Minimullistajan kevät

Minimullistajan kevät vaikuttaa ehkä
vähän lupaavammalta kuin Pikkusankarin kevät! Ihan ensimmäiseksi
jaan mielettömän mahtavan uutisen antitrypsiinikokeen tuloksista,
joita the Gurukin positiivisesti ihmetteli. Antitrypsiinitestihän
mittaa siis ulosteesta plasmavuodon määrän. Mitä isompi arvo on,
sitä suurempi todennäköisyys on, että suolisto voi huonosti.
Hälyttävän arvon raja on 400. Vuosi sitten tammikuussa mitattutulos oli 650.
Siitä sitten alettiin imetysdieettiä kiristelemään, ja sen
jälkeen ollaankin päästy parempiin lukemiin: toukokuussa 450
ja elokuussa 87.
Nyt, kun saimme Minimullistajan arvon silmiemme eteen, olimme hetken
vähän epäuskoisia… arvo oli meinaan 27! Näyttää siis siltä,
että tämänhetkinen sekä Minimullistajan oma dieetti että minun
imetysdieettini ovat oikein toimivia! Ja koska tuon edellisen,
elokuisen, mittauksen jälkeen meidän dieettejä ei ole karsittu,
voisi vetää johtopäätöksen, että Minimullistajan
suolistoallergiat alkavat pikkuhiljaa häviämään! Nyt täytyy
painottaa sanaa pikkuhiljaa, sillä lehmänmaitoa, kananmunaa,
pähkinöitä, gluteeniviljoja yms. emme todellakaan ole vielä
uskaltaneet kokeilla hänelle. Mutta vähitellen lähestymme mekin
siis munakennoja ja maitotölkkejä…
No, tuosta arvosta huolimatta helppoa
ei viime kuukaudet ole olleet hänelläkään. Minimullistaja sai sen
verran monta flunssaa, influenssaa ja oksennustautia putkeen, että
ne räjäyttivät hänen refluksinsa karseaksi kivuksi. Yöt olivat
muutaman minuutin välein heräilyä, päikkäreitä ei voinut
päikkäreiksi kutsua, ruokahalu oli mitätön, tuskaitku oli
tavallista arkea… Oli siis ihan pakko kokeilla Losec-kuuri, vaikka
viimeiseen asti, puolitoista vuotta, me sitä panttasimme. Onneksi
kokeiltiin, ja onneksi se jäi vain kuuriksi! Selkeästi tuo
happosalpaaja rauhoitti refluksin, ja sen lopetuskin onnistui
kertarysäyksellä!
Elämä ei kuitenkaan ole oireetonta.
Minimullistaja tosiaan pitää huolen siitä, että altistustatällä-hetkellä-ei-niin-hyville-jutuillekin tulee joka viikko.
Zyrtec myös blokkaa varmasti kaikki pahimmat oireet, ja sitä
jouduimme antamaan monta viikkoa putkeen jokapäiväisesti, jotta
oireilu ei olisi laajentunut entistäkin suuremmaksi. Nyt annamme
Zyrteciä tarvittaessa. Myös Losec-kuuri toistetaan tarvittaessa (toivottavasti ei!). 
 
Ja se, mikä on nyt suurin mielessä
oleva juttu, on imetys. Pikkusankaria imetin puolitoistavuotiaaksi,
jolloin hänelle alkoivat hapanmaitotuotteet sopimaan pienissä
määrin ja ravitsemuksellisesti oli ookoo lopettaa imetys, vaikka
hänen ruokavalionsa olikin silloin tosi kapoinen muuten. The Guru on
sitä mieltä, että juuri nyt Minimullistajalle emme lähde
kokeilemaan lehmämaitotuotteita, jotta tilanne ei aivan räjähdä
kaoottiseksi, mutta pidämme huolta kalsiumin saannista, jos ja kun
minun maitobaarin käyttö vähenee… Pikkusankarin riuhaisin
yhdellä kertaa irti tissistä, ja se oli todellista tuskaa
molemmille osapuolille! Hän ei sopeutunut asiaan kovinkaan nopeasti (toisin kun
olin kuullut, että imetettävät yleensä sopeutuvat…), joten
siitä teosta jäi pienoinen kammo minulle. Nyt näyttääkin paljon
paremmalta Minimullistajan kanssa! Hän on alkanut itse vähentämään
reilusti maidon pyytämistä, joten toivoa on paljon lempeämmästä
irrottautumisesta. Ennen kokonaan maitohanojen kiinnivetämistä
olisi kuitenkin hyvä saada ainakin lisää rasvaa ja lisää
kalsiumia sisältäviä ruokia Minimullistajan jokapäiväiseen
ruokailuun. Suunnittelimme the Gurun kanssa tällaisen varovaisen
liukuman menun laajentamisen ja minun maidon vähentämisen suhteen
kaksivuotissynttäreitä kohti mentäessä…

Ruokalistalla

Ehkä vähän tylsä, mutta muutamaan kertaan kysytty aihe. Nyt päivitettynä! Ja siksi juuri nyt on hyvä hetki julkaista nämä, sillä tästä ei pitäisi kauheasti tiukemmaksi ruokailun enää tällä imetysdieetillä muuttua.

Minulla kokonaan pois: kananmuna, maitoproteiini, soija, vehnä, kaura, ohra, ruis, raparperi, kaalit, sipulit, paprika, fenkoli, porkkana, herneet, rosmariini, chili, oregano, nokkonen, curry, suklaa/kaakao, hiilihappojuomat, kirjolohi

Vähän ikävä jo…

Minulla rajoitettuna: kahvi, kaikki kasvatetut kalat, merilohi

Minimullistajan päivittäin sallitut: bataatti, kurpitsat, kana

Minimullistajan maistelut: luumu, mustikka, päärynä, vadelma, mango, aprikoosi, persikka, ruusunmarja, riista, idut, kurkku, salaatti

Laajennuksia odotellen…

Syitä, seurauksia ja suunnitelmia

The Gurun vastaanotolla teimme yhteenvetoa viimeisen
kuluneen puolen vuoden aikaisista asioista. Niitä olivat muun muassa nämä:

Astma alkaa olla jo selvä diagnoosi: Seretide antaa vastetta;
Sen vähentäminen ja poisjättö lisäävät huomattavasti oireita. Sillä siis
jatkamme, ja Ventolinea annamme tarvittaessa lisänä.
Pikkusankari uudelleenallergisoitui päärynälle vahvasti,
taas kerran. Yhteys syyhyn löytyikin melko helposti. The Guru muistutti koivun,
pujon ja heinän kanssa ristiinreagoivista ruoka-aineista, joten niiden kanssa
olemme jatkossa entistä tarkempia.

Tosipahisten lista sisältää edelleen yli kymmenen ruoka-ainetta. Viimeisimmiksi, todella epäsopiviksi ruoka-aineiksi on (edelleen) huomattu oikean kokeilun kautta muun muassa kukkakaali ja vahinkojen kautta muun muassa vehnä.

Uusia sopivia makuja Pikkusankari on saanut muun muassa naudan,
retiisin, viinirypäleet, ceylonkanelin sekä paprikajauheen. Joitakin miniminimäärän,
mutta kuitenkin; onhan yksi retiisi viikossa parempi kuin ei ollenkaan
retiisiä.
Kunhan tilanne on mahdollisimman tasapainoinen, alamme
pikkuhiljaa taas kerran kokeilemaan Losecin vähentämistä ilman samanaikaisia
uusia ruokakokeiluja tai muita itse vaikutettavissa olevia muuttujia. Jos
Losecin vähentäminen ei onnistu itsestään, kokeilemme jotakin vaihtoehtohoitoa,
jonka avulla sitten toivomme viimeistään pääsevämme vuosien happosalpaajakäytöstä
eroon.
Uusia jänniä makuja saamme tarjoilla Pikkusankarille
seuraavanlaisesti: tomaatti, sipuli, kananmuna, punajuuri ja kaura. Kahta
ensimmäistä ei ole koskaan testattu, ja kolmen viimeisimmän edellisistä
epäonnisista kokeiluista on noin vuosi.

Taas kerran meille on syntynyt mieliimme suuri toivo
mahdollisuudesta, että Pikkusankarin lopullinen paraneminen refluksitaudista ja
allergioista on aivan lähellä. Toivotaan, että tällä kertaa emme joudu
pettymään.

Edistysaskeleita keittiössä

Meidän pian 3-vuotias pikkuvauvamme on alkanut syömään bataattisoseen lisäksi kiinteämpiä ruokia. Hän on maistellut eri koostumuksia ja eri makuja. Tai no, onhan hän niitä vastentahtoisesti maistellut jo pidemmän ajan, mutta suurin osa maku- ja rakennekokeiluista on päätynyt yhden suupyörityksen jälkeen lattialle suuren mielenosoituksellisen tuhahduksen kera. Nyt on kuitenkin se hetki, kun on ylitetty 1500-jotain maistelua, ja mahaan oikeasti uppoaa niin pikkusen munakoisoa kuin hippusen kesäkurpitsaakin ennennäkemättömissä muodoissa. Äidin vanttera allergiakokkiuurastus ja isin tiukka asenne on vihdoin ja viimein tuottanut tulosta. Meidän poika syö semmoista ruokaa, jota muutkin perheenjäsenet haluavat syödä.
Nykyiset ruuat näyttävät tältä:
Bataattilanttusiivuja/lohkoja mausteena oliiviöljy, suola, tilli/basilika. Uunissa 225-250 asteessa 20-40 minuuttia paksuudesta riippuen.

Bataatti- ja lantturanskikset mausteena oliiviöljy, suola ja valkopippuri. Uunissa 225-250 asteessa 15-30 minuuttia. Paiston välillä kannattaa käännellä.

Bataattirieskat sisältäen bataattisosetta (4-6dl), laktoositonta turkkilaista jukurttia (1dl), tattarijauhoja (1dl), kinoahiutaleita (1dl), laktoositonta maitoa (2rkl), sulatettua laktoositonta voita (2rkl), juustoraastetta (1-2dl), psylliumia (2rkl), suolaa, basilikaa. Ainesosamäärät omien mielihalujen mukaan, suluissa yksi vaihtoehto. Kaikki sekaisin, pinnalle vähän vielä juustoraastetta ja uunissa 225-250 asteessa paksuudesta riippuen 10-20 minuuttia.

Bataatti-kesäkurpitsarieskat sisältäen samat ainesosat kuin bataattirieskat, mutta piilottaen yhden Pikkusankarin inhokeista, kesäkurpitsan (raastettuna), hyvin taikinaan.

Täytetyt munakoisot, jotka itketyksen jälkeen täytetty laktoosittomalla raejuustolla, munakoison ulosraaputetulla murskatulla sisuksella, tillillä, juustoraasteella ja lorauksella laktoositonta kermaa. Uunissa 225 asteessa niin kauan kun pinta on oman maun mukaan tarpeeksi ruskettunut.

Muffinit sisältäen tattarihiutaleita (2dl), kinoajauhoa (2dl), laktoositonta kermaa (½dl), laktoositonta maitoa (1dl) sulatettua laktoositonta voita (150g), psylliumia (1rkl), steviaa. Ainesosamäärät sen mukaan, minkä koostumuksen haluaa, yksi esimerkki suluissa. Kaikki sekaisin ja uunissa 200-225 asteessa 15-20 minuuttia.

Samat muffinit, mutta makeutettuna marjoilla.

Tällä hetkellä Pikkusankarin ehdoton suosikki: banaanipiiras sisältäen murskattuja banaaneja (3-4kpl), tattarijauhoja (1dl), kinoahiutaleita (1dl), laktoositonta rahkaa (1dl), laktoositonta kermaa (1dl), laktoositonta maitoa (½dl) laktoositonta sulatettua voita (50g), psylliumia (1-2rkl), pinnalle marjoja (mustaherukka toimii hyvin). Ainesosamäärät tässäkin oman mielen mukaan, suluissa yksi esimerkki. Kaikki sekaisin ja uunissa 200-225 asteessa 20-40 minuuttia riippuen koostumuksesta.

Meillä minun alaani kuuluvat allergialeipomiset pikkuisen keittiöapulaisen innokkaalla avustuksella. Käytetyissä ruoka-aineissa olen tietysti ehdottoman tarkka Pikkusankarin rajoitteiden takia. Muuten leipomis – ja ruuanlaittofilosofiani on fiiliksen mukaan tekeminen – ei melkein koskaan reseptistä suoraan lunttaaminen. Ja jos jokin mielenkiintoinen resepti sattuu nenän eteen, sitä tulee aina varioitua suuntaan tai toiseen. Lisäisen ruoka-aineita teon tiimellyksessä aina tuntuman mukaan lisää ja pidän uunissa juuri niin kauan kunnes tekele minua miellyttää siinä lämpötilassa, mikä sattuu olemaan edellisen leivonnaisen jäljiltä… Yleensä leipomusten ja ruuanlaiton ainesosat määräytyvät sen mukaan, mitä kaapista löytyy – laitanko kermaa, maitoa, rahkaa, jukurttia, vettä vai mehua. Pikkusotkija kaatelee myös iloisesti joukkoon enemmän tai vähemmän jauhoja. Joka kerta tulee vähän erilaista herkkua, ja sehän on kiva juttu!
Tähän laittamani leivonnaiset ovat oikeasti juuri siksi niin kivoja yhdessäleipomisonnistajia, että melkein mikä tahansa määrä ko. aineita toimii – kunhan vain massa pysyy jotenkin kasassa. Inhoan mittaamista, joten mitat ovat jälkikäteen arvuuteltuja. Toki ylöskirjaamisessa voisi hieman petrata, jotta olisi helpompi jakaa ystäville ja perheelle kysyttyjä reseptejä. Ehkä ensi kerralla kirjaan. Tai sitä seuraavalla.