Hyvä(ä) päivä(ä)!

Hyvää päivää KELA, ja kiitos
myönteisestä vammaistukipäätöksestä!
Tänään on muutenkin hyvä päivä.
Pikkusankari on ollut pari viikkoa teholääkityksellä, ja tilanteemme hipoo (taas
ainakin hetken) normaalin vauva-arjen kriteereitä: uskalsin ensimmäistä kertaa ikinä
käydä pikapikasuihkussa saatuani Pikkusankarin päiväunille. Viimeksi teholääkitysjakson
aikana huomasin, että uskalsin juuri ja juuri lakata kynnet päikkäriaikaan.

Ole onnellinen

Jos lapsesi herää alle viisi kertaa yössä, ole onnellinen.
Jos lapsesi nukkuu säännöllisesti yli tunnin päiväunia, ole
onnellinen.
Jos lapsesi pystyy syömään ikätasoonsa nähden (edes lähes)
kaikkia ruokia, ole onnellinen.
Jos perheenne pystyy yhteisinä vapaapäivinään tekemään
muutakin kuin nukkumaan vuorotellen, ole onnellinen.
Jos vauvavuoden valokuvissa päälläsi on edes jossain kuvassa
pukluttomat vaatteet, ole onnellinen. 
Jos sinusta tuntuu, että ystäväsi todella ymmärtävät sinua,
ole onnellinen.
Jos lapsesi yöunille nukuttaminen on jotain muuta kuin
puolen tunnin viiva kolmen tunnin taistelutanssi, ole onnellinen.
Jos suurin murheesi on selluliitti tai lapsesi
hampaidentekokitinä, ole onnellinen.
Jos et ole käynyt huutamassa naapureillesi pää punaisena
koiran haukkumisesta tai roskien viennistä väärään aikaan, ole onnellinen.
Jos voit sopia päivillesi jotain menoa johonkin tiettyyn
aikaan, ole onnellinen.
p.s. Pikkusankarimme ei sairasta tätä moniallergiakytköistä refluksitautia
vakavampaa sairautta. Olen sairaan onnellinen.

Blogin käyttöohjeet

Blogin ainesosat: mm. 40 herätystä yhdessä yössä, 60 siivottua
oksennusta ja 5 hengityskatkollista refluksikohtausta päivässä, tynnyrillinen
epätoivon kyyneleitä, tuhansia kipeitä muistoja, satoja tuttujen ja
tuntemattomien tarkoituksellisia ja tarkoituksettomia ärsytyshuippuun yltäviä
kommentteja, lukemattomia yrityksiä esittää pirteämpää kuin oikeasti onkaan,
kymmeniä suuttumiskohtauksia julkisen terveydenhuollon pelleilyn takia. Huom.!
Saattaa sisältää jossain määrin myös ilon pilkahduksia, naurukohtauksia,
häivähdyksiä paremmista ajoista.

Blogin tarkoitus: Lieventää kirjoittajan ärsytystä, helpottaa
pahaa oloa, välittää kuulumisia tutuille silloin, kun kirjoittamista
sosiaalisemmat keinot tuottavat liikaa tuskaa ollakseen millään tasolla
miellyttäviä toteuttaa, valistaa Suomen kansaa refluksitaudin problematiikasta

Blogin käyttöohjeet: Vertaistuellisessa merkityksessä mainio. Sopii
myös normaalien (=terveiden) vauvojen vanhempien oman ylemmyyden tunteen
nostattamiseen. Kelpaa myös keskustelun
avaajaksi ja refluksilapsiperheen elämän ymmärtäjän avartajaksi. Tämä blogi pitää ehdottomasti ottaa vakavasti.
Tätä blogia ei missään nimessä saa ottaa vakavasti.

Blogin annostelu: Käyttöohjeen mukaan toimittaessa
yliannostuksen vaaraa ei ole. Kokopäiväisenä ja –öisenä heilutusautomaattina ja
tuskanlievityskeinojen keksijänä kirjoittaja on liian kiireinen suoltamaan
vaaralliseksi luokiteltavia tekstejään niin usein, että terveydellinen haitta
konkretisoituisi. Blogin annosteluksi arvioidaan aluksi riittävän kerran, pari
viikossa.VAROITUS! Ei suositella optimistisia tekstejä etsiville
lukijoille eikä helposti tunteensa loukkaaville ihmisille. Lukeminen omalla
vastuulla.

Blogiin vuodattaminen on häilynyt mielessä jo tämän koko
puolitoistavuotisen kamaluuden ja ihanuuden ajan. Väärinymmärrykset,
alidiagnosoinnit, mitätöinnit, epäilevät katseet ja kaikki muu sekalainen
pahanolon tuottoon vaikuttava materiaali on nyt täyttänyt mittani, joten tässä
se tulee: suodattamatonta vahvaa alitajuntahuutoa kaikkien refluksilasten ja – vanhempien
puolesta! Blogin aloittaminen sai kovin myönteisen vastaanoton mieheltäni: ”Missä
ihmeen rakosessa sä sitäkin aiot kirjoittaa?”. En ole ihan varma. Ehkä pitää
ottaa tavaksi sen seitsemännen ja kahdeksannen herätyksen välissä aamuyöllä tulla
raapustamaan ne viimeisetkin sielun rippeet paperille.

Toivon, että pääsen mahdollisimman pian eroon tästä blogista. Että refluksitauti jättäisi poikamme ja perheemme rauhaan.