“Ei, älä ota sitä! Oletpa sinä tottelematon! Älä nyt sitten vaan kaada sitä lattialle!”

Aiemmissa NLP-teksteissäni olenkin kertonut teille, että kielenkäyttöni on kokenut suuren mullistuksen, viimeistään tämän viimeisimmän kurssini myötä Trainer-opinnoissa, kun olen enemmän perehtynyt myös NLP-kirjallisuuteen. Tässä tekstissä yritän kuvailla teille, miten olen pyrkinyt ja pyrin muokkaamaan kielenkäyttöäni lapsille puhuessa. Toki samat ideat toimivat myös aikuisille puhuttaessa, mutta fokus tässä tekstissä on nyt lapsissa, sillä lapsia kuitenkin ohjeistetaan yleensä enemmän kuin aikuisia.

Mahtava, julma kieli

Kielellä on mahtava ja toisaalta myös julma voima. Kielellä voi nostaa toisia ylemmäs ja kielellä voi sivaltaa toisia maahan. Kielen avulla toisia voi motivoida yltämään yhä parempiin suorituksiin ja kielen avulla voi nujertaa viimeisetkin toivonrippeet toisesta. Usein kieltä ei edes ajatella voimallisena välineenä, mutta se on! Sen lisäksi, mikä on asiasi viesti, on myös merkityksellistä, miten sen sanot (väheksymättä tietenkään suurta elekielen, ilmeiden, tunnelman ym. voimaa myös).

Minun tarkoitukseni tässä ei ole nyt tuottaa suurta stressiä lukijoille ja painostaa muuttamaan puhetapaansa, vaan ihan vain herätellä miettimään, että voisiko erilaisilla puhetavoilla olla erilaisia vaikutuksia myös lasten käyttäytymiseen. Koska kieli menee osaltaan tiedostamattoman kautta toimintaan, minun mielestäni on hyvä välillä pysähtyä miettimään, millaisia tiedostomattomia vaikutuksia kielellä siis onkaan.

Kyllä ja ei

Yllätyttekö, jos kerron, että tärkein opetus on tässäKIN asiassa mennä positiivisuuden kautta? 😀 Yleisesti ottaen sana “ei” (ja “älä) tuottaa lapselle (ja toki myös aikuiselle) mieleen yleensä negatiivisia asioita ja vahvoja mielleyhtymiä huonoihin juttuihin. Jos siis voi valita, niin eikö “kyllä”-sanan käyttö olisikin parempi valinta? “Kyllä” luo mahdollisuuksia ja tuottaa positiivisempia tunteita ja ajatuksia. Huomaa, että voit oikeasti olla ihan yhtä jämäkkä, rajoja asettava ja uskottava aikuinen lapsellesi, vaikka sanot viestisi “kyllän” kautta. 🙂

Kun puhutaan arkipäiväisistä ohjeistuksista lapsille, olisi hyvä luoda lapsille tunnetta ja tietoa siitä, että he osaavat, pystyvät ja pärjäävät. Tätä tunnetta ja tietoa voi lisätä puhumalla positiivisemmin! En tarkoita tässä nyt, että pitäisi alkaa valehtelemaan tai hyssyttelemään huonoista jutuista, mutta miettimään aina, että miten asian voisi kääntää niin, että ohjeistus pikemminkin antaisi voimavaroja kuin veisi niitä.

Mitä ohjelmoit lapsesi aivoihin?

Älä sitten kaada vettä pöydälle.”

Näin sanomalla asetetaan lapselle jo ennakko-oletus, että vesi mahdollisesti kaatuu pöydälle. Se ikäänkuin ohjelmoidaan aivoihin. Jos taas sanotaan, että “Muistat varmasti pitää lasista varovasti kiinni“, luo erilaisen ennakko-oletuksen lapselle (mutta asia on sama!). Tämä lause myös iskee positiivisesti paremmin sinne lapsen taitoihin muistaa olla varovainen. Tämä lause myös osoittaa luottamuksen siihen, että aikuinen tietää, että lapsi osaa pitää lasista varovasti kiinni.

Tässä tilanteessa voisi vielä korostaa erityisesti lapsen taitoa, jos tahtoisi:” Tiedän, että olet taitava ja osaat pitää lasin pystyasennossa.” Miten paljon paremmalta jälkimmäiset lauseet siis oikeasti kuulostavatkaan, vaikka asia ei muutu miksikään? Kaikissa lauseissa taustalla on toive siitä, että maito ei läikkyisi pöydälle.

Käytä harkiten

Kerron teille nyt hyvän perustelun alkaa vaihtamaan lausetta kielteisestä myönteiseen, kun ohjeistatte lapsia. Meinaan sitten, kun on todellinen vaara, niin se karjaistu “EI!” tehoaakin paljon paremmin, jos sitä ei ole viljelty jokatoisessa lauseessa peruspuheessa. Mietipä, jos lapsi kuulisi kiellon “EI!” silloin, kun hän on juoksemassa vilkkaasti liikennöidylle autotielle tai kun on kurottamassa kuumalle hellalle. Silloin “EI” on hyvin perusteltu ja todella tehokas. Mutta jos “ei” kuuluu perussanavarastoon, sen teho laimenee. Miten sitten saat lapsen pysähtymään oikean vaaran eteen, jos hän elää kokoaikaisessa ei-maailmassa? (Ja tilanne on entistä epävarmempi varsinkin silloin, jos äänesi kohoaa jo perusohjeistuksia antaessa, ei vain vaaratilanteessa, jolloin äänenkorotuskaan ei kerro lapselle todellisesta vaarasta.)

Miten siis olen pyrkinyt käytännössä ohjeistamaan tuttuja ohjelauseita kertomani mukaan?

“Älä hypi sohvalla!”  ➡  “Muistatko, että sohva on vain istumista varten?” tai “Voit hyppiä ulkona trampoliinilla.”

“Ei saa tapella!”  ➡  “Leikitään niin, että kaikilla on kivaa!”

“Älä nyt liukastu!”  ➡ “Kävele varovasti!”

“Ei saa heitellä leluja!”  ➡  “Osaatko asetella lelut nätisti paikoilleen?” tai “Ota vaikka pallo tuosta, jota voi heitellä ulkona”

“Älä ole hölmö!”  ➡ “Tiedän, että osaat tämän!”

“Kun me menemme sitten sinne vieraiden luokse, niin älä vaan ala kaivelemaan kaappeja”  ➡ “Kun me menemme sitten sinne vieraiden luokse, niin leikitään niillä leluilla, jotka ovat siinä esillä.”

Viimeisessä lauseessa ensimmäinen kohta voi jopa kertoa lapselle ihan uuden idean (kaappien kaivelun), joka ei edes välttämättä tulisi muuten lapsen mieleen, ellei vanhempi sitä mainostaisi kieltolauseessaan. Jos siis tahtoo, niin näihin asioihin voisi kiinnittää huomiota, jos tahtoo parantaa kommunikointia.

Seuraava steppi kielenkäytön hiontaan

Näiden positiivisten ja negatiivisten sanamuotojen lisäksi jos haluaa, voi kiinnittää huomiota siihen, että tarjoaa lapselle mahdollisimman konkreettisen vaihtoehdon esille, kuten juuri sohvalla hyppimisen sijaan istuminen tai trampoliinilla hyppiminen ja lelujen heittelyn sijaan lelujen järjestäminen tai pallolla heittely jne.

Kun tämän sisäistää, voi alkaa tarkkailemaan omaa kielenkäyttöään sen suhteen, kuinka usein ja missä tapauksissa käyttää esimerkiksi sanoja “aina”, “joka kerta”, “ikinä”, “ollenkaan” yms. Kuinka kivaa on lapsista kuulla, että “Aina sinä laahustelet, eikä me päästä eteenpäin ollenkaan!” tai “Etkö sinä koskaan tajua tätä asiaa!” tai “Miksi ette ikinä tottele!” tai muuta vastaavaa.

 

Tällaiseen kielenkäyttöön on helppo ajautua, jos vähänkään ärsytys nousee ja tulee vastoinkäymisiä. Näitä lauseita voi makustella myös niin, että miettii, miltä itsestä tämä “tuomitseva” puhetapa tuntuisi. Lapsista se tuntuu todennäköisesti myös yhtä kurjalta tai jopa kurjemmalta. Nämä kohtalokkaat sanat (aina, ikinä,…) liittyen negatiiviseen lauseeseen saattavat rakentaa negatiivista itsetuntoa lapselle, jos ne toistuvat vuodesta toiseen.

Esittämäni lauseet voisivat siis mennä paremmin vaikka näin:

“Aina sinä laahustelet, eikä me päästä eteenpäin ollenkaan!”  ➡ “Kokeile, pääseekö jaloillasi hieman nopeampaa, jotta olisimme ajoissa?”

“Etkö sinä koskaan tajua tätä asiaa!”  ➡ “Haluatko, että selitän asian sinulle vielä?”

“Miksi ette ikinä tottele!”  ➡ “Kuunnelkaa, kun kerron seuraavaksi ohjeet, joiden mukaan osaatte sitten varmasti toimia.”

Armollisuuden kautta parempaan kommunikointiin

Kielenkäyttö on osaltaan hyvinkin juurtunutta toimintaa, eikä sitä ole helppo muuttaa tuosta noin vain. Mutta mahdollista se on, hyvinkin! Itselleen kannattaa olla armollinen, sillä silmänräpäyksessä koko puhetapa ei voi muuttua. Jos tuntuu, että kielenkäyttö on kokoaikaisesti hyvin negatiivista ja ei:n hokemista, on hyvä tapa aloittaa muuttamaan sitä yhdstä palasesta. Joka kerta, kun suusta livahtaa “ei”, niin voi vaikka pysähtyä ja miettiä, millä muulla, rakentavammalla tavalla asian voi sanoa, jos voi.

Kielenkäytöstä voisin kirjoitella vaikka viisinkertaisesti, mutta ehkäpä tässä oli yhdeksi tekstiksi tarpeeksi asiaa. 🙂

 

Kommentoikaa, mitä mieltä te olette tästä kaikesta, ja miten te kommunikoitte lastenne kanssa?

// Emmi

Haluatko valtavia motivaatiopläjäyksiä elämäsi suunnan löytämiselle?

uskalla innostua

Yhteistyössä Uskalla Innostua -valmennusyhtiön kanssa

Mitä sinulle tulee mieleen, kun kuulet tapahtumasta nimeltä “Saa mitä haluat-valmennus”? Alkaako sinua kiinnostamaan tuo tapahtuma? Kuulostaako tapahtuma järkyttävältä haihattelu-ajanhaaskaukselta? Vai onko sinulla jokin muu suhtautuminen? Ehkä oletkin jo käynyt tuon valmennuksen ja pystyt yhtymään mielipiteeseeni, että ihan jokaikisen suomalaisen olisi hyvä käydä katsastamassa tuo viikonloppu. Oli mielipiteesi mikä tahansa, niin lukaise tämä teksti. 🙂

Minä tutustuin Uskalla Innostua -valmennusyhtiöön, kun juttelin viime vuoden Täysii-seminaarissa Ilkka Koppelomäen ja Sonja Kaunisvirran kanssa heitä mikittäessäni lavalle. Samana viikonloppuna osallistuin heidän pitämään Passion Test-workshopiin. Se päivä oli huikea! Tykkäsin kovasti heidän tavastaan vetää workshoppia, ja saman tien kiinnostuin isommasta valmennusviikonlopusta. Keväällä sitten pääsin kokemaan paljon puhutun ja tosi suositun Saa mitä haluat-viikonlopun, kun kaverini otti minut yllättäen avec-lipullaan mukaan! Myöhemmin keväällä osallistuin vielä saman valmennusyhtiön mahtavaan Passion fof success-viikonloppuun, josta kerron tässä tekstissä myös.

Valmennusviikonloppu ja seminaariviikonloppu olivat molemmat minulle merkityksellisiä ja paljon uusia ajatuksia tuovia tapahtumia. Niiden kuvailu on riskialtista, sillä ne ovat sen verran mahtavia settejä, että mietityttää kovasti, millä sanoin kuvailisin niitä, jotta aito fiilis viikonlopusta välittyisi. Jos listaisin pelkkiä superlatiiveja toisensa perään, voisi olla, että uskottavuus kärsisi. Yritetään silti.

Saa mitä haluat

Saa mitä haluat-viikonloppu on suunnattoman suuri motivaatiopläjäys elämän kuntoonlaittamiselle! Viikonlopun aikana tarkastellaan eri tavoin itselle tärkeitä arvoja ja mietitään, mitä muutoksia elämään kaipaisi (jos kaipaa, useimmat meistä siis kaipaa… 😉 ). Valmennuksen aikana jokainen muotoilee itselleen tärkeitä tavoitteita, jotka voivat liittyä ihan mihin tahansa elämän osa-alueeseen. Viikonlopun aikana tarjoillaan välineitä saavuttaa nuo tavoitteet: otat käyttöön ne, jotka sinulle sopivat. Välineitä tarjoillaan suoraan sekä epäsuoraan.

Vaikka tuosta valmennuksesta on jo yli puoli vuotta, pystyn edelleen saamaan päälleni sen kaiken energian ja innostuksen, mikä valmennuksessa on läsnä koko viikonlopun ajan. Valmentajat osaavat fieldin rakentamisen taitavasti; juuri niin, että ihmiset penkeissä todella motivoituvat miettimään omaa elämäänsä ja muutoshaluja. Tämmöisessä valmennuksessa ei riitä, että ihmiset löytävät motivaation tuona viikonloppuna itselleen, vaan tarvitaan todellista halua jatkaa oikeanlaista elämää muutoksen aikaansaamiseksi. Mielestäni valmennuksessa otetaan tämä huomioon hienosti: ei tule tunnetta, että jäisi tyhjän päälle valmennuksen jälkeen.

Vahvasti kohti sitä, mitä halusin

Minä otin tuona “Saa mitä haluat”-viikonlopussa tavoitteekseni tulla ammattikirjoittajaksi. Tavallaan olen aina tiedostanut sen, että rakastan kirjoittamista ja olen ihan hyvä siinä, mutta sen tavoitteen ääneensanominen olikin jo vähän vaikeampaa, koska jotenkin se kuitenkin nolotti (mitäs jos epäonnistun?) ja teki mieli vähätellä omia tavoitettaan (onkohan se nyt kuitenkaan järkevä tavoite?).

Joka tapauksessa, viikonloppu sai minut niin suuresti motivoitumaan omaa tavoitettani kohti, että hetimmiten tuon viikonlopun jälkeen uskalsin laittaa työhakemuksen paikkaan, johon taatusti ennen tuota viikonloppua en olisi uskaltanut laittaa. Ehkä aiemmin en olisi edes kokenut mahdolliseksi laittaa työhakemusta, mutta valmennus avasi silmäni uusille mahdollisuuksille! Ja kuten kerroinkin jo aiemmin blogissani, niin työpaikka oli kuin olikin minulle. Sen siitä sai, kun uskalsi olla itselleen rehellinen intohimoissaan, kertoa tavoitteistaan suureen ääneen tuolla viikonlopussa ja alkaa elämään sitä unelmaelämää jo nyt heti. Kokemuksen kautta  voin siis kertoa, että suosittelen Saa mitä haluat-valmennusta kaikille – se saattaa jopa toimia… 😉

Passion for Success

Pari kuukautta valmennuksen jälkeen olikin vuorossa mahtava Passion for Success-seminaari, joka ei toki ole niin osallistava ja henkilökohtainen kuin Saa mitä haluat-valmennus, mutta erittäin motivaationtäyteinen viikonloppu sekin on! Tämä viikonloppu on suunnattu kaikille, joita kiinnostaa itsensäkehittäminen, intohimoinen elämä, talousasiat ja omien arvojen mukaiset valinnat. Perinteisesti Passion for Success-seminaarissa on ollut puhujina Ilkka Koppelomäki sekä Mikko Sjögren. Tänä vuonna siellä oli näiden kahden timanttisen puhujan lisäksi Anders Haglund ja Harri Gustafsberg. Ihan mielettömiä kaikki!

Jokainen puhuja tuo oman hienon lisänsä viikonloppuun. Luennot ovat taitavasti koottuja: niissä jokaisessa oli paljon huumoria, paljon asiaa, paljon pohdittavaa. Luennot ovat monitasoisia: tähän seminaariin voi tulla jokainen: sellainen, jolle tämä on ensimmäinen itsensäkehittämiseen panostus ja yhtä hyvin tänne voi tulla sellainen, joka on jo vuosikymmenten pioneeri itsensäkehittämisen saralla, meinaan aina löytyy uutta ihmeellistä.

Saa mitä haluat-valmennusta sekä Passion for Success-seminaaria voisi pitää sellaisina itsensäkehittämisen vuosipäivityksinä. Niihin voi osallistua joka vuosi uudestaan ja lupaan: joka vuosi niistä oppii paljon uutta.

Jos kiinnostuit, niin lue täältä lisää:

Saa mitä haluat-valmennukset

Passion for Success-seminaari

// Emmi

P.S. Jos ihmettelet, miten ensimmäinen kuva liittyy juttuun, niin sen saat selville tulemalla Saa mitä haluat-valmennusviikonloppuun… 😉

Mitä läsnäolo yksinkertaisimmillaan on? (artikkelivinkki!)

läsnäolo

Ajattelin aloittaa tämän tekstin niin, että tässä on teille yksi artikkelivinkki; teille, jotka olette kiinnostuneita henkisestä hyvinvoinnista ja läsnäolosta. Mutta sitten tajusin, että juuri niiden, jotka eivät ole (vielä) niin kiinnostuneita näistä asioista, olisi ehkä erityisesti hyvä lukaista tuo artikkeli. Kehotan siis molemmanlaisia, kiinnostuneita ja ei-niin-kiinnostuneita katsastamaan, löytyisikö tuosta artikkelista teille jotakin tarjottavaa.

Tuo artikkeli, jonka kirjoitin Täysii-sivustolle, alkaa näin:

“Läsnäolo taitaa olla tällä hetkellä ihan siellä juttuaihetrendien top kolmosessa hyvinvointialaa kun tarkkailee. Ja sehän on tosi hyvä asia! Läsnäolo on tärkeää ja tavoittelemisen arvoinen asia kaikkinensa. Jos ja kun läsnäolojuttuja lukee, voi jossakin vaiheessa tulla ahdistus, ja tunne, että on pakko olla läsnä koko ajan. Ehkä tämä tunne tulee todennäköisimmin silloin, kun keinoja läsnäolevaan arkeen ei ole vielä löytynyt tai ainakaan otettu käyttöön.”

Lue koko artikkeli täältä: KLIK!

// Emmi

Pohdintoja NLP Trainer-polun varrelta

NLP Trainer-opinnot ovat edistyneet kivasti kesätauon jälkeen ja on aika höpötellä niistä taas teille! Mitä enemmän opiskelen NLP:tä, sitä enemmän olen innoissani siitä! NLP on niin minun juttu!

Miten kannattaa valita kouluttaja

Koska NLP puhuttaa ajoittain paljonkin eri foorumeissa, ajattelin avata tässä aluksi minun kokemustani koulutuksesta. Minä olen tosiaan käynyt True Heatrsilla ja minun koulutukseni on Next Generation NLP:tä, muusta NLP:stä minulla ei ole kokemusta. Huhuja olen kuullut kaikenlaisista “Näin kasvatat myyntiäsi kymmenkertaiseksi kahdessa päivässä NLP:n avulla”-kursseista, mutta sellaisiin päin en kyllä vilkuilekaan. Minulle NLP on itseni kehittämistä, oman vuorovaikutustaitojen kehittämistä ja ihmistuntemuksen lisäämistä. Minulle NLP on vain ja ainoastaan hyvään tähtäävä metodi.

Jos siis harkitset NLP:n opiskelua, niin kannattaa ehdottomasti ottaa kunnolla selvää, että missä opiskelet ja kuka olisi paras kouluttaja! (Aivan kuten millä tahansa muullakin alalla kannattaa miettiä, että mistä oppinsa vetää…) Minä voin puhua vain siis Next Generation NLP:n puolesta ja sitten toinen juttu: kannatan ehdottomasti pitkiä koulutuksia, jotta asiat tulevat todella sisäistetyiksi ja ymmärretyiksi ja sen puolesta myös arjen käytäntöön parhaiten näin. Kun koulutus on pitkä, alitajunnalla on enemmän aikaa tehdä töitä opiskeltujen asioiden parissa.

Viimeisimmät ahaa-elämykset

Se, mikä minua tässä nykyisessä Trainer-koulutuksessa on eniten yllättänyt, on kielen vaikutus mieleen! Sen lisäksi, että kurssilla on puhuttu paljon kielestä ja siitä, miten sitä esimerkiksi kannattaisi käyttää fieldin rakentamiseen, niin paljon uusia ajatuksia olen saanut lukemistani NLP:hen liittyvistä kirjoista. Luin koulutukseen kuuluvaa kirjaesitelmää varten yhden kirjan, mikä avasi silmäni aivan totaalisesti kielen suhteen!

Olenhan minä aiemminkin ollut tietoinen siitä, miten kielen avulla voi saada vaikka mitä muutoksia aikaan omassa ajattelussa ja toiminnassa, mutta nyt mentiin sen verran nippelitiedon puolelle, että vaikutuin, kun itse kokeilin erilaisia tapoja käyttää kieltä. Voisin kasata näistä kielen kiemuroista ihan oman postauksen jossakin vaiheessa! Olen meinaan ihan tarkoituksella ja vaivaa nähden muuttanut paljonkin tapaani puhua arjessa tämän NLP Trainerin ansiosta!

Muita suuren suuria ahaa-elämyksiä olen kokenut fieldin (siis tunnelman, ilmapiirin, “hengen”) luomiseen liittyen. Olemme opiskelleet paljon asioita, joilla voi vaikuttaa fieldin rakentamiseen juuri sellaiseksi, kun sillä hetkellä olisi hyvä. Tällaisista opeista on suunnattomasti apua missä tahansa elämäntilanteessa, sillä olemmehan me koko ajan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Ja varsinkin, jos koskaan harkitseekaan luennoivansa tai vaikka valmentavansa ketään, olisi näistä asioista tarpeellista olla tietoinen!

Tätä kurssia tallataan vuoden loppuun asti ja sitten pääsenkin jo apuopeksi NLP-kursseille. Jännää ja niin kiehtovaa!

// Emmi

Positiivisessa ympäristössä kasvaa parhaiten

 

Yksi suurimmista opeista, joita NLP minulle on opettanut, on juurikin positiivisuus kaikessa tekemisessä. Positiivisuus on ollut aina iso osa minua, mutta nyt viimeisien vuosien tapahtumien sekä NLP-oppien myötä se on kauttaaltaan juurtunut minuun. Siitä jaksan kirjoittaa tekstin toisensa perään. Koen, että positiivisuuden lähettiläänä voin ehkä auttaa ihmisiä yhdellä parhaimmalla tavalla, sillä sen vaikutus ihmisen koko olemukseen, elämään ja toimintaan on valtava.

Miten kommunikoit?

Positiivisessa, rakkaudellisessa ympäristössä kasvaa parhaiten – tämä on erittäin tärkeä asia tajuttavaksi niin itsensä kannalta, lastenkasvatuksen kannalta kuin esimerkiksi jos toimit esimiesasemassa. Omia toimiaan kannattaa tarkkailla: Miten puhut itsellesi, positiivisessa vai negatiivisessa muodossa? Onko kommunikaatiosi jälkikasvusi kanssa pelkkää ein hokemista vai kannattaletko lastesi arkea lauseilla, jotka ovat myönteisiä ja tsemppaavia? Millaista palautetta annat töissä alaisillesi ja minkälaisella kielellä?

Positiivisuus on siitä kiva juttu, että kun sitä käyttää, niin se lisääntyy. Tsemppaa, kehu, kannusta, rohkaise, ole tukena, sano kauniita asioita, kiinnitä huomiosi hyviin puoliin! Ei tarvitse olla siirappinen eikä ällökermainen ollakseen positiivinen. Ei myöskään tarvitse sulkea näköpiiristään kaikkea pahaa eikä ryhtyä edes puolisokeaksi. Positiivisuus on näkökulman ottokeino. Ja tietenkin, jos tahtoo kehittyä, niin uskon, että todellinen kehitys tapahtuu parhaiten positiivisessa ilmapiirissä. Ihminen voi muuttaa toimintaansa kyllä esimerkiksi pelon kautta, mutta onko se sellaista “kehittymistä”, jota tahdot itseltäsi, lapsiltasi tai alaisiltasi?

Aivoille herkkua!

Olen tutustunut paljon positiivisuuteen myös tieteen kautta. Aivot tykkäävät positiivisuudesta! Positiiviset ajatukset lisäävät aivotoimintaa ja synnyttävät lisää synapsien välisiä liitäntöjä, toisin kuin negatiivisuus. Positiivinen elämä kannattaa siis ottaa ihan vakavasti!

Jos olet ihan alussa matkalla kohti positiivisuutta, niin jo se, että kun kiinnittää huomiota omaan puhetapaansa ja -tyyliinsä sekä ajatuksiinsa, niin auttaa matkalla paljon! Aluksi ei tarvitse edes tehdä mitään muutoksia: kunhan vain seurailee itseään ja omaa tapaa kommunikoida. Tsemppiä!

// Emmi