Mitä NLP:stä jäi käteen ja päähän?

Viimeinen tekstini NLP:stä olisi nyt paikallaan, kun kurssin loppumisesta on parisen viikkoa. Mitkä fiilikset siis minulla nyt on…? Sen lisäksi, että käteen jäi tyhjempi lompakko, kurssimateriaalikansio ja muutamien ihanien kurssikavereiden puhelinnumerot, jäi päähän tosi, tosi paljon kaikenlaista. Jos et ole lukenut aiempia tekstejäni NLP:hen liittyen, suosittelen niihin perehtymistä, jotta voisi saada käsitystä siitä, että mistä ihmeestä minä oikein puhun:
 


Vaikka olenkin lukenut psykologiaa niin yliopistossa kuin vapaa-ajallani, sain paljon uutta tietoa liittyen ihmisten väliseen kommunikoimiseen ja ihmisten erilaisuuteen kommunikointitilanteissa. Ja hienoa tässä on se, että tämä tieto ei ole jäänyt vain sinne päähän, vaan todella on astunut käytäntöön! Olen tarkkaillut ja huomioinut asioita eri tavalla näissä kommunikointitilanteissa – ja todella myös vastannut omalla käytökselläni tarkoituksenmukaisemmin näihin tilanteisiin kuin ehkä aiemmin olisin. Ja tämä on tietenkin tarkoittanut kaikinpuolin onnistuneempia vuorovaikutustilanteita. 
Olen saanut paljon, painotan sanaa paljon uusia työkaluja oman mieleni muokkaamiseen. NLP:n kautta olen vihdoin tajunnut sen, että oikeasti, siis ihan oikeasti voin muun muassa muuttaa tiettyjä epämiellyttäviä muistoja mukavemmiksi, voin harjoitella uusien vaikeiden tilanteiden kohtaamista, voin kirkastaa tavoitteitani elämässäni paljon toteutuskelpoisempaan muotoon sekä voin horjuttaa vaikka koko uskomusjärjestelmän päässäni. 
NLP:n avulla opin rauhoittamaan mieleni paremmin. Tämä toki on ollut monen eri tekijän summa vuosien varrella, mutta NLP antoi siihen viimeisen silauksen! Tällainen helpottaa kummasti elämää ja elämistä itsensä sekä muiden kanssa ;-))
Opin olemaan läsnä paremmin. Ehdottomasti näin, sillä mieleni on suuntautunut aina paremmin juuri siihen hetkeen, jossa elän ja olen. Tämä saattaa olla seurausta siitä, että NLP:ssä ollaan opeteltu kokemaan kaikki hetket kaikkien aistikanavien kautta. Harjoituksissa usein mietitään, miltä mikäkin kuulostaa, tuoksuu, näyttää, maistuu ja tuntuu. Kun oppii käyttämään näitä kaikkia aistitietoja paremmin hyväkseen, voi luonnollinen läsnäoleminen eri tilanteissa tulla helpommaksi.

Kurssin avulla tajusin, miten suuri voima positiivisuus ja kiitollisuus oikeasti ovatkaan. Voisin väittää, että luonteeni on helpostikin ollut aina määriteltävissä positiiviseksi ja elämä, se taas on opettanut kiitollisuutta rankemman kautta. Mutta se, että nyt osaan valjastaa nuo ominaisuudet ja taidot entistä paremmin käyttöön – niin itseni kuin muidenkin hyväksi, on osaltaan NLP:n ansiota.

Hokasin kurssin kautta viimein sen, miten sanoilla todella voi muuttaa (ainakin omaa) maailmaa! Sanamuodot, sanan valinnat ja sanojen keskinäinen asettelu – ne kaikki ovat äärimmäisen tärkeitä asioita sille, miten asiat aivoihin asettuvat, ja sen kautta myös vaikuttavat omaan toimintaan.


Se, mikä tuli minulle yllätyksenä kurssilla, on se, että voin auttaa muitakin voimaan paremmin! Voin NLP:n keinoin auttaa muita harkkaamalla heidän kanssaan. Tietysti omat lapset ovat tässä nyt tärkeimpänä esimerkkinä, mutta toki, myös tutut ja ventovieraat ovat minulle laittaneet rohkeasti viestiä ja kokeneet apuni hyödylliseksi. Kivaa! 
Näistä kaikista kohdista voisin kirjoitella vaikka kuinka paljon, mutta näin, hyvin tiivistetysti: tätä jäi käteen NLP Practitioner -koulutuksesta. NLP jätti minuun suuren halun kehittyä ja kehittää itseäni, ja niinpä marssinkin True Heartsin Masterille syksyllä. Jännää! Katsotaan, jospa silloin jaksaisin kirjoitella fiiliksiä tuosta jatkokoulutuksesta. 🙂

Tee näin, kun et tiedä, mitä tehdä

Arjessa tulee melkein päivittäin vastaan tilanteita, joissa ei vaan tiedä, mitä tehdä. Tai tilanteita, joissa ahdistus nousee suureksi. Tulin jakamaan vinkkini, miten toimia tällaisissa tilanteissa – miten siis saada päänsä selväksi ja kropan rauhoittumaan mahdollisimman nopeasti. Tämä toimii minulla kokonaisuudessaan näin loistavasti, mutta jokainen kaavan osa voidaan suorittaa erillisenäkin. Ja joissakin tilanteissa ajanpuute tai muu este vähentää koko kaavan teon mahdollisuutta. Jokainen voi myös löytää tästä oman juttunsa; yhden osan tai pari osaa tai koko kaavan, suoritettuna samassa järjestyksessä kuin minä tai eri järjestyksessä. 
Tilanteet, joissa tätä käytän, vaihtelevat taistelevien lasten riitelyn sietämisestä nopeisiin päätöksentekotilanteisiin. Tai ihan vain hermoston rauhoittamiseen kiireisten tuntien jälkeen.

1) Istu alas. Tällöin ainakin osa kehostasi pakostakin rentoutuu, etkä pääse sinkoilemaan niin helposti esimerkiksi nopeiden signaalien perään.
2) Sulje silmät. Näin nykyinen fyysinen ympäristö sulkeutuu automaattisesti pois näkökentästä ja etäännyttää sinua tapahtumista sopivasti.
3) Loksauta leuka täysin rennoksi. Nopea, todella tehokas vinkki, jota kannattaa ehdottomasti kokeilla. Kun leuka rentoutuu, rentoutuu aika automaattisesti muutkin kehon osat. (Ja ei – älä mieti, miltä näytät, kun teet näin, sillä ei ole merkitystä… :-))
4) Hengitä syvään sisään ja pitkästi ulos. Hengistys on kaikista ihan tärkein asia! Sen avulla voi tehdä parhaimmillaan ihmeitä aikaan kehossa. Sen avulla voi esimerkiksi hallita oman kehon kipua, jos sellaista kyseiseen tilanteeseen liittyy.
5) Laske kymmeneen. Tämä tyhjentää pään tehokkaasti, ja pääset etääntymään juuri päässä pyörineisiin asioihin.
6) Mene omaan hyvään tilaan. NLP:ssä omaksi hyväksi tilaksi kutsutaan tilaa, jossa sinulla on hyvä olla: jossa olet täysin läsnä ja kokonaisena aistimassa juuri sitä hetkeä. Oma hyvä tila voi olla mikä tahansa tilanne/muisto elämästäsi, jossa nautit täysillä olemisesta ja elämisestä. Se voi olla oman kullan kainalon lämpö, meren äärellä laineiden kuuntelu, omalla terassilla istuminen luontoa ihastellesn, ihan mikä vain. Jotta oma hyvä tila saavutetaan nopeasti ja tehokkaasti harjoituksessa, sitä kannattaa miettiä etukäteen valmiiksi ja tehostaa tilannetta läpikäymällä sitä kaikilla aisteilla. Miltä silloin tuntuu, näyttää, kuulostaa, maistuu, tuoksuu? Tämä oma hyvä tila olisi hyvä ankkuroida tosi vahvasti omaan mieleen, jotta siihen palaaminen olisi helppoa. Jos tahtoo, oman hyvän tilan ankkuroiminen voi tapahtua myös fyysisen ankkurin kautta. Se tapahtuu niin, että elävöittäessä tätä muistoa, kosketat itseäsi esimerkiksi kyynerpäästä tai puristat vaikka pikkurillistä. Toistat tämän – tilanteen elävöittämisen ja saman fyysisen eleen – monta kertaa, niin, että yhteys vahvistuu kunnolla. Sitten, kun on omaan hyvään tilaan menoaika, pääset tilaan helpommin tekemällä fyysisen eleen itsellesi. Ankkuriväline voi myös olla esimerkiksi koru tai kivi, mikä vain, mitä kannat mukana tai on käden ulottuvilla. Tällöin ankkurin laitto tapahtuu ankkuria kädessä pitämällä.

Kokeikaa ennakkoluulottomasti! Tähän ei mene kuin muutama minuutti kokonaisuudessaan (jos sitäkään), jos syvärentoutuksille ei ole juuri sillä hetkellä aikaa. Lupaan, että tämän jälkeen olet rauhoittuneempi ja valmiimpi kohtaamaan uudet (ja vanhat) haasteet ja päätöksenteot varmemmin ja vähemmän tunnemylläkässä. Tämän jälkeen tuskin menet huutamaan lapsille tai teet täysin päättömän päätöksen.

Nämä ovat taas osaltaan näitä NLP:n kautta tulleita oppeja arkeen. Kuten instaseuraajani (@skribentti) tietävätkin jo, valmistuin NLP Practitioneriksi pari viikkoa sitten, ja syksyllä minua kutsuu NLP Master. En malttaisi odottaa! Jos teitä kiinnostaa joku uusi juttu, itsensä kehittäminen tai psykologisen tiedon käyttöönotto omassa elämässä, niin tutustukaa True Heartsin kurssitarjontaan – siellä on vaikka mitä kaikkea kivaa 🙂
Aiemmat NLP:tä koskevat tekstini löytyvät täältä:

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3

Taas mennään NLP-teeman kanssa! Huomaan tilastoista, että näistä teksteistä tykätään ja näitä on henkilökohtaisestikin pyydetty, joten täältä tulee: NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3. Tämän osan jälkeen hengähdetään vähän kauemmin NLP-asioista.

Aiemmat tekstini liittyen NLP:hen:

Matkalla itseeni

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 2   

Tässä osassa käsittelen enemmänkin sellaisia kasvatuksen itsestäänselvyyksiä. Koska niitä nyt vain on hyvä välillä kerrata 🙂 Toki nytkin liikutaan NLP:n termein.

1) Assosiaatio ja dissosiaatio. Yksinkertaisesti: mitä tahansa tilannetta voi käsitellä ja elää sen sisältä (assosiaatio) tai sen ulkopuolelta (dissosiaatio). Kun ollaan assossa, tunteet ovat voimakkaampia, elävämäpiä ja reaktiot suurempia. Kun ollaan dissossa, kaikki on vaimeampaa ja etäämpää. Tätä tietoista muutosta assosta dissoon ja takaisin voi käyttää kasvatustilanteissa: esimerkiksi positiiviset tilanteet kannattaa tietenkin elää assossa, – niin, että todella tuntuu, näkyy, maistuu ja tuoksuu! Kun hyvältä tuntuu, kannattaa oikein hengittää tilannetta sisäänsä ja painaa se mieleensä. Mutta ne negatiiviset tilanteet, joita jokainen vanhempi varmasti päivittäin kohtaa, kannattaa asettaa sinne dissoon. Ihan tietoisesti etäännyttää itsensä tilanteesta. Tässä yksi esimerkki peruslapsiperhetilanteesta: Lapset kränäävät, eikä mikään auta ja itselle on tulossa kohta hermoromahdus. Astu mielessäsi tilanteesta kauemmas ja ala kuvittelemaan tilannetta mustavalkoisena (tämä usein vie paljon elävyyttä tilanteesta pois). Voit myös pienentää tilannetta mielessäsi, heittää sen tilanteen huoneen nurkkaan pisteeksi ja vaimentaa lasten äänet hiljaisemmalle. Jo esimerkiksi tämä nopea mielikuvaharjoitus saattaa viedä sinut assosta dissoon, jolloin vaikea tilanne tuntuu paljon helpommalta käsitellä, ja saatat selvitä siitä hermojasi menettämättä.

2) Kolmen näkökulman harjoitus. Jos sinua on jäänyt vaivaamaan ja/tai ahdistamaan jokin tilanne, jossa on mukana ainakin yksi toinen henkilö itsesi lisäksi, voisi tilanteen käsittelyyn käyttää kolmen näkökulman harjoitusta. Siinä tarkastellaan tilannetta ensin sinuna itsenäsi ja omista fiiliksistä ja ajatuksista käsin. Sitten siirrytään tarkastelemaan tilannetta toisen näkökulmasta; siitä, miltä toisesta tuntuu ja mitä hän todennäköisesti ajattelee ja miksi toimii niin kuin toimii. Ja viimeiseksi tarkastelijan näkökulmasta: miltä tilanne näyttää ulkopuolisen silmin. Tämä analyysi kannattaa tehdä mahdollisimman tarkasti. Riitatilanne/turhautuminen lapsen kanssa voi saada uusia, itselle ymmärrettävämpiä ulottuvuuksia, kun joutuu menemään lapsen pään sisälle ja ehkä siellä pään sisällä havaitseekin asioita, joita muuten ei olisi tullut miettineeksi. Joskus analyysi on jopa silmiäavaava kokemus! Myös tarkkailijan näkökulma voi tuoda uusia ahaa-elämyksiä esille omasta käyttäytymisestä, mikä taas saattaa motivoida muutokseen.

3)  Mallintaminen. Tämä on asia, jota olen käyttäytymisessäni lisännyt alettuani opiskelemaan NLP:tä. Olen mallintanut omaa hyvää käyttäytymistäni. Siis ottanut opikseni toimivista tilanteista. NLP perustuu paljon siihen, että siinä mallinnetaan hyviä käytösmalleja/toimivia strategioita/sellaisten ihmisten käyttäytymistä, joiden kaltaiseksi halutaan muuttua. Minä olen alkanut mallintamaan omia onnistumisiani lasten kanssa. Siis analysoimaan tarkasti niitä tilanteita, joissa olen mielestäni onnistunut hyvin, ja kirjoittanut prosessin auki mieleeni. Kun tätä prosessia sitten kelailee, siitä oppii paljon, ja se voi siirtyä yhä useammin käytäntöön, jolloin huonot tilanteet vähenevät.

4) Huomio ja läsnäolo. Viime koulutuksessa kouluttajamme toteamus jäi mieleeni, ja se meni jotenkin näin: yksi tärkeimmistä asioista, jonka ihminen voi toisella antaa, on hänen huomionsa ja läsnäolonsa. Ja pakko mainita tietenkin, että nykyään kännykkä on yksi pahimmista huomion ja läsnäolon sieppareista. Tätä kannattaa jokaisen miettiä ja valita oma tiensä. (Täällä on muuten minun kannanottoni aiheeseen: Minun vinkkini somevanhemmuuden vähentämiseen.)

5) Rakkaus. Niin kulunut, mutta niin tärkeä sana. Päätän tämän jutun toteamukseen: ihminen kasvaa parhaiten rakkaudellisessa ympäristössä. Muistakaa, että lapsi saa parhaan mahdollisen kasvualustan niin, että kaikki kasvatuksessa perustuu rakkauteen (ei pakkoon, uhkailuun tms.)!

Teille, jotka olette kiinnostuneita NLP:stä, suosittelen True Heartsin sivujen tsekkailua aika ajoin. True Hearts järkkää usein ilmaisia NLP:hen tutustumisiltoja ja muutakin ilmaista hyvinvointiin liittyvää mukavaa menoa 🙂

Blogin käyttöohjeet

Blogin ainesosat: mm. 40 herätystä yhdessä yössä, 60 siivottua
oksennusta ja 5 hengityskatkollista refluksikohtausta päivässä, tynnyrillinen
epätoivon kyyneleitä, tuhansia kipeitä muistoja, satoja tuttujen ja
tuntemattomien tarkoituksellisia ja tarkoituksettomia ärsytyshuippuun yltäviä
kommentteja, lukemattomia yrityksiä esittää pirteämpää kuin oikeasti onkaan,
kymmeniä suuttumiskohtauksia julkisen terveydenhuollon pelleilyn takia. Huom.!
Saattaa sisältää jossain määrin myös ilon pilkahduksia, naurukohtauksia,
häivähdyksiä paremmista ajoista.

Blogin tarkoitus: Lieventää kirjoittajan ärsytystä, helpottaa
pahaa oloa, välittää kuulumisia tutuille silloin, kun kirjoittamista
sosiaalisemmat keinot tuottavat liikaa tuskaa ollakseen millään tasolla
miellyttäviä toteuttaa, valistaa Suomen kansaa refluksitaudin problematiikasta

Blogin käyttöohjeet: Vertaistuellisessa merkityksessä mainio. Sopii
myös normaalien (=terveiden) vauvojen vanhempien oman ylemmyyden tunteen
nostattamiseen. Kelpaa myös keskustelun
avaajaksi ja refluksilapsiperheen elämän ymmärtäjän avartajaksi. Tämä blogi pitää ehdottomasti ottaa vakavasti.
Tätä blogia ei missään nimessä saa ottaa vakavasti.

Blogin annostelu: Käyttöohjeen mukaan toimittaessa
yliannostuksen vaaraa ei ole. Kokopäiväisenä ja –öisenä heilutusautomaattina ja
tuskanlievityskeinojen keksijänä kirjoittaja on liian kiireinen suoltamaan
vaaralliseksi luokiteltavia tekstejään niin usein, että terveydellinen haitta
konkretisoituisi. Blogin annosteluksi arvioidaan aluksi riittävän kerran, pari
viikossa.VAROITUS! Ei suositella optimistisia tekstejä etsiville
lukijoille eikä helposti tunteensa loukkaaville ihmisille. Lukeminen omalla
vastuulla.

Blogiin vuodattaminen on häilynyt mielessä jo tämän koko
puolitoistavuotisen kamaluuden ja ihanuuden ajan. Väärinymmärrykset,
alidiagnosoinnit, mitätöinnit, epäilevät katseet ja kaikki muu sekalainen
pahanolon tuottoon vaikuttava materiaali on nyt täyttänyt mittani, joten tässä
se tulee: suodattamatonta vahvaa alitajuntahuutoa kaikkien refluksilasten ja – vanhempien
puolesta! Blogin aloittaminen sai kovin myönteisen vastaanoton mieheltäni: ”Missä
ihmeen rakosessa sä sitäkin aiot kirjoittaa?”. En ole ihan varma. Ehkä pitää
ottaa tavaksi sen seitsemännen ja kahdeksannen herätyksen välissä aamuyöllä tulla
raapustamaan ne viimeisetkin sielun rippeet paperille.

Toivon, että pääsen mahdollisimman pian eroon tästä blogista. Että refluksitauti jättäisi poikamme ja perheemme rauhaan.