Kevättalven kuulumisia!

Mitä meille kuuluu?

Älyttömän vaikea kysymys silloin, kun siihen on tarkoitus vastata blogipostauksella. Minusta on todella hurjaa ajatella, että ekoina blogivuosina kirjoittelin blogiin oikeastaan vain ja ainoastaan meidän kuulumisia! Tosin vain allergia-, refluksi- ja astmakuulumisia, mutta silti. Nykyään meillä puolet blogiteksteistä pyörii ruuan ympärillä ja puolet vähän kaikenlaisen muun: terveysjuttujen, hyvinvoinnin ja muiden sekalaisten asioiden ympärillä. Mutta tällaiset kuulumispostaukset, niitä ei juuri meillä näe, vaikka niitä toivotaankin. Silloin tällöin (eli tosi harvoin) muistan, että kai sitä voisi höpötellä ihan jotakin “teematontakin” välillä blogiin. Minä tykkään lukea seuraamieni bloggaajien kuulumispostaukset, mutta itse menen kuitenkin usein siihen ansaan, että luulen, että tuskin ketään kiinnostaa nämä muuten-vain-höpinät. Mutta lukijat, miten siis on nykyään: kuulumispostaukset – hot or not?

Lasten kuulumiset

Meillä on tapahtunut joitakin isojakin muutoksia perheessämme vauvavuoden aikana. Niistä lisää tässä nyt! Ensinnäkin uusi tyyppimme, Snadisöpöys (joka täyttää ihan kohta vuoden, kääk!), on solahtanut perheeseemme oikein mainiosti, helposti ja luontevasti. Hän on niin ihana! Snadisöpöys on oireeton, mutta edelleen hän antaa odotuttaa esimerkiksi niitä kokonaisia öitä 😀 Myöskin vähäuninen tapaus hän on, mutta muuten kaikki menee hänen kanssaan oikein kivasti. Vauvan tulo taloon on siis tottakai muuttanut perheen dynamiikkaa ja tuonut valtavasti onnea ja iloa mukanaan, mutta varsinaisesti suuren suuri muutos kolmas lapsi ei ollut.

Esikoisemme Pikkusankari aloitti koulun Snadisöpöyden vauvavuoden aikana eli viime syksynä. Kaikki on mennyt koulussa älyttömän hyvin ja Pikkusankari tykkää kovasti koulusta. Koulun aloitus oli tottakai iso muutos hänelle, mutta perheen toimintaan se ei juurikaan tuonut muutoksia, sillä jo eskari oli tietenkin käyty samassa tutussa paikassa. Meillä Pikkusankari käy Montessorikoulussa, ja ollaan kyllä oltu todella tyytyväisiä valintaan (vaikkakin se velvoittaa meitä kuskailuihin joka päivä).

Keskimmäisemme Minimullistaja käy edelleen kerhossa kaksi kertaa viikossa kolme tuntia kerrallaan, ja tämä tuntuu edelleen sopivalta määrältä. Tämä on meidän perheelle ja hänelle sopiva järjestely. Vaikka välillä mediassa keskustellaankin siitä, voiko näin “isot lapset” olla “vain” kotihoidossa, niin meidän kokemuksen mukaan voi oikein hyvin olla! Meidän neljävuotias oli nelivuotisneuvolassa melkein kaikissa tehtävissä viisivuotiaan tasolla, joten meillä ei ainakaan ole mitään syytä epäillä, että kotihoidossa ei “oppisi” tarpeeksi asioita tai ei saisi tarvittavia kehityksen edellytyksiä. Päinvastoin! Tärkeintä on edelleen, että tuttu ja turvallinen aikuinen on läsnä – ja minä olen! Sosiaalinen puoli hoituu kerhon lisäksi Minimullistajan valitsemissa kolmessa harrastuksessa ja lukuisissa leikeissä ystäväperheiden lasten kanssa. 🙂

Vanhempien kuulumiset

Mites me aikuiset sitten? Meillä työjutut ovat olleet melkoisessa muutoksessa! Mies irtisanoi alkuvuonna itsensä seitsemän vuoden työsuhteesta, koska halusi jo muutoksia ja uusia haasteita työhönsä. Ilman työtä hän ei kerinnyt olla kuin yhden päivän, kun hän hyppäsi jo seuraavaan, väliaikaiseen työhön, joka nyt loppui (itse asiassa edellispäivänä) ja uusi työ on taas hakusessa! Elämme siis jännittäviä aikoja, sillä uusia työmahdollisuuksia on monia, mutta mikä sieltä sitten valikoituukaan seuraavaksi (toivottavasti enemmän hänen intohimojensa mukaiseksi työksi kuin aiemmat), sitä emme vielä tiedä! Ja tietenkin, jos siellä lukijoissa on nyt joku, joka ajattelisi, että mieheni olisi juuri eikä melkein sopiva työntekijä hänelle, niin mailia vaan nopeasti tulemaan! Kuten blogin lukijat jo varmasti tietävät, mieheni työnkuvaan on kuulunut fysioterapiaa, personal trainingia, ryhmäliikunnan ohjaamista, uniasiantuntijuutta, myyntipäällikköyttä,…

Entäs minun työjutut? Äitiysloma on loppunut ja hoitovapaa alkanut. Töihin sosiaalialalle minun oli tarkoitus palata kahden vuoden päästä, kuopuksen ollessa sen kolme vuotta. Kuitenkin… Viime aikoina olen alkanut entistä enemmän haaveilemaan työstä, mikä ei liity ollenkaan sosiaalialaan, vaan kirjoittamiseen, valokuvaukseen, psykologiaan, NLP:hen, valmentamiseen, hyvinvointiin jne. Ja miten siistiä, että näyttää siltä, että minä saan kokeilla juuri tällaista hommaa nyt hoitovapaalla, meinaan otin vastaan sisällöntuottajan työpaikan, jota saan tehdä 15 tuntia viikossa! Olen kyllä niin liekeissä tämän asian suhteen, että! Tosin, tiedostan, että tämä tarkoittaa taas sitä, että meillä ei ole miehen kanssa yhtään yhteistä vapaapäivää viikossa, sillä teen työni miehen vapaapäivinä… Silti, oikealta tämä päätös tuntuu 🙂 Ja se, että yhteisiä vapaapäiviä ei ole, on tuttua, sillä kolmas raskaus mentiin samalla meiningillä, että järjestimme työt niin, että olimme molemmat töissä vuorotellen. Siitäkin selvittiin!

Sellaista! Mitä tykkäsitte tästä erilaisesta postauksesta? Ja hei: mitä teille kuuluu?

Jos haluatte enemmän meidän arkea, niin sitä löytyy minun instastani: @skribentti

p.s. Kuviksi kaivoin tunnelmia vauvasta kolmiviikkoisena, oooooh, minkä tunneryöpyn koinkaan. Ihana, ihana vauvavuosi!

// Emmi

Manteli-omenamuffinit – koska aina voi leipoa!

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Meillä on kiva viikonloppu tulossa! Huomenna ajellaan pääkaupunkiin, käytetään pojat osteopaatilla, edistän hieman omia työprokkiksiani ja vauvan kanssa treffataan ystävä vielä illalla. Perjantaina lähden ajalemaan esikoisen ja kuopuksen kanssa monen sadan kilometrin päähän ihanien ystävien luo viikonloppua viettämään. Isi ja keskimmäinen jäävät viettämään viikonloppua tänne etelä-Suomeen. Hieman erilainen viikonloppu siis tiedossa 🙂 Nyt tulin jakamaan yhden muffiniohjeen, sillä AINA on hyvä aika leipoa, eikö? 🙂

Manteli-omenamuffinit

1dl riisijauhoja

1dl perunajauhoja

1dl mantelijauhoja

2tl leivinjauhetta

1dl kookossokeria (lisää enemmän, jos tahdot makeammat)

kourallinen-pari rouhittuja manteleita

1-2 omenaa kuutioituina

ripaus bourbon-vaniljajauhetta/vaniljauutejauhetta

100g sulaa kookosöljyä

2dl omenasosetta

(kookosmannaa päälliseksi)

Sekoita kaikki kuivat aineet sekaisin. Lisää kookosöljy sekä omenasose. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista noin 10 minuuttia 200 asteessa. Jäähtyneiden muffinien päälle voit tehdä koristelun kookosmannasta: sulata vesihauteessa kookosmannaa ja viruta lusikalla muffinien päälle ja anna kiinteytyä.

Iloa loppuviikkoon!

Harjoitus tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina!

No nyt olen NLP Master Practitioner – jee! Onnea minulle 🙂 Lupailin yhteenvetoa NLP:n tästä toisesta kurssista, kun se on ohi. Nyt se on, haikeaa! Taas kerran oli upeaa nähdä, miten opiskeluporukka hioutui yhteen ja tunnelma pysyi ihanana loppuun asti. Sain muutaman uuden ystävän kurssilta ja paljon uusia mahtavia tuttavuuksia. Sainko jotakin muutakin? Paljonkin, vaikka oikeastaan mitään ihan erityistä en lähtenyt hakemaan.

Kurssin aluksi taisin miettiä tavoitteekseni jo opittujen asioiden syventämistä, omien vahvuuksien ja heikkouksien entistä tarkempaa tarkkailua sekä elämän tasapainon vakauttamisen tien jatkamista. Näitä kaikkia sain. Ja paljon muitakin asioita mieleeni sekä kehooni. NLP:n vaikutukset voivat olla ihan välittömästi huomattavissa, tai sitten ne voi bongata vasta paljon myöhemmin elämästään. NLP vaikuttaa niin mieleen kuin kehoonkin, sillä juuri NLP korostaa niiden yhteyttä. Kirjoittelen seuraavaksi asioita, joita pääsin Master Practitioner-kurssilla syventämään ja mitä asioita jäi mieleeni.

Harjoitukset ja harjoitteleminen. Kun on monta tuntia taas enemmän tehnyt harjoituksia, niin tottakai osaa tehdä niitä yhä paremmin. Sillä harjoitus tekee mestarin, ja mestari harjoittelee aina! Opin löytämään oman hyvän tilan paremmin, opin luottamaan intuitiooni yhä paremmin ja opin olemaan parempi ohjaaja toiselle harkoissa.

NLP:n vaikuttavuus. Psykologian alalla on terapioita vaikka millä mitalla, ja varmasti jokaiselle suuntaukselle on omat paikkansa ja perustelunsa. NLP on siitä kiva ja helppo “terapia”, että se on nopea ja parhaimmassa tapauksessa elämää muuttava. Siis ei ehkä tarvitsekaan istua vuosikausia freudilaisittain sohvalla, jotta voisi saada elämälleen uuden suunnan!

Tekojen ja arvojen koherenssi. Itsellä on hyvä olla, kun omat teot vastaavat omia arvoja. Olen jo pitkään elänyt omien arvojeni mukaisesti, mutta aina löytyy jotakin yllättävää (kuten nyt työrintamalla), mikä pistää ajatukset uuteen malliin! Ehkäpä siis voisin elää vieläkin enemmän omien arvojeni mukaisesti… Tätä asiaa käsittelinkin paljon tällä kurssilla.

Universumi vastaa! Olen kyllä ollut ihan ällistynyt, miten muutamat ihanat ihmiset ovat löytäneet tiensä luokseni. Kauiten mukana olleet lukijat varmasti muistavat, että meillä tukiverkkoasia on ollut todella vaikea, ja tukiverkko on ollut todella vähäinen. Muutamat ystävät ovat myös menneinä vuosina yllättäneet negatiivisesti. Näin jälkikäteen ajateltuna voin myöntää, että kaikilla näillä suhdesotkuilla oli tarkoituksensa. Olen todella tajunnut, että jotakin todella paljon parempaa on ollut tulossa minulle! Ihan mahtavaa on löytää ihmisiä, jotka kolahtavat just eikä melkein 🙂

Rakkaus kantaa. Meidän piti kurssin aikana kerran kirjoittaa intuitiivisesti oma motto lapulle. Minulle tuli lause rakkaus kantaa. Uskon siihen. Olipa se kyse sitten minkälaisesta rakkauden muodosta tahansa: ystävyydessä, parisuhteessa, lasten kanssa, universaalisti… Oikeastaan, jos maailmassa ei uskoisi rakkauteen, niin en tiedä, mihin sitten uskoisi? Rakkaus on oikeasti kaikista tärkein asia elämässä, ja sitä kannattaisi jakaa entistä vuolaammin! Tämä on myös taito, jota NLP opettaa – siellä kun kehut lentelevät ahkerasti. Ja tarkennan, aidot kehut. 🙂

Luottamuksen opettelu. Tyhjät lupaukset, välinpitämättömät läheiset, tärkeän ihmisen kuolema. Kaikkea on koettu! Tällä NLP:n kurssilla opettelin luottamusta. Se on vaikeaa, mutta opittavissa. Minun on vaikeaa ymmärtää oikeasti ja syvästi, että on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ihan oikeasti eivät tahdo minulle pahaa, jotka eivät oikeasti ole lähdössä mihinkään ja jopa sellaisia ihmisiä, jotka pyyteettömästi tarjoavat apuaan. Vaikka tämän tietoisella tasolla olenkin jo tajunnut, niin kehon muisti on eri asia. Olen työntänyt kehon muistiin juuri tällaisia asioita ja nyt on aika purkaa ne pois. Ja oppia luottamaan!

Kannustavassa ilmapiirissä oleminen. Viimeistään tällä kurssilla tajusin, miten mahtavaa on, kun saa olla sellaisessa ilmapiirissä, jossa jokaisen mielipiteet ja asenteet hyväksytään täysin, vaikka oltaisiinkin eri mieltä. Vallitsee tasa-arvon ja kannustuksen ilmapiiri. Ketään ei katsota ylimielisesti eikä halveksuta. Tällaisen ilmapiirin syntymisessä minä tahdon olla mukana, missä ikinä olenkaan!

Se positiivisuus. Tästä jaksan jauhaa aina vaan! Mutta kun se vaan on se juttu! Kun tutustun itseeni yhä paremmin vuosien vieriessä, niin huomaan ajattelevani entistä positiivisemmin entistä automaattisemmin! NLP on auttanut tässä kehityksessä, ja toki tämäkin kurssi taas eteenpäin. En siis oikeastaan ponnistele ollenkaan ollakseni positiivari. Ja sekös jos mikä tuntuu ihanalta: keskittyä elämän valoisiin puoliin ilman suuria panostuksia ajatteluun 🙂

NLP minun osalta jatkuu toukokuussa, en malttaisi odottaa! Nyt mennään kohti kouluttamisen opettamista, jee!

Minä olen saanut tosi paljon yksityisviestejä koskien NLP:tä. Laitelkaa ihmeessä vaan kysymyksiä mihin vain someen tai mailiin tai tänne, vastaan kyllä aina! Jos haluatte tutustua NLP:hen lisää, niin kurkatkaa vaikka minun tekstieni lisäksi paikan sivut, missä minä olen käynyt. Linkkaan ne tähän alle.

True Hearts-nettisivut

True Hearts-instagram

True Hearts-facebook

// Emmi

Starttaa viikkosi kukkakaalirieskalla!

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Oletteko te tehneet paljon kukkakaalileipää kukkakaalista ja kananmunista? Meillä paistellaan ihan joka viikko tuota peruskukkakaalileipää, joskus montakin kertaa. Sitä tehdään sen helppouden takia, ja sen takia, että se on vaivaansa nähden ihan älyttömän herkullinen! Esikoinen on jopa kertonut sen olevan parasta leipää ikinä. Niin, ja se leipä on ilman jauhoja valmistettu, että ihan hyvä saavutus minun mielestäni… 🙂

Perusohje nopeaan (laiskan) kukkakaalileipään on siis: hienonna kukkakaalit monitoimikoneessa ihan pieniksi (riisin jyvien kokoisiksi) ja laita sekaan kaksi kananmunaa sekä mausteita. Jos tahdot hifistellä tai saada jotakin uutta makua mukaan, niin kokeile seuraavaa ohjetta! Siinä kukkakaalit valmistellaan eri tavalla ja taikinan joukkoon laitetaan jauhoja. Rieskan maku on ihanan pähkinäinen, kuitenkin ilman pähkinöitä. Tämän rieskan maun se juttu tulee kurpitsansiemenjauhosta.

Kukkakaalirieska (gluteeniton)

1 kukkakaali (300-500g)

2 kananmunaa

3 rkl kurpitsansiemenjauhoa

1 rkl kookosjauhoa

ripaus suolaa

gheetä voiteluun

Pilko kukkakaali ja höyrytä/keitä se kevyesti. Soseuta kukkakaali tasaiseksi mössöksi ja lisää sekaan munat, jauhot ja suola. Levitä taikina leivinpaperille ohuehkoksi levyksi. Voitele pinta juoksevaksi sulatetulla gheellä. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes pinta on saanut hieman väriä. Anna rieskan vetäytyä hetken ennen tarjoilua.

Kurkkaa Mieli-lehteen ja lue artikkelini!

Kuten instagramissani jo hehkutin, niin lupauduin lehtikirjoitushommiin – ja nyt artikkelejani voi lukea Mieli-lehdestä 🙂 Kirjoittaminen on niin minun juttuni, ja varsinkin, kun se liittyy minua kiinnostaviin aiheisiin! Kirjoittamista voisin hyvinkin tehdä vaikka pääasiallisena työnäni, niin kivalta se tuntuu!

Mieli-lehti käsittelee NLP:tä, psykologiaa ja kaikkea ihmisyyteen liittyviä teemoja. Lukaise minun juttuni, jos satut Mieli-lehteen törmäämään 🙂

Huomenna minulla on viimeinen NLP-koulutuspäivä True Heartsilla tätä nykyistä kurssia, ja huomenna siis valmistun Masteriksi NLP:n saralta, jee! Tie on ollut antoisa, ja ajattelinkin vielä kirjoitella koontia tänne blogiinkin siitä, mitkä fiilikset Master Practitioner -kurssin jälkeen minulla on! Nyt olisikin hyvä hetki teidän kysymyksille! Jos teillä on mitä tahansa kysymyksiä liittyen NLP:hen (joita en ole aiemmissa teksteissäni käsitellyt),  niin laitelkaa kysymyksiä, niin vastaan mielelläni seuraavassa NLP-tekstissäni niihin 🙂 (Sivun hakukenttään kun iskee termin NLP, löytyy paljon kirjoittamiani tekstejä.)

Toivottavasti sinun viikonloppusi on täynnä kaikkea, mitä viikonlopultasi tahdot 🙂

// Emmi