Superhelppo pehmisohje (ilman lisättyä sokeria)!

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Kaipaako joku muukin välillä oikeasti tosi nopeita herkkuratkaisuja? Hep! Täällä ainakin käsi nousi! Pehmistä voi meidän mielestä syödä myös talvella, miksipä ei? Tässä ihana, helppo, täyteläinen ja kermainen pehmisohje:

2 kypsää banaania

1 tlk kookosmaitoa

1dl (grassfed) heraproteiinijauhetta

Pilko banaanit pieniksi paloiksi ja laita ne muutamaksi tunniksi pakkaseen. Sekoita vaniljan tai suklaanmakuinen heraproteiinijauhe kookosmaitoon. Lisää seokseen kohmeiset banaanit ja soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. Voit jo tässä vaiheessa syödä jäden, voit laittaa sen jäätelökoneseen tekeytymään hetkeksi tai voit pakastaa sen. Maku on parhaimmillaan, kun jäätelö on melko sulaa, siis pehmismäistä.

p.s. Herasta, sen alkuperästä ja laadusta kohistaan ajoittain somessa. Jos haluat syödä laadukasta heraa, niin ota selvää, että herasi ei ole juustoteollisuuden jämää, vaan ihan oikeasti maidosta tehtyä laadukasta (mielellään vapaana laiduntavien lehmien) tavaraa. Meidän suositus laadukkaasta herasta on Foodinin herkullinen grassfed suklaa tai vanilja! Niiden maku on heran lisäksi peräisin laadukkaista makuaineista eli aidosta vaniljasta ja kaakaosta.

Pehmeän ihanaa loppuviikkoa!

Miten (yksilöllinen) aika riittää kaikille kolmelle lapselle?

Minulta on pyydetty enemmän arkipostauksia. Tässä tulee yksi postaus, mikä liippaa arkea juurikin konkreettisesti…

Tämä on aihe, jota mietin, kun odotin kolmatta syntyväksi. Olen aina ajatellut, että mitä enemmän lapsia, sitä rikkaampaa elämä voisi olla. En oikeastaan koskaan ole pelännyt sitä, miten minun rakkauteni riittää monelle lapselle, mutta toki mietin välillä, että miten käy kahdenkeskisen ajan jokaisen lapsen kanssa, kun lapsia on monta.

Meidän perheessä ei ole tällä hetkellä sellaisia erikseen järjestettyjä harrastuksia, joissa vanhempi ja lapsi yhdessä kävisivät (tekemässä siis kaksin jotakin). Esikoisen kanssa kävimme vauvauinnissa ja joissakin vanhempi-lapsitouhutuokioissa, keskimmäisen kanssa vain noissa tuokioissa. Ja tämä kolmas tuskin tulee saamaan sitäkään, heh. Mutta siis se aika, miten saa ja saisi riittämään kaikille? Ja onko tarvetta, että sen saa riittämään kaikille?

Minä kun olen kotiäitinä nyt, niin aikaa periaatteessa riittää lapsille enemmän kuin mitä muualla töissä ollessa riittäisi. Meillä on lapset hoidettu aina kotona: suurimman osan näistä reilusta seitsemästä vuodesta minä olen ollut kotiäitinä, mies on ollut vajaan vuoden koti-isinä ja yksi seitsenkuispätkä sumplimme vapaapäivät ja työajat niin, että Mummolle jäi kaksi viisituntista päivää viikossa hoidettavaa. Eli kyllä ollaan lasten kanssa saatu olla, ihanaa! (Ja juuri meidän arvomaailman mukaista näin!) Kaksinaika lasten kanssa se onkin sitten vähentynyt huomattavasti, ja toki luonnollisestikin. Tuntuu, että varsinkin keskimmäinen on meillä siitä eniten kärsinyt, ja aikaan hänen kanssaan olisikin hyvä kiinnittää huomiota yhä enemmän.

Esikoinen käy koulussa ja hänellä on kaksi harrastusta, joissa hän käy viikottain. Kaksinaika esikoisen kanssa järjestyy silloin, jos toinen vanhemmista vie pyörällä hänet kouluun (yleensä mieheni) toisen ollessa kotona muiden lasten kanssa. Esikoinen on myös loistavaa saunaseuraa, ja usein minä ja esikoinen käymmekin kaksin saunassa, sillä siellä syntyy melkeinpä parhaimmat keskustelut hänen kanssaan (tämä tietenkin vaatii miehen kotiin muiden lasten kanssa). Esikoisen kanssa kaksinaikaa saamme myös keskimmäisen harrastusten aikana, jos vauva sattuu silloin nukkumaan. Silloin usein telmimme leikkipuistoissa tai urheilukentillä.

Keskimmäinen on paljon enemmän kotona kuin esikoinen, sillä hän käy vain kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin kerhon ja kolme iltaharrastusta. Hänen kanssaan kaksinaikaa on ne aamut, kun esikoinen on koulussa ja vauva nukkuu. Ongelma tässä vaan yleensä on se, että vauvalla on ollut tapana nukkua vain vartin pätkiä ja usein kantorepussa. Yleensä kahdenkeskinen aika jääkin aika pieneksi keskimmäisen kanssa. Toki hänen kanssaan ulkoillaan yleensä esikoisen harrastusajat, ja silloin on mahdollista, että vauva nukkuu, ja saamme hetken kaksistaan. Miehen vapaapäivinä tykkäämme keskimmäisen kanssa käydä kaksin lähiseuduilla kävelemässä ja leikkimässä omia seikkailuleikkejä. Silloin tällöin keskimmäinen nukahtaa autossa päikkäreille (pääsääntöisesti jättänyt ne pois noin kaksivuotiaana…) ja silloin nukkumaanmenoaika on ihan eri kuin esikoisella. Silloin keskimmäinen valvoo meidän kanssamme välillä jopa kymmeneen tai yhteentoista (riippuu päikkäreiden kestosta ja ajankohdasta), ja tuo muutamia kertoja kuussa vietetty ilta on tärkeä aika keskimmäiselle, kun silloin ainakin toisella vanhemmalla on oikeasti aikaa hänelle, vaikka vauva valvoisikin vielä samaan aikaan.

Vauva saa kaikista eniten kahdenkeskistä aikaa! Kaksi kertaa viikossa esikoinen ja keskimmäinen ovat samaan aikaan koulussa ja kerhossa. Vauva myös valvoo aina illalla pitkään ja öisin saadaan hänen kanssaan tietysti ihania kahdenkeskisiä imetyshetkiä. Meidän vauva on todella vähäuninen, joten hän ottaa kaiken irti yhteisistä ajoistamme… 😉

Mieheni on usein kellon ympäri pois kotoa, joten minä olen lasten kanssa tosi paljon. Silloin, kun on miehen vapaapäivä tai kun raaskimme pyytää Mummoa tai muuta läheistä auttamaan, saatamme käydä jomman kumman isomman pojan kanssa kaksin esimerkiksi teatterissa tai jollakin pidemmälläkin reissulla (toki silloin usein vauva lähtee myös mukaan…). Näin ei kuitenkaan tapahtu joka viikko eikä edes joka kuukausi.

On ihana huomata, että omat lapset ovat ihan huipputyyppejä, joiden kanssa oikeasti viihtyy! Heidän kanssaan on tosi kiva olla koko porukalla, mutta niin on ihan kaksistaankin – silloin poikiin saa kyllä jonkun ihan uuden tatsin! Toisaalta hyvin virkistävää on olla erilaisilla kokoonpanoilla välillä liikkeellä tai vaikka ihan vaan kotonakin. Totuttua ilmapiiriä hämmentää kivasti, jos mies nappaa jonkun pojista mukaan kauppaan tai omiin harrastuksiinsa.  On kiva nähdä, miten eri puolia lapsista nousee esiin aina erilaisessa porukassa.

Näin meillä. Miten teillä jaetaan lasten kanssa oloajat? Löytyykö teiltä paljon kahdenkeskistä aikaa jokaiselle lapselle? Mitäs sitten, jos lapsia olisi vielä enemmän kuin kolme?

// Emmi

Saanko esitellä: amarantti ja amaranttikeksit!

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Tiedättekö te, mitä amarantti on? Se on siemenkasvi, jota voidaan käyttää “tavallisten” viljojen tapaan. Amarantti sisältää suhteellisen paljon proteiinia (15%!), ja se on erityisen ravinnerikas (se sisältää paljon rautaa, fosforia, magnesiumia, seleeniä, sinkkiä, kaliumia, folaattia, B6:ta, metioniinia, lysiinia – wau!).

Amaranttia voi soveltaa monipuolisesti: siitä voi tehdä ruokaan lisukkeen tai lisätä sitä ruokiin mukaan. Amarantista voi tehdä puuroa tai pop-amarantteja (poppareiden korvaajia). Mutta amaranttia voi käyttää myös leivontaan, kuten me käytimme kekseihin. Nämä keksit ovat herkullisia, täyteläisiä ja persoonallisen makuisia (ei siis mitään perusvehnäkekseiltä maistuvia, sillä amarantissa on ihana omalaatuinen, pähkinäinen makunsa!).

Me tutustuimme amaranttiin jo seitsemän vuotta sitten, silloin, kun ensimmäinen imetysdieettini alkoi ja piti keksiä uusia ruokavaihtoehtoja kokeiltavaksi. Silloin se oli todella erikoinen vilja suomalaisille, eikä kukaan lähipiirissämme ollut edes kuullut siitä aiemmin. Kannattaa antaa amarantille mahdollisuus!

Amaranttikeksit (12-16kpl)

1 kananmuna

50-75ml kookossokeria

100g gheetä

3dl amaranttihiutaleita

3/4dl teff-jauhoja

1/2tl ruokasoodaa

50ml kookoshiutaleita

ripaus suolaa

hyppysellinen bourbon-vaniljaa tai vaniljauutetta

Vatkaa muna ja sokeri kevyesti yhdessä. Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja lisää ne sitten huoneenlämpöisen gheen kanssa muna-sokeri seokseen koko ajan sekoittaen. Muotoile taikinasta leivinpaperille pienehköjä keksejä. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 15-20 minuuttia tai kunnes keksien pinta on saanut hieman väriä.

 

Antoisia tutustumis-, leipomis- ja maisteluhetkiä! Ja energiaa uuteen viikkoon!

Jos tahdot apua muutosten toteuttamiseen, tsekkaa tämä!

Miltä elämäsi vaikuttaa juuri nyt? Onko kenties mielessäsi muutoksia? Pelottaako uuteen hyppääminen? Mitkä kaikki asiat vaikuttavat muutosten toteutumiseen? Mitä sinä voisit itse tehdä enemmän, paremmin tai eri tavalla?

Linkkaan tähän tekstini Täysii-sivustolta. Teksti käsittelee juurikin näitä kaikkia asioita muutoksiin liittyen. Jos siis tahdot lisämotivointia ja/tai lisätietoa muutosten toteuttamisesta, niin käypä lukaisemassa! 🙂

Tekstin löydät TÄÄLTÄ.

//Emmi

Etsitkö hyvää reseptiä maidottomiin, munattomiin ja gluteenittomiin muffineihin? – Tästä saat sen!

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Onkos siellä leipojia, jotka ovat vailla hyvää perusmuffinitaikinaa? Sellaista, joka sopii maidottomille, munattomille sekä gluteenittomillekin? Jaan nyt sellaisen kanssanne 🙂

2dl gluteenittomia jauhoja (esimerkiksi riisijauhoja, kaurajauhoja, tattarijauhoja)

1dl perunajauhoja

(0,5dl kaakaojauhetta – tämä tekee muffineista ruskeita, jos niin tahtoo 🙂 )

2tl leivinjauhetta

2tl kookossokeria

ripaus bourbon-vaniljaa/vaniljajauhetta

100g sulaa kookosöljyä

1 banaani

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Jaa taikina vuokiin ja paista noin 10 minuuttia 180-200 asteessa. Kuorruta ja koristele halutessasi.