Synnytyksistä palautuminen – minun tarinani

Yhteistyössä Mommy & Me:n kanssa

Pömppövatsa ja “en voi hyppiä” – harvoille naisille tällaiset käsitteet ovat ihan vieraita. Luulen, että suurin osa tietää, mistä on kyse… Näistä asioista kirjoittelen teille nyt, sillä takana on kaksi fysioterapiakäyntiä ammattitaitoisen, synnytyksen jälkeisiin probleemiin erikoistuneen fyssarin luona. Kävin Helsingissä Kulosaaressa, Mommy & Me-paikassa Marika Ståhl-Raililan luona. Aihe oli niin mielenkiintoinen, että en millään voinut kieltäytyä tällaisesta blogiyhteistyöstä, kun Marika sitä ehdotti 🙂

Minun tarinani raskaudesta palautumisen kanssa menee ehkä sillä perinteisellä tavalla: luotin jokaisessa raskaudessa jälkitarkastuksen tehneeseen lääkäriin, joka jokaisella kolmella kerralla antoi luvan harrastaa mitä tahansa liikuntaa miten tahansa. Kaikki lääkärit (joka raskaudessa eri) olivat jälkitarkastuksessa sitä mieltä, että olin palautunut todella hyvin ja ilmiömäisen nopeasti niin lantionpohjasta kuin vatsalihasten osaltakin. Joten sain luvan tehdä mitä vain! No, ekan raskauden jälkeen todellakin tein mitä vain: aloitin heti hölkät ja kaikki liikkeet salilla. Ei minulle tullut mieleenkään, että tiettyjä liikkeitä ei saisi tehdä, sillä seitsemän vuotta sitten ei näistä asioista puhuttu niin paljon kuin nykyään eikä tietoa ollut löydettävissä helposti. Tokan raskauden jälkeen jatkoin samalla mallilla – olinhan minä saanut erinomaiset paperit taas jälkitarkastuksesta. Tällä kertaa liikuin kuitenkin vähemmän (joku kausaliteetti tässä urheilun määrässä ja lapsien määrässä taitaa olla, heh). Kolmannen raskauden jälkeen en juurikaan liikkunut, tai siis oikealla termillä harrastanut liikuntaa – liikkua kyllä pitää, oikeastaan koko ajan, kolmen lapsen äitinä kun toimin 😉 Ja nyt, ennen kuin kerkisin urheiluun takaisin sulahtaa, niin pääsinkin Marikan vastaanotolle – ja onneksi pääsinkin, sillä nyt tiedän, mitä minun kannattaa tehdä ja mitä ei.

Ensimmäinen käynti fyssarin luona

Kävin ensimmäistä kertaa vastaanotolla noin viisi kuukautta synnytyksen jälkeen. Käynti oli tosi mielenkiintoinen! Ihan ekana Marika haastatteli minua, käytiin läpi kaikki raskaudet ja synnytykset ja se, miten omasta mielestäni olen palautunut raskauksista. Marika haastatteli myös ruoka- ja liikuntatottumuksista. Kaikki nämä vaikuttavat siihen, miten lantionpohja ja vatsalihakset palautuvat synnytyksestä! Marika kannustaa terveelliseen ruokavalioon ja liikunta on myös tärkeä asia, niin raskaudessa kuin synnytyksen jälkeenkin – mutta sillä on väliä, miten liikkuu, ettei vaan tee hallaa omalle palautumiselle.

Ennen konkreettista tutkimista kerroin Marikalle, että mielestäni olen palautunut raskauksista muuten tosi hyvin, mutta olen ihmetellyt edelleen pömpöttävää vatsaani, johon jälkitarkastuksen tehnyt lääkärikään ei osannut sanoa mitään – hänen mielestään se oli normaali. Ja toki normaali vatsa varmasti monelle naiselle, mutta minulle ei. Muistelin Marikalle, että pömpöttävä vatsa on jäänyt minulle jo ekan raskauden jälkeen… Tämän kolmannen raskauden jälkeen toinen vaivaava juttu oli alaselän rasituskipu.

Marika teki tutkimuksen aktiivisessa ja passiivisessa tilassa vatsalihaksille ja tarkistuttaa miten lantionpohja aktivoituu. Lantionpohjaa hän tutkii joskus sisäkauttakin, mutta tutkimus onnistuu myös ulkokautta – minä sain tämän suomalaisille sopivamman kohtelun  😀 Lantionpohjalihakseni vaikuttivat vahvoilta ja hyvin palautuneilta, mutta toki oma fiilis siitä, että en ihan kovin tahtonut mennä tuossa vaiheessa vielä trampoliinille hyppimään, kertoi sen, että hommaa on vielä tehtävä siihen täysin palautuneeseen tilaan. Vastalihasten tilanne ei ollut ihan niin mainio. Diagnoosia “vatsalihasten erkauma” en juuri ja juuri saanut, vaan erkauman koko pysyi normaalin rajoissa, mutta rako siellä oli! Ja se oli sellainen rako, jota täytyi lähteä kuntouttamaan. Ja itse asiassa raon senttimäärää erittäin paljon tärkeämpi asia on raon syvyys ja “jäntevyys” ja se, miten poikittainen vatsalihas aktivoituu. Ja tässä oli minun heikko kohtani: minulla rako oli jonkin verran syvä ja pehmeä – sitä pitää lähteä harjoittelemaan normaaliin tilaan oikeaoppisilla harjoituksilla!

Tutkimuksen jälkeen katsoimme Marikan kanssa läpi harjoitukset, joita olisi tarkoitus tehdä noin viisi kertaa viikossa (ei enempää ainakaan säännöllisesti, sillä nämäkin lihakset tarvitsevat lepoa) seuraavaan tapaamiseemme asti (noin kuukauden päähän). Tuollainen määrä harjoituksia aluksi pelotti, sillä en ollut liikkunut juuri yhtään tuon viiden kuukauden aikana (tai oikeastaan en juuri edes tässä kolmannessa raskaudessa), mutta lohduttauduin sillä, että se on vain kymmenen minuuttia päivässä 😀 Olin siis elämässäni päässyt aika helpolla näissä raskauden jälkeisissä palautumisjutuissa: kiloja ei ollut jäänyt yhtään enkä koskaan ole tarvinnut niitä pudottaa, vaikka raskausaikana olen mättänyt ihan jäätäviä määriä ruokaa (ja juuri sitä, mitä on tehnyt mieli…) ja toisekseen, olen kokenut, että tarvetta lantionpohjalihastreenille ei ole koskaan ollut. Mutta nyt on treenin aika, jotta saisin vatsalihasten välissä olevan syvyyden ja pehmeyden häviämään ja poikittaisen vatsalihaksen treeniin aina mukaan, teenpä sitten mitä tahansa liikettä arkitouhuissa tai urheillessa.

Päätelmänä siis palautumisestani oli se, että todennäköisesti tein hallaa jo ekan raskauden jälkeen, kun muun muassa lankutin salilla heti synnytyksen jälkeen! En voinut mistään tietää, että toblerone mahan kohdalla ei ole suositeltava näky lankuttaessa – joten aika pahasti pieleen meni! Koskaan se maha ei siitä tainnut sitten palautua, kun tuli uusi raskaus ja uudelleen samat kuviot salilla. Vaikka urheilumeininki hiljenikin melkein kokonaan kolmannen raskauden aikana ja jälkeen, ei vatsalihakset ole palautuneet ennalleen. Onneksi lantionpohjalihakset sentään ovat pysyneet hienosti kuosissa, vaikka häpeäkseni en olekaan niitä jaksanut koskaan ennen tätä käyntiä treenata…   😀

Marika ei keskittynyt vain suoriin vatsalihaksiin ja lantionpohjaan, vaan katsasti “koko paketin” eli kaiken, mikä liittyy myös vatsalihasten toimintaan, meinaan selän ja kyljet ja pakarat… Ja joopa joo, sieltähän se yksi iso syy palautumattomuudellekin löytyi: ihan älyttömän tiukat kylkilihakset ja pahat kireydet selässä ja pakaroissa, huh! Marika sanoi, että en saa vatsalihaksia kunnolla käyttöön ennen kuin selkä-, kylki ja pakaraosuus on rento ja jumiton. Tämä sivu- ja takaosuus kun vetää koko ajan jännitettä taaksepäin, vaikka kuinka treenaisin etuosuutta vatsoista. Höyty ei ole siis näin kovin suuri. Sain siis kehotuksen osteopaatille sekä hierojalle. Osteopaatin olinkin jo varannut seuraavalle viikolle ihan tietämättä Marikan suosituksesta, sillä sain Baby Shower-lahjaksi käynnin osteopaatilla. Hieroja minulta löytyi ihan samasta perheestä, joten mies pääsi availemaan jumejani muutaman kerran viikossa kuukauden ajan (kiitos kulta!). Todennäköisesti nämä kylki- ja taka-alueet ovat ottaneet vatsalihasten roolia paketin kasassa pysymiseen, ja roolitus täytyy nyt muuttaa.

Toinen käynti fyssarin luona

Ensimmäisen käynnin jälkeinen kuukausi oli tehokasta aikaa: muistin treenata viisi kertaa viikossa ja mies availi jumejani muutaman kerran viikossa hieronnalla. Kävin myös siellä osteopaatilla. Itseäni jännitti, onko näistä toimenpiteistä mitään hyötyä, vai olenko toivoton tapaus vatsalihasteni kanssa… Toinen kerta Marikan luona oli kuitenkin tosi iloinen: vatsalihasten välinen rako oli pienentynyt ja raon pehmyys oli huomattavasti vähentynyt – eli olin osannut harkoissa treenata oikein poikittaista vatsalihasta! Mutta kun kokeilimme hieman haastavampia harjoitteita, huomasimmekin suuren puolieron kehossani, ja tätä alan nyt sitten kunnolla kuntouttamaan! Onneksi kyljet, selkä ja pakarat olivat ottaneet hieronnan tosi hyvin vastaan, ja ne olivatkin oikein paljon paremman oloiset. Osteopatia taas oli todennäköisesti auttanut lihasfaskioiden kireyteen.

Vaikka mieheni on fyssari myös, ei hänellä ole äitiysasioihin liittyvää fyssariosaamista – joten oli todella hyvä päätös käydä Marikan luona! Ja valitettavasti on todettava, että usein jälkitarkastuksen yhteydessä lääkäri tutkii hyvin pintapuoleisesti vatsalihasten palautumisen (jos ylipäätään tutkii ollenkaan), eikä tietämys todellakaan ole sillä tasolla kuin sen olisi hyvä olla! Toki, jos lääkärin vastuualueeseen ei haluttaisi lisätä vatsalihasten perehtyneempää tutkimista, voisi kaikille synnyttäneille tarjota automaattisesti yhden tai jopa enemmän fyssarikäyntiä, jossa nämä palautusmisasiat tutkittaisiin paremmin. Vatsalihasten erkauma ja lantionpohjalihasten palautumattomuus vaikuttavat todellakin koko kehoon ja sitä kautta koko elämään, varsinkin niillä naisilla, joilla nämä ongelmat ovat jo pahentuneet niin suuriksi, että pienenkin painon nostaminen on vaikeaa puuttuvan keskivartalontuen takia tai jos jumppatunneille ei uskaltauduta mennä ollenkaan hyppimisten takia. Ei siis ole mitään syytä vähätellä näistä asioista puhumista!

Marikasta voit lukea lisää täältä – ja samasta linkistä voit varata hänelle ajan 🙂 Kannattaa muutenkin tutkia Mommy&Me:n sivuja, – tuo yritys kun on todella monipuolinen; heiltä löytyy apua melkeinpä kaikkiin lapsiperheiden vaivoihin – on perinteisempää “hoitoa” ja uudenlaistakin coachausta, kursseja ja luentoja. Kaikkea kivaa, suosittelen!

//Emmi

Matka tuntemattomaan

Kuvittele tilanne, että elät maailmassa, jossa on tilaa vain yhdelle. On vain yksi tapa tehdä asioita. Vain yksi polku, jota voit kulkea. Vain tietynlaiset aiheet, mistä on soveliasta puhua. Vain yksi, joka päättää kaiken sinun puolestasi. Sinun tehtäväsi on yksinkertaisesti tehdä sitä, mitä sinulle sanotaan. Syödä sitä, mitä sinun eteesi tuodaan. Katsella, kuunnella ja jutella asioista, joita tämä järjestelmä sinulle tarjoaa eri kanaviensa kautta.

Heräät kellonsoittoon. Teet nopeasti aamutoimet. Viet lapset heidän iänsä mukaiseen järjestelmän määräämään lokeroon. Menet töihin, jossa suoritat sinulle määrättyjä tehtäviä. Syöt jossain välissä, jos ehdit, sitä mitä kaikki muutkin syövät. Sitä, mitä sinun kuuluu syödä. Palaat kotiin, väsyneenä. Katsot ja kuuntelet järjestelmän valitsemaa viihdettä. Menet nukkumaan.

Mitä tapahtuu, jos astut pois tältä polulta? Katsot hetken sivusta. Huomaat ajattelevasi, että mitä tapahtuu, jos teetkin jotain erilailla. Suljet silmäsi ja korvasi hetkeksi järjestelmälle. Ajattelet ihan itse. Tunnustelet, mitä sisimpäsi sanoo.

Alat näkemään asioita eri valossa. Näet asioiden läpi. Alat kyseenalaistamaan asioita. Ensin ihan omassa hiljaisuudessa. Huomaat säröjä. Virheitä. Tahattomia ja tahallisia. Alat epäilemään itsesäsi. Eihän järjestelmässä voi olla tahallisia virheitä, ajattelet. Asut takaisin polulle. Huokaset ehkä helpotuksesta. Jotenkin huomaat kuitenkin, että mikään ei tunnu enää entiseltä. Jatkat silti noudattamalla järjestelmää.

Huomaat poikkeavasi polulta usein ja yhä syvemmälle. Syvemmälle tuntemattomaan. Eteesi tulee esteitä. Esteitä, jotka peittävät näkökenttäsi hetkellisesti. Eteesi tulee suuntakylttejä, jotka vievät takaisin järjestelmän polulle. Jatkat niistä huolimatta yhä syvemmälle tuntemattomaan. Huomaat näkeväsi kylttejä matkan varrella, jotka ilmoittavat vaarasta ja rangaistuksista, jos et palaa polulle. Eteenpäin jatkamalla et ole enää järjestelmän turvassa. Menet yhä syvemmälle. Ohitat viimeisetkin esteet.

Sinun edessäsi häämöttää jotain, jota et ikimaailmassa osannut kuvitella. Näet sen kirkkaana ja selkeänä. Tunnet sen sisimmässäsi. Pystyt jopa koskettamaan sitä. Huomaat hymyileväsi. Itkeväsi. Olet vihainen. Olet onnellinen.

Miten ihmeessä osaat palata takaisin järjestelmään kertoaksesi näkemästäsi kaikille? Salliiko järjestelmä sinun edes kertoa tarinaasi?

Palaat takaisin. Et ole enää entisesi. Huomaat, että ihmiset kenelle puhut, eivät kuule sinua. Huomaat, että mielestäsi suorastaan järjettömät asiat toistuvat yhä uudestaan ja uudestaan järjestelmässä, eikä kukaan muu tunnu näkevän virhettä. Huomaat tietynlaisia kaavoja ihmisten käytöksessä. Huomaat, että on ihmisiä, jotka viihtyvät järjestelmässä. Huomaat ihmisiä, jotka valvovat, että järjestelmää noudatetaan. Mutta onneksi huomaat pikkuhiljaa myös ihmisiä, jotka ovat nähneet saman kuin sinä. Tiedät, että et ole yksin. Et ole vain kuvitellut kaikkea.

// Ramon

Atoopikon kronikat osa 1

Asyra-mittaus on saatu yhteistyönä tähän blogitekstiin

Olen kärsinyt atooppisesta ihottumasta säännöllisen epäsäännöllisesti koko aikuisikäni. Ensimmäinen pahempi kausi tuli parikymppisenä, noin 10 vuotta sitten. Se kesti silloin suunnilleen kaksi vuotta ja meni itsestään ohi. Tai no ei ihan itsestään, käytinhän minä ihotautilääkärin määräämiä kolmannen asteen kortisonivoidetta sekä takrolimuusimonohydraattia pitkiä kuureja. Atopian laukaisijaksi epäiltiin valtavaa altistusta kissanhilseelle ja -karvalle. Tämä liittyi silloiseen työhöni. Prick-testikin osoitti tuolloin melko voimakkaan reaktion kissalle. Testistä löytyi myös useat siitepöly-yliherkkyydet, mutta ruoka-aineallergioita siellä ei näkynyt.

Kun tämä ensimmäinen ihottumajakso rauhoittui, olin käytännössä oireeton viisi-kuusi vuotta. Kolme vuotta sitten joulukuussa alkoi toinen aalto. Sain kasvoihini pienen ihottumaläiskän, joka ei meinannut lähteä millään pois. Sitten sitä alkoi tulemaan muuallekin ihottumalle tavanomaisiin paikkoihin, kuten taipeisiin, sekä silmien ympärille. Eikä se ole loppunut vieläkään kolmen vuoden jälkeen!

Jouduin jälleen mennä ihotautilääkärin luo puolitoista vuotta sitten, jotta saisin riittävän tehokkaat rasvat hoitamaan ihottumaa. Teimme laajan prick-testin, josta löytyi edelleen siitepöly- ja kissayliherkkyydet. Ainoa ruoka-aine, mistä tuli hivenen suurempi pampula käsivarteen oli hasselpähkinä. Ihotautilääkärini lohduton tuomio oli vain, että ”Atooppiselle ihottumalle vain ei voi mitään. Sen kanssa on opittava elämään. Säännöllinen ihon rasvaus on ainoa, mitä voi tehdä. Ruokavaliota ei ole syytä rajoittaa mitenkään.”

Se, mikä tässä nykyisessä jaksossa on erilaista, on se että olen tehnyt viimeisen neljän vuoden aikana merkittävän ruokavaliomuutoksen. Aikaisemmin käytin runsaasti maito- ja viljatuotteita ja noudatin jokseenkin yleisiä ravitsemussuosituksia, tosin sokeria tuli syötyä paljon yli suositusten. Nykyisin syön 90-prosenttisesti luomuruokaa, noudatan gluteenitonta ruokavaliota, eikä meille edes ole tavallista sokeria kotona. Valmistan käytännössä kaiken ruokani itse parhaimmista raaka-aineista, mitä on saatavilla. Syön paljon rasvaisempaa ruokaa kuin aikaisemmin. Syön vitamiineja ja hivenaineita ravintolisinä.

Itse uskon siihen, että usein ihottuman voi linkittää jollain tavalla suoliston huonoon kuntoon. Olen jo jonkin aikaa kokeillut rajoittaa erilaisia juttuja ruokavaliossani, kuten kananmunia, koisokasveja, maitotuotteita, viljoja, pähkinöitä yms., mutta missään vaiheessa ei ole tullut selkeyttä, että onko joku edellä mainituista epäsopiva minulle vai ei. Suunnittelin pitkään, että olisin mennyt seuraavaksi IgG-testiin selvittämään ruoka-aine yliherkkyyksiä, mutta testien tyyris hinta on ollut tähän asti esteenä. Sitten kuulin muutaman tuttuni kautta, että he olivat saaneet paljon apua Asyra-mittauksesta vastaavanlaisien vaivojen kanssa taisteluun.

Asyra-mittaus

Asyra-mittaus perustuu sähkömagneettiseen värähtelyyn. Asyralla on hieman samanlainen toimintaperiaate kuin valheenpaljastimella. Laitteen mittausmenetelmässä on elementtejä kiinalaisesta lääketieteestä ja homeopatiasta. Asyralla voi mitata monia asioita kehossa, mm. vitamiini-, hivenaine- ja rasvahappotasot, allergiat ja ruoka-aineyliherkkyydet sekä erilaisia aineenvaihdunnan häiriötiloja. Asyralla etsitään kehosta epätasapainotiloja. Käytännössä mittaus tapahtuu niin, että mitattava ottaa käsiinsä metalliset kapulat ja jopa alle minuutissa laite on suorittanut mittauksensa. Sitten terapeutilla on dataa, josta hän voi tehdä tulkintoja, sekä tulosten perusteella mahdollisesti suositella ravintolisiä tai muita korjaavia toimenpiteitä.

Asyra ei ole perinteinen työkalu esimerkiksi sairauden diagnosointiin, vaan pikemminkin sillä saa kokonaisvaltaisen kuvan ihmisen (potilaan) tilanteesta ja näin ollen häntä voidaan hoitaa myös kokonaisvaltaisemmin.

Asyran tulokset

Ruoka-aineet jaettiin tuloksissani kahteen ryhmään: kehoa heikentäviin (usein vasta-ainetuotantoa) ja ärsyttäviin (huonosti sulaviin). Sain ohjeeksi poistaa ruokavaliostani viikoksi seuraavat ruoka-aineet: kumina, oliivi, pintopavut, mausteneilikka, aprikoosi, retiisi, lampaanliha, saksanpähkinä ja glukoosifruktoosisiirappi. Nämä sain palauttaa viikon kuluttua. Tämän tarkoitus oli rauhoittaa suolistoa poistamalla sitä ärsyttäviä ruokia.

Neljäksi viikoksi jouduin poistamaan aspartaamin, taimenen, parapähkinän, riisisiirapin, ruijanpallaksen, kesäkurpitsan, kananmunan valkuaisen, maapähkinän, cheddarjuuston, kidneypavut, luumun, omenan, miekkakalan, keräkaalin, makadamiapähkinän, speltvehnän, päärynän, lohen, natriumsulfaatin E514 ja stevian. Neljän viikon jälkeen jokainen ruoka-aine tuli testata yksitellen, jotta voisi olla varma niiden sopivuudesta.

Samaan aikaan, kun aloitin kyseisen eliminaatiodieetin, hoidin ihoni kuntoon vahvoilla rasvoilla. Kahden viikon jälkeen olin hetken käytännössä oireeton, mutta sitten oireet palasivat pikkuhiljaa. Olin 8 viikkoa syömättä molempien listojen ruoka-aineita. Ainoastaan kahtena päivänä, kun en tehnyt jokaista ateriaani itse vaan otin kahvilasta gluteenittoman leivän, saatoin altistua kananmunan valkuaiselle.

Johtopäätökset

Vaikka edelleen uskon, että atopiani perimmäisen syyn voi ainakin osin jäljittää suolistooni, joudun vielä jatkamaan salapoliisin työtä. Asyrasta ei ollut ihottumani syyn löytämiselle suoranaista hyötyä. Kuten aikaisemmin kerroin, elin ensimmäisen ihottumajakson jälkeen viitisen vuotta oireettomasti ja tuona aikana en rajoittanut ruokavaliotani millään tavalla, eikä ruoan laatu ollut opiskelijabudjetilla elellessä millään tavalla edes kohtalaista (nykyiseen verrattuna).

Nyt kun keskustelin tilanteestani Ravintoevitan asiantuntijan Eeva-Maria Varpion kanssa, heitti hän keskusteluun ohimennen yhden asiakastapauksen, jossa vastaavanlaisen ihottumaongelman aiheuttajaksi todettiin parasiitti suolistossa. Se tarina osui ja upposi. Olen pitkään vitsaillut, että minulla on varmaan joku lapamato tai vastaava, koska olen ollut koko aikuisikäni hoikka vartaloltani. Olen pystynyt käytännössä syömään niin paljon kuin haluan, sitä mitä haluan, ilman lihomisen pelkoa. Toisaalta en ole myöskään kartuttanut lihasmassaa kehooni juurikaan viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikka olen treenaillut salilla käytännössä koko tuon ajan keskimäärin kolme, ajoittain jopa neljä-viisi kertaa viikossa ja syönyt niin, että olisi voinut olettaa hieman massaa tarttuvan.

Täytynee varmaankin lähteä etsimään syypäätä hieman isommalla suurennuslasilla ja laajemmilla hakukriteereillä. Tulen kirjoittamaan jatko-osan, kun olen selvittelyt asiaa eteenpäin.

// Ramon

 

Lähteet:

http://www.asyra.co.uk/understanding-asyra-testing/

http://www.ravintoevita.fi/asyra.html

Allergialasten vanhemmat – tsekatkaa tämä tapahtuma!

Kaksi järjestöä ovat minulle erityisen tärkeitä: Refluksilapset ry ja Allergialapset ry. Osaattekin varmasti jo arvata, miksi… Kun seitsemän vuotta sitten minusta tuli refluksikko-allergikkolapsen äiti, internetin ihmeellinen maailma ohjasi minut aika nopeasti facebookin ryhmiin, joissa sai kysellä ihan mitä tahansa, purnuttaa vaikeasta arjesta ja haalia rutkasti lisäinformaatiota. ISO peukku refluksilasten ja allergialasten facebook-ryhmille siis! Listaan postauksen loppuun suorat linkit sekä nettisivuille että facebook-sivuille ja -ryhmiin.

Nyt, kun vaikeimmat vuodet ovat takanapäin, olen autellut vapaaehtoisena molemmissa järjestöissä. Aikaa ei liikene hallitushommiin, mutta sen näille järjestöille koen olevani velkaa, että muutamia kertoja vuodessa edustan heitä eri tapahtumissa ja toimin allergiatukiäitinä ja olen valmis kirjoitusten avulla jakamaan tietoani ja kokemuksiani. Nyt olisi aika ihana tapahtuma tulossa lauantaina, ja siitä tulinkin teille kertomaan. Tapahtuma näyttää seuraavalta:

Vaikuttaa siis aika kivalta, eikö? Tiina Tuomela on aina ihan mahtava puhuja, hän on ollut monta vuotta meidän luottoallergologimme, – ihana, osaava ja sympaattinen lääkäri! Annukka Moilasen ammattitaidosta olen puskaradion kautta kuullut pelkkää hyvää ja tutustuttuani Annukkaan voin uskoa noihin sanoihin täysin 🙂 Ja hei, aika kätevää, että tuolla tapahtumassa voi tutustua myös Biomedin tuotteisiin, heidän tuotteensa kun ovat niin puhtaita, niin ne sopivat monelle vaikeasti allergisellekin!

Minä todennäköisesti olen koko päivän tuolla vauvan kanssa ja osallistun Tiina Rytkösen vauvahierontakurssillekin.  🙂 Tulkaa tekin mukaan tähän kivaan päivään, tapahtuma on siis ilmainen! Ja jos tulette, niin tulkaa moikkamaan meitä 🙂

Linkkejä:

Allergialapset ry

Refluksilapset ry

Allergialapset ry facebook-sivut

Refluksilapset ry facebook-sivut

Refluksilapset ry facebook-ryhmä

Refluksilapset ry (isommat lapset) facebook-ryhmä

Allergialapset vertaistukiryhmä facebookissa

Toivottavasti näistä linkeistä on hyötyä teille!

// Emmi

 

Magnesium, vahvat luut ja kalsiumin saanti ilman lehmänmaitotuotteita

Yhteistyössä Foodinin ja Biomedin kanssa

Olen viime aikoina miettinyt, että mitäköhän mahtaisi tapahtua suomalaisille, jos ei yhtäkkiä enää suositeltaisikaan maitotuotteiden nauttimista päivän “kalsiumtarpeen” tyydyttämiseksi? Jos sen sijaan korostettaisiin magnesiumin saantia ja siinä ohella sopivaa D3- sekä K2-vitamiinin saantia? Sopivalla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että kun tällä hetkellä keski-ikäisiltä mitataan rutiininomaisesti kolesterolitasoja verestä, niin sen sijaan mitattaisiinkin D3-vitamiinitasot. D3-vitamiinin yksilöllinen saantisuositus nostettaisiin sellaiselle tasolle, että seerumin tasot olisivat yli 100 nmol/L. Tämähän tarkoittaisi joillekin ihmisille ennenkuulumattoman suuria päiväannoksia. Suurien annoksien riskinä taas saattaisi olla hyperkalsemia. Eli käytännössä elimistö ottaisi luista ja muista kudoksista kalsiumia puskuroimaan äkkiseltään liian suuria d-vitamiini määriä. Huono idea sellaisenaan.

Ratkaisu tähän on magnesium! Kun suurenkin d-vitamiiniannoksen kanssa pitää huolen riittävästä magnesiumin ja K2-vitamiinin saannista, ei kehon tarvitse kajota kalsiumvarastoihinsa. K2-vitamiini toimii eräänlaisena reittioppaana muille mineraaleille kirjoittamalla post it -lappusia pikkuisten kalsium-, magnesium- ja d-vitamiini partikkeleiden reppuihin, joissa lukee mihin heidät tulee palauttaa, jos he eksyvät.

Magnesium osallistuu kehossa ainakin 300, joidenkin arvioiden mukaan jopa 700 entsyymin toimintaan. Magnesium liitetään yleensä rentoutumiseen ja lepoon, mutta sillä on erittäin tärkeä rooli myös elimistön energiatuotannossa. Elimistö tuottaa solutasolla energiaa, ATP:tä, mitokondrioissa niin kutsutun krebsin syklin kautta (sitruunahappokierto). Tämän syklin kahdeksasta vaiheesta kuuteen tarvitaan magnesiumia! Elimistön magnesiumista noin 60% on sitoutuneena luihin. Jos elimistöllä ei ole käytössä riittävästi magnesiumia, ottaa se tarvittavan määrän luiden varastoista.

Palataan hetkeksi kalsiumiin ja maitoon. Suomessa juodaan eniten maitoa maailmassa per capita. Suomessa osteoporoosia sairastaa noin 400 000 henkilöä, mutta todellinen luku on varmasti suurempi, koska tauti todetaan monesti vasta, kun se on edennyt hyvin pitkälle. Miksi kaksi edellistä lausetta eivät ole oikein linjassa? Toinen kansantauti meilläpäin on sepelvaltimotauti. Otan tähän väliin suoran lainauksen arvovaltaisesta DUODECIMIN Terveyskirjastosa ”Sepelvaltimotauti on syöpien ohella Suomen tärkein kansansairaus”. Miettikää hetken tuota sanamuotoa! Suomen TÄRKEIN kansansairaus. Tärkeä kenelle?

Sepelvaltimotauti johtuu valtimoiden kovettumisesta. Tämä kovettuminen, tai plakki, ei ole suinkaan vain rasvaa (kolesterolia) vaan siinä on paljon kalsiumia. Tätä kutsutaan kalsifikaatioksi, verisuonten kalkkeutumiseksi näin kansankielellä.

Meille siis suorastaan tuputetaan maidon juomista tai kalkkilisää purkista, jos ei saa 6 annosta maitotuotteita päivässä. Oletko kuullut jonkun julkisen tahon puhuvan K2-vitamiinista ja magnesiumin roolista tässä yhtälössä? Niin ajattelinkin, et ole. Kun nämä kaksi edellä mainittua puuttuvat, jää kalsium verenkiertoon ilman määränpäätä. Tätä kun sitten jatketaan aikuisikään saakka, otetaan settiin mukaan liikaa stressiä ja jatkuvaa matala-asteista tulehdusta, on saavutettu tuo edellä mainittu DUODECIMIN virtstanpylväs.

Sitten otsikon toiseen aiheeseen. Me emme ole panostaneet viimeiseen kolmeen-neljään vuoteen mitenkään erityisesti kalsiumin saantiin. Olemme panostaneet mahdollisimman monipuoliseen, laadukkaista raaka-ainesta (itse)valmistettuun ruokaan. Olemme toki syöneet paljon erilaisia ravintolisiä vuosien varrella, mutta kalsiumia ei niinkään. Poikkeuksena viimeisimmän raskauden aikana oli Emmillä käytössä pieni kuuri kalsiumhydroksiapatiittia sekä Minimullistajalla silloin, kun hänen ruokavalionsa ei ollut niin monipuolinen.

Sen sijaan magnesiumin saantiin olemme panostaneet. Valitettavasti siinä kohtaa joutuu turvautumaan aika pitkälti ravintolisiin, jotta saisi kyseistä mineraalia riittäviä määriä. Parhaimmaksi muodoksi olemme todenneet magnesiumglysinaatin. Sitraattikin on ihan kelpo tavaraa, mutta se ei sovellu isompiin annostuksiin sen laksatiivisen vaikutuksen vuoksi. Sopiva määrä löytyy kokeilemalla ja annostus riippuu kehonpainosta, sukupuolesta, fyysisen rasituksen ja hikoilun määrästäkin. Itse jaan magnesiumin kolmeen erilliseen annokseen ja kerralla otan sitä 300-500mg. Lapset syövät meillä sitä 200mg päivässä ravintolisänä.

K2-vitamiinia saa ruohoa märehtineiden eläinten lopputuotteista, eli vaikkapa laadukkaasta lihasta tai gheestä. K2-vitamiinia otamme varmuuden vuoksi ravintolisänä vaikka yllä mainittuja säännöllisesti syömmekin.

Meidän perheen ruokavalioon kuuluu paljon hyviä maidottomia kalsiumilähteitä, kuten erilaiset kaalit ja pavut sekä siemenet ja pähkinät. Myös monista kaloista (sardiini erityisesti) sekä kananmunasta saa hyvin kalsiumia.  Esimerkiksi kourallisessa auringonkukansiemeniä on 50mg kalsiumia ja kourallisessa manteleita on 80mg kalsiumia. Tahinissa on parissa ruokalusikallisessa 130mg kalsiumia. Sitä on helppo ujuttaa moniin ruokiin. Kokeile esimerkiksi dippinä porkkanoille ja muille pilkotuille vihanneksille.

 

//Ramon