Pienet suolaiset herkut viikonlopulle tai arkeen: vegaaniset ja gluteenittomat muffinit

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Hei tyypit siellä! Mietitkö jotakin pientä herkkua viikonlopulle tai arki-iltaa sulostuttamaan? Ehkä näitä voisi syödä myös aamupalalla…? Tässä on herkullinen suolaisten muffinien ohje – tee ja herkuttele silloin, kun se sinulle sopii 🙂

Suolaiset muffinit (maidoton, gluteeniton, vegaani)

2dl maustamatonta kasvisjukurttia (esimerkiksi kaura- tai -kookosjukurttia)

1dl kaurakermaa

100g rasvaa tai öljyä (esimerkiksi kookosöljyä tai gheetä, huom: jos käytät gheetä, ohje ei ole vegaaninen)

3dl gluteenittomia jauhoja (esimerkiksi 1dl kaurajauhoja ja 2dl tattarijauhoja)

0,5dl kaurahiutaleita

2rkl tapiokatärkkelystä

1tl leivinjauhetta

2tl psylliumia

noin 130g Violife-juustoa raasteena

150g aurinkokuivattua tomaattia pilkottuna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sitten jukurtti, kerma ja öljy, sekä viimeiseksi tomaatit ja juusto. Sekoita hyvin. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteessa noin 25-30 minuuttia. (Jos haluat, koristele muffinit ennen uuniin laittamista parilla aurinkokuivatun tomaatin palalla.)

Upeaa sunnuntaita kaikille!

// Emmi

No mistä tämä hiljaisuus on johtunut?

Parin kuukauden hiljaisuus… Se ei ole johtunut suinkaan siitä, että asiaa ei olisi ollut. Päinvastoin, pää on kuhissut aiheita ja reseptejä! Mutta uusi elämäntilanne on vienyt mukanaan niin, että yksinkertaisesti emme vain ole nähneet järkeä raivata blogille tilaa niistä muutamista minuuteista, kun se ehkä olisi ollut mahdollista. Päätin ihan suosiolla antaa blogin levähtää ja antaa jatkua sitten omalla painollaan, kun on sen aika. Nyt on sen aika, kun blogiin puhallellaan taas vähän eloa, mutta luulen, että mitenkään kovin aktiiviseksi tästä blogista ei edelleenkään ole. Kirjoittamisen lähtökohtana tulee edelleen olemaan hyvä fiilis ja hyvä tila, pakolla en suostu kirjoittamaan.

Mikä uusi elämäntilanne?

Instagramiani (@skribentti) seuranneet tietävätkin jo, että meillä molemmilla työkuviot ovat tässä kevään aikana muuttuneet kovastikin! Mieheni aloitti työt, joissa hän joutuu matkustelemaan paljon ulkomaille, joten jonkintasoinen yh-arki tulee minulle tutuksi.

Minä sen sijaan päätin, että hoitovapaan jälkeen en tahtoisi palata enää sosiaalialan hommiin ja pistinkin hakemuksen huippukivalta kuulostavaan avoimeen työpaikkaan. Sain työpaikan, joka tekee minut iloiseksi! Teen sisällöntuotannon hommia eräälle yritykselle noin 10-15 tuntia viikossa niin, että pääasiassa ylläpidän firman blogia. Parasta tässä kaikessa on se, että saan kirjoittaa sellaisista aiheista, joista tiedän ja jotka ovat intohimojani. Saan valokuvata ja opetella kuvankäsittelyä. Saan tehdä töitä suurimmaksi osaksi kotoa käsin, mikä on ihan mahtavaa!

Nämä meidän työjutut yhdessä aiheuttavatkin sitten välillä hieman tai kröhöm… “hieman” järjestelyjä. Mies saattaa olla viikon, parin reissuilla ja minun kuitenkin on työni tehtävä. Tässä on siis vastaus myös tämän oman blogin heitteillejättöön, heh. Kun mies ei tee töitä, teen minä. Ja kun mies tekee töitä kotona tai on työmatkalla, niin minä panostan täysillä lasten kanssa oloon.

Miltä kaikki tämä uusi tuntuu?

Miten elämä alkaa sitten soljumaan näillä muutoksilla? Miltä meistä tuntuu? Mitä kaikkea pitää ottaa huomioon?

Elämä tulee ihan varmasti muuttumaan ja onhan se nyt jo muuttunut, kun reissuja on takana reilun kuukauden sisällä jo kolme ja minä olen puurtanut töitä sen 15 tuntia viikossa. Ikävä matkojen aikana tulee, siitä ei pääse mihinkään. Mutta onneksi reissut varmasti aina jaksaa sillä ajatuksella, että tämä on osa meidän unelmaa! Unelma ei aina ole sitä pelkkää hattaran väristä tylliä ja pumpulia. Myös unelma voi vaatia jotakin, mikä ei tunnu aina niin kivalta. Meillä kuitenkin on molemmilla vahva fiilis siitä, että tämä on oikea juttu tähän hetkeen.

Oikeastaan meillä molemmilla on nyt unelmatyöt! Mies saa käyttää hyväkseen asiantuntemustaan kaikesta siitä, mitä on oppinut ja pääsee käyttämään lapsuuden kieltään jokapäiväisessä työssään. Minä sain työkseni juuri sitä, mihin intohimoni suuntautuvat ja vieläpä sopivan määrän viikkoon tehtäväksi. Ihan huippua! Toimi minulla on odottamassa kyllä sosiaalialalla kuntoutuspuolella, mutta intuitioni sanoo, että tulevaisuus on muualla ja että se on juurikin nyt alkanut tässä sisällöntuotannon hommissa, joita teen. Jos mitään kummempaa ei tapahdu ja molempien työt jatkuvat mielenkiintoisena, niin näillä suunnitelmilla mennään hoitovapaan loppuun asti. Sitten katsomme, pystyisinkö minä lisäämään sisällöntuotannon työmäärääni, vai mitä muuta minulle silloin maailma tarjoileekaan… 🙂

Meille tämä järjestely toimii superihanasti, sillä meillä on toiveena hoitaa lapset kotona ihan sinne eskariin asti. Kerho pari kertaa viikossa astuu kuvioihin kuopuksellemmekin sitten parin vuoden päästä, mutta muuten hoitopaikkoja ei haeta hänellekään, ellei mielemme jostakin syystä nyt muutu. Ihana Mummo on luvannut olla auttamassa, jos tarvitsemme töiden ajalle silloin tällöin lastenhoitoapua, mutta luulen, että pärjäämme hyvin pitkälle keskenämmekin, emmekä ole tähän asti tarvinneet tämän uuden tilanteen osalta apuja työnteon ajalle. Olemme tottuneet siihen, että yhteistä vapaa-aikaa ei juuri ole, joten lomittain töiden teko on ihan ok homma. Täytyy vaan jatkossa kerran pari vuodessa ottaa koko perheen yhteisiä lomia, jos sellaisia saamme järjestettyä.  Reilu kuukausi sitten kävimme Rhodoksella viikon verran vain nauttimassa toisistamme, auringosta ja hiekkarannoista. Ai että se oli ihanaa! Jo oli sitäkin lomaa odotettu, puolitoista vuotta, heh.

Miten tämä muutos näkyy tässä blogissa?

Pidän edelleen tätä blogia tärkeänä, mutta olen mielessäni jaotellut työblogini oikeasti työksi: sitä todella kirjoitan sen vaadittavat kerrat viikossa, mutta tämä blogi menee täysin flowlla ja tilanteiden antamilla sattumilla: tätä kirjoitetaan, kun on pieni väli tai muu vahva inspis (yhteistyökuviot tietenkin hoidetaan silloin, kun on sovittu). Ehkäpä jossakin vaiheessa tulee tilanne, että panostamme tähän blogiin niin paljon, että viikkotasolla postausmäärä on tiuha, mistäpä sen tietää 😉 Ehkäpä se hetki voi olla jo pian tai sitten paljon myöhemmin?

Koska tällä hetkellä annan paljon työblogilleni, tekisi mieli jakaa postaukset täälläkin (varsinkin, kun kirjoittelen sielläkin samanlaisista teemoista kuin täällä). Taidan kuitenkin tässä vaiheessa pitää työn ja harrastuksen sen verran erillään, että en jaa täällä työblogini tuotoksia.

 

Kaikesta huolimatta, postaustoiveita, ideoita ja yhteistyöehdotuksia saa aina laitella! Pidetään blogi hengissä ainakin tällaisella pikkutahdilla 🙂 Juttuja on tulossa ainakin niistä varmoista kestosuosikeista: NLP:stä sekä resepteistä. Ja väliin mahtuu toki muutakin… 😉

Ihanaa kesän alkua kaikille! Kirjoittelen meidän perheen muita kuulumisia myöhemmin!

// Emmi

Tuoksujen täyteinen päivä

Vauva kiekaisee ja siitä se päivä sitten alkaa! Vanhemmat nousevat vauvan kanssa, ja huomaavat, että isommat lapset ovat jo heränneet itsekseen. Isä käy laittamassa öljydiffuuseriin sitruunaöljyn: se avaa aamun, piristää ja kohottaa mieltä. Äiti kosteuttaa kuivaa ihoaan kookosöljyn ja frankincensen sekoituksella. Taaperon ihottumiin isä hieroo sheavoi-kookosöljyseosta, johon on tiputettu laventeliöljyä. Koululaisella on vielä läksyt tekemättä, ja hän kaipaa pientä keskittymiskyvyn buustia: hän sulkeutuu omaan huoneeseensa ja haistelee samalla rosmariiniöljyä. Äidin ja vauvan aamurutiiniin kuuluu vauvahierontaa kookosöljyyn laimennetun Gentle Baby-öljyseoksen avulla. Seos vahvistaa vauvan turvallisuuden tunnetta.

Äiti jää vauvan kanssa kotiin. Isä vie taaperon kerhoon ja koululaisen kouluun. Isällä on vaativa palaveri töissä, joten hän ennen palaveria haistelee piristävää piparminttuöljyä. Kotona meininki on erilainen: vauvalla on tiheän imun kausi, ja äiti buustaa maidontuotantoa levittämällä fenkolia kookosöljyyn laimennettuna kainaloiden kohdalle ja rintakehälle. Tiheän imun kauden lisäksi vauva tekee hampaita. Äiti helpottaa vauvan oloa hieromalla poskiin laventeliöljyä laimennettuna kookosöljyllä.

Iltapäivällä koululainen tulee koulusta kotiin ja alkaa tekemään läksyt ja valmistautumaan seuraavan päivän kokeeseen. Hän laittaa oman huoneensa diffuuseriin Clarity-öljyseoksen, mikä auttaa opiskeluihin keskittymisessä. Isällä töissä tulee lounaan jälkeinen väsymys, jota hän lieventää tuoksuttelemalla piparminttua. Isällä on tiukka iltapäivä vielä töissä ennen taaperon hakua isovanhemmilta. Taapero on ollut kerhon jälkeen iltapäivän isovanhemmilla, joten päivä on hänellekin ollut erilailla rasittava kuin vain kotona ollessa. Autossa, ennen kuin isä hakee taaperon, isä pysähtyy haistelemalla Present time-öljyseosta. Se auttaa olemaan läsnä ja unohtamaan työhässäkät. Äiti valmistautuu vauvan kanssa lopun perheen kotiintuloon ottamalla tuoksukoruunsa katajan tuoksun. Se auttaa häntä itseään sekä sylissä olijoita keskittymään käsillä olevaan hetkeen. Varsinkin taapero rakastaa olla äidin sylissä korua tuoksutellen.

Ilta on perheessä aktiivista aikaa: vanhemmat saattavat käydä urheiluharrastuksissaan ja koululainen omissaan. Tänään äiti tuntee olonsa jotenkin hieman tukkoiseksi, joten hän availee nenäänsä tuoksuttelemalla eukalyptusta sekä hieroo Thieves-öljyseosta laimennettuna jalkapohjiinsa. Isä lähtee urheilemaan ja ottaa buustia suoritukseensa piparminttuöljystä. Urheilun jälkeisiin lihasjumeihinsa isä hieroo laimennettua Pan away -öljyseosta. Koululainen rientää omissa harrastuksissaan ja menoissaan, ja kun hän palaa niistä, hän käyttää maadoittavaa havupuuöljyä, kuusi- ja mäntyöljyjen yhdistelmää. Kotona taaperoa (ja muitakin) rauhoittaa iltatoimiin diffuuserissa pörisevä Peace & calming. Ennen vauvan nukkumaanmenoa isä tekee hänelle vyöhyketerapiapisteiden kautta hierontaa, jossa hän käyttää itkuisuuteen auttavaa appelsiiniöljyä laimennettuna, vauvalla kun on ollut tapana itkeskellä iltaisin jonkin verran.

Taapero tahtoo omaan huoneeseensa yö-öljyn diffuuseriin, ja siihen tarkoitukseen taapero äidin kanssa valikoikin laventelin ja mandariinin yhdistelmän. Laventeli rauhoittaa ja mandariini kun on hyvän mielen öljy, niin se luo kivoja unia ja auttaa tekemään nukkumaanmenosta hyvän mielen jutun. Ennen nukkumaanmenoa kaikki perheenjäsenet, jotka tarvitsevat ihoihinsa kosteutusta, tipauttavat laventelia öljyn joukkoon ja hierovat ihollensa.

Äiti tahtoo tehdä pienen jooga-meditaatioharjoituksen ennen nukkumaanmenoa, joten hän voimistaa keskittymistä tähän harjoitukseen Highest Potention-öljyseoksella. Isän oma meditaatioharjoitus saa apua Beleive-öljyseoksesta.

Loppuilta on vain vanhempien, ja on aika “romanttisten öljyjen”. Vanhemmat miettivät, olisiko tälle illalle sopiva Ylang Ylang, joka herättelee sekä miehen että naisen hormonaalisesti. Tänään he kuitenkin päätyvät molemmat omaan öljyyn. Nainen valitsee itselleen ruusua ja jasmiinia alavatsalle hierottavaksi (ja miettii samalla, että taitaa tipauttaa huomenna aamulla samoja tuoksuja hajuvedeksi itselleen…). Mies valitsee Shutranin; se on tunnettu siitä, että se nostattaa itsetuntoa ja vetoaa vastakkaiseen sukupuoleen. Näiden lisäksi he käyttävät Sensation-hierontaöljyä, joka voidaan luokitella romanttiseksi öljyksi sekin.

Perheen vanhemmat haluavat tukea syvempään nukkumiseen, joten isä levittää omiin jalkapohjiinsa Tranquil-öljyseosta laimennettuna, äiti tahtoo tällä kertaa Rutavala-sekoitusta. Koska vauva nukkuu perhepedissä, näitä öljyjä vanhemmat eivät levitä nyt rintakehälleen (mikä muussa tapauksessa on hyvä paikka näille öljyille).

Hyvää yötä!

Tämä tarina on yhdessä öljyasiantuntijan, ystäväni Ullan kanssa koostettu. Tarina ei ole missään nimessä suora ohjeistus eteeristen öljyjen käytölle, mutta se avaa öljyjen maailmaa, jotta lukijat voisivat huomata, miten öljyt parhaimmillaan voivat arkea palvella. Emme väitä, että öljyjä kannattaisi käyttää näin paljon yhden päivän aikana, kun tässä tarinassa on kerrottu – tarina on viitteellinen esimerkki öljyjen käytöstä, ei siis suoraan kopioitava ohjeistus.

Jos sinua kiinnostaa lukea lisää öljyistä, niin pääset Ullan kotisivuille tästä: Rakkaudesta öljyihin

Jos taas innostuit öljyistä niin paljon, että tahdot lähteä niitä heti haistelemaan, niin tilaisuutesi on Helsingissä avoimessa öljyesittelyssä 9.4.2018, tässä linkki tapahtumaan: Eteerinen hyvinvointi-ilta

Meidän perheen kevätmenot

Tänään ajattelin kirjoitella vähän jatkoa kuulumispostaukselle, jossa kertoilin elämämme isoja linjoja. Nyt jutustelen teille siitä, mitä kaikkea ajattelimme puuhastella tänä keväänä, meinaan kaikkea superia on tiedossa! Me olemme melko meneväisiä; minä ja lapset rakastammekin kaikenlaisissa tapahtumisssa käymistä kotona puuhastelun lisäksi! Tämä viikonloppu starttasi mukavan kevätviikonloppujen putken, jee!

Synttäreitä ja sukulaispäivällisiä

Instagramiini kirjoittelinkin jo synttärijuhlien merkityksestä. Ne ovat minun mielestä kivoimpia juhlia vuodessa: sen lisäksi, että numero vaihtuu, niin väkisinkin sankari on oppinut paljon uutta sinä vuonna ja kenties selvinnyt voittajana monesta eri tilanteesta. On oikeasti suuri etuoikeus elää täällä maan päällä, ja synttäripäivänä se aina konkretisoituu: jälleen yksi vuosi takana! Tänä viikonloppuna juhlimme meille rakasta (iso)Mummia, joka saavutti kahdeksankymmenen vuoden iän, sekä upeaa ystävääni, joka on nyt aikuinen nainen (kolmekymppinen). 😀 Parin viikon päästä on myös meillä synttärit, meinaan ne yksivuotissynttärit, ohhoh! Vaikea käsittää, että vuosi tuon pienen kanssa on jo kulunut.

Ensi viikolla on pääsiäinen! Meille se merkkaa perinteistä pääsiäisateriaa, johon kutsumme läheisiä nautiskelemaan hartaudella valmistettuja paisteja ja muita herkkuja. Meidän kaupungissa ja lähikaupungissa on todella paljon kaikenlaista pääsiäistapahtumaa lapsille, joten näihin tapahtumiin ehdottomasti taas suuntaamme. Ehkä lapset vaativat myös hieman tivolipyöritystä…

Messuja ja matkoja

Huhtikuussa, tarkemmin 12.-15.4, on tietenkin vuorossa Kevätmessut! Viime vuonna messut jäivät väliin, sillä meillä oli vauva juuri syntynyt silloin, mutta tänä vuonna menen ehdottomasti taas bloggaajapassilla sinne kiertelemään ja inspiroitumaan! Kevätmessut ovat aina jotenkin tosi ihanat, täynnä energistä kuhinaa ja kauniita hypisteltäviä juttuja 🙂 Näihin messuihin kuuluvat osa-alueet Kevätpuutarha, Omamökki, Lähiruoka&Luomu, Omakoti ja Sisusta – eli aika huippumessut! (Järjestän lippuarvonnan messuille, joten seurailkaahan 🙂 )

Toiset ihanat keväällä järjestettävät messut ovat tietenkin Lapsimessut (20.-22.4.2018), ja sinnekin on tarkoitus tehdä ainakin nopea isku kaikkien lapsiemme kanssa! Bloggaajapassilla minua näkee sielläkin – joten vetäiskää hihasta, jos vastaan kävelette, on aina kiva jutella blogin lukijoiden kanssa 🙂 ! Lapsimessuilla on aina superpaljon kaikkea tekemistä, joten hien kera pääsee niiltä messuilta lähtemään 😀

Messujen jälkeen onkin vuorossa pari ulkomaanmatkaa, jee, vihdoin! Johan tässä tuli taukoa melkein puolitoista vuotta reissaamisesta – ja koko ajan podin ihan jäätävää reissukuumetta! Poikien lentokone-uimaranta-aurinkohaaveet saadaan keväällä täytettyä ja lennähdämme hetkeksi takuulämpöiseen. Tiedossa on myös kiva somevaikuttajien risteily Tukholmaan, jonne lähden ihanan ystäväni Hannan kanssa.

Mahtavaa keväässä on myös se, että toukokuussa alkaa NLP Trainer True Heartsilla! Tämä matka suuntautuu ulkomaiden sijaan perinteisesti siihen ihan omaan mieleen. Kolmas NLP-kurssini – oi miten odotan sitä jo paljon, paljon, paljon! Muitakin kaikkia pienempiä kivoja juttuja on tulossa: pariin lastenteatterinäytökseen on jo liput varattu ja ystävien kanssa sovittu näkemisiä ja puuhasteluja 🙂 Kummipojan kanssa lähdemme trampoliinipuistoa kokeilemaan. Ja paljon kaikkea muuta hauskaa! Ja tietenkin, mikä tärkeintä, arkeen mahtuu paljon tilaa myös inspiraatiolle: jos saamme ideoita tehdä jotakin hauskaa, niin hyvin todennäköisesti teemme 😀

Mitä kaikkea te aiotte puuhata nyt keväällä?

// Emmi

Kevättalven kuulumisia!

Mitä meille kuuluu?

Älyttömän vaikea kysymys silloin, kun siihen on tarkoitus vastata blogipostauksella. Minusta on todella hurjaa ajatella, että ekoina blogivuosina kirjoittelin blogiin oikeastaan vain ja ainoastaan meidän kuulumisia! Tosin vain allergia-, refluksi- ja astmakuulumisia, mutta silti. Nykyään meillä puolet blogiteksteistä pyörii ruuan ympärillä ja puolet vähän kaikenlaisen muun: terveysjuttujen, hyvinvoinnin ja muiden sekalaisten asioiden ympärillä. Mutta tällaiset kuulumispostaukset, niitä ei juuri meillä näe, vaikka niitä toivotaankin. Silloin tällöin (eli tosi harvoin) muistan, että kai sitä voisi höpötellä ihan jotakin “teematontakin” välillä blogiin. Minä tykkään lukea seuraamieni bloggaajien kuulumispostaukset, mutta itse menen kuitenkin usein siihen ansaan, että luulen, että tuskin ketään kiinnostaa nämä muuten-vain-höpinät. Mutta lukijat, miten siis on nykyään: kuulumispostaukset – hot or not?

Lasten kuulumiset

Meillä on tapahtunut joitakin isojakin muutoksia perheessämme vauvavuoden aikana. Niistä lisää tässä nyt! Ensinnäkin uusi tyyppimme, Snadisöpöys (joka täyttää ihan kohta vuoden, kääk!), on solahtanut perheeseemme oikein mainiosti, helposti ja luontevasti. Hän on niin ihana! Snadisöpöys on oireeton, mutta edelleen hän antaa odotuttaa esimerkiksi niitä kokonaisia öitä 😀 Myöskin vähäuninen tapaus hän on, mutta muuten kaikki menee hänen kanssaan oikein kivasti. Vauvan tulo taloon on siis tottakai muuttanut perheen dynamiikkaa ja tuonut valtavasti onnea ja iloa mukanaan, mutta varsinaisesti suuren suuri muutos kolmas lapsi ei ollut.

Esikoisemme Pikkusankari aloitti koulun Snadisöpöyden vauvavuoden aikana eli viime syksynä. Kaikki on mennyt koulussa älyttömän hyvin ja Pikkusankari tykkää kovasti koulusta. Koulun aloitus oli tottakai iso muutos hänelle, mutta perheen toimintaan se ei juurikaan tuonut muutoksia, sillä jo eskari oli tietenkin käyty samassa tutussa paikassa. Meillä Pikkusankari käy Montessorikoulussa, ja ollaan kyllä oltu todella tyytyväisiä valintaan (vaikkakin se velvoittaa meitä kuskailuihin joka päivä).

Keskimmäisemme Minimullistaja käy edelleen kerhossa kaksi kertaa viikossa kolme tuntia kerrallaan, ja tämä tuntuu edelleen sopivalta määrältä. Tämä on meidän perheelle ja hänelle sopiva järjestely. Vaikka välillä mediassa keskustellaankin siitä, voiko näin “isot lapset” olla “vain” kotihoidossa, niin meidän kokemuksen mukaan voi oikein hyvin olla! Meidän neljävuotias oli nelivuotisneuvolassa melkein kaikissa tehtävissä viisivuotiaan tasolla, joten meillä ei ainakaan ole mitään syytä epäillä, että kotihoidossa ei “oppisi” tarpeeksi asioita tai ei saisi tarvittavia kehityksen edellytyksiä. Päinvastoin! Tärkeintä on edelleen, että tuttu ja turvallinen aikuinen on läsnä – ja minä olen! Sosiaalinen puoli hoituu kerhon lisäksi Minimullistajan valitsemissa kolmessa harrastuksessa ja lukuisissa leikeissä ystäväperheiden lasten kanssa. 🙂

Vanhempien kuulumiset

Mites me aikuiset sitten? Meillä työjutut ovat olleet melkoisessa muutoksessa! Mies irtisanoi alkuvuonna itsensä seitsemän vuoden työsuhteesta, koska halusi jo muutoksia ja uusia haasteita työhönsä. Ilman työtä hän ei kerinnyt olla kuin yhden päivän, kun hän hyppäsi jo seuraavaan, väliaikaiseen työhön, joka nyt loppui (itse asiassa edellispäivänä) ja uusi työ on taas hakusessa! Elämme siis jännittäviä aikoja, sillä uusia työmahdollisuuksia on monia, mutta mikä sieltä sitten valikoituukaan seuraavaksi (toivottavasti enemmän hänen intohimojensa mukaiseksi työksi kuin aiemmat), sitä emme vielä tiedä! Ja tietenkin, jos siellä lukijoissa on nyt joku, joka ajattelisi, että mieheni olisi juuri eikä melkein sopiva työntekijä hänelle, niin mailia vaan nopeasti tulemaan! Kuten blogin lukijat jo varmasti tietävät, mieheni työnkuvaan on kuulunut fysioterapiaa, personal trainingia, ryhmäliikunnan ohjaamista, uniasiantuntijuutta, myyntipäällikköyttä,…

Entäs minun työjutut? Äitiysloma on loppunut ja hoitovapaa alkanut. Töihin sosiaalialalle minun oli tarkoitus palata kahden vuoden päästä, kuopuksen ollessa sen kolme vuotta. Kuitenkin… Viime aikoina olen alkanut entistä enemmän haaveilemaan työstä, mikä ei liity ollenkaan sosiaalialaan, vaan kirjoittamiseen, valokuvaukseen, psykologiaan, NLP:hen, valmentamiseen, hyvinvointiin jne. Ja miten siistiä, että näyttää siltä, että minä saan kokeilla juuri tällaista hommaa nyt hoitovapaalla, meinaan otin vastaan sisällöntuottajan työpaikan, jota saan tehdä 15 tuntia viikossa! Olen kyllä niin liekeissä tämän asian suhteen, että! Tosin, tiedostan, että tämä tarkoittaa taas sitä, että meillä ei ole miehen kanssa yhtään yhteistä vapaapäivää viikossa, sillä teen työni miehen vapaapäivinä… Silti, oikealta tämä päätös tuntuu 🙂 Ja se, että yhteisiä vapaapäiviä ei ole, on tuttua, sillä kolmas raskaus mentiin samalla meiningillä, että järjestimme työt niin, että olimme molemmat töissä vuorotellen. Siitäkin selvittiin!

Sellaista! Mitä tykkäsitte tästä erilaisesta postauksesta? Ja hei: mitä teille kuuluu?

Jos haluatte enemmän meidän arkea, niin sitä löytyy minun instastani: @skribentti

p.s. Kuviksi kaivoin tunnelmia vauvasta kolmiviikkoisena, oooooh, minkä tunneryöpyn koinkaan. Ihana, ihana vauvavuosi!

// Emmi