Meidän perheen kevätmenot

Tänään ajattelin kirjoitella vähän jatkoa kuulumispostaukselle, jossa kertoilin elämämme isoja linjoja. Nyt jutustelen teille siitä, mitä kaikkea ajattelimme puuhastella tänä keväänä, meinaan kaikkea superia on tiedossa! Me olemme melko meneväisiä; minä ja lapset rakastammekin kaikenlaisissa tapahtumisssa käymistä kotona puuhastelun lisäksi! Tämä viikonloppu starttasi mukavan kevätviikonloppujen putken, jee!

Synttäreitä ja sukulaispäivällisiä

Instagramiini kirjoittelinkin jo synttärijuhlien merkityksestä. Ne ovat minun mielestä kivoimpia juhlia vuodessa: sen lisäksi, että numero vaihtuu, niin väkisinkin sankari on oppinut paljon uutta sinä vuonna ja kenties selvinnyt voittajana monesta eri tilanteesta. On oikeasti suuri etuoikeus elää täällä maan päällä, ja synttäripäivänä se aina konkretisoituu: jälleen yksi vuosi takana! Tänä viikonloppuna juhlimme meille rakasta (iso)Mummia, joka saavutti kahdeksankymmenen vuoden iän, sekä upeaa ystävääni, joka on nyt aikuinen nainen (kolmekymppinen). 😀 Parin viikon päästä on myös meillä synttärit, meinaan ne yksivuotissynttärit, ohhoh! Vaikea käsittää, että vuosi tuon pienen kanssa on jo kulunut.

Ensi viikolla on pääsiäinen! Meille se merkkaa perinteistä pääsiäisateriaa, johon kutsumme läheisiä nautiskelemaan hartaudella valmistettuja paisteja ja muita herkkuja. Meidän kaupungissa ja lähikaupungissa on todella paljon kaikenlaista pääsiäistapahtumaa lapsille, joten näihin tapahtumiin ehdottomasti taas suuntaamme. Ehkä lapset vaativat myös hieman tivolipyöritystä…

Messuja ja matkoja

Huhtikuussa, tarkemmin 12.-15.4, on tietenkin vuorossa Kevätmessut! Viime vuonna messut jäivät väliin, sillä meillä oli vauva juuri syntynyt silloin, mutta tänä vuonna menen ehdottomasti taas bloggaajapassilla sinne kiertelemään ja inspiroitumaan! Kevätmessut ovat aina jotenkin tosi ihanat, täynnä energistä kuhinaa ja kauniita hypisteltäviä juttuja 🙂 Näihin messuihin kuuluvat osa-alueet Kevätpuutarha, Omamökki, Lähiruoka&Luomu, Omakoti ja Sisusta – eli aika huippumessut! (Järjestän lippuarvonnan messuille, joten seurailkaahan 🙂 )

Toiset ihanat keväällä järjestettävät messut ovat tietenkin Lapsimessut (20.-22.4.2018), ja sinnekin on tarkoitus tehdä ainakin nopea isku kaikkien lapsiemme kanssa! Bloggaajapassilla minua näkee sielläkin – joten vetäiskää hihasta, jos vastaan kävelette, on aina kiva jutella blogin lukijoiden kanssa 🙂 ! Lapsimessuilla on aina superpaljon kaikkea tekemistä, joten hien kera pääsee niiltä messuilta lähtemään 😀

Messujen jälkeen onkin vuorossa pari ulkomaanmatkaa, jee, vihdoin! Johan tässä tuli taukoa melkein puolitoista vuotta reissaamisesta – ja koko ajan podin ihan jäätävää reissukuumetta! Poikien lentokone-uimaranta-aurinkohaaveet saadaan keväällä täytettyä ja lennähdämme hetkeksi takuulämpöiseen. Tiedossa on myös kiva somevaikuttajien risteily Tukholmaan, jonne lähden ihanan ystäväni Hannan kanssa.

Mahtavaa keväässä on myös se, että toukokuussa alkaa NLP Trainer True Heartsilla! Tämä matka suuntautuu ulkomaiden sijaan perinteisesti siihen ihan omaan mieleen. Kolmas NLP-kurssini – oi miten odotan sitä jo paljon, paljon, paljon! Muitakin kaikkia pienempiä kivoja juttuja on tulossa: pariin lastenteatterinäytökseen on jo liput varattu ja ystävien kanssa sovittu näkemisiä ja puuhasteluja 🙂 Kummipojan kanssa lähdemme trampoliinipuistoa kokeilemaan. Ja paljon kaikkea muuta hauskaa! Ja tietenkin, mikä tärkeintä, arkeen mahtuu paljon tilaa myös inspiraatiolle: jos saamme ideoita tehdä jotakin hauskaa, niin hyvin todennäköisesti teemme 😀

Mitä kaikkea te aiotte puuhata nyt keväällä?

// Emmi

Atoopikon kronikat osa 2

Ensimmäisessä osassa kerroin hiukan ihottumahistoriaani, voit lukea sen täältä. Tässä jatko-osassa kerron teille lisää salapoliisin työstäni. Tulen kirjoittamaan vielä kolmannen osan, johon koostan kaikki temput ja vinkit, mitä minä olen kokeillut, mitkä ovat toimineet ja mitkä eivät.

Uskon vakaasti siihen, että atooppinen ihottuma ei ole vain ihmisen ominaisuus, jokin pieni virhe ohjelmoinnissa, vaan se on aiheutunut jostakin ulkopuolisesta tekijästä tai tekijöistä. Sille on siis löydettävissä syy ja sitten kun se on selvillä, voi ihottuman aiheuttajan poistaa eikä vain keskittyä oireiden lievittämiseen. Valitettavasti tällä hetkellä vallitsevat ”hoitokäytännöt” keskittyvät vain oireiden lievittämiseen. Parantumisesta ei oikeastaan edes puhuta.

Kuten ensimmäisessä osassa kerroin, niin lähdin ensin rajaamaan mahdollisia aiheuttajia pois Asyra-mittauksen avulla. Sain mittauksesta paljon arvokasta tietoa ja käsityksen ruoka-aineista, jotka eivät välttämättä ole minulle täysin sopivia. Eliminoin nämä kaikki ruuat kahdeksi kuukaudeksi, mutta en saanut sillä ihottumaani täysin kuriin. Tarvittiin tarkempaa seulaa ja lisää dataa, joten hakeuduin Sacred Balancen Sannan vastaanotolle.

Bioresonanssiterapia

Kerroin tarinani Sannalle ja sen jälkeen aloitimme tutkimukset. Sain toiseen käteeni metallikapulan ja toisesta kädestä mitattiin eri pisteiden kautta kehoni tiettyjä taajuuksia. ”Bioresonanssiterapia perustuu bio- ja kvanttifysiikkaan sekä kiinalaiseen lääketieteeseen, joiden mukaan kehomme jokainen elin lähettää elektromagneettista värähtelyä omalla taajuudellaan. Näitä taajuuksia mittaamalla saadaan tietoa mahdollisista häiriöistä, jotka kertovat siitä, että keho ei ole tasapainossa.” kertoo Sanna nettisivuillaan. Terapian avulla on tarkoitus löytää oireiden aiheuttaja, jonka jälkeen kehon on mahdollista saavuttaa jälleen tasapaino.

Bioresonanssimittauksella voidaan selvittää vitamiini- ja hivenainetasapaino, ruoka-aineyliherkkyydet, mutta sillä saa tietoa myös mahdollisista raskasmetalli- tai homealtistuksista. Se antaa tietoa hormonitasapainosta. Se paljastaa myös suolistossa majailevat ”alivuokralaiset” eli parasiitit.

Mitä mittauksesta sitten selvisi?

Sen tarkemmin menemättä yksityiskohtiin, mitä kaikkea minun kehossani oli mittauksen mukaan epätasapainossa, voin sanoa, että mittauksesta sain niin suuren määrän dataa, että itsekin hämmästyin mitä kaikkea mittauksella näkee. Yksi asia tuli ainakin selväksi: minulle oli tarpeen tehdä hiukan perusteellisempi puhdistus, detoksi. Sain Sannalta hyvin selkeät ohjeet, mitä kaikkea minun tuli tehdä, jotta saisin korjattua kehostani löydettyjä epätasapainoja.

Kaikki löydökset ja selitykset tuntuivat hyvin järkeenkäypiltä. Ihan niin kuin palaset olisivat loksahdelleet kohdalleen. Vaikka olin itsekin jo tehnyt paljon omaa selvitystyötä ja olin tietoinen monista asioista, mitä mittauksessakin havaittiin ihottuman mahdollisiksi taustekijöiksi, minulle tuli silti monia ahaa-elämyksiä, kun Sanna nivoi kokonaisuuden yhteen.

Käynnin lopuksi pidin kapulaa 20 minuuttia kädessä ja laite suoritti samalla minulle räätälöityä terapiaa. Sen jälkeen laite vielä valmisti minun tarpeisiin sopivan vesiliuoksen, siis tippapullon, josta otin kaksi kertaa päivässä 2-3 tippaa muutaman kuukauden ajan.

Olen perusluonteeltani melko skeptinen kaikkea kohtaan, mutta edellä mainitun terapiasession jälkeen olo oli kyllä hiukan parempi. Myös tipoista oli minulle apua. Kaiken kaikkiaan minulle jäi erittäin positiivinen fiilis bioresonanssiterapiasta ja Sannasta sen tekijänä. Hänestä huokui aito välittäminen ja halu löytää potilaalleen ratkaisu tämän ongelmaan. Käynti oli kiireettömän tuntuinen ja sinä aikana kävimme melko kokonaisvaltaisesti monia isoja asioita läpi. Oletko kuullut koskaan kenenkään kommentoivan vastaavanlaisesti perinteisestä lääkäristä? En minäkään.

Lopputulos

Detoksin jälkeen oloni ja energitasoni kohosivat selkeästi. En kuitenkaan vielä ensimmäisen hoitokerran jälkeen päässyt ihottumaoireistani. Kävin kontrollikäynnillä Sannan luona, jossa huomasimme, että kehossani oli tapahtunut monia muutoksia. Mutta kun sipulia kuoritaan, paljastuu kuoren alta uusi kerros, joka tuo tullessaan uusia asioita. Onneksi sain Sannalta selkeät ohjeet, miten uusista löydöksistä pääsen taas askeleen lähemmäs kohti tasapainoisempaa kehoa ja toivottavasti pikku hiljaa myös ihottuman suhteen oireettomaksi! Matkani jatkuu vielä hetken verran, mutta minulla on vahva luotto siihen, että maaliviiva on jo melko lähellä kulman takana.

//Ramon

 

Bioresonanssiterapia on saatu blogiyhteistyönä Sacred Balancelta

Kevättalven kuulumisia!

Mitä meille kuuluu?

Älyttömän vaikea kysymys silloin, kun siihen on tarkoitus vastata blogipostauksella. Minusta on todella hurjaa ajatella, että ekoina blogivuosina kirjoittelin blogiin oikeastaan vain ja ainoastaan meidän kuulumisia! Tosin vain allergia-, refluksi- ja astmakuulumisia, mutta silti. Nykyään meillä puolet blogiteksteistä pyörii ruuan ympärillä ja puolet vähän kaikenlaisen muun: terveysjuttujen, hyvinvoinnin ja muiden sekalaisten asioiden ympärillä. Mutta tällaiset kuulumispostaukset, niitä ei juuri meillä näe, vaikka niitä toivotaankin. Silloin tällöin (eli tosi harvoin) muistan, että kai sitä voisi höpötellä ihan jotakin “teematontakin” välillä blogiin. Minä tykkään lukea seuraamieni bloggaajien kuulumispostaukset, mutta itse menen kuitenkin usein siihen ansaan, että luulen, että tuskin ketään kiinnostaa nämä muuten-vain-höpinät. Mutta lukijat, miten siis on nykyään: kuulumispostaukset – hot or not?

Lasten kuulumiset

Meillä on tapahtunut joitakin isojakin muutoksia perheessämme vauvavuoden aikana. Niistä lisää tässä nyt! Ensinnäkin uusi tyyppimme, Snadisöpöys (joka täyttää ihan kohta vuoden, kääk!), on solahtanut perheeseemme oikein mainiosti, helposti ja luontevasti. Hän on niin ihana! Snadisöpöys on oireeton, mutta edelleen hän antaa odotuttaa esimerkiksi niitä kokonaisia öitä 😀 Myöskin vähäuninen tapaus hän on, mutta muuten kaikki menee hänen kanssaan oikein kivasti. Vauvan tulo taloon on siis tottakai muuttanut perheen dynamiikkaa ja tuonut valtavasti onnea ja iloa mukanaan, mutta varsinaisesti suuren suuri muutos kolmas lapsi ei ollut.

Esikoisemme Pikkusankari aloitti koulun Snadisöpöyden vauvavuoden aikana eli viime syksynä. Kaikki on mennyt koulussa älyttömän hyvin ja Pikkusankari tykkää kovasti koulusta. Koulun aloitus oli tottakai iso muutos hänelle, mutta perheen toimintaan se ei juurikaan tuonut muutoksia, sillä jo eskari oli tietenkin käyty samassa tutussa paikassa. Meillä Pikkusankari käy Montessorikoulussa, ja ollaan kyllä oltu todella tyytyväisiä valintaan (vaikkakin se velvoittaa meitä kuskailuihin joka päivä).

Keskimmäisemme Minimullistaja käy edelleen kerhossa kaksi kertaa viikossa kolme tuntia kerrallaan, ja tämä tuntuu edelleen sopivalta määrältä. Tämä on meidän perheelle ja hänelle sopiva järjestely. Vaikka välillä mediassa keskustellaankin siitä, voiko näin “isot lapset” olla “vain” kotihoidossa, niin meidän kokemuksen mukaan voi oikein hyvin olla! Meidän neljävuotias oli nelivuotisneuvolassa melkein kaikissa tehtävissä viisivuotiaan tasolla, joten meillä ei ainakaan ole mitään syytä epäillä, että kotihoidossa ei “oppisi” tarpeeksi asioita tai ei saisi tarvittavia kehityksen edellytyksiä. Päinvastoin! Tärkeintä on edelleen, että tuttu ja turvallinen aikuinen on läsnä – ja minä olen! Sosiaalinen puoli hoituu kerhon lisäksi Minimullistajan valitsemissa kolmessa harrastuksessa ja lukuisissa leikeissä ystäväperheiden lasten kanssa. 🙂

Vanhempien kuulumiset

Mites me aikuiset sitten? Meillä työjutut ovat olleet melkoisessa muutoksessa! Mies irtisanoi alkuvuonna itsensä seitsemän vuoden työsuhteesta, koska halusi jo muutoksia ja uusia haasteita työhönsä. Ilman työtä hän ei kerinnyt olla kuin yhden päivän, kun hän hyppäsi jo seuraavaan, väliaikaiseen työhön, joka nyt loppui (itse asiassa edellispäivänä) ja uusi työ on taas hakusessa! Elämme siis jännittäviä aikoja, sillä uusia työmahdollisuuksia on monia, mutta mikä sieltä sitten valikoituukaan seuraavaksi (toivottavasti enemmän hänen intohimojensa mukaiseksi työksi kuin aiemmat), sitä emme vielä tiedä! Ja tietenkin, jos siellä lukijoissa on nyt joku, joka ajattelisi, että mieheni olisi juuri eikä melkein sopiva työntekijä hänelle, niin mailia vaan nopeasti tulemaan! Kuten blogin lukijat jo varmasti tietävät, mieheni työnkuvaan on kuulunut fysioterapiaa, personal trainingia, ryhmäliikunnan ohjaamista, uniasiantuntijuutta, myyntipäällikköyttä,…

Entäs minun työjutut? Äitiysloma on loppunut ja hoitovapaa alkanut. Töihin sosiaalialalle minun oli tarkoitus palata kahden vuoden päästä, kuopuksen ollessa sen kolme vuotta. Kuitenkin… Viime aikoina olen alkanut entistä enemmän haaveilemaan työstä, mikä ei liity ollenkaan sosiaalialaan, vaan kirjoittamiseen, valokuvaukseen, psykologiaan, NLP:hen, valmentamiseen, hyvinvointiin jne. Ja miten siistiä, että näyttää siltä, että minä saan kokeilla juuri tällaista hommaa nyt hoitovapaalla, meinaan otin vastaan sisällöntuottajan työpaikan, jota saan tehdä 15 tuntia viikossa! Olen kyllä niin liekeissä tämän asian suhteen, että! Tosin, tiedostan, että tämä tarkoittaa taas sitä, että meillä ei ole miehen kanssa yhtään yhteistä vapaapäivää viikossa, sillä teen työni miehen vapaapäivinä… Silti, oikealta tämä päätös tuntuu 🙂 Ja se, että yhteisiä vapaapäiviä ei ole, on tuttua, sillä kolmas raskaus mentiin samalla meiningillä, että järjestimme työt niin, että olimme molemmat töissä vuorotellen. Siitäkin selvittiin!

Sellaista! Mitä tykkäsitte tästä erilaisesta postauksesta? Ja hei: mitä teille kuuluu?

Jos haluatte enemmän meidän arkea, niin sitä löytyy minun instastani: @skribentti

p.s. Kuviksi kaivoin tunnelmia vauvasta kolmiviikkoisena, oooooh, minkä tunneryöpyn koinkaan. Ihana, ihana vauvavuosi!

// Emmi

Manteli-omenamuffinit – koska aina voi leipoa!

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Meillä on kiva viikonloppu tulossa! Huomenna ajellaan pääkaupunkiin, käytetään pojat osteopaatilla, edistän hieman omia työprokkiksiani ja vauvan kanssa treffataan ystävä vielä illalla. Perjantaina lähden ajalemaan esikoisen ja kuopuksen kanssa monen sadan kilometrin päähän ihanien ystävien luo viikonloppua viettämään. Isi ja keskimmäinen jäävät viettämään viikonloppua tänne etelä-Suomeen. Hieman erilainen viikonloppu siis tiedossa 🙂 Nyt tulin jakamaan yhden muffiniohjeen, sillä AINA on hyvä aika leipoa, eikö? 🙂

Manteli-omenamuffinit

1dl riisijauhoja

1dl perunajauhoja

1dl mantelijauhoja

2tl leivinjauhetta

1dl kookossokeria (lisää enemmän, jos tahdot makeammat)

kourallinen-pari rouhittuja manteleita

1-2 omenaa kuutioituina

ripaus bourbon-vaniljajauhetta/vaniljauutejauhetta

100g sulaa kookosöljyä

2dl omenasosetta

(kookosmannaa päälliseksi)

Sekoita kaikki kuivat aineet sekaisin. Lisää kookosöljy sekä omenasose. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista noin 10 minuuttia 200 asteessa. Jäähtyneiden muffinien päälle voit tehdä koristelun kookosmannasta: sulata vesihauteessa kookosmannaa ja viruta lusikalla muffinien päälle ja anna kiinteytyä.

Iloa loppuviikkoon!

Harjoitus tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina!

No nyt olen NLP Master Practitioner – jee! Onnea minulle 🙂 Lupailin yhteenvetoa NLP:n tästä toisesta kurssista, kun se on ohi. Nyt se on, haikeaa! Taas kerran oli upeaa nähdä, miten opiskeluporukka hioutui yhteen ja tunnelma pysyi ihanana loppuun asti. Sain muutaman uuden ystävän kurssilta ja paljon uusia mahtavia tuttavuuksia. Sainko jotakin muutakin? Paljonkin, vaikka oikeastaan mitään ihan erityistä en lähtenyt hakemaan.

Kurssin aluksi taisin miettiä tavoitteekseni jo opittujen asioiden syventämistä, omien vahvuuksien ja heikkouksien entistä tarkempaa tarkkailua sekä elämän tasapainon vakauttamisen tien jatkamista. Näitä kaikkia sain. Ja paljon muitakin asioita mieleeni sekä kehooni. NLP:n vaikutukset voivat olla ihan välittömästi huomattavissa, tai sitten ne voi bongata vasta paljon myöhemmin elämästään. NLP vaikuttaa niin mieleen kuin kehoonkin, sillä juuri NLP korostaa niiden yhteyttä. Kirjoittelen seuraavaksi asioita, joita pääsin Master Practitioner-kurssilla syventämään ja mitä asioita jäi mieleeni.

Harjoitukset ja harjoitteleminen. Kun on monta tuntia taas enemmän tehnyt harjoituksia, niin tottakai osaa tehdä niitä yhä paremmin. Sillä harjoitus tekee mestarin, ja mestari harjoittelee aina! Opin löytämään oman hyvän tilan paremmin, opin luottamaan intuitiooni yhä paremmin ja opin olemaan parempi ohjaaja toiselle harkoissa.

NLP:n vaikuttavuus. Psykologian alalla on terapioita vaikka millä mitalla, ja varmasti jokaiselle suuntaukselle on omat paikkansa ja perustelunsa. NLP on siitä kiva ja helppo “terapia”, että se on nopea ja parhaimmassa tapauksessa elämää muuttava. Siis ei ehkä tarvitsekaan istua vuosikausia freudilaisittain sohvalla, jotta voisi saada elämälleen uuden suunnan!

Tekojen ja arvojen koherenssi. Itsellä on hyvä olla, kun omat teot vastaavat omia arvoja. Olen jo pitkään elänyt omien arvojeni mukaisesti, mutta aina löytyy jotakin yllättävää (kuten nyt työrintamalla), mikä pistää ajatukset uuteen malliin! Ehkäpä siis voisin elää vieläkin enemmän omien arvojeni mukaisesti… Tätä asiaa käsittelinkin paljon tällä kurssilla.

Universumi vastaa! Olen kyllä ollut ihan ällistynyt, miten muutamat ihanat ihmiset ovat löytäneet tiensä luokseni. Kauiten mukana olleet lukijat varmasti muistavat, että meillä tukiverkkoasia on ollut todella vaikea, ja tukiverkko on ollut todella vähäinen. Muutamat ystävät ovat myös menneinä vuosina yllättäneet negatiivisesti. Näin jälkikäteen ajateltuna voin myöntää, että kaikilla näillä suhdesotkuilla oli tarkoituksensa. Olen todella tajunnut, että jotakin todella paljon parempaa on ollut tulossa minulle! Ihan mahtavaa on löytää ihmisiä, jotka kolahtavat just eikä melkein 🙂

Rakkaus kantaa. Meidän piti kurssin aikana kerran kirjoittaa intuitiivisesti oma motto lapulle. Minulle tuli lause rakkaus kantaa. Uskon siihen. Olipa se kyse sitten minkälaisesta rakkauden muodosta tahansa: ystävyydessä, parisuhteessa, lasten kanssa, universaalisti… Oikeastaan, jos maailmassa ei uskoisi rakkauteen, niin en tiedä, mihin sitten uskoisi? Rakkaus on oikeasti kaikista tärkein asia elämässä, ja sitä kannattaisi jakaa entistä vuolaammin! Tämä on myös taito, jota NLP opettaa – siellä kun kehut lentelevät ahkerasti. Ja tarkennan, aidot kehut. 🙂

Luottamuksen opettelu. Tyhjät lupaukset, välinpitämättömät läheiset, tärkeän ihmisen kuolema. Kaikkea on koettu! Tällä NLP:n kurssilla opettelin luottamusta. Se on vaikeaa, mutta opittavissa. Minun on vaikeaa ymmärtää oikeasti ja syvästi, että on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ihan oikeasti eivät tahdo minulle pahaa, jotka eivät oikeasti ole lähdössä mihinkään ja jopa sellaisia ihmisiä, jotka pyyteettömästi tarjoavat apuaan. Vaikka tämän tietoisella tasolla olenkin jo tajunnut, niin kehon muisti on eri asia. Olen työntänyt kehon muistiin juuri tällaisia asioita ja nyt on aika purkaa ne pois. Ja oppia luottamaan!

Kannustavassa ilmapiirissä oleminen. Viimeistään tällä kurssilla tajusin, miten mahtavaa on, kun saa olla sellaisessa ilmapiirissä, jossa jokaisen mielipiteet ja asenteet hyväksytään täysin, vaikka oltaisiinkin eri mieltä. Vallitsee tasa-arvon ja kannustuksen ilmapiiri. Ketään ei katsota ylimielisesti eikä halveksuta. Tällaisen ilmapiirin syntymisessä minä tahdon olla mukana, missä ikinä olenkaan!

Se positiivisuus. Tästä jaksan jauhaa aina vaan! Mutta kun se vaan on se juttu! Kun tutustun itseeni yhä paremmin vuosien vieriessä, niin huomaan ajattelevani entistä positiivisemmin entistä automaattisemmin! NLP on auttanut tässä kehityksessä, ja toki tämäkin kurssi taas eteenpäin. En siis oikeastaan ponnistele ollenkaan ollakseni positiivari. Ja sekös jos mikä tuntuu ihanalta: keskittyä elämän valoisiin puoliin ilman suuria panostuksia ajatteluun 🙂

NLP minun osalta jatkuu toukokuussa, en malttaisi odottaa! Nyt mennään kohti kouluttamisen opettamista, jee!

Minä olen saanut tosi paljon yksityisviestejä koskien NLP:tä. Laitelkaa ihmeessä vaan kysymyksiä mihin vain someen tai mailiin tai tänne, vastaan kyllä aina! Jos haluatte tutustua NLP:hen lisää, niin kurkatkaa vaikka minun tekstieni lisäksi paikan sivut, missä minä olen käynyt. Linkkaan ne tähän alle.

True Hearts-nettisivut

True Hearts-instagram

True Hearts-facebook

// Emmi