudestanne löytyy! Museo ei ole mitenkään erityisesti lapsille suunnattu, ja juuri sen takia yllätyimmekin visiitin suosiosta!

Vantaan ilolauantai

 
Se oli Superparklauantai! Yksi syy, miksi on kiva blogata
tällaisessa blogiyhteisössä kuin Kaksplus, on se, että saa
tutustua uusin kivoihin ihmisiin ja viettää aikaa heidän kanssaan
mitä hauskemmissa paikoissa. Kuten pari viikkoa sitten Vantaalla!
Ihana Camilla oli järkännyt koko perheen blogimeetingin blogiyhteistyönä tuonne
meille ennenkokemattomaan seikkailumestaan. Olemme katsastaneet
lähestulkoon kaikki lähialueen sisäseikkailupaikat poikien kanssa, mutta
Superpark olikin vielä kokematta. Vaikka en Superparkista mitään
kovin tarkasti ennestään tiennytkään, sen tiesin, että meidän
pojat tulisivat siellä viihtymään, sillä sen verran kovia
riehupäitä he ovat, että paikka kuin paikka, mikä on touhuamiseen
tarkoitettu, kelpaa heille!
Päivä alko smoothie-mukillisilla, ja tuon juomahetken aikana
Pikkusankari oli kerinnyt kysyä henkilökunnalta ainakin viisi
kertaa, että jokohan päästään jo leikkimään, ja Minimullistaja
oli vetänyt rundia myös staff only -kylttien tuolla puolen…
Mitkään aidat eivät lopulta pidätelleet poikia, joten onneksi
pääsimme pian touhuamaan! Pienen esittelyn jälkeen, ennen kuin puisto aukesi virallisesti, meille
vedettiin perheliikuntahetki ja meidät tutustutettiin Superparkin
tiloihin. Koko loppupäivä oli vapaata oleskelua riehuntaa. Harmi vain, että illan sovitut menot
painoivat päälle, eikä keritty touhuamaan koko kymmentä tuntia
Superparkissa… 😀

Neljä tuntia hyppimässä ja pomppimassa viihdyttiin ja hiki tuli
kyllä pintaan jokaisella perheenjäsenellä (meillä isiä korvasi
eräs ihana läheinen)! Superpark yllätti erilaisuudellaan:
siellä oli tekemistä myös mukana touhuavalle kaksivuotiaallemme,
mutta totta puhuen vähän enemmän viisivuotiaamme sai siitä iloa
irti. Ja mikä parasta – Superpark taitaa olla myös
koululaisten suosiossa, sillä Superparkissa on muun muassa
kattavat trampoliinivalikoimat sekä vähän vaativammat freestylekourut sekä kiipeilyseinät. Eli haastetta löytyy myös
aikuisille heidän niin tahtoessaan. Koko perheen paikka, sanoisin.
Muita kirjoituksia Superparkjoukkiomme kokemuksista: