Se on nyt täällä – meidän yhteinen uusi blogi!

Heippa juuri sinä! Ja tosi kiva, että eksyit meidän uuteen blogiimme jotakin kautta – ehkä Hei meillä valvotaan -blogin kautta tai muuta tietä. No, pääasia, että olet täällä nyt, toivottavasti myös jäät!

Ready Steady Flow on yhden pariskunnan blogi. Tämä on blogi, joka käsittelee hyvinvointia monipuolisesti. Blogi, jossa jaetaan paljon reseptejä. Blogi, jossa pohditaan elämää, vanhemmuutta ja ehkäpä ihan kaikkea mahdollista, mitä kolmilapsisen aktiivisen perheen arkeen ja juhlaan liittyy. Siis aika lailla samoilla kuvioilla mennään, kuin Hei meillä valvotaan -blogissakin viime aikoina mentiin.

Suunnittelimme blogimuutoksia jo monen vuoden ajan. Nyt tuli oikea hetki. Päätimme, että nimen on muututtava enemmän meidän blogin sisältöä kuvaavaksi ja päätimme, että otamme virallisesti parisuhdeblogin roolin – siis siinä mielessä, että meitä on kaksi kirjoittajaa (ei siis siinä mielessä, että kaikki tekstit koskisivat parisuhdetta, mikä toki sekin voisi olla kovin mielenkiintoista…). Halusimme ehdottomasti oman domainin ja halusimme uudistaa koko blogin ulkonäön samalla.

Miksi nimi on Ready Steady Flow?

Nimivaihtoehtoja meillä oli monta, ja tuli kyllä valinnanvaikeus kivojen nimien edessä. Lopulta arvoin nimen, ja se sitten alkoikin kuulostamaan hyvältä, meidän nimeltä! Nimessä on menoa ja meininkiä, mutta nimessä on myös rauhoittavuutta. Flow tarkoittaa meille paljon tärkeitä asioita: Se kuvastaa sitä, miten pyrimme elämän rauhalliseen flowhun kaikessa tekemisessämme, myös ”kiireisessä” arjessa. Flown voin kohdistaa myös meille intohimon kohteena oleviin tekemisiin: ruuanlaittoon, liikuntaan, musiikkiin, hyvään syvälliseen keskusteluun, leikkiin lasten kanssa… Haluamme kertoa, että flown kokeminen on ihan mahdollista ”ruuhkavuosina” ja vieläpä päivittäin.

Jos teitä kiinnostaa lukea meidän blogin taustoista vielä lisää, niin hypätkää ”Blogin takana”-välilehdelle, siellä on vähän lisää stooria blogista sekä tarkemmat esittelyt meistä molemmista. Jatkossa tekstin alle kirjoitamme kyseisen tekstin kirjoittajan etunimen, niin pysytte kärryillä, kumpi näppiksen takana on viuhonut ja kummalle kannattaa palaute suunnata.

Kiitos ihanille

Lopuksi haluamme kiittää Annaa, joka ideoi blogimme nimeä uutterasti ja ehdotti arpomista, kun tuli valinnanvaikeus. Kiitämme myös Heidiä, joka hienosti auttoi tietoteknisissä jutuissa. Kiitämme Hannaa ja Jasminea, jotka antoivat tukea oman tien valintaan. Kiitämme siskoani, joka lykki viime metreillä eteenpäin mahtavasti kannustaen. Kiitämme NLP-kavereitani, joiden kanssa tähänkin liittyviä juttuja on harkattu ja uusia ideoita kasvatettu. Kiitämme Riinaa ja muitakin ystäviä, jotka ovat kuunnelleet mietintöjäni ja auttaneet muillakin tavoilla. Ja toki kiitämme äitiäni, koska minun äiti on luonnollisesti aina tukemassa kaikkea, mihin päädymmekään. Kiitos. Tästä alkaa uusi juttu ja uudet meiningit! Jee, pysykäähän kuulolla!

Niin myötä-, vastoin- kuin blogikäymisissäkin

Tehdään tämä nyt virallisesti ja esitellään blogini toinen kirjoittaja teille lukijoille! Näyttää, että olen saanut rakkaan mieheni vahvistamaan blogin kirjoittajarintamaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Miten kivaa! Mieheni on ollut osa blogia jo pitkään; hän on kirjoittanut useita juttuja tänne – ja toki hän kokkailee ja kehittelee reseptejämme kanssani.

Ajattelin, että olisi ehkä hyvä aika nyt hieman tutustua häneen tarkemmin, koska tekstejä häneltä taitaa olla tulossa aika monta myös tulevaisuudessa. Blogin statistiikasta myös huomaan, että hänen tekstejä luetaan vähintäänkin ihan yhtä paljon kuin minunkin, joten miksipäs en ottaisi häntä viralliseksi fiittaajaksi blogiini 🙂 Koska blogini aihepiiri on näiden kuuden vuoden aikana muuttunut jo paljon pelkästä refluksiperheiden vertaistuesta hyvin paljon laajempaan, koen, että tämä muutos on vain ja ainoastaan positiivinen ja teitä lukijoita paleveleva!

Mies on blogissa edelleen se Supermies, mutta itsenään hän jättää tekstinsä perään tästä lähtien nimimerkin RJ, jos teksti on kokonaan hänen omansa (ja vastaa kommenteissa myös tällä nimimerkillä). Pyysin miestäni kirjoittamaan teille sellaiset faktat itsestään, joita
hän toivoo teidän hänestä tietävän ja jotka mielessä teidän olisi hyvä hänen
tekstejään lukea.

Ajattelin avata teille hieman ajatusmaailmaani alla olevien teesien kautta. Mielestäni niiden perusteella saatte paremman kuvan arvopohjastani. Ne kertovat teille periaatteista, jotka ovat tekstieni ja toimintani taustalla:

Uskon enemmän tekoihin kuin sanoihin. Vaikka sanoillakin on merkitystä, teot osoittavat vasta todellisuudessa, että seisooko sanojensa takana.


Mustan ja valkoisen väliin mahtuu monta harmaan sävyä. Olen sitä mieltä, että ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Tärkeintä on, että osaa perustella, miksi tekee jotakin niin kuin tekee. Bonuksena tietenkin vielä se, että pystyy osoittamaan, että valitsemansa tie vie maaliin asti.


Yritän keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, sillä muuten teen kaiken vain vähän sinne päin.


Vain muutos on pysyvää. Olen lähtökohtaisesti skeptinen uutta kohtaan, mutta en tyrmää mitään, jopa hullulta kuulostavia oivalluksia, ennen kuin olen selvittänyt niiden taustat perinpohjaisesti.


Luotan siihen, mitä silmäni näkevät ja mitä sydämeni sanoo enemmän kuin pelkkään teoriaan siitä, miten asian kuuluisi mennä.


Uskon, että luonnosta löytyy lääke jokaiseen vaivaan.


Pidän terveellistä elämäntapaa oletusarvona. Ennaltaehkäisy on terveyden ylläpidossa avainsana.

En syö vain nälkääni vaan haluan myös samalla ravita kehoani kokonaisvaltaisesti.


Liikuntafilosofiani on “enemmän on vähemmän”. Koska meillä kaikilla on vain rajallinen määrä voimavaroja käytössämme, täytyy punnita tarkkaan mihin niitä käyttää.


Pelkkä harjoitus ei tee mestaria, vaan täydellisen suorituksen harjoitus tekee mestarin. -Vince Lombardi

Tähän loppuun linkkaan mieheni kirjoittamia blogitekstejä (tai ainakin sellaisia, joissa hän on ollut pääkirjoittajana/antanut asiantuntemustaan). Toivottavasti niistä löytyy teille uutta luettavaa, jos ette ole jokaiseen tekstiin aiemmin perehtynyt 🙂

Löytyykö kehostasi edes hivenen näitä aineita?
Onko sinunkin kehossasi kaikkia aakkosia tarpeeksi?
Vieraskynä: Näitä asioita sinulle ei ehkä kerrota neuvolassa rokotteista!
Tiesitkö tämän kaiken kahvista? Ja mitä kaikkea voikaan kahviin tunkea?
Miksi me olemme niin luomuja?
Maadoittuminen – kaikkien aikojen tärkein terveyslöytö
Onhan teidänkin suolistossa paljon hyviä tyyppejä?
Treeniterkut helteestä!
Lapsiperhe + vuosi ilman tartuntauteja = mahdoton yhtälö?
Meidän perheen univinkit
Kerää koriin viisi superfoodia 
No miksi niitä superfoodeja pitää sitten popsia?
Vastaukset kysymyksiin – uniasiantuntija vastaa
Vieraskynä: se aika vuodesta

Tervetuloa kirjoittajaremmiin näin hieman virallisemminkin, kultaseni!

Muut seurantakanavat ovat:
Blogin facebooksivu: https://www.facebook.com/heimeillavalvotaan/
Minun instagram: @skribentti
Miehen instagram: @ramonjansson

Joko sinä olet vaihtanut valkaistun sokerin muihin makeuttajiin?

Millä te makeutatte leivonnaisenne? 🙂 Meillä käytetään (tutun hunajan lisäksi ja hieman vähemmän tunnetun agavesiirapin lisäksi) vaihdellen steviaa, erytritolia ja kookossokeria. Kaikki nämä ovat keskenään hieman erilaisia makeuttajia. 
 
Stevia on kaloriton, eikä se nosta lainkaan verensokeria. Stevia on luonnollinen makeuttaja, ja se on peräisin Rebaudiana-kasvista. Stevia on tosi makeaa, joten sitä tarvitsee käyttää vain tosi vähän kerrallaan.
Erytritoli on myös kaloriton, eikä heilauttele verensokeria tai aiheuta hampaille haittaa. Se on sokerialkoholi, jota esiintyy luonnostaan muun muassa viinirypäleissä ja meloneissa. Erytritoli on hieman makeampaa kuin tavallinen sokeri, joten leivontaohjeen perussokerin määrästä kannattaa erytritolilla korvata vain 60-70%.
Kookossokeri muistuttaa näistä vaihtoehtomakeuttajista eniten normaalia sokeria. Kookossokeri on kuivattua kookoksenkukintonektaria. Sen glykeeminen indeksi on alhainen, joten se nostaa maltillisesti verensokeria. Jos tahdot valita maailman ekologisimman makeuttajan, se on tämä! Kookossokerin maku on mielestäni lähinnä normaalia sokeria, mutta silti paljon vivahteikkaampi ja maukkaampi! 
Valkaistulle sokerille on siis hyviä vaihtoehtoja. Valkaistussa normaalissa sokerissa kun ei ole mitään hyvää, senhän kaikki varmasti jo tietävätkin 🙂 Seuraavaan maidottomaan ja gluteenittomaan kääretorttuohjeeseen kannattaa käyttää joko kookossokeria tai erytritolia, jotta saa tarvittavan massan kananmunien kanssa aikaiseksi (stevia ei toimi tässä tehtävässä). Käytä vaikka taikinaan toista makeuttajaa ja leivinpaperin sokeroimiseen toista makeuttajaa. Steviaa voisi sitten vaikka tipauttaa kahvin sekaan, jos nautistelee kääretorttupalasensa hyvän kahvin kanssa ja haluaa sitä jollakin makeuttaa 🙂
4 kananmunaa
1,5 dl kookossokeria tai 1dl erytritolia
1.5-2dl kaurajauhoja
0.5dl perunajauhoja
1tl leivinjauhetta
kookossokeria/erytritolia leivinpaperin sokeroimiseen
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne munavaahtoon. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista noin 7-8 minuuttia noin 220 asteessa. Kumoa kypsä pohja sokeroidulle leivinpaperille ja anna hetken jäähtyä. Levitä haluamaasi täytettä. Kääri rullalle ja anna mieluusti tekeytyä seuraavaan päivään.
Täytevaihtoehtoja ovat muun muassa kaikki hillot, kaikki marjat, muussattu banaani, kermavaahto-rahkaseos (jos teet näistä, valitse maidottomat versiot)…

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Kolme henkilöä, jotka teille tahdon esitellä…

Kuvaaja: Anna Wallendahr

Vauvamme täytti kolme kuukautta, ja nyt on aika esitellä häntä hieman täällä blogissakin… Vauvamme kulkee tästä lähtien blogissa nimellä Snadisöpöys. Niin, kuten jo uumoilin raskausaikana, vauvamme ei kärsi refluksi -tai allergiaoireista (ainakaan vielä…), toisin kuin molemmat isoveljensä heti synnäriltä lähtien. Vauva-arki on ollut suoraan sanottuna uskomattoman helppoa, ihanaa, upeaa ja mahtavaa! Tuliko tarpeeksi superlatiiveja? 😀 Voitte varmaan kuvitella, kun kaksi ensimmäistä lasta nukkuu synnäriltä lähtien viiden viiva kymmenen minuutin pätkissä yöt päivät (itkien tuskaisena kiemurrellen lopun ajan), niin normaali vauva-arki tuntuu todelliselta luksukselta! Toki, enhän minä voi tietää mitä normaali vauva-arki on, mutta ehkä voin etäisesti kuvitella sen tuntuvan tältä? 
Kuvaaja: Jenna Rajavuori
Aluksi vauva nukkui tunnin, pari pätkiä öisin, mutta nyt yöunet ovat pidentyneet pariin viiva neljään tuntiin. Muutamia kertoja meitä on hemmoteltu tätä pidemmilläkin unilla, ihanaa! Päikkärit ovat tavallisesti viidentoista minuutin pyrähdyksiä siellä täällä, useimmiten autossa liikkuessa paikasta toiseen tai kantorepussa kotitöitä tehdessä. Lattialla ja sitterissä Snadisöpöys viihtyy vain pieniä hetkiä, mutta eihän sitä voi muuta olettaakaan, kun koko yhdeksän kuukautta hän on ollut ihmisen lähellä. Rattaissa unet tulevat vain liikkuen, ja herääminen tapahtuu melkeinpä silloin, kun vaunut pysähtyvät. Päivien unipyrähdykset kuitenkin tuntuvat sopivan meidän liikuvaan elämäntyyliimme hyvin. Eipä tarvitse harmitella usein unien keskeytymistä 😉 Snadisöpöys puklaa, kyllä. Suurena erona isoveljiinsä on se, että puklu vain tulee, ilman itkuja. Isoveljien puklut taas tulivat itkun kera, kertoen tulehtuneesta kurkusta, jonka refluksi heille aiheutti. Itkuakin on kuultu, välillä vähemmän välillä enemmän. Sekin kai kuuluu normaaliin vauva-arkeen. Olen ajatellut, että parin tunnin itku, joka loppuu, on normaalia. Veljillään kun se itku ei loppunut kuin vasta äärimmäiseen uupumiseen.
Kuvaaja: Jenna Rajavuori

Kaiken kaikkiaan vauva-arki on soljunut täysin stressittömästi eteenpäin. Synnytys meni kivasti (jos siis siitä tuskasta voi niin sanoa…), kotiin päästiin samana päivänä, maitoa riittää, imetys onnistuu ja isoveljet ovat suhtautuneet vauvaan erityisellä lämmöllä. Kolmannen kanssa ei ole tullut stressailtua oikein mistään; sairaalakassi pakattiin lähtöhetkellä, tutteja kaivettiin kaapista kattilaan keskiyöllä ensimmäisenä yönä sairaalasta palattuamme, vauvan vaatteita haettiin varastosta parin viikon iässä (siihen asti mentiin ystävien tuomilla vaatteilla) ja sen semmoista. Heh.

Kuvaaja: Anna Wallendahr

Sitten on minulla kaksi muutakin henkilöä, jotka tahdon teille esitellä. Snadisöpöys on päässyt kahden ihanan valokuvaajan kameran eteen. Muistatte varmaan, kun raskausaikana kirjoittelin, että minusta ei ole koskaan aiemmin otettu virallisia, kivoja raskauskuvia eikä perhettämme ole koskaan kuvattu vauva-aikana, joten raskaudet ja vauva-aika eivät ole päässeet ikuisettuina ikinä meidän kotimme seinille eikä muistojen valokuvalaatikkoon. Nyt asia on vihdoin korjattu tämän kolmannen rakkaan kohdalla! Kaksi minun ihanaa kaveriani otti meistä kuvia, ja nyt tahdon (ihan ilman mitään painostuksia heidän taholtaan tai sopimuksia) teille muutaman heidän kuvistaan tarjoilla ja heistä muutaman sanan kertoa. 
Valokuvaaja: Jenna Rajavuori

Jennaan tutustuin Pikkusankarin refluksin selvittyä, kun liityin facebookissa vertaistukea tarjoaviin refluksi-allergiaryhmiin. Muistan, kuinka Jenna oli kaikille älyttömän ystävällinen noilla palstoilla! Vaikka Jennan pojalla oli tosi vaikea tilanne itselläänkin, niin hän oli aina halukas auttamaan muita ja jakamaan suurta tieto- ja kokemuspankkiaan muille! Jenna oli sellainen keskushenkilö, johon pystyi aina luottamaan. Jenna, sinä autoit meitä todella, todella monesti, kiitos! Sinulla on suuri sydän ja olet tosi sinnikäs – niin henkilökohtaisessa elämässäsi kuin ammatillisessakin elämässäsi; olet ponnistanut mahtavasti yhdeksi asuinalueesi parhaimmaksi valokuvaajaksi! Kiitos Jenna siis yhteisistä (vaikeista) vuosista ja kiitos ihanista kuvista! 
Valokuvaaja: Anna Wallendahr

Annaan tutustuin myös netissä, kun aloimme seurata toistemme blogeja, juurikin noihin lasten vaikeimpien vuosien aikoihin. Jaoimme murheita valvomisista, onnistumisia ruokarintamalta ja uusia tiedonmurusia vähän kaikesta. Anna, voi Anna… Kun mietin Annaa, kasvoilleni leviää hymy. Anna on yksi valoisimmista ihmisistä, joita tunnen. Kun hänet tapaa, valtaa huoneen maaginen rauhallisuus ja lempeys. Anna on salliva, aito ja empaattinen. Anna on hyvä ihminen isoilla kirjaimilla. Anna on persoonallinen kuvaaja, taitava esteetikko ja ahkera kyläkoulun kunnostaja. Ihailen sinua, Anna! Kiitos sinullekin kokemusten jaoista menneinä vuosina ja ihanista kuvista! 
Jennan kotisivut löytyvät täältä:
Jennan facebook-sivut löytyvät täältä:
Jennan instagram-sivut löytyvät täältä:
Annan kotisivut löytyvät täältä:
Annan facebook-sivut löytyvät täältä:
Annan instagram-sivut löytyvät täältä:
Anna blogi löytyy täältä:

Pihvinkorvike vegekaverille (ja itselle myös)

Me rakastamme maukasta, vastuullista ja eettistä luomulihaa, mutta se ei tarkoita, että emme söisi välillä vegestikin! Aika usein minun päivässäni toinen iso ruoka on kokonaan kasvisversio. Ja ollenkaan ei haittaisi, vaikka joka päivä lautaselta löytyisi näitä pihvinkorvikkeita, nam nam! Tässä siis meidän versio falafel-tyylisistä pihveistä:

2dl liottamattomia kikherneitä
2rkl tahinia
100g vuohenjuustoraastetta
1rkl psylliumia
0,5dl vettä
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
kourallinen tuoretta sitruunamelissaa
ripaus suolaa
gheetä voiteluun

Liota kikherneet yön yli, ja keitä ne sitten pehmeäksi ja soseuta (Jos tahdot päästä helpommalla, käytä esiliotettuja kikherneitä – silloin niiden määrä on 200g ja voit siirtyä suoraan soseutusvaiheeseen). Hienonna sipulit. Lisää soseeseen loput ainekset ja turvota 15 minuuttia. Muotoile taikinasta pieniä palloja uunipellille ja voitele ne sulalla gheellä. Paista 200 asteessa noin 20-30 minuuttia tai kunnes pinta on hieman ruskistunut. Tarjoa vegekaverille ja nauti myös itse ;-))

 
Yhteistyössä Foodinin kanssa