Voiko minäminä-maahan hukkua?

Epäsuosittu mielipiteeni

Tiedättehän te sen blogeissa kiertävän kirjoitussarjan nimeltään “Epäsuositut mielipiteeni”? Teksteissä kerrotaan omista mielipiteistä, joiden luulee kuuluvan mielipidevähemmistöön. Aavistelen, että tämä tämän tekstini aihe voitaisiin luokitella epäsuosittuihin mielipiteisiin… 😉 Voisin kirjoittaa kyllä varmaan onnistuneesti ihan koko kirjoituksen kymmenine aiheineen, mutta keskitytään tällä kertaa tähän yhteen aiheeseen vain.

Itserakkaus, tuo tärkeä rakkaus ihmisen elämässä. Voiko siihen saada kannustusta liikaakin nykypäivänä? Ja mitä tuo mahdollinen liika tekee ihmisen elämälle ja ihmisen läheisten elämälle? Epäsuosittu mielipiteeni meinaan on, että nykyään korostetaan jopa liikaa sitä rakkautta itseään kohtaan, kun mielestäni kannattaisi korostaa enemmänkin sitä rakkautta muita kohtaan. Noin, sanottu. 🙂

Väitteeni saattaa aluksi kuulostaa järjettömältä minun sanomana, joka elää aikalailla siellä hyvinvointikuplan sisällä ja puhuu itsensä kehittämisen puolesta, on opiskellut psykologiaa ja tälläkin hetkellä taivaltaa Master Practitioner-kurssia NLP:ssä, jossa keskitytään oman mielen prosesseihin sekä opetellaan tuntemaan oman itsensä eri puolia paremmin. Miksi siis näin?

Kun puhun väitteestäni, tarkoitan sillä kaikkea diskurssia, mikä liittyy koko yhteiskuntaan. Tarkoitan kaikkien eri medioiden tarjontaa ja myös kaikkea sitä ihmisten välistä livekommunikointiakin – siis ihan kaikkea sitä, missä liikkuu tarkoitus kannustaa ihmisiä olemaan itsekkäämpi, itserakkaampi, ajattelemaan itseänsä ennen muita.

Miksi sitä on kaikkialla?

Jos saan suoraan sanoa, niin minua oksettaa tämä nykyinen individualistinen kulttuuri. Minäminäminäminä. Olen tainnut ennenkin menneinä vuosina tätä aihetta sivuta joissakin teksteissäni… Meinaan nämä vuodet, kun olemme saaneet lapsia kasvattaa ja siinä samalla olemme saaneet/joutuneet tarkkailemaan yhteiskuntaa/lähipiiriä myös lasten ja lasten vanhempien näkökulmasta, olen todella monta kertaa jounut järkyttymään siitä, miten toisista välittämisen mentaliteettiä ei löydy. Tietyissä tapauksissa on löytynyt vain itsestä välittämistä, sanoisinko yltiömäistä itserakkautta. Ja näitä tapauksia ei ole ollut vain yksi tai kaksi…  🙁 Minua pelottaa, mitä tapahtuu, jos tämä sama itsensäkorostamiskulttuuri jatkuu…

En kiellä, etteikö itserakkaus olisi tärkeä asia ja terveen itserakkauden rajoissa todella ok juttu, mutta… Tarvitseeko sitä ihan oikeasti koko ajan ja kaikkialla toitottaa? Tarvitseeko koko ajan puhua siitä, mitä itselle voi saada siitä ja tästä asiasta? Pitääkö itse hyötyä ihan kaikesta, mitä tekee? Kuinka monipuolista ja hedelmällistä voi oikeasti olla ihmisen elämä, jossa rakastetaan itseä niin paljon, että muilla ei ole mitään väliä? Että ei ole mitään väliä, mitä sanat ja teot muille teettävät, kunhan ne vain saavat sinun itserakkautesi kukoistamaan entistä paremmin. Onko se oikeasti hyvä juttu? Voitko todella, todella olla onnellinen, jos ajattelet vain itseäsi?

Nykyään levitetään huimasti mietelauseita niin “ammattilaisten” kuin “ei-ammattilaistenkin” toimesta, kuten: “olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet”. Tämä lause saa minuun suuren vastarintaan… Niin, siis on varmasti ihmisiä, jotka tästä jotakin hyötyvät, mutta mutta… Minun ajatukseni harhailevat aina siihen tilanteeseen, kun joku itseään ehkä hieman kummallisen suurissa raameissa rakastava kuulee tämän ja sekin potentiaalinen kehitys, joka olisi saattanut kummuta hänestä kohti terveämpää (kohtuullisempaa) tapaa rakastaa itseään, tyssää alkujaankin, sillä “hänhän on täydellinen”. Toki täydellisyys-ajatelmaa voi ajatella varmasti muillakin tavoilla. Mutta minä ajattelen näin ja siksi näen siinä tämän ongelman. Onhan lähes kaikki minun omakin henkinen kehittyminen lähtenyt liikkeelle siitä, että huomaan, että en todellakaan ole täydellinen, vaan haluan muuttua.

Rakastan sitä, että saan kehittää itseäni, kaikilla minulle tärkeillä elämän osa-alueilla. Kuitenkin hyvin usein syy siihen, miksi haluan kehittää itseäni, on se, että olisin parempi ihminen – niin itselleni, mutta todellakin myös muille ihmisille, läheisilleni. Haluan olla parempi vaimo, äiti, ystävä, työntekijä. Haluan kehittyä itseni, mutta todellakin myös muiden takia! En tarkoita, että täytyisi kehittyä siihen suuntaan, mikä tuntuu itsestä väärältä (on siis kuunneltava omaa itseään!), mutta kukaan tuskin missään umpiossa elää, missä vuorovaikutuksiin ei tarvitsisi joutua/päästä muiden kanssa. On siis hyvä myös hieman tarkkailla, miten ympäristö kokee minän itsen. On otettava palautetta vastaan ja reflektoitava sitä. Mielestäni on ihan oikein, jos ottaa muut ja muiden ajatukset huomioon! Minua kauhistuttaa ajatelma, jota usein kuulee: “en ajattele, mitä muut minusta ajattelevat”. Sehän on suorastaan kaameaa – että elää VAIN itselleen, vaikka siinä ympärillä on paljon tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Ainakin minulle myös muiden ihmisten toiveet ja unelmat merkkaavat paljon! Enkä tarkoita mielipiteelläni sitä, että itseään ei kannattaisi kehittää tai itseensä ei kannattaisi satsata. Mutta se, jos koko elämä pyörii sen oman navan ympärillä, niin se, jos mikä on melko luotaantyöntävää.

Äitejä usein kannustetaan olemaan itsekkäämpiä ja korostetaan, että omat tarpeet olisi hyvä täyttää, jotta myös lapsi voisi hyvin. (Minäkin olen kuullut lukemattomat kerrat lauseen: “Olisit itsekkäämpi.”) Totta puoliksi minunkin mielestä, mutta toisaalta: saahan äitikin hyvinvointia siitä, jos lapsi voi hyvin. Siis kehämäisesti: ei minulle ikinä tule mieleen laittaa omia tarpeita lasten tarpeiden edelle. Jos lapsilla on nälkä ja minulla on nälkä, niin kyllä siinä ensin huolehditaan lapsille ruoka mahaan. Ja jos itse ei kerkiä syödä ennen seuraavaa riidan sovittelua/pyllyn pyyhkimistä, niin kyllä edelleenkin teen ensin ne lasten vaatimat tarpeiden tyydyttämiset. Minulle tuo onnea ei vain oma täysi maha, vaan myös se, että saan hoidettua lasten tarpeet kuntoon. Ymmärrätteköhän? Aina ei tarvitse ajatella itseään, jotta voisi olla onnellinen 🙂

Mitä itserakkaus-puheen sijaan?

Voitaisiinko siis tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa puhua enemmän siitä, miten hyvä olo tulee toiselle, kun aidosti kuuntelee toisen huolia ja auttaa toista tämän unelmien tavoittelemisessa? Voitaisiinko tarjota apua toiselle paljon enemmän kuin nyt? Voitaisiinko kilvoitella toisten palvelemisessa? Voitaisiinko edes puolet niistä rahoista, joita oman itsensä kiillottamiseen menee, laittaa hyväntekeväisyyteen? Voitaisiinko edes osa siitä ajasta, mitä käytetään omiin harrastuksiin, käyttää hyväntekeväisyyteen? Voitaisiinko useammin kehua toista, ihan ventovierastakin? Mitä, jos puolitettaisiin peiliin katsomisaika ja katsottaisiin rauhassa toista silmiin sen ajan?

Ylipäätään: voitaisiinko siitä puhua enemmän, että toisen auttaminen, kehuminen, kannustaminen ja välittäminen antaa myös sinulle paljon! Sinä et missään nimessä jää ilman, jos olet hyvä toisille! On surullista nähdä ihmisiä, jotka luulevat, että olemalla hyvä vain itselle, voi saavuttaa jotakin suurempaa ja parempaa ja enemmän. Ei ei ei. Ihminen on laumaeläin ja hän on tarkoitettu elämään muiden kanssa. On rikkaus, kun saa ajatella muitakin kuin vain itseään!

Minä väitän, että minäminä-maahan voi hukkua. Voitaisiinko yhdessä tehdä tästä maailmasta sellainen, että itserakkautta ei häivytetä mihinkään, mutta korostettaisiin huomattavasti nykyistä enemmän myös rakkautta muihin ihmisiin? Minä ajattelen, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihmiset rakastaisivat toisiaan paljon enemmän (ja näyttäisivät sitä paljon enemmän).

Tänään minulla oli NLP:n opiskelupäivä ja siellä luettiin intuitiivisesti valittuja mietelmiä. Eräs kuulemani puhutteli minua kovasti:

Life is very simple. What I give out comes back to me. Today I choose to give love.

// Emmi

Aktiiviliikkujan lisäravinteet

Yhteistyössä Biomedin kanssa

Nykyisen fitnessbuumin myötä on lisäravinnetarjontakin paisunut siinä ohella kuin hiivaleipätaikina. Vaikka en ole enää valmentanut asiakkaita seitsemään vuoteen, olen silti pitänyt personal trainerin asiantemustani yllä seuraamalla alaa tarkalla silmällä ja itse kokeilemalla yhtä sun toista lisäravinnetta. Kaksi asiaa, mitkä ovat erityisesti minua ilahduttaneet tässä kehityksessä ovat tuotteiden laadun parantuminen ja ainesosien imeytymiseen panostaminen.

On ollut kiva huomata näin luomuilijana, että niille kuluttajille, joille on äärimmäisen tärkeää, mitä se lehmä on syönyt ennen kuin hänen maidosta tehdään heraprotskua, löytyy nykyisin ihan mukava valikoima tuotteita. (HC-luomuilijat eivät tietenkään koskisi pitkällä tikullakaan näin prosessoituun tuotteeseen kuin vaikkapa heraproteiinijauhe.) Mutta jos palataan otsikon aiheeseen, eli mitä aktiiviliikkujan kannattasi hörppiä treenin oheen, jotta maksimoisi suosituskykynsä, niin siihen löytyy muutama hyvä tärppi:

  1. Palautumisjuoma

Tuliko yllätyksenä? Odotitko, että olisin keksinyt pyörän uudelleen? Ei, mutta oikeasti nyt ja tulevaisuudessa tulee palautumisen merkitys jopa korostumaan entisestään. Jos et ole palautunut edellisestä treenistä, et saa kaikkea irti seuraavastakaan. Jos taas palaudut nopeammin, voit treenata useammin ja näin ollen pääset nopeammin myös tavoitteeseesi.

Hyvästä palautumisjuomasta löytyy riittävästi oikeanlaista proteiinia ja hiilihydraattia. Siitä löytyy lisäksi kreatiinia, joka on ehkäpä maailman tutkituin ja aina vaan toimivaksi todettu lisäravinne. Sitten jos siitä löytyy vielä hivenaineita kuten magnesiumia ja sinkkiä, puhutaan jo aika hyvästä palautumisjuomasta. Magnesiumin ja sinkki (joiden tarve kasvaa aktiivisuuden lisääntyessä) ovat yhdet yleisimmistä hivenaineista, joita ihmiset saavat ravinnostaan liian vähän. Näiden edellä mainittujen poistuminen kehosta kasvaa saman eksponentiaalifunktion mukaan kuin hikoilun lisääntyminenkin.

Erityisen arvoinen suoritus tulee siitä, että palautumisjuomasta löytyy SOD-entsyymiä. Sanottakoon superoksidaasimutaasista sen verran, että se on kehossa luontaisesti esiintyvä yksi kaikista voimakkaimmista antioksidanteista, mitä on. Se nopeuttaa kudosten uudelleenrakentumista ja vähentää akuutista tulehduksesta johtuvaa kipua ja turvotusta.

Tästäpä löytyy kaikki edellämainitut, että sitä kehtaa vähäsen mainostaakin.

  1. Proteiinilisä

Luonnollisesti liikunnan määrän lisääntyessä kasvaa samassa suhteessa myös proteiinin tarvekin. Siitä voidaan kinastella loputtomiin, että mikä on oikea määrä proteiinia per painokilo, mutta se on varmaa, että jokainen aktiiviliikkuja hyötyy proteiinilisästä. Kaiken lisäksi proteiinijauhe on yksi helpoimmista ainesosista, mitä voi lisätä melkein ateriaan kuin ateriaan, jos sitä ei halua pelkiltään imutella sheikkeristä.

Ihan näin välihuomiona todettakoon, että on kaksi asiaa, missä laatu ratkaisee: proteiinijauhetta valitessa ja vessapaperiostoksilla. Pahin virhe, mitä voit tehdä, on tinkiä samanaikaisesti molempien laadussa.

Suomen terveystuotekaupppiaiden liitto valitsi vuoden 2016 Superruoaksi ACTIWHEY:n. Se on heraproteiini, jonka disulfidisidoksia on avattu sh-ryhmiksi. Tällä patendoitulla valmistusmenetelmällä lisätään ACTIWHEY:n bioaktiivisuutta sellaiset vaatimattomat 40% verrattuna tavallisiin herakonsentraatteihin. Tarvitseekohan kertoa enempää…

  1. Arginiini-sitrulliinimalaatti

Ja loppuun vielä jokerikortti. Olen näistä kavereista kirjoitellut aikaisemminkin, mutta tässä yhteydessä, kun nyt on lähdetty hakemaan ihan kirjaimellisesti ylivoimaisimpia tuotteita, mitä markkinoilla on, täytynee mainita, että Biomediltä löytyy kätevä purnukka, NOway, joka pitää sisällään nämä molemmat ainekset.

Mitä hyötyä niistä sitten on? Nyt puhutaan sellaisesta kombosta, että jos jokainen vähäsen pönäkkä yli viiskymppinen kovien paineiden alla oleva popsisi näitä säännöllisesti, saattaisi eräiden hypertensiota säätelevien farmaseutikaalien myyntikäyrät kääntyä etelää kohti.

1600-luvulla elännyt lääkäri Thomas Sydenham on tokaissut, että ”olet niin vanha kuin verisuonesi”. Yllä mainitulla kombinaatiolla pidät siis verisuonesi auki ja varmistat ravinteiden kuljetuksen perille DHL expressin tavoin. Ilman näitä olet kuin Itellan armoilla: ravinnelähetys pilaantuu kuumassa autossa, kun posteljooni vielä viimeistelee naapurisi aidanreunuksen aluskasvillisuutta. Ja siitä tässä kaikessa on lopulta kyse; olet sitä mitä imeytät. Ethän kuitenkaan ota tätä kofeiinin kanssa, kun sillä on päinvastainen vaikutus verisuoniin!

//Ramon

Hyppäys öljyiseen maailmaan!

Kun puhutaan öljyistä, monet mieltävät ne vain ruuanvalmistukseen kuuluviksi pulloiksi tai rasioiksi, mutta öljymaailma voi tarkoittaa myös eteeristen öljyjen maailmaa – ja se maailma vasta mielenkiintoinen onkin! Tässä postauksessa kerron omakohtaisen kokemuksen eteerisistä öljyistä 🙂

Keväällä annoin ystäväni Ullan kirjoittaa vieraskynäkirjoituksen eteerisistä öljyistä – sen voit lukea täältä: klik! Tuolloin sain Ullalta kokeiluun diffuuserin sekä muutamia öljyjä. Mielenkiinnolla aloin kokeilemaan, miltä öljyjen käyttö arjessa tuntuu. Ihan noviisi en sentään öljyasioissa ollut, sillä olemme aiemminkin käyttäneet öljyjä saunassa löylyveteen sekä tehostamaan höyryhengitystä kipeänä ollessa. Mutta kuten Ullalta sitten opin, niin öljyjä tosiaan voi käyttää tooooodella moniin tarkoituksiin – ja oikeastaan mihin tahansa vaivaan ja tilanteeseen löytyy jokin öljy, heh (ja siinäpä sitä vasta opettelua onkin…).

Meillä pojat innostuivat heti, kun Ulla saapui öljyineen meille: niitä haisteltiin (ja maisteltiin…) ja niitä haluttiin vaihdella diffuuseriin. Yhdessä mietimme, että minkälaiset öljyt sopivat mihinkin tilanteeseen ja kuinka voimakkaita tuoksuja kannattaa mihinkin tilanteeseen laittaa. Pojat tykkäävät melkein kaikkien öljyjen tuoksuista, mutta on heillä myös omat suosikkinsa. Haistelin Ullalta ehkä kolmeakymmentä öljyä, ja nopeasti löysin pari kolme, jotka eivät minua jostakin syystä miellyttäneet. Mutta kaikki muut olivat aivan ihanan tuoksuisia! Ja tietenkin, kuten muutkin mieliasiat, myös öljyjen miellyttävyys vaihtelee samalla ihmisellä eri aikojen mukaan.

Mitkä olivat meidän mielestä kivoimmat öljyt ja miten käytettynä? Mihin vaivoihin me saimme apua öljyistä?

  • huoneilmassa sekä saunassa piristävänä, rauhoittavana tai tunnelman luojana. Lemppareimmat meillä olivat peppermint, mandariini, eukalyptus sekä laventeli.
  • hampaita tekevän kuopuksen palikkatehtailusta syntyvää kipua vähentämään (laventeli). Hieroin öljyä leukaperiin.
  • maidontuotantoa tehostamaan aikoihin, jolloin maito on ollut vähän tiukassa (fenkoli). Hieroin öljyä kainaloiden, dekolteen ja rintamuksen alueelle.
  • veteen sekoitettuna makua tuomaan. Sitrushedelmät olivat lemppareita tähän tarkoitukseen. (Huomioi, että öljy, jota tähän käytetään, on tarkoitettu myös sisäiseen käyttöön eli on saanut ravintolisäsuosituksen!)
  • leivonnaisiin makua tuomaan. Peppermint ja kaakao ovat ihana makupari! (Huomioi, että öljy, jota tähän käytetään, on tarkoitettu myös sisäiseen käyttöön eli on saanut ravintolisäluokituksen!)
  • hajuvetenä. Tässäkin sitrusöljyt olivat lemppareita!
  • höyryhengityksenä tai vapo rubina hengitysteitä avaamaan (eukalyptus).
  • tyynyliinoihin yöunia rauhoittamaan (laventeli).
  • hierontaan ja vyöhyketerapiaan esimerkiksi kookosöljyn lisänä (vauvalle olen tehnyt laventelin kanssa illalla)

Hyppäys öljyiseen maailmaan on siis tehty! Tästä se lähtee, vielä syvemmin ja useampaan öljyyn tutustuen. Olen kyllä melko vakuuttunut siitä, että öljyt tulevat olemaan osa meidän arkea jatkossakin. Olen kuullut öljyistä niin paljon hyviä kokemuksia, että ainakaan niiden käytöstä ei pitäisi olla mitään haittaa, vaan päinvastoin vain hyötyä! Sen verran innostuttiin siskon kanssa öljyistä, että myös äidillemme ostimme joululahjaksi kattavan setin öljyjä (ja nyt olen hieman kateellinen hänelle siitä, heh…)  🙂

Kiitos Ulla, kun annoit kokeiluun kivan öljysetin!

Ullan kotisivut löydät täältä: https://www.rakkaudestaoljyihin.fi/ 

Ja muuten, Ulla järjestää fb-liven 27.12.2017 klo 12 suljetussa facebook-ryhmässä. Kannattaa liittyä siihen, jos nämä öljyasiat yhtään kiinnostelevat. 🙂 Sen lisäksi, että aihe on mielenkiintoinen, niin Ulla on luvannut vaikka mitä kaikkea kivaa arvontaa niin liven katsojille kuin tallenteenkin katsojille (video säilyy tallenteena ryhmässä vuoden loppuun asti). Ryhmään pääset tästä: https://www.facebook.com/groups/326212077859591/

// Emmi

Nukkumatin eväät

Yhteistyössä Foodinin kanssa

On olemassa ruokia ja ravinteita, jotka parantavat unenlaatua ja sitten on olemassa niitä, jotka heikentävät unta. Ruoka on vain yksi osa laadukkaan unen yhtälöä. Jotta uni ylipäätänsä tulisi illalla, täytyy muutamien perusperiaatteiden toteutua.

Unensaamisen perusperiaatteet

Ajoitus. Pitkin päivää tulee jaksoja, jolloin olemme virkeämpiä ja jaksoja, jolloin väsyttää enemmän. Vireystila vaihtelee 90 minuutin pituisen syklin mukaan. Sama toistuu yölläkin; unen syvyys vaihtelee 90 minuutin sisällä syvästä unesta lähelle heräämistä. Silloin kun illalla huomaa ensimmäisen kerran pyyhkivänsä unihiekkaa silmäkulmastaan, on syytä mennä nukkumaan. Jos ei silloin hyppää nukkumatin kyytiin, tulee seuraava kyyti vasta noin 90 minuutin päästä. Säännöllisyys on tässä kohtaa valttia. Se helpottaa ennakoimista, mutta myös kehon sisäisen kellon, eli sirkadiaanisen rytmin säilymistä.

Valo. Valo ja toisaalta pimeys on yksi tärkeimmistä uni-valvetilaa säätelevistä tekijöistä. Tarvitsemme oikeanlaista valoa oikeaan aikaan vuorokaudesta. Valo säätelee melatoniinin tuotatoa, joka on kehomme tuottama unihormoni. Tarvitsemme aamulla heräämisen jälkeen ja keskellä päivää kirkasta valoa, jotta elimistö tietää, että on päivä. Illalla taas olisi hyvä, että valo olisi mahdollisimman pienitehoista ja värisävyltään lämpimänkeltaista/punaista. Eli katsellaan takkatulta tai kynttilää tietokoneen ja kännykän näytön sijaan.

Rauhoittuminen. Aamulle ja päivälle kannattaa ajoittaa raskaimmat ponnistelut. Ilta olisi hyvä pyhittää rauhalliselle, rentouttavalle tekemiselle. Kuntosali, juoksulenkit ja jääkiekkoharjoitukset eivät ole parasta unilääkettä, mutta venyttely, kevyt kävely tai vaikkapa meditointi sen sijaan voivat houkutella unta. Unen tuloon, melatoniinin eritykseen, liittyy kehonlämmön laskeminen. Rankka liikuntasuoritus sen sijaan nostaa kehon lämpötilaa ja myös stressihormoni kortisolin määrää hetkellisesti. Kortisoli jyrää melatoniinin. Myös muu kuin liikuntasuorituksesta aiheutuva stressi häiritsee unta.

Mitä sitten pitäisi syödä jotta uni tulisi?

Syömiseen pätevät yhtälailla yllä mainitut periaatteet: se pitää ajoittaa oikein, sen pitää tukea melatoniinin tuotantoa sekä kehon rauhoittumista.

Ajoita iltapala niin, ettet syö liian raskaasti juuri ennen nukkumaan menoa. Iltapalalla olisi hyvä olla hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, jotta verensokeri pysyisi tasaisena yöllä, mutta myös siksi, että usein hiilihydraatipitoisen aterian jälkeen alkaa väsyttämään, kun verensokeri tasaantuu pienen nousun jälkeen. Hyviä hiilihydraattilähteitä illalle ovat esimerkiksi riisi, kaura ja bataatti. Aivot tarvitsevat energiaa myös yöllä. Hiilihydraatit ovat aivoille ensisijainen energianlähde, kun niitä on saatavilla, mutta voit ravita aivoja myös ketogeenisillä rasvoilla (mct-öljyillä) sekä omega-3 rasvahapoilla.

Melatoniinin esiasteet ovat serotoniini ja tryptofaani. Tryptofaani on aminohappo, jota on monissa ruoka-aineissa, kuten maitotuotteissa, kalkkunassa, merenelävissä, siemenissä ja pähkinöissä, kikherneissä, useissa hedelmissä ja vihanneksissa sekä viljoissa. Jotta tryptofaani konvertoituu melatoniiniksi asti tarvitaan kalsiumia ja B6-vitamiinia. Niitä saa hyvin edellä mainituista kategorioista. Kirsikka on paras suora melatoniinin tuotantoa edistävä ruoka-aine. B6-vitamiinia saa hyvin esimerkiksi auringonkukansiemenistä, banaanista ja avokadosta. Kalsiumlähteistä klassisin unilääke on (lämmin) maito, mutta myös vihreät kasvikset tai sardiinit ovat hyviä lähteitä.

Rauhoittumista voi tukea magnesiumia ja kaliumia sisältävillä ruoka-aineilla. Hyviä lähteitä ovat pähkinät ja erityisesti mantelit, pinaatti, lehtikaali, lohi, makrilli ja jo yllä mainituista banaani sekä avokado. Voit helpottaa kehoa rentoutumaan myös yrttiteellä. Hyviä yrttejä ovat esimerkiksi kamomilla, valeriaana ja kärsimyskukka. Eteerisillä öljyillä voi myös houkutella unentuloa. Laventeli, olibaanihartsi ja setripuu ovat oivallisia öljyjä tähän tarkoitukseen. Adaptogeeneistä on ashwagandha ja reishi kokeilemisen arvoinen, varsinkin, jos kärsit liiasta stressistä.

Kokeile tehdä intialainen rauhoittava iltamaito. Siihen tarvitset:

2dl (raaka)maitoa

1rkl hunajaa

1tl ashwagandhaa

Lämmitä maito kattilassa, mutta älä anna sen kiehahtaa. Lisää hunaja ja ashwagandha sekoittaen joukkoon. Nauti lämpimänä.

Mitä ruokia tulisi välttää?

Vältä liian sokerisia ruokia illalla. Jos verensokeri laskee liian alas yöllä, aiheuttaa se stressireaktion keholle, josta seuraa melatoniinin tuotannon häiriintyminen. Vältä piristäviä ruoka-aineita, kuten kofeiinia, teobromiinia ja teofylliiniä. Eli tavallinen kahvi, tumma suklaa sekä valkoinen, vihreä ja musta tee sisältävät näitä. Vältä alkoholia illalla, sillä se viivästyttää nukahtamista monella tunnilla ja heikentää unenlaatua. Vältä liian rasvaista ja mausteista ruokaa illalla, sillä se voi aiheuttaa ruoan takaisinvirtausta (refluksia). Vältä ruoansulatukselle työläitä proteiinilähteitä, kuten pihviä tai makkaraa, sillä ruoansulatuselimistö toimii yöllä hitaammin, eikä sen olisi tarkoitus edes kauheasti tehdä työtä, kun me nukumme.

//Ramon

Synnytyksistä palautuminen – minun tarinani

Yhteistyössä Mommy & Me:n kanssa

Pömppövatsa ja “en voi hyppiä” – harvoille naisille tällaiset käsitteet ovat ihan vieraita. Luulen, että suurin osa tietää, mistä on kyse… Näistä asioista kirjoittelen teille nyt, sillä takana on kaksi fysioterapiakäyntiä ammattitaitoisen, synnytyksen jälkeisiin probleemiin erikoistuneen fyssarin luona. Kävin Helsingissä Kulosaaressa, Mommy & Me-paikassa Marika Ståhl-Raililan luona. Aihe oli niin mielenkiintoinen, että en millään voinut kieltäytyä tällaisesta blogiyhteistyöstä, kun Marika sitä ehdotti 🙂

Minun tarinani raskaudesta palautumisen kanssa menee ehkä sillä perinteisellä tavalla: luotin jokaisessa raskaudessa jälkitarkastuksen tehneeseen lääkäriin, joka jokaisella kolmella kerralla antoi luvan harrastaa mitä tahansa liikuntaa miten tahansa. Kaikki lääkärit (joka raskaudessa eri) olivat jälkitarkastuksessa sitä mieltä, että olin palautunut todella hyvin ja ilmiömäisen nopeasti niin lantionpohjasta kuin vatsalihasten osaltakin. Joten sain luvan tehdä mitä vain! No, ekan raskauden jälkeen todellakin tein mitä vain: aloitin heti hölkät ja kaikki liikkeet salilla. Ei minulle tullut mieleenkään, että tiettyjä liikkeitä ei saisi tehdä, sillä seitsemän vuotta sitten ei näistä asioista puhuttu niin paljon kuin nykyään eikä tietoa ollut löydettävissä helposti. Tokan raskauden jälkeen jatkoin samalla mallilla – olinhan minä saanut erinomaiset paperit taas jälkitarkastuksesta. Tällä kertaa liikuin kuitenkin vähemmän (joku kausaliteetti tässä urheilun määrässä ja lapsien määrässä taitaa olla, heh). Kolmannen raskauden jälkeen en juurikaan liikkunut, tai siis oikealla termillä harrastanut liikuntaa – liikkua kyllä pitää, oikeastaan koko ajan, kolmen lapsen äitinä kun toimin 😉 Ja nyt, ennen kuin kerkisin urheiluun takaisin sulahtaa, niin pääsinkin Marikan vastaanotolle – ja onneksi pääsinkin, sillä nyt tiedän, mitä minun kannattaa tehdä ja mitä ei.

Ensimmäinen käynti fyssarin luona

Kävin ensimmäistä kertaa vastaanotolla noin viisi kuukautta synnytyksen jälkeen. Käynti oli tosi mielenkiintoinen! Ihan ekana Marika haastatteli minua, käytiin läpi kaikki raskaudet ja synnytykset ja se, miten omasta mielestäni olen palautunut raskauksista. Marika haastatteli myös ruoka- ja liikuntatottumuksista. Kaikki nämä vaikuttavat siihen, miten lantionpohja ja vatsalihakset palautuvat synnytyksestä! Marika kannustaa terveelliseen ruokavalioon ja liikunta on myös tärkeä asia, niin raskaudessa kuin synnytyksen jälkeenkin – mutta sillä on väliä, miten liikkuu, ettei vaan tee hallaa omalle palautumiselle.

Ennen konkreettista tutkimista kerroin Marikalle, että mielestäni olen palautunut raskauksista muuten tosi hyvin, mutta olen ihmetellyt edelleen pömpöttävää vatsaani, johon jälkitarkastuksen tehnyt lääkärikään ei osannut sanoa mitään – hänen mielestään se oli normaali. Ja toki normaali vatsa varmasti monelle naiselle, mutta minulle ei. Muistelin Marikalle, että pömpöttävä vatsa on jäänyt minulle jo ekan raskauden jälkeen… Tämän kolmannen raskauden jälkeen toinen vaivaava juttu oli alaselän rasituskipu.

Marika teki tutkimuksen aktiivisessa ja passiivisessa tilassa vatsalihaksille ja tarkistuttaa miten lantionpohja aktivoituu. Lantionpohjaa hän tutkii joskus sisäkauttakin, mutta tutkimus onnistuu myös ulkokautta – minä sain tämän suomalaisille sopivamman kohtelun  😀 Lantionpohjalihakseni vaikuttivat vahvoilta ja hyvin palautuneilta, mutta toki oma fiilis siitä, että en ihan kovin tahtonut mennä tuossa vaiheessa vielä trampoliinille hyppimään, kertoi sen, että hommaa on vielä tehtävä siihen täysin palautuneeseen tilaan. Vastalihasten tilanne ei ollut ihan niin mainio. Diagnoosia “vatsalihasten erkauma” en juuri ja juuri saanut, vaan erkauman koko pysyi normaalin rajoissa, mutta rako siellä oli! Ja se oli sellainen rako, jota täytyi lähteä kuntouttamaan. Ja itse asiassa raon senttimäärää erittäin paljon tärkeämpi asia on raon syvyys ja “jäntevyys” ja se, miten poikittainen vatsalihas aktivoituu. Ja tässä oli minun heikko kohtani: minulla rako oli jonkin verran syvä ja pehmeä – sitä pitää lähteä harjoittelemaan normaaliin tilaan oikeaoppisilla harjoituksilla!

Tutkimuksen jälkeen katsoimme Marikan kanssa läpi harjoitukset, joita olisi tarkoitus tehdä noin viisi kertaa viikossa (ei enempää ainakaan säännöllisesti, sillä nämäkin lihakset tarvitsevat lepoa) seuraavaan tapaamiseemme asti (noin kuukauden päähän). Tuollainen määrä harjoituksia aluksi pelotti, sillä en ollut liikkunut juuri yhtään tuon viiden kuukauden aikana (tai oikeastaan en juuri edes tässä kolmannessa raskaudessa), mutta lohduttauduin sillä, että se on vain kymmenen minuuttia päivässä 😀 Olin siis elämässäni päässyt aika helpolla näissä raskauden jälkeisissä palautumisjutuissa: kiloja ei ollut jäänyt yhtään enkä koskaan ole tarvinnut niitä pudottaa, vaikka raskausaikana olen mättänyt ihan jäätäviä määriä ruokaa (ja juuri sitä, mitä on tehnyt mieli…) ja toisekseen, olen kokenut, että tarvetta lantionpohjalihastreenille ei ole koskaan ollut. Mutta nyt on treenin aika, jotta saisin vatsalihasten välissä olevan syvyyden ja pehmeyden häviämään ja poikittaisen vatsalihaksen treeniin aina mukaan, teenpä sitten mitä tahansa liikettä arkitouhuissa tai urheillessa.

Päätelmänä siis palautumisestani oli se, että todennäköisesti tein hallaa jo ekan raskauden jälkeen, kun muun muassa lankutin salilla heti synnytyksen jälkeen! En voinut mistään tietää, että toblerone mahan kohdalla ei ole suositeltava näky lankuttaessa – joten aika pahasti pieleen meni! Koskaan se maha ei siitä tainnut sitten palautua, kun tuli uusi raskaus ja uudelleen samat kuviot salilla. Vaikka urheilumeininki hiljenikin melkein kokonaan kolmannen raskauden aikana ja jälkeen, ei vatsalihakset ole palautuneet ennalleen. Onneksi lantionpohjalihakset sentään ovat pysyneet hienosti kuosissa, vaikka häpeäkseni en olekaan niitä jaksanut koskaan ennen tätä käyntiä treenata…   😀

Marika ei keskittynyt vain suoriin vatsalihaksiin ja lantionpohjaan, vaan katsasti “koko paketin” eli kaiken, mikä liittyy myös vatsalihasten toimintaan, meinaan selän ja kyljet ja pakarat… Ja joopa joo, sieltähän se yksi iso syy palautumattomuudellekin löytyi: ihan älyttömän tiukat kylkilihakset ja pahat kireydet selässä ja pakaroissa, huh! Marika sanoi, että en saa vatsalihaksia kunnolla käyttöön ennen kuin selkä-, kylki ja pakaraosuus on rento ja jumiton. Tämä sivu- ja takaosuus kun vetää koko ajan jännitettä taaksepäin, vaikka kuinka treenaisin etuosuutta vatsoista. Höyty ei ole siis näin kovin suuri. Sain siis kehotuksen osteopaatille sekä hierojalle. Osteopaatin olinkin jo varannut seuraavalle viikolle ihan tietämättä Marikan suosituksesta, sillä sain Baby Shower-lahjaksi käynnin osteopaatilla. Hieroja minulta löytyi ihan samasta perheestä, joten mies pääsi availemaan jumejani muutaman kerran viikossa kuukauden ajan (kiitos kulta!). Todennäköisesti nämä kylki- ja taka-alueet ovat ottaneet vatsalihasten roolia paketin kasassa pysymiseen, ja roolitus täytyy nyt muuttaa.

Toinen käynti fyssarin luona

Ensimmäisen käynnin jälkeinen kuukausi oli tehokasta aikaa: muistin treenata viisi kertaa viikossa ja mies availi jumejani muutaman kerran viikossa hieronnalla. Kävin myös siellä osteopaatilla. Itseäni jännitti, onko näistä toimenpiteistä mitään hyötyä, vai olenko toivoton tapaus vatsalihasteni kanssa… Toinen kerta Marikan luona oli kuitenkin tosi iloinen: vatsalihasten välinen rako oli pienentynyt ja raon pehmyys oli huomattavasti vähentynyt – eli olin osannut harkoissa treenata oikein poikittaista vatsalihasta! Mutta kun kokeilimme hieman haastavampia harjoitteita, huomasimmekin suuren puolieron kehossani, ja tätä alan nyt sitten kunnolla kuntouttamaan! Onneksi kyljet, selkä ja pakarat olivat ottaneet hieronnan tosi hyvin vastaan, ja ne olivatkin oikein paljon paremman oloiset. Osteopatia taas oli todennäköisesti auttanut lihasfaskioiden kireyteen.

Vaikka mieheni on fyssari myös, ei hänellä ole äitiysasioihin liittyvää fyssariosaamista – joten oli todella hyvä päätös käydä Marikan luona! Ja valitettavasti on todettava, että usein jälkitarkastuksen yhteydessä lääkäri tutkii hyvin pintapuoleisesti vatsalihasten palautumisen (jos ylipäätään tutkii ollenkaan), eikä tietämys todellakaan ole sillä tasolla kuin sen olisi hyvä olla! Toki, jos lääkärin vastuualueeseen ei haluttaisi lisätä vatsalihasten perehtyneempää tutkimista, voisi kaikille synnyttäneille tarjota automaattisesti yhden tai jopa enemmän fyssarikäyntiä, jossa nämä palautusmisasiat tutkittaisiin paremmin. Vatsalihasten erkauma ja lantionpohjalihasten palautumattomuus vaikuttavat todellakin koko kehoon ja sitä kautta koko elämään, varsinkin niillä naisilla, joilla nämä ongelmat ovat jo pahentuneet niin suuriksi, että pienenkin painon nostaminen on vaikeaa puuttuvan keskivartalontuen takia tai jos jumppatunneille ei uskaltauduta mennä ollenkaan hyppimisten takia. Ei siis ole mitään syytä vähätellä näistä asioista puhumista!

Marikasta voit lukea lisää täältä – ja samasta linkistä voit varata hänelle ajan 🙂 Kannattaa muutenkin tutkia Mommy&Me:n sivuja, – tuo yritys kun on todella monipuolinen; heiltä löytyy apua melkeinpä kaikkiin lapsiperheiden vaivoihin – on perinteisempää “hoitoa” ja uudenlaistakin coachausta, kursseja ja luentoja. Kaikkea kivaa, suosittelen!

//Emmi