Kolmannen vauvavuoden hankinnat ja hankkimattomuudet

Niin kuin teille jo aiemmin kertoilinkin, niin tämän kolmannen vauvan kanssa ollaan otettu toooosi laiskasti stressaamisen suhteen. Ja niin ollaan otettu kaikkien hankintojenkin suhteen. Minulla oli unelmieni hankintalistalla vaikka mitä kaikkea, mutta oikeastaan juuri mitään ei olla hankittu. Googlailin, lueskelin erilaisia artikkeleita ja blogipostauksia ja kävin lastentarvikeliikkeissäkin, mutta pihiys iski. Ja se, että kun ei ollut IHAN pakko ostaa, niin jätätin koko ajan myöhemmälle ja myöhemmälle hankintoja odottaen hyviä aleja. No, onneksi vielä ei ole myöhäistä ostaa näitä, joten katsotaan, miten käy 😀

Haaveilin uusista yhdistelmärattaista sekä matkarattaista. Meidän vaunuista kun ei ole enää kuomua, vaan pelkkä kantokoppa… Matkarattaatkaan eivät olleet enää kovin elossa… No, nyt nitkutellaan näillä vanhoilla menopeleillä, ja katsellaan, jos raaskittaisiin sijoittaa uusiin. Sadesäät ovat erityisen ärsyttäviä nykyisten vaunujen kanssa 😀
Kahden aikaisemman uniongelmaisen lapsen äitinä haaveilin myös unipussista ja unipesästä. Niiden aika taitaa koko ajan mennä yhä enemmän ohi, mutta käsittääkseni unipusseja voi näille ei-enää-vastasyntyneillekin käyttää…? Nukkumiseen liittyen haaveilin myös uudesta itkuhäläristä, sellaisesta, missä olisi kameratoiminto…
Haaveilen kantoliinoilla kantamisesta, mutta tällä hetkellä käytössä on ErgoBaby. Ystäväni on jo yhden kantoliinaopetuskerran minulle pitänyt, ja siitä se kiinnostukseni vain suureni… Myös Tulan Free-to-Grow on haaveissani päästä kokeilemaan! Kantamishomma on kyllä tosi tärkeä olla kunnossa, sillä Snadisöpöys viettää tosi suuren osan päivästä kantorepussa.
Haaveilin uusista vaatteista vauvalle. Toisaalta on kiva käyttää samoja vaatteita, joita edellisillekin lapsille käytettiin, mutta jotenkin jotakin sellaista ihan omaa tyyliäkin olisi kiva luoda tälle pienimmälle. Vaatehomma vaan on sellainen, että jos siihen antaudun (että ostaisin vauvalle uusia vaatteita), niin siitä ei olisi enää paluuta, luulen 😀 Onneksi vauva sai ystäviltäni muutamia uusia kivoja vaatteita lahjaksi – juuri sellaisia, joita itsekin olisin ostanut. Tässä vaateasiassa olen pyrkinyt pitämään järjen mukana, sillä Snadisöpöykselle kuitenkin riittää noita isoveljiensä vaatteita.
Haaveilin myös Stokkeemme vastasyntyneen osaa, mutta se aika taisi jo mennä tai on juuri viime hetket käsillä. Ehkäpä kuitenkin toinen TrippTrapp meille hankitaan, saapa nähdä. Myös autonistuin, jossa on telakka, olisi aika kiva ja kätevä juttu! (Ja tietty sellainen, joka synkkaisi myös rattaiden kanssa…)

Unelmissani olisin myös kestovappaillut, mutta siihen hommaan taidan oikeasti olla liian laiska. Ekologinen puoleni kyllä itkee…

Huomaatte siis, että juuri mitään ei olla nyt raaskittu hankkia, heh. No, ainakin uudet imetysliivit ja kestoliivinsuojia hankin. Jep. Sitten ne muut vauvavuoden uudet jutut, jotka saimme testattavaksi Kiddexiltä: ihanat Milestonen Baby Photo Cardsit Sophie la girafe -kuvituksella ja kasa ekologisia ja luomulaatuisia ihonhoitotuotteita!

Vauvakortteja olin kerinnyt jo ihastelemaan ennen kuin saimme omamme. Vaikka rakastan valokuvausta, niin olen todella huono kuvaamaan poikiani arjessa. Se jotenkin jää aina. Kun sain nämä kortit käteeni, totesin itselleni, että nyt on sitten pakko muistaa kuvata pienintä säännöllisesti 😀 Olettekin varmaan nähneet jo monessa somessa näitä kauniita kortteja! Korttien idea on siis se, että sinä päivänä, kun korttiin kirjoitettu tapahtuma toteutuu (ikäsaavutukset tai ekat kerrat eri jutuissa), otetaan kuva, jossa vauva ja kortti ovat, ja näin saadaan syntymään pysyvä kuvallinen muisto tärkeistä elämän hetkistä! Ja kun kortit säilyttää, niin niistä voi myös nopeasti tarkistaa tapahtumien päivämäärän. Vaikka kuinka olen pyrkinyt pysymään ajantasalla korttien tapahtumista, on muutaman kerran korttiin jouduttu kirjoittamaan tyyliin “+10 päivää” eli pikkusen ollaan ylitetty virallisia tapahtumapäiviä, hups… Mutta eipä varmaan olisi tullut niitäkään kuvia otettua ollenkaan, jos kortteja ei olisi meillä. 

Tämän tyylisiä kortteja on Milestonella myös raskauteen, taaperoajankohtaan, häihin, lasten hauskoihin sanomisiin sekä eri aktiviteetteihin liittyen. Käy kurkistamassa korttien tarkemmat kuvailut täältä: klik! Minä ihastuin näihin kortteihin sen verran, että siskon kysyessä ristiäislahjavinkkiä, mainitsin saman sarjan juniorikortit, ja sellaiset myös saimme nyt valmiiksi odottelemaan taaperoaikaa 🙂 Ja hei, nämä sopivat lahjaksi vaativammallekin sankarille, sillä korteihin käytetään FSC-paperia sekä ekologista ja myrkytöntä mustetta. Iso peukku siis näille!

Lansinohin Earth friendly baby -tuotteita saatiin testailtavaksi viittä erilaista: aloe vera -kosteuspyyhkeet, kamomillan tuoksuisen vartalovoiteen, mandariinin tuoksuisen kylpyvaahdon sekä laventelin tuoksuisen kylpyvaahdon ja vielä laventelin tuoksuisen shampoo-pesunesteen. Kun saimme tuotteet, tuoksuttelin niitä ihan fiiliksissä (onko muita, jotka rakastavat eri kosmetiikkatuotteiden haisteluita? :-D). Ja hyviltä tuoksuivat! Vauvallekaan tarkoitettujen tuotteiden ei siis tarvitse olla tuoksuttomia, kunhan tuoksu vaan on lempeä ja mieto. Meidän lemppareiksi näistä tuotteista nousivat aloe vera -kosteuspyyhkeet, kamomillan tuoksuinen vartalovoide sekä laventelin tuoksuinen kylpyvaahto.


Joka kerta, kun olemme kylvettäneet Snadisöpöyttä, niin se on tapahtunut illalla, joten emme olekaan vielä käytännössä testanneet mandariinia, vaan olemme aina valinneet rauhoittavaa laventelin tuoksuista kylpyvaahtoa. Me emme ole rasvaamalla rasvanneet vauvaa, vaan ihan vain tarpeeseen, eli silloin, kun iho näyttää kuivalta. Silloin olemme turvautuneet tuohon kamomillaiseen vartalovoiteeseen, joka tuoksuu kyllä siltä, että sitä tahtoisi levittää omallekin iholle! Aloe vera- kosteuspyyhkeet olivat kaupan kosteuspyyhkeitä paljon pehmeämpiä, enkä kyllä ollenkaan valita, että siinä vaippaa avatessa saa tuoksutella muutakin tuoksua kuin vaipan sisällön tuoksua… :-)) 

Tämä Lansinohin ihonhoitosarja on ekosertifioitu, ja sen ainesosat ovat luomuja! Täydelliseen diiliin kuuluu tietenkin lisäksi se, että sitä ei ole testattu eläinkokeilla, se on dermatologisesti testattu, se ei sisällä sulfaatteja tai parabeenejä eikä keinotekoisia hajusteita. Jes, aika loistavaa! Eivätkä nämä tietenkään ole vain vauvoille, meillä isommatkin pojat käyttävät näitä kylpyvaahtoja (välillä vähän liikaakin…)!
Nämä tuotteet siis jäävät meille ehdottomasti käyttöön! Kiddexiltä, joka siis on lastentarvikkeiden innovatiivinen tuontiyris, löytyy myös paljon kaikkea muutakin kivaa, jota minä ainakin olen kuolannut. Kiddexin tuotteista meillä on näiden yhteistyötavaroiden lisäksi olleet käytössä Hevean luonnonkumikylpylelut, Luman puhdistuspyyhelaatikko sekä Shadezin  aurinkolaseja. Kaikkiin niihin ollaan kyllä oltu tosi tyytyväisiä – ovat kestäneet aika kovaakin käyttöä! Semmoinen Play&go:n pussitettava leikkimatto tulee aika varmasti hankituksi jossakin vaiheessa meille! Ja uudet lasten aurinkolasit ja vauvalle oma harja! Ja varmaan muutama muukin minun unelmalistani kohdista, joista postauksen alussa teille kerroin.

Jos tahdotte lähemmin tutustua kaikkiin ekologisiin, eettisiin ja luomuihin lastentarvikejuttuihin, niin vinkkaan teitä seuraamaan Kiddexiä myös somessa:

@kiddex_suomi
@kiddex_baltics

Yhteistyössä Kiddexin kanssa 

Ja näin on päässyt käymään tämän(kin) vauvan kanssa, että…

 …olen autoa ajaessani (vauvan ollessa viereisellä penkillä) työntänyt tuttia hänen nenäänsä.
…olen tiputtanut papuja, omppulohkoja ja vähän muutakin ruokaa hänen päällensä imettäessä.
…olen laittanut vaipan väärin päin hänelle.
…olen työntänyt hänen jalkaansa väärään kantorepun koloon.
…olen puhunut hänelle keskimmäisen lapsen nimellä.
…olen ollut jo menossa autoon ja sulkenut ulko-oven, kun olen muistanut, että hän odottaa autonistuimessaan eteisessä.
…olen kattanut hänelle ruokapöytään lautasen ja tajunnut vasta sen jälkeen, että vaikka minulla on kolme lasta, niin kaikki heistä eivät vielä syö lautasilta.
…olen ottanut hänestä tosi vähän valokuvia.
…olen pyyhkinyt hänen puklujaan niin omilla päällä olevilla vaatteillani, lehden sivuilla, omalla tyynyliinalla tai ihan vain omalla iholla, kun pukluliinoja ei ole näkyvissä eikä helposti saatavilla.
…olen altistanut hänet mitä ihmeellisimmille omakeksimille höpötys-söpötys-laululorurenkutuksille löllöäänellä laulettuna.
Anteeksi vauva. Älä traumatisoidu.
Anyone else? Please?

Kun oksennus tulee kylään – 15 vinkkiä selviämiseen!

Jos minä en jotakin kestä hyvin äitiydessä, niin lasteni oksennusten siivoamista… Harmi vaan se on sellainen juttu, joka on ihan pakko tehdä vuosittain tai ainakin melkein (ja lasten lisääntyessä luulen, että en tule välttymään tältä jatkossakaan kokonaan…). Jos tähän hommaan olisi mahdollista tilata joku oksennustensiivouspika-apu kotiäideille, niin todennäköisesti sellaisen palvelun tilaisin… Siis mikään vaipanvaihto, niskakakat tai ripulin siivoaminen ei ole yhtään niin paha kuin oksennusten siivoaminen. Onko joku muukin samaan mieltä?
Esikoinen oksensi suurieleisesti ihan koko keittiön täyteen kolmella oikein mahtavalla peräjälkeen tulevalla isolla yökkäisyllä tuossa muutama päivä sitten. Siinä sitten vauva itki sylissäni ja keskimmäinen töllötti ihan ihmeissään minun vieressä tapahtunutta melko vakavin ilmein. Keittiön lattia, ruokapöytä, tuolit, jääkaappi, elektroniikkalaitteet, paperipinot, kaapinovet, astiat jne. lainehtivat iloisessa oranssissa värissä… Hetken hengitettyäni pääsi myös minulta itku, ja yritin soittaa miehelleni saadakseni muutaman tsemppisanan. Hän ei tietenkään töissä juuri sillä hetkellä vastannut, joten seuraavan oksennussoiton sai äitini. Siinä sitten puhelimessa itkin, että miten tästä selviän. Jep, true story. Äitini tietenkin kannusti, ja sain aloitettua siivoamisen.
Onneksi näitä oksennuksia tulee meillä tosi harvoin. Jossain vaiheessa taisi olla ihan himppusen vaille kaksi vuotta ilman, että meidän lapsilla oli yhtäkään sairautta. Ja onneksi silloin, kun tulee joku sairaus (tai ruokamyrkytys tai muun sopimattoman jutun syöminen), se kestää yleensä vain päivän pari. Oksennuksia siivotessa minulle tuli mieleen jakaa meidän perheen vinkit oksennusjuttujen varalle täällä blogissakin.
Soita eka se paniikkipuhelu, jos sellaisen tarvitset 🙂
Iske vauva kantoreppuun ja auttamaan kykenettömät lapset esimerkiksi sohvalle pädi käteen tai lahjo heitä huutamaan kannustushuutoja tietyn rajan takana oksennusalueesta (meillä ainakin keskimmäistä alkoi kiinnostamaan, että mitä ruokaa mikäkin hippunen lattialla oli, itse kun en ollut niin jutteluhaluinen tuolla hetkellä…). 
Ennen kuin alat siivoamaan oksennusta, sido suun ja nenän eteen paksu huivi, johon kannattaa tipauttaa vaikka jotakin eteeristä öljyä tai hajuvettä. 
Jos sinulla on eteeristen öljyjen höyrylamppu, laita sieltä tupruttamaan jotakin sinulle mieluista öljyä.
Jos olet musiikki-ihmisiä, laita taustalle soimaan joku sinun mielialaasi kohentava kappale.
Avaa ovia ja ikkunoita, jos mahdollista.
Tämä vaatii ennakoimista, mutta on todella hyödyllinen vinkki: Älä ikinä heitä pois mitään rikkinäisiä vaatteita tai vanhoja lakanoita tai pyyhkeitä. Siivuta ne valmiiksi siivousräteiksi, ja ota ne käyttöön oksennustilanteissa! On todella näppärää vain heittää sitten oksennuksen siivoamiseen käytetty rätti menemään, eikä tarvitse pestä oksupyykkiä!
Käytä kumihanskoja.
Sijoittele vateja ympäri taloa uusien oksennustilanteiden varalle.
Poista matot.
Nosta kaikki oikeasti arvokkaat jutut pois oksennusetäisyydeltä.
Laita sohvalle/sänkyyn saksilla avattuja isoja jätesäkkejä pohjalle ja päälle pyyhkeitä. Näin ei tarvitse siivota patjoja ja sohvatyynyjä.
Käy lasten kanssa läpi se tärkeä asia, että jos mahassa VÄHÄNKÄÄN vääntää, niin kannattaa juosta vessaan/sangolle HETI. 
Anna lapselle aktiivihiiltä. Se on erittäin tehokas pöpöjen poistaja! Oksennustaudin/ruokamyrkytyksen ollessa kyseessä, kannattaa aktiivihiilikapseli avata, jotta jauhe pääsisi vaikuttamaan heti vatsan yläosassa.
Kun oksennusrumba on ohi, keitä itsellesi hyvät kahvit ja nappaa palkinnoksi jotakin namia! Niin, ja nauti juuri siivotusta kodista 😉
(Meidän vinkit terveenä pysymiseen löytyvät tästä postauksesta: Lapsiperhe + vuosi ilman tartuntatauteja  = Mahdoton yhtälö?)

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3

Taas mennään NLP-teeman kanssa! Huomaan tilastoista, että näistä teksteistä tykätään ja näitä on henkilökohtaisestikin pyydetty, joten täältä tulee: NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3. Tämän osan jälkeen hengähdetään vähän kauemmin NLP-asioista.

Aiemmat tekstini liittyen NLP:hen:

Matkalla itseeni

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 2   

Tässä osassa käsittelen enemmänkin sellaisia kasvatuksen itsestäänselvyyksiä. Koska niitä nyt vain on hyvä välillä kerrata 🙂 Toki nytkin liikutaan NLP:n termein.

1) Assosiaatio ja dissosiaatio. Yksinkertaisesti: mitä tahansa tilannetta voi käsitellä ja elää sen sisältä (assosiaatio) tai sen ulkopuolelta (dissosiaatio). Kun ollaan assossa, tunteet ovat voimakkaampia, elävämäpiä ja reaktiot suurempia. Kun ollaan dissossa, kaikki on vaimeampaa ja etäämpää. Tätä tietoista muutosta assosta dissoon ja takaisin voi käyttää kasvatustilanteissa: esimerkiksi positiiviset tilanteet kannattaa tietenkin elää assossa, – niin, että todella tuntuu, näkyy, maistuu ja tuoksuu! Kun hyvältä tuntuu, kannattaa oikein hengittää tilannetta sisäänsä ja painaa se mieleensä. Mutta ne negatiiviset tilanteet, joita jokainen vanhempi varmasti päivittäin kohtaa, kannattaa asettaa sinne dissoon. Ihan tietoisesti etäännyttää itsensä tilanteesta. Tässä yksi esimerkki peruslapsiperhetilanteesta: Lapset kränäävät, eikä mikään auta ja itselle on tulossa kohta hermoromahdus. Astu mielessäsi tilanteesta kauemmas ja ala kuvittelemaan tilannetta mustavalkoisena (tämä usein vie paljon elävyyttä tilanteesta pois). Voit myös pienentää tilannetta mielessäsi, heittää sen tilanteen huoneen nurkkaan pisteeksi ja vaimentaa lasten äänet hiljaisemmalle. Jo esimerkiksi tämä nopea mielikuvaharjoitus saattaa viedä sinut assosta dissoon, jolloin vaikea tilanne tuntuu paljon helpommalta käsitellä, ja saatat selvitä siitä hermojasi menettämättä.

2) Kolmen näkökulman harjoitus. Jos sinua on jäänyt vaivaamaan ja/tai ahdistamaan jokin tilanne, jossa on mukana ainakin yksi toinen henkilö itsesi lisäksi, voisi tilanteen käsittelyyn käyttää kolmen näkökulman harjoitusta. Siinä tarkastellaan tilannetta ensin sinuna itsenäsi ja omista fiiliksistä ja ajatuksista käsin. Sitten siirrytään tarkastelemaan tilannetta toisen näkökulmasta; siitä, miltä toisesta tuntuu ja mitä hän todennäköisesti ajattelee ja miksi toimii niin kuin toimii. Ja viimeiseksi tarkastelijan näkökulmasta: miltä tilanne näyttää ulkopuolisen silmin. Tämä analyysi kannattaa tehdä mahdollisimman tarkasti. Riitatilanne/turhautuminen lapsen kanssa voi saada uusia, itselle ymmärrettävämpiä ulottuvuuksia, kun joutuu menemään lapsen pään sisälle ja ehkä siellä pään sisällä havaitseekin asioita, joita muuten ei olisi tullut miettineeksi. Joskus analyysi on jopa silmiäavaava kokemus! Myös tarkkailijan näkökulma voi tuoda uusia ahaa-elämyksiä esille omasta käyttäytymisestä, mikä taas saattaa motivoida muutokseen.

3)  Mallintaminen. Tämä on asia, jota olen käyttäytymisessäni lisännyt alettuani opiskelemaan NLP:tä. Olen mallintanut omaa hyvää käyttäytymistäni. Siis ottanut opikseni toimivista tilanteista. NLP perustuu paljon siihen, että siinä mallinnetaan hyviä käytösmalleja/toimivia strategioita/sellaisten ihmisten käyttäytymistä, joiden kaltaiseksi halutaan muuttua. Minä olen alkanut mallintamaan omia onnistumisiani lasten kanssa. Siis analysoimaan tarkasti niitä tilanteita, joissa olen mielestäni onnistunut hyvin, ja kirjoittanut prosessin auki mieleeni. Kun tätä prosessia sitten kelailee, siitä oppii paljon, ja se voi siirtyä yhä useammin käytäntöön, jolloin huonot tilanteet vähenevät.

4) Huomio ja läsnäolo. Viime koulutuksessa kouluttajamme toteamus jäi mieleeni, ja se meni jotenkin näin: yksi tärkeimmistä asioista, jonka ihminen voi toisella antaa, on hänen huomionsa ja läsnäolonsa. Ja pakko mainita tietenkin, että nykyään kännykkä on yksi pahimmista huomion ja läsnäolon sieppareista. Tätä kannattaa jokaisen miettiä ja valita oma tiensä. (Täällä on muuten minun kannanottoni aiheeseen: Minun vinkkini somevanhemmuuden vähentämiseen.)

5) Rakkaus. Niin kulunut, mutta niin tärkeä sana. Päätän tämän jutun toteamukseen: ihminen kasvaa parhaiten rakkaudellisessa ympäristössä. Muistakaa, että lapsi saa parhaan mahdollisen kasvualustan niin, että kaikki kasvatuksessa perustuu rakkauteen (ei pakkoon, uhkailuun tms.)!

Teille, jotka olette kiinnostuneita NLP:stä, suosittelen True Heartsin sivujen tsekkailua aika ajoin. True Hearts järkkää usein ilmaisia NLP:hen tutustumisiltoja ja muutakin ilmaista hyvinvointiin liittyvää mukavaa menoa 🙂

Helposti kivaa arkeen: päiväbileet

Huhtikuussa Kaksplussan verkostobloggaajat jakavat omat vinkkinsä päiviin, joina “ei ole mitään tekemistä”. Aina ei tarvitse lähteä sadan kilometrin päähän uusimpaan huvipuistomestaan tai käyttää rahapussin sisältöä, jotta arjesta saa mielikuvituksellisen – seuraa kaksplussan Facebook-sivua ja poimi ideat talteen!

Eilen Tanja kirjoitteli kotitöiden tekemisestä lasten kanssa. Tänään minä kirjoitan päiväbileistä.

Meillä musiikki kuuluu arkipäiviin. Kaikilla meidän perheenjäsenillä on omanlaisensa musiikkimaut, ja kuuntelemmekin musiikkia niin autossa, kotona kuin harrastuksissamme (kaksi meistä käy myös itse musisoimassa). Toki välillä olemme myös ilman musiikkia. Tänään kuitenkin kerron yhdestä minun ja lasten ajanviettotavastamme kotona – nimittäin päiväbileistä. Siis ihan ilmaisista sellaisista.

Päiväbileet meinaavat meillä sitä, että “kun ei ole mitään tekemistä”, laitamme spotifyn pyörimään ja valkkaamme vuorotellen musiikkia. Yleensä soittolista kuulostaa tältä: Hertan Maailma, Scooter, Fröbelin Palikat, Antti Tuisku, Hevisaurus, Eminem,… Eli joo, kaikki tanssittava käy! Ja melkein kaikesta musiikistahan saa tanssittavaa, hehe. Sitten vaan pyllyt pyörimään 😀 Meillä jorataan, hiphopataan, liidellään, pyörähdellään… Sylikkäin, käsikkäin ja erikseen. Ja niin kauan, että hiki virtaa ja sitä muutakin virtaa riittää. Meillä ei ujostella, vaan annetaan palaa 🙂 Vapauttavaa ja ihanaa.

Välillä, jos haluamme oikeasti panostaa (mutta edelleen ilman rahaa), kiinnitämme kattoon discopallon ja kaivamme discopussin esiin. Discopussi on meillä pussi, josta löytyy vermeitä, joilla voi ehostaa itseään bileitä varten. Eli vanhoja kelloja, hiuspompuloita, pantoja, käsikoruja, vöitä… Jos välipala-aika koittaa kesken discon, syötäväksi voidaan vaikka lohkoa yhdessä lauteselle vihannekset ja pähkinät. Näillä toimenpiteillä päästään jo taso kakkoselle päiväbileiden osalta. (Mutta se taso yksikin on jo riittävän hauska.)

Voin kertoa, että meillä päiväbileet ovat topvitosessa silloin, kun lapsilta kysytään, että mitä tehtäisiin.

Seuraavaksi Ullalla on asiaa pussista, josta ei ehkä löydy koruja ja kelloja, vaan loruja ja lauluja.p.s. Blogin uusilla facebook-sivuilla on käynnissä vielä muutaman päivän Lapsimessulippuarvonta – sinne siis rynnikää, jos mieli tekisi lippuja, mutta sellaisia ei vielä taskusta löydy 🙂