Jouluähkyn jälkeen pomppimaan – voita perhelippu Suomen suurimpaan sisähuvipuistoon!

Yhteistyössä Messukeskuksen kanssa

Helou taas pitkästä aikaa!  🙂 Blogi on mielessä, vaikka läppärin ääreen en usein olekaan kerinnyt. Onneksi nyt kun kirjoittelee blogia itsenäisesti, voi ottaa täyden vapauden kirjoitella juuri silloin, kun kerkiää, haluaa ja jaksaa, eikä tule niin suurta houkutusta vertailla viereisen tontin bloggaajan kirjoitustahtia omaani. Täällä siis ollaan, vaikka postauksia ei aina tippuisi montaa viikossa. Minulla on huono/hyvä tapa priorisoida perheen kanssa vietetty aika, mitä tulee kirjoittamiseen, vaikka kirjoittaminen onkin yksi intohimoistani! Ja toki, me olemme sen verran liikkuvaista sorttia, että usein vaakakuppiin on pakko laittaa myös erilaiset tapahtumat ja blogin kirjoittaminen. Jos meidän arkipäiviämme haluaa seurata tarkemmin, niin kannattaa laittaa seurantaa instatilini @skribentti.

Mutta tämän päivän asiaan, johon päästään luontevasti, kun puhuttiin äsken tapahtumissa käymisistä. Saimme kutsun käydä testaamassa eilen Suomen suurinta sisähuvipuistoa, joka on rakennettu Helsinkiin Messukeskukseen ja joka avautuu joulun jälkeen yleisölle (on auki 26.12.2017-7.1.2018). Tottakai lähdimme testaamaan tätä, ja nappasimme (Mummon kanssa luistelukoulunsa esityksessä olevan) keskimmäisemme tilalle siskolta pojan lainaan. Huvipuistossa oli monen monta erilaista pomppulinnaa, mutta myös muutakin puuhaa: benjijuoksua, autorata, kuplafutista, sumopainia ja muitakin erilaisia pelejä ja leikkejä – ja taaperoille oma alueensa! Meillä oli hauskaa, ja perinteisesti kiukku siinä tuli, kun piti pois lähteä…

Nyt, jos sinä tahdot voittaa perhelipun (arvo 40e) tuonne, niin kommentoi alle juttutoiveesi meille. Katsotaan, jos vaikka uuden vuoden uusien juttujen hengessä saataisiin toiveet toteutumaan 🙂 Arvonta päättyy 25.12.2017 klo 23:00. Voittajan ilmoitan blogin kommenttikentässä ja lipun voittaja saa sähköisesti (muista siis jättää toimiva sähköpostiosoite kommenttiin!).

Onnea arvontaan!

// Emmi

Synnytyksistä palautuminen – minun tarinani

Yhteistyössä Mommy & Me:n kanssa

Pömppövatsa ja “en voi hyppiä” – harvoille naisille tällaiset käsitteet ovat ihan vieraita. Luulen, että suurin osa tietää, mistä on kyse… Näistä asioista kirjoittelen teille nyt, sillä takana on kaksi fysioterapiakäyntiä ammattitaitoisen, synnytyksen jälkeisiin probleemiin erikoistuneen fyssarin luona. Kävin Helsingissä Kulosaaressa, Mommy & Me-paikassa Marika Ståhl-Raililan luona. Aihe oli niin mielenkiintoinen, että en millään voinut kieltäytyä tällaisesta blogiyhteistyöstä, kun Marika sitä ehdotti 🙂

Minun tarinani raskaudesta palautumisen kanssa menee ehkä sillä perinteisellä tavalla: luotin jokaisessa raskaudessa jälkitarkastuksen tehneeseen lääkäriin, joka jokaisella kolmella kerralla antoi luvan harrastaa mitä tahansa liikuntaa miten tahansa. Kaikki lääkärit (joka raskaudessa eri) olivat jälkitarkastuksessa sitä mieltä, että olin palautunut todella hyvin ja ilmiömäisen nopeasti niin lantionpohjasta kuin vatsalihasten osaltakin. Joten sain luvan tehdä mitä vain! No, ekan raskauden jälkeen todellakin tein mitä vain: aloitin heti hölkät ja kaikki liikkeet salilla. Ei minulle tullut mieleenkään, että tiettyjä liikkeitä ei saisi tehdä, sillä seitsemän vuotta sitten ei näistä asioista puhuttu niin paljon kuin nykyään eikä tietoa ollut löydettävissä helposti. Tokan raskauden jälkeen jatkoin samalla mallilla – olinhan minä saanut erinomaiset paperit taas jälkitarkastuksesta. Tällä kertaa liikuin kuitenkin vähemmän (joku kausaliteetti tässä urheilun määrässä ja lapsien määrässä taitaa olla, heh). Kolmannen raskauden jälkeen en juurikaan liikkunut, tai siis oikealla termillä harrastanut liikuntaa – liikkua kyllä pitää, oikeastaan koko ajan, kolmen lapsen äitinä kun toimin 😉 Ja nyt, ennen kuin kerkisin urheiluun takaisin sulahtaa, niin pääsinkin Marikan vastaanotolle – ja onneksi pääsinkin, sillä nyt tiedän, mitä minun kannattaa tehdä ja mitä ei.

Ensimmäinen käynti fyssarin luona

Kävin ensimmäistä kertaa vastaanotolla noin viisi kuukautta synnytyksen jälkeen. Käynti oli tosi mielenkiintoinen! Ihan ekana Marika haastatteli minua, käytiin läpi kaikki raskaudet ja synnytykset ja se, miten omasta mielestäni olen palautunut raskauksista. Marika haastatteli myös ruoka- ja liikuntatottumuksista. Kaikki nämä vaikuttavat siihen, miten lantionpohja ja vatsalihakset palautuvat synnytyksestä! Marika kannustaa terveelliseen ruokavalioon ja liikunta on myös tärkeä asia, niin raskaudessa kuin synnytyksen jälkeenkin – mutta sillä on väliä, miten liikkuu, ettei vaan tee hallaa omalle palautumiselle.

Ennen konkreettista tutkimista kerroin Marikalle, että mielestäni olen palautunut raskauksista muuten tosi hyvin, mutta olen ihmetellyt edelleen pömpöttävää vatsaani, johon jälkitarkastuksen tehnyt lääkärikään ei osannut sanoa mitään – hänen mielestään se oli normaali. Ja toki normaali vatsa varmasti monelle naiselle, mutta minulle ei. Muistelin Marikalle, että pömpöttävä vatsa on jäänyt minulle jo ekan raskauden jälkeen… Tämän kolmannen raskauden jälkeen toinen vaivaava juttu oli alaselän rasituskipu.

Marika teki tutkimuksen aktiivisessa ja passiivisessa tilassa vatsalihaksille ja tarkistuttaa miten lantionpohja aktivoituu. Lantionpohjaa hän tutkii joskus sisäkauttakin, mutta tutkimus onnistuu myös ulkokautta – minä sain tämän suomalaisille sopivamman kohtelun  😀 Lantionpohjalihakseni vaikuttivat vahvoilta ja hyvin palautuneilta, mutta toki oma fiilis siitä, että en ihan kovin tahtonut mennä tuossa vaiheessa vielä trampoliinille hyppimään, kertoi sen, että hommaa on vielä tehtävä siihen täysin palautuneeseen tilaan. Vastalihasten tilanne ei ollut ihan niin mainio. Diagnoosia “vatsalihasten erkauma” en juuri ja juuri saanut, vaan erkauman koko pysyi normaalin rajoissa, mutta rako siellä oli! Ja se oli sellainen rako, jota täytyi lähteä kuntouttamaan. Ja itse asiassa raon senttimäärää erittäin paljon tärkeämpi asia on raon syvyys ja “jäntevyys” ja se, miten poikittainen vatsalihas aktivoituu. Ja tässä oli minun heikko kohtani: minulla rako oli jonkin verran syvä ja pehmeä – sitä pitää lähteä harjoittelemaan normaaliin tilaan oikeaoppisilla harjoituksilla!

Tutkimuksen jälkeen katsoimme Marikan kanssa läpi harjoitukset, joita olisi tarkoitus tehdä noin viisi kertaa viikossa (ei enempää ainakaan säännöllisesti, sillä nämäkin lihakset tarvitsevat lepoa) seuraavaan tapaamiseemme asti (noin kuukauden päähän). Tuollainen määrä harjoituksia aluksi pelotti, sillä en ollut liikkunut juuri yhtään tuon viiden kuukauden aikana (tai oikeastaan en juuri edes tässä kolmannessa raskaudessa), mutta lohduttauduin sillä, että se on vain kymmenen minuuttia päivässä 😀 Olin siis elämässäni päässyt aika helpolla näissä raskauden jälkeisissä palautumisjutuissa: kiloja ei ollut jäänyt yhtään enkä koskaan ole tarvinnut niitä pudottaa, vaikka raskausaikana olen mättänyt ihan jäätäviä määriä ruokaa (ja juuri sitä, mitä on tehnyt mieli…) ja toisekseen, olen kokenut, että tarvetta lantionpohjalihastreenille ei ole koskaan ollut. Mutta nyt on treenin aika, jotta saisin vatsalihasten välissä olevan syvyyden ja pehmeyden häviämään ja poikittaisen vatsalihaksen treeniin aina mukaan, teenpä sitten mitä tahansa liikettä arkitouhuissa tai urheillessa.

Päätelmänä siis palautumisestani oli se, että todennäköisesti tein hallaa jo ekan raskauden jälkeen, kun muun muassa lankutin salilla heti synnytyksen jälkeen! En voinut mistään tietää, että toblerone mahan kohdalla ei ole suositeltava näky lankuttaessa – joten aika pahasti pieleen meni! Koskaan se maha ei siitä tainnut sitten palautua, kun tuli uusi raskaus ja uudelleen samat kuviot salilla. Vaikka urheilumeininki hiljenikin melkein kokonaan kolmannen raskauden aikana ja jälkeen, ei vatsalihakset ole palautuneet ennalleen. Onneksi lantionpohjalihakset sentään ovat pysyneet hienosti kuosissa, vaikka häpeäkseni en olekaan niitä jaksanut koskaan ennen tätä käyntiä treenata…   😀

Marika ei keskittynyt vain suoriin vatsalihaksiin ja lantionpohjaan, vaan katsasti “koko paketin” eli kaiken, mikä liittyy myös vatsalihasten toimintaan, meinaan selän ja kyljet ja pakarat… Ja joopa joo, sieltähän se yksi iso syy palautumattomuudellekin löytyi: ihan älyttömän tiukat kylkilihakset ja pahat kireydet selässä ja pakaroissa, huh! Marika sanoi, että en saa vatsalihaksia kunnolla käyttöön ennen kuin selkä-, kylki ja pakaraosuus on rento ja jumiton. Tämä sivu- ja takaosuus kun vetää koko ajan jännitettä taaksepäin, vaikka kuinka treenaisin etuosuutta vatsoista. Höyty ei ole siis näin kovin suuri. Sain siis kehotuksen osteopaatille sekä hierojalle. Osteopaatin olinkin jo varannut seuraavalle viikolle ihan tietämättä Marikan suosituksesta, sillä sain Baby Shower-lahjaksi käynnin osteopaatilla. Hieroja minulta löytyi ihan samasta perheestä, joten mies pääsi availemaan jumejani muutaman kerran viikossa kuukauden ajan (kiitos kulta!). Todennäköisesti nämä kylki- ja taka-alueet ovat ottaneet vatsalihasten roolia paketin kasassa pysymiseen, ja roolitus täytyy nyt muuttaa.

Toinen käynti fyssarin luona

Ensimmäisen käynnin jälkeinen kuukausi oli tehokasta aikaa: muistin treenata viisi kertaa viikossa ja mies availi jumejani muutaman kerran viikossa hieronnalla. Kävin myös siellä osteopaatilla. Itseäni jännitti, onko näistä toimenpiteistä mitään hyötyä, vai olenko toivoton tapaus vatsalihasteni kanssa… Toinen kerta Marikan luona oli kuitenkin tosi iloinen: vatsalihasten välinen rako oli pienentynyt ja raon pehmyys oli huomattavasti vähentynyt – eli olin osannut harkoissa treenata oikein poikittaista vatsalihasta! Mutta kun kokeilimme hieman haastavampia harjoitteita, huomasimmekin suuren puolieron kehossani, ja tätä alan nyt sitten kunnolla kuntouttamaan! Onneksi kyljet, selkä ja pakarat olivat ottaneet hieronnan tosi hyvin vastaan, ja ne olivatkin oikein paljon paremman oloiset. Osteopatia taas oli todennäköisesti auttanut lihasfaskioiden kireyteen.

Vaikka mieheni on fyssari myös, ei hänellä ole äitiysasioihin liittyvää fyssariosaamista – joten oli todella hyvä päätös käydä Marikan luona! Ja valitettavasti on todettava, että usein jälkitarkastuksen yhteydessä lääkäri tutkii hyvin pintapuoleisesti vatsalihasten palautumisen (jos ylipäätään tutkii ollenkaan), eikä tietämys todellakaan ole sillä tasolla kuin sen olisi hyvä olla! Toki, jos lääkärin vastuualueeseen ei haluttaisi lisätä vatsalihasten perehtyneempää tutkimista, voisi kaikille synnyttäneille tarjota automaattisesti yhden tai jopa enemmän fyssarikäyntiä, jossa nämä palautusmisasiat tutkittaisiin paremmin. Vatsalihasten erkauma ja lantionpohjalihasten palautumattomuus vaikuttavat todellakin koko kehoon ja sitä kautta koko elämään, varsinkin niillä naisilla, joilla nämä ongelmat ovat jo pahentuneet niin suuriksi, että pienenkin painon nostaminen on vaikeaa puuttuvan keskivartalontuen takia tai jos jumppatunneille ei uskaltauduta mennä ollenkaan hyppimisten takia. Ei siis ole mitään syytä vähätellä näistä asioista puhumista!

Marikasta voit lukea lisää täältä – ja samasta linkistä voit varata hänelle ajan 🙂 Kannattaa muutenkin tutkia Mommy&Me:n sivuja, – tuo yritys kun on todella monipuolinen; heiltä löytyy apua melkeinpä kaikkiin lapsiperheiden vaivoihin – on perinteisempää “hoitoa” ja uudenlaistakin coachausta, kursseja ja luentoja. Kaikkea kivaa, suosittelen!

//Emmi

Mennään Täysii!

Tiedättekö mitä odotan tosi paljon? Lauantaita kahden viikon päästä (25.11), meinaan silloin on Täysii-seminaari! Oletteko te kuulleet kyseisestä, jo kuudetta kertaa järjestettävästä, semmasta? Minä olen kuullut, ja siitä haaveillut, mutta nyt vasta pääsen ekaa kertaa sen kokemaan – ja aloitan mukavasti backstagelta, sillä – miten siistiä! – olen päässyt Täysii-tiimin jäseneksi ja olen tuolloin töissä tuolla Tampere-talolla!

Täysii-seminaarissa on joka vuosi uusi teema ja uudet puhujat. Tänä vuonna teemana on Intohimo! Haluatko kuulla innostavia tarinoita oman intohimon toteuttamisesta? Etsitkö vielä omaa intohimoasi jollakin elämäsi osa-alueella? Kaipaatko sitä viimeistä töytäisyä kohti oman intohimosi toteuttamista? Tahdotko osaksi innostavaa ilmapiiriä, jossa jaetaan parhaat keinot, vinkit ja välineet intohimojen käytäntöön valjastamiseen? Olisiko halua verkostoitua samanhenkisten ihmisten kanssa? Tule Täysii-seminaariin mukaan, sinne saa vielä lippuja!

Tänä(kin) vuonna puhujalista on vaikuttava, mukana ovat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes “Hatsolo” Hattunen, Jutta Gustafsberg & Juha Rouvinen, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko sekä Tony Dunderfelt.

Seminaarin puhujista odotan tosi monia: Aira Samulin nyt on varmaan jokaisen naisen ikäidoli – kiva päästä kuuntelemaan hänen puheenvuoroaan. Jutta Gustafsberg & Juha Rouvinen kiinnostavat, sillä he puhuvat pariskuntana mielenkiintoisesta asiasta. Sanna Wikström on upea kirjoittaja ja intohimoisesti luotsannut ihailemaani Hidasta Elämää-sivustoa. Tomi Kokko on kuulemani mukaan mahtava puhuja, ja toki hänen terveys/hyvinvointijuttunsa ovat iskeneet minuun sisällöltään jo hänen ensimmäisistä teksteistä lähtien. Tony Dunderfelt – viisas mies, jota kuuntelee aina vaan tosi mielellään. Tässäpä siis minun suosikkini puhujista  🙂 Kenen puheenvuoron sinä tahtoisit kuulla?

Täysii-seminaarista voit lukea lisää täältä.

// Emmi

Viimeiset Kaksplus-bileet!

Huh, hieman ollut aloitustahmeutta näissä uuden blogin kirjoitushommissa! Ehkäpä pikkuhiljaa WordPresskin alkaa tykkäämään minusta ja minä siitä ja yhteistyö alkaa luistamaan vähän paremmin…  😉  No, ei anneta tahmeuksien vaikuttaa tähän juttuun, eli nyt kerron teille minun viimeisistä Kaksplussan verkoston bileistä, jotka itse asiassa olivat ensimmäinen iltameno, johon lähdin synnytyksen jälkeen ilman vauvaa, syyskuun ekana lauantaina. Snadisöpöys sai iltamaitonsa pakastimesta mieheni antamana ja oikein kivasti meni, kaikilla  🙂

Kampin Radisson Blu Royal -hotellissa vietettäviä bileitä olivat huhkineet kasaan Petra, Nea ja Jenni – iso kiitos mahtavasta työstä! 🙂 Bilepaikkamme oli tyylikäs ja tilamme Iceland-kabinetti juuri hyvän kokoinen parillekymmenelle typylle. Illan virallinen osuus oli tälle oluen vierastajalle hyvä haaste: Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan olutkoulutus, joka sisälsi alun tietoiskuosuuden (valmistusprosessi, oluttermit jne.) jälkeen oluiden maisteluita (Helles, Pils, Schwartz) – niin, nyt oli siis ihan pakko maistella oluita, vaikka ikinä niitä en vapaaehtoisesti juokaan, hah. Virallisen osuuden jälkeisessä epävirallisessa osuudessa juteltiin, naurettiin, kuunneltiin musiikkia, tutkittiin ihania ja monipuolisia goodiebägejä ja nautittiin juomatarjoiluista (jotkut enemmän siellä olut- ja viiniosastolla ja jotkut vesipisteellä…). Toisilla oli siis kunnon bilemeininki ja toisilla pumppumeininki – meinaan minulla ainakin rintapumppu viuhu muutamaan otteeseen illan aikana  😀 Koti kutsui minua yhdentoista aikaan. Lisää kuvia ja juttua löytyy instasta häshtägillä #kaksplussyysbileet. Tämä ilta oli ihana viimeinen virallinen tapaaminen Kaksplussan tytsyjen kanssa. Olen kyllä tosi kiitollinen ajasta Kaksplussalla: sain rutkasti uusia kokemuksia, paljon uusia kavereita ja muutaman ihan oikean ystävän.

Tämä Most Wanted Riesling on kuulemma Alkon uutuus.

Nämä olivat kotiintuomiset!
Mahtava goodiebag! Minun lemppariksi nousi Konjac-sieni ja poikien lemppariksi tietty Star Wars-tangle teezer! Mies tykkäsi Slurp-kahvista tosi paljon!

Kaksplussattomat jutut

Mitä kaikkia juttuja on nyt sitten tuloillaan seuraavien kuukausien aikana? Kaikenlaista! On tulossa juttua atopiaongelmista, maidottomasta ruokavaliosta, liikkujan ravintolisistä, NLP:stä, vinkkejä tuleviin mielenkiintoisiin tapahtumiin ja apuja lasten kasvatukseen, uusia reseptejä ja paljon muutakin! Ja hei, aina saa laitella juttuehdotuksia, jos sellaisia tulee mieleen  🙂

// Emmi

BATISTE
BLUE HOUSE OY
BODYBOOM
CAFFI
FLOW KOSMETIIKKA
LAITILAN WIRVOITUSJUOMATEHDAS
LEMON JUICE & GLYCERINE
LUMENE
MEDISOFT
MINIME.FI
MOST WANTED WINES
NATURAL WORLD
NORDIC BEAUTY IMPORT
RADISSON BLU ROYAL HELSINKI
REAL TECHNIQUES
SINFUL COLORS
SLURP

Miltä tuntuu, kun ventovieras siivoaa kotiani?

Tätä minä mietin, kun sain blogiyhteistyöehdotuksen Kotirinki-nimiseltä kotisiivouspalveluyritykseltä. Mielenkiinnolla tartuin blogiyhteistyöhön, sillä ikinä emme olleet aiemmin kokeilleet siivouspalvelua (vaikka ehkä tarvetta sille olisikin ollut näinä vuosina, heh). Tässä kirjoituksessa nyt raportoinkin sitten, että minkälaista oli käyttää siivouspalvelua, miltä tuntuu, kun ventovieras siivoaa kotiani ja millaista jälkeä siivoaja jättää jälkeensä.

Kotirinki tarjoaa kotisiivousta säännöllisenä palveluna tai kertapalveluna Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Tampereen ja Oulun alueella. Säännöllisistä puhtausohjelmista voi valita kaksi, kolme tai neljä kertaa kuukaudessa tapahtuvan siivouksen. Säännöllinen siivous alkaa aina tehosiivouksella ja jatkuu ylläpitosiivouksilla ja tehosiivouksilla sopimukseen kirjatun määrän mukaan. Siivoukseen saa aina valita haluamiaan lisäpalveluita: ikkunoiden pesu, jääkaapin pesu, uunin pesu, huonekalujen höyrypesu sekä mattojen höyrypesu. Kertapalveluina Kotiringiltä voi ostaa ikkunoiden pesun, muuttopesun, höyrypesun, tehosiivouksen, kevytsiivouksen ja lahjakortin. Minä sain kokeilla tehosiivousta muutaman lisäpalvelun kera: sain mukaan jääkaapin pesun sekä uunin pesun.

Aloitin siivouspalveluun tutustumisen Kotiringin nettisivuilta, sillä sieltä voi varata itselleen sopivan siivousajan. Nettisivut olivat helppokäyttöiset ja selkeät. Nettisivuilla on laskin, jonka avulla näkee suuntaa-antavan arvion hinnasta ja ajasta. Oletin, että siivouksen ajankohtana on hyvä olla pois kotoa, joten varasin siivoukselle päivän, jolloin olemme koko perhe muualla.

Noin viikko ennen siivousaikaa meille tuleva siivoaja soitti minulle ja kyseli tarkempia tietoja, kuten mistä hän löytää meidän kodista imurin sekä jakkaran (ja halutessa saunan pesun varten myös pidemmän letkun). Nämä ovat ne tarvikkeet, joita siivoaja ei tuo mukanaa – kaikki muut tarvikkeet hän tuo! Siivoaja vaikutti puhelimessa tosi mukavalta ja minullekin tuli kivempi olo päästää tuntematon siivoaja kotiini, kun olin puhunut hänen kanssaan puhelimessa. Ensikertalaisena kyselin häneltä myös, että miten siivoukseen tulisi valmistautua. Hän kertoi, että tavaroita voi halutessaan keräillä lattioilta ja tasoilta pois, jos tahtoo, – näin pinnat tulevat siivottua kunnolla. Mitään suuria siivouksia ei kuitenkaan tarvitse ennen siivoajan tuloa tehdä (jep, kuulostaa järkevältä, heh). Ja se, mikä minulle tuli yllätyksenä, oli se, että kotona saa olla vaikka koko siivouksen ajan! Voisin siis kuvitella, että tämä seikka lieventää monen stressiä siivoajan palkkaamisen suhteen – ei tarvitse pakolla lähteä kotoa mihinkään siksi aikaa!

Poikien mielestä oli hauska ajatus, että joku tulisi meille siivoamaan sillä aikaa, kun itse olemme muualla. Meidän vanhempienkin mielestä tämä oli myös hauska kokeilu, heh, mutta totuuden nimissä toki meillä oli myös pieniä ennakkoluuloja sen suhteen, että meille tuntematon siivoaja meillä touhuaa. Mainittakoon se, että olemme hyvin arkoja jättämään ventovierasta yksinään meidän kotiimme, sillä meillä kun on se kurja kokemus kotiinmurrosta ja varkaudesta. No, kun siivoaja asteli meille sovittuun aikaan aamuyhdeksältä (muuten, hän saapui sekunnilleen yhdeksältä, siinäpä vähän meille muille tavoitetta ajanhallinnalle…), ennakkoluulot karisivat, ja oli ihan turvallinen olo jättää hänet puuhastelemaan. Meillä siivosi Moona, joka jätti kyllä hyvän mielen hymyllään, asenteellaan ja tarmollaan jo heti ensi kertaa nähdessämme! Pikkuisen olen kateellinen siitä, että hänestä oikein huokui rakkaus työhönsä. Olisipa meinaan kätevää, että itselläkin näin kolmen lapsen äitinä siivous olisi fanaattinen mielenkiinnon kohde!

Kun saavuimme illalla kotiin, koti kiilsi puhtauttaan. Se, mikä oli ihanaa, oli se, että koti ei haissut puhdistusaineille, vaan vain tuoksui puhtaalle! Siitä tosi isot plussat! En päästänyt siivoajaa helpolla, vaan kolusin paikat kokeillen, mihin kaikkiin paikkoihin tehosiivous on yltänyt. Kokeilin muun muassa lamppujen varjostimia ja vessan peilien ylälistaa (jep, kaikki puhdistettu!) ja tsekkasin ovenkahvojen kiiltoasteen (10+!). Siivoaja oli muistanut lukita ovet, mikä on meille myös tärkeä asia, sillä kerran asunnonvälittäjämme oli jättänyt asuntomme takaoven auki lähtiessään näytöltä ja tämä oli aika järkytys meille! Ei siis mitään huomautettavaa. Paitsi joo, jos nyt on ihan pakko keksiä joku juttu miinukseksi, niin se, että saunan valo oli jäänyt päälle, hah! Huomaatte varmaan, että kyyläsin jutut tosi tarkkaan, jotta voin kirjoittaa realistisen kuvaksen siivouksesta.

Kokonaisuudessaan siivouksesta jäi tosi hyvä mieli ja tosi puhdas talo! Yllättävää (tai ei niin yllättävää tällä poppoolla) olikin se, että kaaos on helppo saada aikaan niin, että seuraavana päivänä talo ei näytä enää juuri siivotulta, kääk! Meille, viisihenkiselle perheelle, jossa suurin osa perheestä viettää suurimman osan päivistä kotona, olisi varmaan se kaikista tehokkain siivoussetti tarpeen! Meillä siivotaan päivittäin, tai oikeampi termi on, että ainakin raihditaan päivittäin! Pelkkään raihtimiseen menee ihan käsittämätön aika joka päivä, ja siihen päälle kaikki ruokailuun liittyvät siivoamiset ja pyykkihuolto. Koska meillä ei ole lemmikkejä, imurointia emme (suoraan sanottuna) jaksa tehdä ihan joka päivä, emmekä varsinkaan pyyhi pölyjä viikottain. Siivoaminen on silti tosi suuri aikasyöppö joka päivä, sen tietää jokainen, jolla on vähänkään enemmän lapsia. Me olemme pyrkineet ihan pienestä pitäen osallistamaan lapset siivoukseen, vaihtelevalla menestyksellä. Välillä läheisten whatsupit täyttyvät iloisesti pölyrättien ja imuroiden kanssa tanssahtelevista pojista ja välillä taas saamme pari viikkoa huomauttaa leikkihuoneen siivoamisesta kuuroille korville. Minä rakastan siivottua kotia, mutta sitä enemmän rakastan myös muutakin puuhaa poikien kanssa kuin siivoamista. Luulen, että tämän kokemuksen perusteella uskaltaisin ottaakin siivouspalvelua useammin! Hinnat tietenkin hirvittävät, mutta onneksi on kotitalousvähennys, se auttaa jo paljon loppusummassa! Ja tietenkin sitten se pointti, että siivoaja tekee tosi hyvää ja aika raskastakin työtä, niin kyllä hänelle sitten pitää ihan hyvää palkkaa maksaakin – en siis missään nimessä haluaisi huudella siivoajien palkan alentamisen puolesta, vaan päinvastoin.

Mutta hei – nyt olisi siisti juttu minulla teille kerrottavana, meinaan kiva kampanja olisi tarjolla: Kampanjakoodilla HMV2017 saatte Kotiringiltä säännöllisen puhtausohjelman tilauksen yhteydessä kolme tuntia veloituksetonta siivousta. Edun voi käyttää ensisiivoukseen tai lisäpalveluihin. (Itse en hyödy tästä koodista tai klikkailuista mitenkään, joten koko etu vain teille!) Kotiringin sivuille pääsette tästä: klik!
Eli jos nyt joulusiivous jo stressaa, niin tässä olisi kelpo tapa sitä lieventää! Tai sitten voisi päättää, että käyttää siivoamisesta jäävät tunnit vaikka ihanassa syyssäässä tarpomiseen! Vai olisko tämä loistava isänpäivälahja? Että tehdään jotakin kivaa yhdessä sillä aikaa, kun joku muu siivoaa kotiamme? Tai hei- ihana pikkujoululahja itselle?

Nämä roinat siivoaja oli löytänyt meidän sohvan alta…

Joka tapauksessa, tosi siistiä lokakuuta teille! 🙂

Siivous saatu yhteistyössä Koriringin kanssa.