Atoopikon kronikat osa 1

Asyra-mittaus on saatu yhteistyönä tähän blogitekstiin

Olen kärsinyt atooppisesta ihottumasta säännöllisen epäsäännöllisesti koko aikuisikäni. Ensimmäinen pahempi kausi tuli parikymppisenä, noin 10 vuotta sitten. Se kesti silloin suunnilleen kaksi vuotta ja meni itsestään ohi. Tai no ei ihan itsestään, käytinhän minä ihotautilääkärin määräämiä kolmannen asteen kortisonivoidetta sekä takrolimuusimonohydraattia pitkiä kuureja. Atopian laukaisijaksi epäiltiin valtavaa altistusta kissanhilseelle ja -karvalle. Tämä liittyi silloiseen työhöni. Prick-testikin osoitti tuolloin melko voimakkaan reaktion kissalle. Testistä löytyi myös useat siitepöly-yliherkkyydet, mutta ruoka-aineallergioita siellä ei näkynyt.

Kun tämä ensimmäinen ihottumajakso rauhoittui, olin käytännössä oireeton viisi-kuusi vuotta. Kolme vuotta sitten joulukuussa alkoi toinen aalto. Sain kasvoihini pienen ihottumaläiskän, joka ei meinannut lähteä millään pois. Sitten sitä alkoi tulemaan muuallekin ihottumalle tavanomaisiin paikkoihin, kuten taipeisiin, sekä silmien ympärille. Eikä se ole loppunut vieläkään kolmen vuoden jälkeen!

Jouduin jälleen mennä ihotautilääkärin luo puolitoista vuotta sitten, jotta saisin riittävän tehokkaat rasvat hoitamaan ihottumaa. Teimme laajan prick-testin, josta löytyi edelleen siitepöly- ja kissayliherkkyydet. Ainoa ruoka-aine, mistä tuli hivenen suurempi pampula käsivarteen oli hasselpähkinä. Ihotautilääkärini lohduton tuomio oli vain, että ”Atooppiselle ihottumalle vain ei voi mitään. Sen kanssa on opittava elämään. Säännöllinen ihon rasvaus on ainoa, mitä voi tehdä. Ruokavaliota ei ole syytä rajoittaa mitenkään.”

Se, mikä tässä nykyisessä jaksossa on erilaista, on se että olen tehnyt viimeisen neljän vuoden aikana merkittävän ruokavaliomuutoksen. Aikaisemmin käytin runsaasti maito- ja viljatuotteita ja noudatin jokseenkin yleisiä ravitsemussuosituksia, tosin sokeria tuli syötyä paljon yli suositusten. Nykyisin syön 90-prosenttisesti luomuruokaa, noudatan gluteenitonta ruokavaliota, eikä meille edes ole tavallista sokeria kotona. Valmistan käytännössä kaiken ruokani itse parhaimmista raaka-aineista, mitä on saatavilla. Syön paljon rasvaisempaa ruokaa kuin aikaisemmin. Syön vitamiineja ja hivenaineita ravintolisinä.

Itse uskon siihen, että usein ihottuman voi linkittää jollain tavalla suoliston huonoon kuntoon. Olen jo jonkin aikaa kokeillut rajoittaa erilaisia juttuja ruokavaliossani, kuten kananmunia, koisokasveja, maitotuotteita, viljoja, pähkinöitä yms., mutta missään vaiheessa ei ole tullut selkeyttä, että onko joku edellä mainituista epäsopiva minulle vai ei. Suunnittelin pitkään, että olisin mennyt seuraavaksi IgG-testiin selvittämään ruoka-aine yliherkkyyksiä, mutta testien tyyris hinta on ollut tähän asti esteenä. Sitten kuulin muutaman tuttuni kautta, että he olivat saaneet paljon apua Asyra-mittauksesta vastaavanlaisien vaivojen kanssa taisteluun.

Asyra-mittaus

Asyra-mittaus perustuu sähkömagneettiseen värähtelyyn. Asyralla on hieman samanlainen toimintaperiaate kuin valheenpaljastimella. Laitteen mittausmenetelmässä on elementtejä kiinalaisesta lääketieteestä ja homeopatiasta. Asyralla voi mitata monia asioita kehossa, mm. vitamiini-, hivenaine- ja rasvahappotasot, allergiat ja ruoka-aineyliherkkyydet sekä erilaisia aineenvaihdunnan häiriötiloja. Asyralla etsitään kehosta epätasapainotiloja. Käytännössä mittaus tapahtuu niin, että mitattava ottaa käsiinsä metalliset kapulat ja jopa alle minuutissa laite on suorittanut mittauksensa. Sitten terapeutilla on dataa, josta hän voi tehdä tulkintoja, sekä tulosten perusteella mahdollisesti suositella ravintolisiä tai muita korjaavia toimenpiteitä.

Asyra ei ole perinteinen työkalu esimerkiksi sairauden diagnosointiin, vaan pikemminkin sillä saa kokonaisvaltaisen kuvan ihmisen (potilaan) tilanteesta ja näin ollen häntä voidaan hoitaa myös kokonaisvaltaisemmin.

Asyran tulokset

Ruoka-aineet jaettiin tuloksissani kahteen ryhmään: kehoa heikentäviin (usein vasta-ainetuotantoa) ja ärsyttäviin (huonosti sulaviin). Sain ohjeeksi poistaa ruokavaliostani viikoksi seuraavat ruoka-aineet: kumina, oliivi, pintopavut, mausteneilikka, aprikoosi, retiisi, lampaanliha, saksanpähkinä ja glukoosifruktoosisiirappi. Nämä sain palauttaa viikon kuluttua. Tämän tarkoitus oli rauhoittaa suolistoa poistamalla sitä ärsyttäviä ruokia.

Neljäksi viikoksi jouduin poistamaan aspartaamin, taimenen, parapähkinän, riisisiirapin, ruijanpallaksen, kesäkurpitsan, kananmunan valkuaisen, maapähkinän, cheddarjuuston, kidneypavut, luumun, omenan, miekkakalan, keräkaalin, makadamiapähkinän, speltvehnän, päärynän, lohen, natriumsulfaatin E514 ja stevian. Neljän viikon jälkeen jokainen ruoka-aine tuli testata yksitellen, jotta voisi olla varma niiden sopivuudesta.

Samaan aikaan, kun aloitin kyseisen eliminaatiodieetin, hoidin ihoni kuntoon vahvoilla rasvoilla. Kahden viikon jälkeen olin hetken käytännössä oireeton, mutta sitten oireet palasivat pikkuhiljaa. Olin 8 viikkoa syömättä molempien listojen ruoka-aineita. Ainoastaan kahtena päivänä, kun en tehnyt jokaista ateriaani itse vaan otin kahvilasta gluteenittoman leivän, saatoin altistua kananmunan valkuaiselle.

Johtopäätökset

Vaikka edelleen uskon, että atopiani perimmäisen syyn voi ainakin osin jäljittää suolistooni, joudun vielä jatkamaan salapoliisin työtä. Asyrasta ei ollut ihottumani syyn löytämiselle suoranaista hyötyä. Kuten aikaisemmin kerroin, elin ensimmäisen ihottumajakson jälkeen viitisen vuotta oireettomasti ja tuona aikana en rajoittanut ruokavaliotani millään tavalla, eikä ruoan laatu ollut opiskelijabudjetilla elellessä millään tavalla edes kohtalaista (nykyiseen verrattuna).

Nyt kun keskustelin tilanteestani Ravintoevitan asiantuntijan Eeva-Maria Varpion kanssa, heitti hän keskusteluun ohimennen yhden asiakastapauksen, jossa vastaavanlaisen ihottumaongelman aiheuttajaksi todettiin parasiitti suolistossa. Se tarina osui ja upposi. Olen pitkään vitsaillut, että minulla on varmaan joku lapamato tai vastaava, koska olen ollut koko aikuisikäni hoikka vartaloltani. Olen pystynyt käytännössä syömään niin paljon kuin haluan, sitä mitä haluan, ilman lihomisen pelkoa. Toisaalta en ole myöskään kartuttanut lihasmassaa kehooni juurikaan viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikka olen treenaillut salilla käytännössä koko tuon ajan keskimäärin kolme, ajoittain jopa neljä-viisi kertaa viikossa ja syönyt niin, että olisi voinut olettaa hieman massaa tarttuvan.

Täytynee varmaankin lähteä etsimään syypäätä hieman isommalla suurennuslasilla ja laajemmilla hakukriteereillä. Tulen kirjoittamaan jatko-osan, kun olen selvittelyt asiaa eteenpäin.

// Ramon

 

Lähteet:

http://www.asyra.co.uk/understanding-asyra-testing/

http://www.ravintoevita.fi/asyra.html

Allergialasten vanhemmat – tsekatkaa tämä tapahtuma!

Kaksi järjestöä ovat minulle erityisen tärkeitä: Refluksilapset ry ja Allergialapset ry. Osaattekin varmasti jo arvata, miksi… Kun seitsemän vuotta sitten minusta tuli refluksikko-allergikkolapsen äiti, internetin ihmeellinen maailma ohjasi minut aika nopeasti facebookin ryhmiin, joissa sai kysellä ihan mitä tahansa, purnuttaa vaikeasta arjesta ja haalia rutkasti lisäinformaatiota. ISO peukku refluksilasten ja allergialasten facebook-ryhmille siis! Listaan postauksen loppuun suorat linkit sekä nettisivuille että facebook-sivuille ja -ryhmiin.

Nyt, kun vaikeimmat vuodet ovat takanapäin, olen autellut vapaaehtoisena molemmissa järjestöissä. Aikaa ei liikene hallitushommiin, mutta sen näille järjestöille koen olevani velkaa, että muutamia kertoja vuodessa edustan heitä eri tapahtumissa ja toimin allergiatukiäitinä ja olen valmis kirjoitusten avulla jakamaan tietoani ja kokemuksiani. Nyt olisi aika ihana tapahtuma tulossa lauantaina, ja siitä tulinkin teille kertomaan. Tapahtuma näyttää seuraavalta:

Vaikuttaa siis aika kivalta, eikö? Tiina Tuomela on aina ihan mahtava puhuja, hän on ollut monta vuotta meidän luottoallergologimme, – ihana, osaava ja sympaattinen lääkäri! Annukka Moilasen ammattitaidosta olen puskaradion kautta kuullut pelkkää hyvää ja tutustuttuani Annukkaan voin uskoa noihin sanoihin täysin 🙂 Ja hei, aika kätevää, että tuolla tapahtumassa voi tutustua myös Biomedin tuotteisiin, heidän tuotteensa kun ovat niin puhtaita, niin ne sopivat monelle vaikeasti allergisellekin!

Minä todennäköisesti olen koko päivän tuolla vauvan kanssa ja osallistun Tiina Rytkösen vauvahierontakurssillekin.  🙂 Tulkaa tekin mukaan tähän kivaan päivään, tapahtuma on siis ilmainen! Ja jos tulette, niin tulkaa moikkamaan meitä 🙂

Linkkejä:

Allergialapset ry

Refluksilapset ry

Allergialapset ry facebook-sivut

Refluksilapset ry facebook-sivut

Refluksilapset ry facebook-ryhmä

Refluksilapset ry (isommat lapset) facebook-ryhmä

Allergialapset vertaistukiryhmä facebookissa

Toivottavasti näistä linkeistä on hyötyä teille!

// Emmi

 

Pieni katsaus sairaustilanteeseen

Olisiko nyt pitkästä aikaa hyvä hetki kirjoitella vähän, missä mennään meidän poikien sairausarjen kanssa? Monet lukijat varmasti ovat vuosien takaa meidän kammottavien refluksi-allergia-astma-arjen ajalta, joten valotan hieman nyt nykytilannetta.
Ja se nykytilannehan on yleisesti ottaen tosi hyvä! Sanon tosi hyvä sen takia, koska refluksi/allergia/astmalääkkeitä meillä ei ole tarvittu syödä pitkään aikaan säännöllisesti. Ruokarajoituksia molemmilla pojilla silti vielä on.

Pikkusankarilla refluksi vaivaa edelleen, mutta sairaudessa ei ole viime aikoina ollut monia viikkoja kestäviä huonoja kausia – ja tämä on ollut koko meidän perheen arjen pelastus! Refluksi nousee esille kerran, pari viikossa näin karkeasti arvioiden. Joskus oireita on muutamia päiviä putkeen, stressaavina kausina jopa viikko, pari putkeen. Joskus taas voi olla parikin viikkoa oireettomana. Erona edellisien vuosien oirepäiviin on se välitön tunne, että me selviämme oirepäivistä! Enää ei ole sitä kammottavaa järjettömyyttä, epätoivoa ja kauhistusta ilmassa, kun oireita huomataan. Elämämme on siis oikeasti ollut ihan hirveää refluksin takia, ja siksi nämä nykytilanteet eivät paljoa meitä hetkauta, vaikka ulkopuolisen silmiin nykyinen oirearkikin (silloin, kun sitä on) saattaa näyttäytyä todella, todella kaoottisena.
Refluksin takia rajoitamme (emme fanaattisesti, mutta jonkin verran tarkasti kuitenkin) yleisesti närästystä aiheuttavia ruoka-aineita: suklaata, sitrushedelmiä, ruisleipää, sipuleita, tuoretta omenaa, väkeviä mausteita… Aina emme ole varmoja, ovatko ruokarajoitukset turhia vai ei, sillä välillä näiden maistelujen jälkeen yhtään oiretta ei ilmenekään. Ja joskus taas epäilemme, että vältettävien listalle kuuluisi ruoka-aineita, joita ei yleisesti lueta refluksia aiheuttaviksi. Silti, katsomme rauhassa tilannetta eteenpäin, ja mietimme, vapautammeko kaikki ruuat. Voi myös olla, että stressaava tilanne plus närästävät ruuat ovat yhdessä se huonoin vaihtoehto, mikä saa refluksin nousemaan, että ehkä itsessään nämä ruuat eivät ole enää se keskeisin asia refluksin hoidossa.

Koska puhumme vahvasti lääkkeettömän elämän puolesta, olemme pikkuhiljaa jättäneet myös Gavisconit ja Renniet kokonaan pois satunnaisista lääkkeenannoista (Losecit ja Nexiumit jo silloin pari vuotta sitten), ja turvautuneet luonnollisempiin keinoihin. Pikkusankarille olemme antaneet ennaltaehkäisevästi isompien aterioiden yhteydessä betaiinia. Jos betaiini on jäänyt antamatta ja olemme huomanneet närästystä syömisen jälkeen, olemme taltuttaneet sen lusikallisella omenasiideriviinietikkaa lasilliseen veteen sekoitettuna. Muita meidän perheen hyviksi, luonnollisiksi refluksin hoitajiksi olemme todenneet Silicean, Aloe Veran, vahvat maitohappokuurit sekä osteopatian. Oikeastaan näiden avulla olemme päässeet eroon lääkkeistä, ja tilanne on suhteellisen vakaa.

Säännölliset astmalääkkeet on saatu jätettyä myös parisen vuotta sitten pois. Siitepölyallergia on kuitenkin sellainen, johon joudumme keväästä syksyyn antamaan allergialääkettä. Tällöin rajoitamme myös ruokavaliota asianmukaisin ristiinreagoivin ruuin. Toki, Pikkusankarin haasteet eivät ole vain tässä, ja kuten olen aiemminkin kertonut, aistiyliherkkyyttä on tietyissä määrin hänellä, mikä taas osaltaan vaikuttaa myös siihen, miten hän kokee refluksin ja kaikki muutkin arjen tilanteet. Olemme silti oppineet hurjasti Pikkusankarin kanssa arjen kiemuroista, joten osaamme (toivottavasti ainakin) tukea hänen sairaus-ominaisuuskokonaisuuttaan sillä tavalla, että oireet eivät rajoittaisi juuri ollenkaan hänen arkeaan, ja että hän kokisi arkensa mukavaksi.

No, Minimullistaja sitten. Hänen osaltaan luultiin, että kaikki refluksit ja allergiat ovat jo ohi menneitä, kunnes tuli hänen elämänsä ensimmäinen (ja tähän asti ainoa) antibioottikuuri vajaa vuosi sitten. Sen jälkeen alkoikin sitten kaameat kuukaudet: vessassa juostiin monta kuukautta noin viiden minuutin välein. Mietimme itse ja allergologin kanssa kaikkia vaihtoehtoja ja kokeilimme kaikkia mahdollisia rajoituksia. Sitten vihdoin: täysin gluteeniton ja maidoton ruokavalio yhdessä rauhoitti suolen. Koska allergioiden katoamisesta oli kulunut vain niin vähän aikaa (muutama kuukausi, jos sitäkään), todennäköisesti antibioottikuuri oli palauttanut allergiat takaisin, ja edelleen mennään tällä ruokavaliolla. Poikkeamat huomataan välittömästi tiivistyvinä vessareissuina! Refluksioireita Minimullistajalla ei ole enää lainkaan, mutta vajaa vuosi sitten allergologi väläytteli infektioastman mahdollisuutta, sillä kaikki pöpöt menivät Minimullistajalla aina suoraan keuhkoihin, ja jokaisena kipeysaikana oli käytössä ne tujummat astmalääkkeet. Nyt olemme kuitenkin olleet koko perhe vuoden täysin terveinä, joten tätäkään vaihtoehtoa ei ole nyt tarvittu miettiä. Minimullistajan suolisto-ongelmia tukemaan annamme hänellekin Siliceaa, Aloe Veraa sekä maitohappobakteereita.
Toivottavasti tämä nykykertomus valotti sairausarkeamme ja ehkä loi toivoa niille, jotka juuri nyt painivat siinä järkyttävässä kaikki voimat vievässä refluksi-allergia-maailmassa, johon toivo ei uskalla astuakaan. Vaikka kahden lapsen kanssa kokisi ensimmäiset vuodet kymmeniä tuhansia itkutunteja, tuhansia käsivarret hapoille saavia heijauspäiviä, lukemattomia oksennusten siivoamisia sekä enemmän nukkumattomia öitä kuin nukuttuja öitä, niin siitä voi selvitä! Meillä, kolme- ja kuusivuotiaiden allergikon ja refluksikon kanssa elämä on jo oikeasti helppoa, kun vertailukohtana ovat nuo menneet vuodet.  

Imetysdieettaajille (ja tietty muillekin) spesiaalia

Moni lukijani varmasti tietää, että meillä on imetysdieetattu (1v6kk ja 2v2kk). Pikkusankarin kanssa melko rankastikin. Olen lukemattomien ihmisten kanssa siis puhunut maitotuotteiden, gluteenituotteiden ja muidenkin tuotteiden korvaajista ruokavaliossa. Monesti olen saanut pyyntöjä esitellä vähän tarkemminkin, että mitä ne korvaajat sitten voivat olla. 
Maitotuotteiden pääasiallisena korvaajana minulla on ollut kookos (kookosöljy, kookosmaito, kookoskerma). Gluteeniviljojen tilalla meillä on käytetty muun muassa paljon seuraavia: lupiinijauho, teffjauho, amaranttihiutaleet ja amaranttijyvät, hirssijauho ja kuorittu hirssi, kvinoajauho ja kvinoahiutaleet, kookosjauho, kookoslastut ja kookoshiutaleet, kurpitsansiemenjauho ja mantelijauho sekä durrajauho.
Pikkusankarin imetydieetillä näitä korvaavia tuotteita ei saatu ensimmäisen vuoden aikana dieettiin mukaan, sillä hän oli niin allerginen niillekin, vaan elelin kuudella ruoka-aineella (bataatti, kesäkurpitsa, kana, riisi, mustikka, päärynä) vuoden. Mutta viimeisen puolen vuoden imetysdieetin aikana sain jo käyttää näitä korvaavia tuotteita osittain. Minimullistajan kanssa korvaavat tuotteet olivat jo onneksi heti alusta asti mukana ja paljon laajemmin. Toki esimerkiksi pähkinätuotteet olivat molemmilla tosi allergisoivia melkein koko imetysdieettien ajan, ja ne astuivatkin kuvioon ihan imetysdieetin loppuvaiheella.
Koska molemmilla pojillamme oli/on ongelmia suoliston kanssa (eli niin sanotusti itsenäiset suolisto/ruoka-aineallergiat “refluksiallergioiden” lisäksi), välittelin imetysdieetin aikana myös sokeria, sillä se tunnetusti lisää tulehdusreaktioita ja hiivaa suolistossa, mikä ei ole allergisille lainkaan hyvä juttu. Koska sokeri oli minimissä, ja olen oikeasti tosi makean perään, niin käytin sokerin tilalla steviaa
Myös lucuma, kaakao ja carobjauhe tuovat uusia makuelämyksiä imetysdieettileivontaan (tosin kaakao ei sopinut lainkaan Pikkusankarin imetysdieetillä, ja vain pieninä määrinä Minimullistajallekin imetysdieetin loppuaikana, mutta sitä korvasi hienosti tosiaan carob!). Ja kuten taisin taannoisessa postauksessa mainitakin, niin kuivatut marjat (kuten gojimarja, mulperinmarja sekä inkamarja) ovat hyviä makeanhimon tyydyttäjiä suomalaisten marjojen lisäksi!
Monet imetysdieettaajat kokeilevat maitotuotteiden poisjätön jälkeen soijatuotteita, mikä on mielestäni yksi suurimmista virheistä, – ja tämän tein itsekin Pikkusankarin kanssa! Soijan proteiinirakenne kun on niin lähellä maidon proteiinirakennetta, niin se harvoin käy maitoallergisille. Riisituotteet käyvät usein maitoallergisille, mutta minä käytin niitä niiiiin paljon Pikkusankarin ensimmäisen imetysdieettivuoden aikana, joten niihin en ole sen koommin halunnut koskea. Kauratuotteita kokeilimme myös säännöllisesti, mutta kaura ei oikein sopinut kummallekaan. Kookos sopi, ja siitä tuli myös minun lempparini! Ja mielikuvitusta käyttäen siitä saa loihdittua vaikka mitä, mitä kaupasta ei löydy suoraan, kuten kookosjukurttia!
Yhteistyössä Foodinin kanssa

Takauma vauvavuoteen

Synnäriltä se alkoi.
Nukkumattomuus ja tuskallinen itku. Huonetovereideni vauvat olivat
postikorttivauvoja – he lähinnä seilasivat untenmailla tai vain
vähän parkaisivat välillä tankkauksen merkiksi. Minun vauvani, se
oli heti alusta asti kuin ehkäisyneuvolan kauhukertomuksesta:
itkuinen, tyytymätön ja koko ajan heräilevä. Jo tuolla
vauvanhakulaitoksessa ollessani uumoilin, että tästä lähtien
meidän perheessä kannettava ei tarkoita tietokonetta, vaan
vauvaa. Kun pääsin rakkaan parkuvan nyyttini kanssa kotiin, olin
väsyneempi kuin koskaan ennen koko elämässäni. Mutta vähänpä
tiesin, mikä minua odottaisi. Minua odotti kidutuksien kidutus.
Sellainen vuosi, jolloin nukuin ehkä sadasosan siitä, mitä kehoni
olisi tarvinnut.
Päivät kuluivat harmaan raskaan
väsymyspeiton alla toimiessa. Vuorokaudet täyttyivät sylissä ja
kantorepussa nukuttamisesta, kantamisesta ja hyssyttelystä eri
asennoissa, itkun kuuntelemisesta ja itse itkemisestä, pitkistä
epätoivoisista nukuttamislenkeistä ja jatkuvana viihdekeskuksena
toimimisesta. Vauva ei viihtynyt missään eikä nukkunut juuri
missään. Vauva halusi olla koko ajan rinnalla, mutta sai silti
järkyttäviä rintaraivareita.
Iloinen tapahtuma. Täynnä itkua.
Luulin olevani normaalia heikompi, herkempi ja avuttomampi vanhempi. Oletin, että ne ohjeet, joita kuulin
neuvolassa ja lähipiiriltä, olivat totta. Luulin, että vauva itki
nälkäänsä. Jo sairaalassa ensimmäisenä yönä hoitajat
työnsivät pullon käteeni, kun kuulivat vauvan itkun vain jatkuvan
ja jatkuvan. Kotona tungimme lehmänmaitoa vauvaamme ennen
imetystä, imetyksen jälkeen ja imetysten välissä – koska vauvahan
itki nälkäänsä. (Niin, vaikka hän kasvoi normaalisti, ja voi
jopa tukevasti…) Koska itku ei hellittänyt, vaan päinvastoin
tuskaisuus vain lisääntyi, suositteli terkkarimme kiinteiden
aloittamista kolmikuisena – tietenkin perunalla. Sitä me sitten
itsekin kauhusta vollottaen työnsimme väkisin vauvamme suuhun,
koska vapaaehtoisesti vauvamme ei todellakaan, ei siis todellakaan,
halunnut sitä syödä.
Mikään ei auttanut. Eivät
korvikkeet eivätkä soseet. Hänellä ei ollut tarvetta lisämaidolle eikä -ruualle. Pikkuhiljaa aloin tajuamaan, että tämä
ei ole normaalia. Tämä ei ole vain sitä, että vauva on
temperamentiltaan tällainen ”vähän haastavampi” tai että
hänellä olisi vain jotain ”koliikkia”. Aloin luottamaan
äidinvaistooni. Siitä huolimatta, että sain kuulla kerta toisensa
perään, että ”vauvat nyt vain itkevät”, ”et ole vain
tottunut vauvanhoitoon” ja sen sellaista, aloin ottamaan asioista
selvää. Sain käsiini kehutun allergologin yhteystiedot ja sain
hätäajan hänen vastaanotolleen.
Viihdyttiinkö meillä autossa? Arvaatte varmaan.
Siellä vastaanotolla itkin. Voi
että minä itkin. Joku ymmärsi, joku auttoi, jollain oli apua
tilanteeseemme. Allergologi määräsi minut kuuden ruoka-aineen
imetysdieetille (bataatti, kana, riisi, kesäkurpitsa, mustikka,
päärynä), jolla sitten noin vuoden elelin. Tämän lisäksi vauvalle
aloitettiin refluksilääkitys. Tämä tapahtui vauvan ollessa
seitsemän kuukautta.

Mitä eroa oli seitsemällä
ensimmäisellä kuukaudella ja sen jälkeisillä kuukausilla?
Ensimmäiset seitsemän kuukautta yöheräämisiä oli joka yö 20-40
kappaletta, useimmiten 40. Päiväunet olivat aina tai lähes aina
kahden viiva kymmenen minuutin pätkissä. Pukluja tuli noin 70
kappaletta vuorokaudessa. Imetysdieetin ja lääkityksen aloittamisen
jälkeen yöheräämiset vähenivät 0-10 kertaan ja päiväuniakin
vauva alkoi nukkumaan puolen tunnin, joskus jopa tunnin pätkissä.
Puklaaminen loppui lähes täysin! Ihon lehahtelu loppui melkein
tyystin. Entinen, jatkuvasti nähisevä, happaman näköinen, minua
nipistelevä ja tuskaisesti kiemurteleva vauva olikin nyt usein
hymyilevä, touhukas, oppivainen ja iloinen pienoinen! Hän alkoi viihtymään muissakin asennoissa kuin pystyssä sylissä.
Tätähän se oli. Reilu vuosi.
Minä en siis ollut hullu äiti.
Minä en siis liioitellut arkemme rankkuutta. Minä en siis hakenut
huomiota väsymykselläni ja kertomuksillani vähän
erikoisemmasta vauvavuodesta
. Minulla vain oli todella allerginen
ja pahasti refluksitautinen vauva. Vauva, joka joutui kärsimään
suurimman osan vauvavuodestaan äärimmäisten kipujen kanssa. Vauva,
jonka kurkku oli tulehtunut paloautonpunaiseksi närästyshapoista.
Vauva, jonka suolisto oli niin hajalla, että koko vastustuskyky oli
rakennettava uudestaan. Vauva, joka ei saanut hyviä kasvun ja
kehityksen edellytyksiä aivojen työskennellessä liiallisten
kipukokemusten käsittelyssä.