Pieni katsaus sairaustilanteeseen

Olisiko nyt pitkästä aikaa hyvä hetki kirjoitella vähän, missä mennään meidän poikien sairausarjen kanssa? Monet lukijat varmasti ovat vuosien takaa meidän kammottavien refluksi-allergia-astma-arjen ajalta, joten valotan hieman nyt nykytilannetta.
Ja se nykytilannehan on yleisesti ottaen tosi hyvä! Sanon tosi hyvä sen takia, koska refluksi/allergia/astmalääkkeitä meillä ei ole tarvittu syödä pitkään aikaan säännöllisesti. Ruokarajoituksia molemmilla pojilla silti vielä on.

Pikkusankarilla refluksi vaivaa edelleen, mutta sairaudessa ei ole viime aikoina ollut monia viikkoja kestäviä huonoja kausia – ja tämä on ollut koko meidän perheen arjen pelastus! Refluksi nousee esille kerran, pari viikossa näin karkeasti arvioiden. Joskus oireita on muutamia päiviä putkeen, stressaavina kausina jopa viikko, pari putkeen. Joskus taas voi olla parikin viikkoa oireettomana. Erona edellisien vuosien oirepäiviin on se välitön tunne, että me selviämme oirepäivistä! Enää ei ole sitä kammottavaa järjettömyyttä, epätoivoa ja kauhistusta ilmassa, kun oireita huomataan. Elämämme on siis oikeasti ollut ihan hirveää refluksin takia, ja siksi nämä nykytilanteet eivät paljoa meitä hetkauta, vaikka ulkopuolisen silmiin nykyinen oirearkikin (silloin, kun sitä on) saattaa näyttäytyä todella, todella kaoottisena.
Refluksin takia rajoitamme (emme fanaattisesti, mutta jonkin verran tarkasti kuitenkin) yleisesti närästystä aiheuttavia ruoka-aineita: suklaata, sitrushedelmiä, ruisleipää, sipuleita, tuoretta omenaa, väkeviä mausteita… Aina emme ole varmoja, ovatko ruokarajoitukset turhia vai ei, sillä välillä näiden maistelujen jälkeen yhtään oiretta ei ilmenekään. Ja joskus taas epäilemme, että vältettävien listalle kuuluisi ruoka-aineita, joita ei yleisesti lueta refluksia aiheuttaviksi. Silti, katsomme rauhassa tilannetta eteenpäin, ja mietimme, vapautammeko kaikki ruuat. Voi myös olla, että stressaava tilanne plus närästävät ruuat ovat yhdessä se huonoin vaihtoehto, mikä saa refluksin nousemaan, että ehkä itsessään nämä ruuat eivät ole enää se keskeisin asia refluksin hoidossa.

Koska puhumme vahvasti lääkkeettömän elämän puolesta, olemme pikkuhiljaa jättäneet myös Gavisconit ja Renniet kokonaan pois satunnaisista lääkkeenannoista (Losecit ja Nexiumit jo silloin pari vuotta sitten), ja turvautuneet luonnollisempiin keinoihin. Pikkusankarille olemme antaneet ennaltaehkäisevästi isompien aterioiden yhteydessä betaiinia. Jos betaiini on jäänyt antamatta ja olemme huomanneet närästystä syömisen jälkeen, olemme taltuttaneet sen lusikallisella omenasiideriviinietikkaa lasilliseen veteen sekoitettuna. Muita meidän perheen hyviksi, luonnollisiksi refluksin hoitajiksi olemme todenneet Silicean, Aloe Veran, vahvat maitohappokuurit sekä osteopatian. Oikeastaan näiden avulla olemme päässeet eroon lääkkeistä, ja tilanne on suhteellisen vakaa.

Säännölliset astmalääkkeet on saatu jätettyä myös parisen vuotta sitten pois. Siitepölyallergia on kuitenkin sellainen, johon joudumme keväästä syksyyn antamaan allergialääkettä. Tällöin rajoitamme myös ruokavaliota asianmukaisin ristiinreagoivin ruuin. Toki, Pikkusankarin haasteet eivät ole vain tässä, ja kuten olen aiemminkin kertonut, aistiyliherkkyyttä on tietyissä määrin hänellä, mikä taas osaltaan vaikuttaa myös siihen, miten hän kokee refluksin ja kaikki muutkin arjen tilanteet. Olemme silti oppineet hurjasti Pikkusankarin kanssa arjen kiemuroista, joten osaamme (toivottavasti ainakin) tukea hänen sairaus-ominaisuuskokonaisuuttaan sillä tavalla, että oireet eivät rajoittaisi juuri ollenkaan hänen arkeaan, ja että hän kokisi arkensa mukavaksi.

No, Minimullistaja sitten. Hänen osaltaan luultiin, että kaikki refluksit ja allergiat ovat jo ohi menneitä, kunnes tuli hänen elämänsä ensimmäinen (ja tähän asti ainoa) antibioottikuuri vajaa vuosi sitten. Sen jälkeen alkoikin sitten kaameat kuukaudet: vessassa juostiin monta kuukautta noin viiden minuutin välein. Mietimme itse ja allergologin kanssa kaikkia vaihtoehtoja ja kokeilimme kaikkia mahdollisia rajoituksia. Sitten vihdoin: täysin gluteeniton ja maidoton ruokavalio yhdessä rauhoitti suolen. Koska allergioiden katoamisesta oli kulunut vain niin vähän aikaa (muutama kuukausi, jos sitäkään), todennäköisesti antibioottikuuri oli palauttanut allergiat takaisin, ja edelleen mennään tällä ruokavaliolla. Poikkeamat huomataan välittömästi tiivistyvinä vessareissuina! Refluksioireita Minimullistajalla ei ole enää lainkaan, mutta vajaa vuosi sitten allergologi väläytteli infektioastman mahdollisuutta, sillä kaikki pöpöt menivät Minimullistajalla aina suoraan keuhkoihin, ja jokaisena kipeysaikana oli käytössä ne tujummat astmalääkkeet. Nyt olemme kuitenkin olleet koko perhe vuoden täysin terveinä, joten tätäkään vaihtoehtoa ei ole nyt tarvittu miettiä. Minimullistajan suolisto-ongelmia tukemaan annamme hänellekin Siliceaa, Aloe Veraa sekä maitohappobakteereita.
Toivottavasti tämä nykykertomus valotti sairausarkeamme ja ehkä loi toivoa niille, jotka juuri nyt painivat siinä järkyttävässä kaikki voimat vievässä refluksi-allergia-maailmassa, johon toivo ei uskalla astuakaan. Vaikka kahden lapsen kanssa kokisi ensimmäiset vuodet kymmeniä tuhansia itkutunteja, tuhansia käsivarret hapoille saavia heijauspäiviä, lukemattomia oksennusten siivoamisia sekä enemmän nukkumattomia öitä kuin nukuttuja öitä, niin siitä voi selvitä! Meillä, kolme- ja kuusivuotiaiden allergikon ja refluksikon kanssa elämä on jo oikeasti helppoa, kun vertailukohtana ovat nuo menneet vuodet.  

Sata syytä hankkia tämä kirja (plus kirja-arvonta!)

Imetysdieetti? Keliakia? Gluteeniyliherkkyys? Maidoton ruokavalio? Halu tehdä terveellistä ruokaa? Kiinnostus valtavirrasta poikkeavaan ruokavalioon? Kokkausvastuu sukujuhliin, joihin tulee “ne vaikeasti syövät tyypit”? Vertaistuen tarve? Ja kaikki muutkin syyt hankkia kirja “Meidän perheen parhaaksi”. Mikä kirja se siis on?
Kuulin kirjasta ensimmäisen kerran noin vuosi sitten, kun sain pyynnön kirjoittaa kyseiseen kirjaan oman tarinani imetysdieetistäni. Innostuin kirjan ideasta välittömästi! Tämmöistä ei olekaan Suomessa (ja kirjoittajien mukaan todennäköisesti edes maailmalla) ennen julkaistu! Kirja sisältää faktaa (myös lääkärin kirjoittamana) allergioista, vauva- ja taaperoajan ruokavaliosta, imetysdieeteistä sekä ruoka-aineista. Kirjassa on myös vertaistukitarinoita imetysdieettaavista perheistä. Tämän lisäksi, ja siis pääosassa, kirja sisältää paljon todella herkullisia ruokaohjeita (niitä on lähes sata!). Kaikki ruokaohjeet ovat lehmänmaidottomia, kananmunattomia, gluteenittomia (myös kaurattomia), perunattomia, soijattomia sekä naudanlihattomia ja sokerittomia. Poisjätetyt ruuat on valittu niin, että ne sisältävät helpoimmin allergisoivat ruoka-aineet (ja tietenkin sokerin kohdalla ollaan ajateltu terveysnäkökulmaa).

Rehellisesti sanottuna: kirja on ihana! Se on kannustava, visuaalisesti erittäin kaunis, helppolukuinen ja reseptit ovat sellaisia, etteivät ne vaadi viiden tunnin keittiökikkailuja onnistuakseen. Pääasiassa kirja on siis tehty helpottamaan imetysdieettaajien arkea, mutta se ehdottomasti sopii kaikille muillekin. Kukaan, ei kukaan tarvitse oikeasti ruokavalioonsa näitä ohjeista poisjätettyjä ruoka-aineita. Ilman niitäkin saa valmistettua perin hyvää, kaunista, terveellistä ja inspiroivaa ruokaa! Jos keittiöhommista on yhtään tietoa, niin montaa ohjetta pystyy tosi helposti varioimaan ja joukossa on monipuolisesti kaikenlaisia ruokia – myös vegaaniruokia ja raakaruokia! 
Reseptejä en vielä testannut keittössäni suoraan kirjasta lukien, mutta kun tsekkasin jokaikisen reseptin läpi, voin antaa makutakuun, sillä huomasin, että ihanan reseptien kehittäjän Tuulian kanssa olemme melko samoilla linjoilla ruokien suhteen; sen verran (melkein tismalleen, hehe) samanlaista ruokaa on päätynyt myös minun keittiössäni lautaselleni kuin mitä kirjassa esitellään. 🙂 

Nyt minulla on ilo hemmotella teitä ja arpoa teille blogini virallisille lukijoille yksi kirja! Jos siis olet klikannut itsesi blogini lukijaksi (tuosta oikeasta reunasta) ja haluaisit voittaa tämän kirjan itsellesi, niin heitä kommentti tämän postauksen alle! Kirjan arvo on 34e. Arvonta-aikaa on viikko, 24.7 klo 24 asti. Otan voittajaan yhteyttä henkilökohtaisesti, joten jätähän sähköpostiosoite kommenttikenttään myös. 
Onnea arvontaan! 
p.s. Jos arpa ei suosi, niin kirjan voit ostaa Atenan verkkokaupasta. Ja jos et jaksa odotella kirjan saapumista, kannattaa kurkata Tuulian mahtava Wellberries-blogi, se on täynnä kaikkea ihanaa syötävää!

Imetysdieettaajille (ja tietty muillekin) spesiaalia

Moni lukijani varmasti tietää, että meillä on imetysdieetattu (1v6kk ja 2v2kk). Pikkusankarin kanssa melko rankastikin. Olen lukemattomien ihmisten kanssa siis puhunut maitotuotteiden, gluteenituotteiden ja muidenkin tuotteiden korvaajista ruokavaliossa. Monesti olen saanut pyyntöjä esitellä vähän tarkemminkin, että mitä ne korvaajat sitten voivat olla. 
Maitotuotteiden pääasiallisena korvaajana minulla on ollut kookos (kookosöljy, kookosmaito, kookoskerma). Gluteeniviljojen tilalla meillä on käytetty muun muassa paljon seuraavia: lupiinijauho, teffjauho, amaranttihiutaleet ja amaranttijyvät, hirssijauho ja kuorittu hirssi, kvinoajauho ja kvinoahiutaleet, kookosjauho, kookoslastut ja kookoshiutaleet, kurpitsansiemenjauho ja mantelijauho sekä durrajauho.
Pikkusankarin imetydieetillä näitä korvaavia tuotteita ei saatu ensimmäisen vuoden aikana dieettiin mukaan, sillä hän oli niin allerginen niillekin, vaan elelin kuudella ruoka-aineella (bataatti, kesäkurpitsa, kana, riisi, mustikka, päärynä) vuoden. Mutta viimeisen puolen vuoden imetysdieetin aikana sain jo käyttää näitä korvaavia tuotteita osittain. Minimullistajan kanssa korvaavat tuotteet olivat jo onneksi heti alusta asti mukana ja paljon laajemmin. Toki esimerkiksi pähkinätuotteet olivat molemmilla tosi allergisoivia melkein koko imetysdieettien ajan, ja ne astuivatkin kuvioon ihan imetysdieetin loppuvaiheella.
Koska molemmilla pojillamme oli/on ongelmia suoliston kanssa (eli niin sanotusti itsenäiset suolisto/ruoka-aineallergiat “refluksiallergioiden” lisäksi), välittelin imetysdieetin aikana myös sokeria, sillä se tunnetusti lisää tulehdusreaktioita ja hiivaa suolistossa, mikä ei ole allergisille lainkaan hyvä juttu. Koska sokeri oli minimissä, ja olen oikeasti tosi makean perään, niin käytin sokerin tilalla steviaa
Myös lucuma, kaakao ja carobjauhe tuovat uusia makuelämyksiä imetysdieettileivontaan (tosin kaakao ei sopinut lainkaan Pikkusankarin imetysdieetillä, ja vain pieninä määrinä Minimullistajallekin imetysdieetin loppuaikana, mutta sitä korvasi hienosti tosiaan carob!). Ja kuten taisin taannoisessa postauksessa mainitakin, niin kuivatut marjat (kuten gojimarja, mulperinmarja sekä inkamarja) ovat hyviä makeanhimon tyydyttäjiä suomalaisten marjojen lisäksi!
Monet imetysdieettaajat kokeilevat maitotuotteiden poisjätön jälkeen soijatuotteita, mikä on mielestäni yksi suurimmista virheistä, – ja tämän tein itsekin Pikkusankarin kanssa! Soijan proteiinirakenne kun on niin lähellä maidon proteiinirakennetta, niin se harvoin käy maitoallergisille. Riisituotteet käyvät usein maitoallergisille, mutta minä käytin niitä niiiiin paljon Pikkusankarin ensimmäisen imetysdieettivuoden aikana, joten niihin en ole sen koommin halunnut koskea. Kauratuotteita kokeilimme myös säännöllisesti, mutta kaura ei oikein sopinut kummallekaan. Kookos sopi, ja siitä tuli myös minun lempparini! Ja mielikuvitusta käyttäen siitä saa loihdittua vaikka mitä, mitä kaupasta ei löydy suoraan, kuten kookosjukurttia!
Yhteistyössä Foodinin kanssa

Wau. Iso wau.

Tämän postauksen
kirjoittamista olen odottanut viisi vuotta. Ehkä ihan vähän
liioittelen, mutta kuitenkin
, voin melkolailla todeta: Meillä ei
ole ruoka-allergisia lapsia perheessämme
. Tilanne sekä
Pikkusankarilla että Minimullistajalla on ruokien suhteen sen verran
hyvä, että meidän ei tarvitse juurikaan rajoittaa lastemme
syömisiä siis mitä ihmettä?.
Pikkusankarin rajoitukset perustuivat ensimmäiset neljä vuotta
sekä puhtaisiin (lähinnä suolistolla reagoiviin)
ruoka-aineallergioihin sekä refluksin rakenteellisen puolen lisäksi allergisen puolen syihin.
Nelivuotissynttäreiden tietämillä vapautimme kaikki ruuat, ja sille tielle jäimme. Pikkusankarin ruokarajoitukset perustuvat nyt enää lähinnä rakenteellisen refluksin syihin. Ehdottomia olemme sitrushedelmien ja viinimarjojen kanssa. Niitä emme anna Pikkusankarille hedelminä, marjoina, hilloina emmekän mehuina. Ruuanlaitossa pienet määrät esim. sitruunamehua eivät haittaa. Todella rasvaiset ateriatkin ovat kieltolistalla. Näillä rajoituksilla suurin osa närästyksestä pysyy kurissa. Pikkusankari oireilee edelleen viikottain, ja ruokapahiksia saattaa ruokalistalla olla edelleen, mutta ei niin selviä, että oltaisiin saatu niitä kiinni. Ja muutenkin Pikkusankarilla oireiden syyt ovat moninaisemmat kuin Minimullistajalla; Pikkusankarilla kun kuitenkin on aina ollut myös astmaoireita ja tuskallisesta lapsuudestaan johtuvia muitakin juttuja.
Kesän iloja, – molemmille pojille.

Minimullistaja yllätti meidät kaikki! Hänen rajoitukset ensimmäisten kahden vuoden aikana ovat perustuneet samoihin refluksi-suolistoallergia-syihin kuin Pikkusankarilla, mutta kaikki oireet ovat aina olleet lievempiä kuin isoveljellään. Myös suolistoallergioiden häviäminen tapahtui aiemmin! Kesän aikana olemme huomanneet, että hän ei enää oirehdi niin vahvasti eikä niin usein, joten olemme vähitellen laajentaneet hänen ruokavaliotaan… ja nyt voisi kyllä jo todeta, että hän syö kaikkea! Totuus ei ole ihan näin mustavalkoinen, sillä emmehän me arjessamme syö esim. vehnää ja suklaata joka päivä tai edes joka viikko, mutta periaatteen tasolla: emme osaa kertoa mitään erillistä ruoka-ainetta, josta Minimullistajalle tulee oireita. Oireita hänellä silti edelleen välillä on. Hän saattaa olla levoton nukkumistilanteessa, nieleskellä, heräillä useammin, vaikeroida, itkeskellä ja pyöriä lattialla tuskissaan. Mutta näitä tilanteita on yhä vähemmän. Eli olemme ainakin kovaa vauhtia voittamassa kaikki ruoka-aineallergiat!
Kaiken kaikkiaan välillä pitää oikeasti nipistää itseään, jotta tajuaisi: meidän pojat syövät aikalailla kaikkea! Wau. Iso wau.

Mennäänkö metsään?

Kuunteletko sinä mielellään
lapsen tuskaista itkua koko yön? Katseletko sinä mielellään lasta
lattialla kivuissa vääntelehtimässä? Onko sinusta mukavaa, kun
lapsi kakoo ruuat ulos ruokapöydässä, pelkää syömistilanteita
ja herää päiväunilta viiden minuutin välein kipuihinsa? Luulen,
että vastaisit näihin kaikkiin kysymyksiin ”en” viimeistään
siinä vaiheessa, jos pääsisit asumaan allergiaperheeseen viikoksi.
Luulen myös, että allergiaperheen arkea seuratessa liittyisit
nykyisen allergiaohjelman linjausten ihmettelijöiden piiriin.
Kaikissa medioissa paasataan
siitä, miten nykyiset kotien liian kliiniset olosuhteet synnyttävät
allergioita, miten vanhemmat ylireagoivat kaikkeen ja lapset
nirsoilevat ihan turhan takia.
Pitäisi vaan altistaa altistuksen perään, ja: mennä metsään!
Näin alkaisivat allergiat vähenemään! Okei, välillä nämä
jutut jo naurattavat, viihdyttävät ja hämmentävät, mutta ennen
kaikkea nämä jutut itkettävät tätä kahden vaikeasti allergisen
pojan äitiä. Tunnen surua, vihaa ja harmitusta. 
Meitä ei ymmärretä. Miksi, oi
miksi me ihan muuten vain rajoittaisimme lastemme ruokavaliota?
Kieltäisimme lehmämaidon, viljojen, pähkinöiden ja mausteiden
lisäksi monia vihanneksia, hedelmiä ja lihoja? Miksi me raahaisimme
hikipisarat varpaille tippuen säkillisiä eväitä mukanamme
kaikkialle? Miksi me tahallaan rajoittaisimme lastemme
ruokaisia iloja juhlissa, kavereiden luona ja tapahtumissa? Miksi me
huvin vuoksi olisimme kana-bataatti-riisi -imetysdieetillä monta vuotta? Miksi me muuten vain ostaisimme monta kertaa
kalliimpaa allergiaruokaa joka päiväksi joka ruuaksi? Miksi me
huviksemme vain käyttäisimme lapsiamme erilaisissa
vaihtoehtohoidoissa?
Ihan totta, luulevatko ihmiset,
että lasten ruokavaliorajoitukset ovat sellaisia asioita, jotka
voidaan tuosta noin vain yhteiskunnan ylemmällä taholla päättää
lopettaa? Kielletään imetysdieetit ja poistetaan erikoisruokavaliot
hoidoissa ja kouluissa – sillä sitä saadaankin terveempi lapsiväki,
niinkö? Tämä asia ei koske pelkästään lapsia ja heidän
hyvinvointiaan. Jos vauva tai pieni lapsi kärsii pahoista ruoka-aineallergioista, arki voi olla todella rankkaa vanhemmille.
Tietysti rankkuus on suhteellista, mutta voisitko sinä vanhempana
hyvin, jos heräisit kymmenen minuutin välein läpi yön heijaamaan
kivuliasta lasta uudestaan uneen ja kävelisit päivittäin kolmen
tunnin vaununukuttamislenkkejä, kun lapsi ei pysty oireiltaan
nukkumaan? Jaksaisitko sinä siivota monet kymmenet oksennukset
päivässä ja valmistaa muutaman tunnin päivässä erilaisia
allergiaruokavalioaterioita ja vahdata joka sekunti, että kukaan ei laita mitään kiellettyä murusta suuhun?
Tässä on siis vahvasti kyse myös vanhempien hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Luulisi yhteiskunnan päättäjiä kiinnostavan työikäisen väestön hyvinvointi tältäkin osalta! Tuntuu, että Suomessa lapsia ei
arvosteta tarpeeksi. Heitä ja heidän vanhempiaan ei kuunnella
tarpeeksi. Ei osata asettautua lasten asemaan. Samat kivut aikuisella
ovat usein vakavasti otettavia ja johtavat asianmukaiseen hoitoon.
Lapsilla taas samat kivut ovat ”vain ohimeneviä ”, ja pahimmassa
tapauksessa ne sivuutetaan vanhempien psyykkisiin ongelmiin vedoten.
Yhteiskunnan asioista päättävien pitäisi vakavasti miettiä,
ovatko yhteensä parin prosentin allergiaruokavaliosta tulevat
kustannukset oikeasti hyvä säästökohde? Kaikista allergian ja astman kustannuksista Suomessa
koulujen ja päiväkotien allergiaruokavalio on 0,53%, pienten lasten
lehmämaitoallergia 0,27% ja muut ruoka-allergian kustannukset 0,43%,
kun esimerkiksi työtehon heikkeneminen nappaa 33,96%,
työkyvyttömyyseläke 15,16% ja sairauspoissaolot 13,34% (Jantunen
2014 Allergian ja astman kustannukset Suomessa 2011 Sosiaali- ja
terveysturvan selosteita).
Ollaanko uuden allergiaohjelman
kanssa menossa oikeaan suuntaan, vai mennäänkö tässä nyt metsään
ja aika pahastikin? Meidän perheessä ei ainakaan kaikista allergiaohjelmien linjauksien kehotuksista huolimatta lisätä metsään menoa. Meidän perheessä
kun jo käydään päivittäin metsässä, kaadetaan kurkkuun kuravettä,
nuollaan kengänpohjia ja tutkitaan koirankakkoja (kaikkea tätä
usein ihan liiaksin), ja silti: meillä on kaksi allergista poikaa.