Tanssi vieköön! Ensi viikonloppuna tanssitaan!

Yhteistyössä Messukeskuksen kanssa

Onko lukijoissa tanssijoita, tanssinrakastajia tai muuten vain tanssista kiinnostuneita? Nyt on meinaan aika kertoa teille eräästä tapahtumasta, mikä on aivan ehdoton juuri teille, jotka lukeudutte kysymääni kastiin! Oletteko te kuulleet Tanssi vieköön-tanssifestivaaleista? Ne järjestetään nyt toisen kerran Messukeskuksessa 24.-25.8. Perjantaina messuaika on klo 16-02 ja lauantaina klo 10-02.

Mitä tanssifestareilla tehdään?

Tanssifestareilla on kansainvälinen meininki ja näistä festareista on kasvamassa Euroopan tanssiväen yksi suurimmista tanssitapahtumista! Messuilla pääsee tanssimaan monenlaisille tanssitunneille, tutustumaan moniin eri tanssilajeihin, katselemaan tanssiesityksiä ja -kilpailuja, kuuntelemaan puhetta tanssista, ostamaan tanssivaatteita, -kenkiä ja -tarvikkeita sekä fiilistelemään tanssin taikaa. Ohjelmaa löytyy myös lapsille! Pienimmille luvataan olevan omia tanssitunteja sekä ohjelmanumeroita ja esityksiä (mm. lasten oma katutanssi battle, Tanhupallo, PellePändi…). Ilalla, kun lapset on viety kotiin nukkumaan, pääsee tanssijalan vipatusta vielä esittelemään yökerhomeiningeissä messuilla (klo 21 jälkeen).

Minä olin viime vuonna näillä messuilla, mutta olin pienen vauvan kanssa vain katsastamassa meininkiä. Tänä vuonna aion kunnolla päästä tanssimaan! Rrrrrakastan tanssimista, ja liikuntalajeista se on minulle yksi rakkaimmista, vaikka aktiivisesti en enää tanssia harrastakaan (ellei oteta huomioon jokapäiväisiä jammailuja lasten kanssa kotiolkkarissa 😀 ). Oikeastaan aika sääli, että en harrasta tanssia enää, sillä heti, kun puhun tanssimisesta, huomaan, että alan hymyilemään. Ihanaa päästä pitkästä aikaa taas tanssimaan! Ja jos vain kunto sen sallii, niin tanssin moooonta tuntia putkeen! Toki toivon myös, että pääsen katsomaan hienoja esityksiä ja battleja, kuten viime vuonna.

Tanssifestareiden liput

Tanssifestareiden lippujen hintoja voit tarkastella täältä: klik! Jos tahdot enemmän vain yökerhofiilistä, niin silloin voit ostaa vain iltalipun, kätevää! Aikuisen yhden päivän peruslippu on 32e, mikä ei mielestäni ole lainkaan hullu hinta, jos miettii, kuinka monelle hyvän tanssinopettajan tanssitunnille pääsisi tuolla hinnalla messujen ulkopuolella (ei monellekaan!).

Voit myös kokeilla onneasi ja osallistua minun instagramissani kahden lipun arvontaan. Löydät arvonnan @skribentti -tililtäni, kun selaat viimeisimmistä kuvistani tanssijan kuvaan ja osallistut ohjeiden mukaisesti siellä. Laitan toisen arvonnan myös pystyyn blogin facebookissa! Blogin facebook-sivut löydät tietenkin nimellä Ready Steady Flow.

Tanssifestareista voit lukea lisää täältä: klik!

Toivottavasti nähdään tanssin merkeissä!

P.S. Jos nyt joku siellä sinivalon toisella puolella epäilee, että onkohan näillä festareilla juuri ne sinua kiinnostavat tanssit, niin tsekkaa tekstin alussa olevasta kuvasta festareiden tanssilajit! Ne kaikki, mitkä tuosta listasta löytyy, löytyy myös festareilta!

// Emmi

Näin meillä valehdellaan netissä!

Ihana ystäväni ja kollegani Yli Pyykkivuorten -blogia kirjoittava Hanna vieritti minulle mielenkiintoisen haasteen tässä kirjoituksessaan: klik! Haasteen nimi on “Näin valehtelen netissä”. Hmmmm, mielenkiintoinen haaste todella! Teidän lukijoiden ei tarvitse tietää tästä haasteesta tässä vaiheessa sen enempää; kunhan vain hyppäätte kyytiin, kun alan vastailemaan haasteen kysymyksiin. Kiinnostuneena odotan, mitä vastauksia saan kyhättyä ainakin ensisilmäyksellä arvioiden hauskoihinkin kysymyksiin. No niin, nyt mennään!

1. Menen hotelleihin, ravintolohin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Toki käyn hotelleissa, ravintoloissa ja tapahtumissa, jotka ovat someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa, mutta en mene niihin sen takia, että ne ovat ko. paikkoja, vaan sen takia, että haluan mennä niihin tai päädyn niihin muun joukon/perheen mukana.

2. Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Sisustus ja pukeutuminen eivät kuulu blogini ydinteemaan, enkä kai ikinä ole sen kummemmin miettinyt, että miten saisin hyvän kuvan niistä teemoista. Kuitenkin: tykkään miettiä, miltä sisustus ja vaatteeni näyttävät, joten en näkisi outona sitäkään, jos postailisin stailatumpia sisustuksia ja vaatevalintoja muiden vähemmän mietittyjen ratkaisujen rinnalla. Molemmille kuville on oma paikkansa! Tarvitaan vertaistukea vanhemmille, jotka joutuvat kamppailemaan eloonjäämisestään tiski -ja pyykkivuorten keskellä, mutta kyllä, on myös tarvetta visuaalisesti kauniille ja inspiroiville kuville. Tasapaino on tärkein. Siksi yleensä pyrin tekemään reseptipostauksien annoksista visuaalisesti kivoja katsella. Ruokapostaukset ovat blogini tärkeä osa, joten niihin jaksan kyllä panostaa. Instagramin puolella esimerkiksi Storiessa saattaa sitten vilahdella niitä paaaaljon arkisempia tilanteita ja ruokajuttuja.

3. En ota itsestäni kuvia tai Insta Stories-videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Heh, otan. Yleenä minulla ei ole meikkiä. 😀 Se on minulle sellainen ihan perustila, olla ilman meikkiä.

4. Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevani omaa brändiäni.

Teen juuri niitä asioita, joita tahdon ja jotka tuntuvat hyviltä ja omilta. Sitten kerron blogissa niistä asioista aivan murto-osan, sillä blogini keskiössä ei ole henkilökohtaisten asioiden vuodatus. Eli blogini takia en tee asioita, vaan teen itseni takia.

5. Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

Kun käsittelen kuvia, niin ajattelen kuvan kokonaisuutta, en minun kauneuttani. Ja toisaalta, minusta täällä blogissa ei edes ole kovin paljon kuvia. Instassa kuviani on enemmän, ja sielläkin käytön filtereitä silloin, jos tahdon, että kuva olisi kokonaisuudessaan erilainen. En siis hio kauneuttani, vaan kokonaisfiilistä.

6. Silottelen elämääni somessa.

En silottele. Kerron raapaisuita elämästäni sieltä täältä. Ja ne “sieltä täältä” saattavat olla hetkiä hyvistä tai huonoista tilanteista. En siis tietenkään kerro kaikkea kokemaani pahaa somessa, mutta en tietenkään kaikkea hyvääkään. Minun elämäni on paljon muutakin kuin mitä someen jaan, tietenkin.

7. Kadun joitakin blogiyhteistöitä.

En kadu. Kaikki yhteistyöt ovat huolella harkittuja.

8. Bloggaajien elämä on glamourista.

Ei todellakaan ole, ei ainakaan pääsääntöisesti. Bloggaajien työssä on hyvät ja huonot puolensa, ihan niin kuin kaikissa muissakin töissä. Bloggaajien työn hyvät puolet saattavat olla esillä enemmän kuin muiden töiden hyvät puolet, mutta en missään nimessä koe, että elämä olisi glamouria bloggauksen takia. 😀 Toki en myöskään väheksy sitä, mitä olen saanut kokea bloggauksen kautta, mutta kyllä tietenkin bloggaaminenkin vaatii tiukkaa työtä, että niitä glamour-hetkiä bloggaajille annetaan.

9. Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

En ajattele, en ainakaan lähtökohtaisesti. Hyvin usein Insta-hetkeni vaatii: a) että kännykkä on lähellä (sitä se ei todellakaan usein ole) b) käteni eivät ole täynnä lapsia (niitä ne todellakin melkein aina on) c) jaksan kaivaa kännykän esille (en todellakaan aina jaksa) d) hetki ei kerkiä mennä ohi ennen kuin kännykkä on kaivettu esiin (yleensä hetki on jo ohi tässä vaiheessa) e) tilanteeseen liittyvät henkilöt antavat minulle luvan kuvata (99% tilanteista he eivät anna, ja minä kysyn aina luvan). Eli Instaan päätyy todella, todella vähän sitä, mitä ehkä voisi päätyä. Jos kaikki nämä olettamukset kävisivät toteen useammin, luulen, että ajattelisin myös useammin tilanteet Insta-hetkinä. Nyt ei kannata turhaan ajatella 😀

10. Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja ja googlaan nimeni säännöllisesti.

Noup, ikinä en ole tehnyt enkä toivottavasti ikinä tule tekemäänkään. En edes tiedä, mikä on Jodel.

11. Bloggaaminen ei ole työ.

Tottakai se voi osalle bloggaajista olla työtä. Ja täytyy muistaa, että bloggaus voi tarkoittaa myös muutakin kuin oman blogin kirjoittamista: tälläkin hetkellä minä teen sisällöntuotannon hommia yrityksille eli “haamukirjoitan” blogeja ja saan siitä palkkaa. Bloggaaminen on minulle työtä myös siinä suhteessa.

12. Blogia ei voi kuka tahansa avata ja menestyä siinä!

Toki voi, jos uskoo itseensä, tekee omaa juttuaan ja on valmis kovaan duuniin!

13. Ei kannata ryhtyä bloggaamaan, jos ei siedä negatiivisia kommentteja.

Tottakai joka työssä/harrastuksessa on hyvä osata kohdata työn/harrastuksen huonot puolet, ja tässä bloggaamisessa huono puoli on ainakin negatiiviset kommentit (varsinkin ei-rakentavat sellaiset). Vaikka olisi herkkä vieraiden kommenteille, niin suosittelen silti aloittamaan bloggaamisen, jos bloggaus on vahvana intohimona mielessä. Nykyään voi käsittääkseni ulkoistaa kommenttiboksin esitarkistamisen vieraalle taholle, joka poistaa esimerkiksi kaikki herjaavat kommentit kokonaan pois ennen julkaisua. Näin niitä ei tarvitse koskaan nähdä itse.

No niin, sellainen haaste! Kiitos Hanna tästä haasteesta! Olipa kiva tehdä ja miettiä vähän eri kanteilta tätä bloggaamista ja muutenkin somen käyttöä. Haasteen säännöt menevät näin:

HAASTE

-kerro, keneltä sait haasteen

-vastaa väittämiin

-lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse

-lähetä haaste kolmelle muulle bloggaajalle

Tämä haaste lähtee blogeille: Munakoisoni ja minä, Helmoissa sekä Anna mun treenaa.

Toivottavasti tykkäsitte tästä vähän erilaisesta postauksesta tähän väliin!

// Emmi

Mistä sinä katsot kellonajan?

Yhteistyössä AarniWoodin kanssa

Onko rannekello jo katoava esine ihmisten käsissä? Ihmisten toimintaa seuraamalla kun pystyy havaitsemaan, että kellonaikaa tsekataan hyvin usein kännykästä! Rannekelloa kannattaa kuitenkin harkita monesta eri syystä, muun muassa seuraavista. Rannekello toimii myös silloin, kun kännykästä on akku loppu. Rannekello vähentää kännykkäriippuvuutta, sillä sitä katsoessa näkee, niin, vain sen ajan, mitä oli katsomassakin (epätodennäköisempää siis on, että jäät viestittelemään kavereiden kanssa tai selaamaan instagramia, kun katsot rannekelloa…). Ja niin: kello voi olla myös koru.

Rannekelloja on monenlaisia, kuten myös niiden käyttäjiäkin. Rannekello viestii käyttäjästään tietynlaista mielikuvaa. Toiset kaipaavat erityisia ominaisuuksia, kuten vaikkapa sykkeen- tai aktiivisuuden mittaamista, toiset taas haluavat tietyn valmistajan kellon ja ovat valmiita sijoittamaan useista sadoista jopa tuhansiin euroihin. Entä jos valintakriteeteeri olisikin kellon ympäristöystävällisyys, luonnollisuus ja uniikki design?

Voiko kellon todella valmistaa puusta?

Vaikka blogimme ei olekaan muoti- ja kauneusasioihin keskittyvä blogi, niin tahdoimme tuoda Aarnin tännekin, sillä Aarnin arvot puhuttelevat meitä vahvasti! Olemme samaa mieltä siitä, että muovia on maailmassa aivan liikaa. Luonto ja sen puhtaus on erittäin tärkeä arvo ja siksi Aarnin kelloja voikin pitää eräänlaisena kunnianosoituksena luonnon kauneutta kohtaan.

Aarni-kellot on tehty puusta! Mallista riippuen puulaji on joko visakoivu, saarni, pihlaja, eeben tai pähkinäpuu. Aarnin puinen kello on todellinen katseenvangitsija minimalistisella, mutta elegantilla designilla ja laadukkaalla sveitsiläisellä koneistolla.

Itse yllätyin siitä, miten kevyeltä puinen kello tuntuu ranteessa. Se sopii niin arkeen kuin juhlaankin. Kellosta näkee vaivattomasti ajan, vaikka kellotaulusta puuttuukin numerot. Olen ollut todella tyytyväinen XO-malliini, joka on valmistettu lähes mustasta Mosambikilaisesta eebenpuusta. Mainitsemisen arvoinen seikka on vielä se, että kello toimitetaan tyylikkäässä puisessa laatikossa, joka on mielestäni myös yksi tärkeä seikka tuotteen laatua arvioidessa.

Mikä tarina on Aarnin taustalla?

Tuotteet, joiden takana on tarina, puhuttelevat aina ja tekevät tuotteista mielenkiintoisempia kuin monikansallisten suurkorporaatioiden liukuhihnatuoteet. Aarnin tapauksessa on kyse kolmesta kaveruksesta, jotka kaikki jakavat intohimonsa uniikkeja kelloja ja luontoa sekä erityisesti metsää kohtaan. Aarnin perustajat ovat hienosti osoittaneet, että Suomessa puulle keksitään muutakin käyttöä sellun valmistuksen ja takan lämmityksen lisäksi. He ovat onnistuneet luomaan todella hienon tuotteen, joka on suomalaista designia parhaimmillaan.

Mistä sinä katsot kellonajan? Mitä mieltä sinä olet tällaisesta kellosta? Voisitko itse harkita käyttäväsi puista kelloa?

Aarniwoodin kelloja voit ihastella lisää heidän nettisivuillaan tai instagramissa.

//Ramon

Löytääkö väsynyt kolmen lapsen äiti aikaa liikunnalle?

Olen kuullut huhuja ystäviltä ja tutuilta, että se on mahdollista. Siis se, että myös äiti (ja jopa monen lapsen äiti) viettää viikossa monta tuntia urheillen! Wau! Ja nyt ollaankin tositoimien edessä: minun pitäisi aloittaa säännöllinen liikunta. 😀 Tiedostan, että kirjoitin “pitäisi”, koska nyt olen siis yhdessä mielenkiintoisessa valmennuksessa mukana, meinaan Eveliina Tistelgrenin eli Eevskun kehonpainovalmennuksessa, iik 😀 Tästä siis seuraa se, että olen jotakuinkin tilivelvollinen tänne blogiinkin siitä, miten projekti etenee. Sovimme meinaan Eveliinan kanssa, että teemme tämän valmennuksen blogiyhteistyönä. Hui!

Miksi ihmeessä minä lähdin valmennukseen mukaan?

Minun liikuntataustani on hyvinkin moninainen: on vuosikausia salitreeniä, on lenkkeilyä, porrastreeniä, tanssitunteja, tankotanssia, pilatesta, joogaa, spinningiä, kahvakuulailua… Rakastan liikuntaa! Mutta mitä on ollut viimeiset vuodet? Ei oikeastaan mitään “oikeaa liikuntaa”, arkiaktiivisuutta senkin edestä! Lasten kanssa kotiarki ei missään nimessä ole passiivista, vaan oikeastaan koko ajan ollaan liikkeellä ja temppuilu lasten kanssa on enemmän kuin tuttua touhua päivittäin 🙂 Keho on siis ehdottomasti saanut liikettä tarpeeksi, mutta jos puhutaan kuntoliikunnasta tai urheilusta, niin niitä ei oikein olekaan ollut. Nyt on siis hetkeni kokeilla, miltä suunniteltu liikunta taas tuntuu! Tiedän, että pakollinen paha liikkuminen ei ole minulle ikinä (vaan enemmänkin nautinto), mutta ongelma onkin yleensä se, että on niin paljon kaikkea muutakin tekemistä, että se oma liikkuminen on aina se, mikä on helppo jättää tekemättä kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Moni varmaan miettii, miksi lähdin Eevskun valmennukseen, kun kotonani on kuitenkin se personal trainer ja fyssari. Niin… Syitä on monia! Jos meillä olisi mahdollisuus käydä mieheni kanssa yhdessä säännöllisesti salilla, niin varmasti mitään muuta liikuntavaihtoehtoja tai valmennuksia ei tarvittaisi, vaan motivaatio löytyisi siitä (Miten ihanaa se olisikaan käydä yhdessä salilla! Ehkä joskus sitten meilläkin on mahdollisuus siihen.) Myös se, että jos olisi “vain” omalle miehelleen tilivelvollinen ohjelman toteuttamisesta, niin ei vaan minulle toimisi, sen tiedän. Itse en koe liikuntaani niin tärkeänä asiana, että saisin järjestettyä omaa aikaa siihen tässä arjessa kovinkaan helposti, niin tämä valmennus on oikein hyvä valinta tähän hetkeen, sillä tämä tehdään kotona! Ja kaiken lisäksi tämän voi tehdä esikoisen ja keskimmäisen kanssa (ehkäpä siis vauvan päikkäriaikaan…?). Toki mies ammattinsa puolesta osaa nyt sitten ehkä vähän tsemppailla minua tähän treeniin, sillä kotona treenailu ei ole koskaan ennen minulla onnistunut… 😀 (Toki en ole ikinä aiemmin sitä tosissani yrittänytkään…)

(Kuva Eevskun nettisivuilta)

Olimme Eevskun kanssa Uskalla innostua-valmennusyrityksen Saa mitä haluat-viikonlopussa, ja siinä harkkoja yhdessä tehdessä kuin viikonlopun teemaan sopien päätimme, että lähden kokeilemaan Eevskun valmennusta, sillä yhtenä haaveenani todella on saada kunnon liikunta takaisin viikkoihini. Eevskulla on kaksi valmennusta nyt juuri alkamassa: kuntosaliharjoitteluun paneutuva Strong Woman sekä tämä kehonpainoharjoitteisiin keskittyvä Bodycontrol SUPER, johon minä päätin osallistua. Haluan saada takaisin syvien vatsalihasten tuen kunnolla sekä elvyttää päällä- ja käsilläseisontataitoni!

Nettivalmennus – millainen se on ja toimiiko se?

Aikoinani olin vähän epäilevä nettivalmennusten suhteen, mutta kun ostin miehelleni viime isänpäivälahjaksi Wim Hof-metodin nettivalmennuksen, näin, että on oikeasti mahdollista hyötyä myös tällaisesta etävalmennuksesta. Katsotaan, miten minun kohdallani tämä tällainen tapa treenata toimii…

Eilen sain valmennuksen ekojen viikkojen materiaalit käsiini, ja niitä oli runsaasti! Oli yleisiä tietoa, ohjeita lämmittelyyn ja liikkuvuuteen, pakaran ja lavan seudun aktivointia ja treeniä, niskan ja ranteiden lämmittelyä ja vahvistamista, niska-, päällä- ja hartiaseisontaa, core- ja kehonpaino- ja HIIT-treeniä jne. 🙂 Niille, ketkä ruokavinkkejä kaipaavat, saavat myös runsaasti niitä (reseptejä, kauppalistaa, alekoodeja, yleisiä ohjeita…), eli valmennus on oikeasti monipuolisen oloinen. Kaiken lisäksi valmennettaville on luotu oma facebook-ryhmä, jossa Eevsku vastailee kysymyksiin, pitää live-luentoja yms. (Facebookin lisäksi Eevsku vastailee kysymyksiin valmennusmateriaalialustalla.) Tutustuin kaikkiin ekojen viikkojen materiaaleihin, ja sen silmäyksen perusteella näyttää, että valmennus sopii hyvin niin ihan vasta-alkajille kuin jo enemmän kehonpainoa harjoittaneille.

(Kuva Eevskun nettisivuilta)

Kirjoittelen valmennuksen puolivälissä teille, että miten täällä on valmennus onnistunut! Mitäs luulette, miten minun käy…? 😀

Täällä voit tutustua enemmän kyseisiin valmennuksiin! Ilmoittautuminen on vielä auki! 🙂 (sunnuntaihin 1.4.2018 asti)

// Emmi

(Ylimmän kuvan kuvaaja: Laura Talvitie)

Meidän perheen kevätmenot

Tänään ajattelin kirjoitella vähän jatkoa kuulumispostaukselle, jossa kertoilin elämämme isoja linjoja. Nyt jutustelen teille siitä, mitä kaikkea ajattelimme puuhastella tänä keväänä, meinaan kaikkea superia on tiedossa! Me olemme melko meneväisiä; minä ja lapset rakastammekin kaikenlaisissa tapahtumisssa käymistä kotona puuhastelun lisäksi! Tämä viikonloppu starttasi mukavan kevätviikonloppujen putken, jee!

Synttäreitä ja sukulaispäivällisiä

Instagramiini kirjoittelinkin jo synttärijuhlien merkityksestä. Ne ovat minun mielestä kivoimpia juhlia vuodessa: sen lisäksi, että numero vaihtuu, niin väkisinkin sankari on oppinut paljon uutta sinä vuonna ja kenties selvinnyt voittajana monesta eri tilanteesta. On oikeasti suuri etuoikeus elää täällä maan päällä, ja synttäripäivänä se aina konkretisoituu: jälleen yksi vuosi takana! Tänä viikonloppuna juhlimme meille rakasta (iso)Mummia, joka saavutti kahdeksankymmenen vuoden iän, sekä upeaa ystävääni, joka on nyt aikuinen nainen (kolmekymppinen). 😀 Parin viikon päästä on myös meillä synttärit, meinaan ne yksivuotissynttärit, ohhoh! Vaikea käsittää, että vuosi tuon pienen kanssa on jo kulunut.

Ensi viikolla on pääsiäinen! Meille se merkkaa perinteistä pääsiäisateriaa, johon kutsumme läheisiä nautiskelemaan hartaudella valmistettuja paisteja ja muita herkkuja. Meidän kaupungissa ja lähikaupungissa on todella paljon kaikenlaista pääsiäistapahtumaa lapsille, joten näihin tapahtumiin ehdottomasti taas suuntaamme. Ehkä lapset vaativat myös hieman tivolipyöritystä…

Messuja ja matkoja

Huhtikuussa, tarkemmin 12.-15.4, on tietenkin vuorossa Kevätmessut! Viime vuonna messut jäivät väliin, sillä meillä oli vauva juuri syntynyt silloin, mutta tänä vuonna menen ehdottomasti taas bloggaajapassilla sinne kiertelemään ja inspiroitumaan! Kevätmessut ovat aina jotenkin tosi ihanat, täynnä energistä kuhinaa ja kauniita hypisteltäviä juttuja 🙂 Näihin messuihin kuuluvat osa-alueet Kevätpuutarha, Omamökki, Lähiruoka&Luomu, Omakoti ja Sisusta – eli aika huippumessut! (Järjestän lippuarvonnan messuille, joten seurailkaahan 🙂 )

Toiset ihanat keväällä järjestettävät messut ovat tietenkin Lapsimessut (20.-22.4.2018), ja sinnekin on tarkoitus tehdä ainakin nopea isku kaikkien lapsiemme kanssa! Bloggaajapassilla minua näkee sielläkin – joten vetäiskää hihasta, jos vastaan kävelette, on aina kiva jutella blogin lukijoiden kanssa 🙂 ! Lapsimessuilla on aina superpaljon kaikkea tekemistä, joten hien kera pääsee niiltä messuilta lähtemään 😀

Messujen jälkeen onkin vuorossa pari ulkomaanmatkaa, jee, vihdoin! Johan tässä tuli taukoa melkein puolitoista vuotta reissaamisesta – ja koko ajan podin ihan jäätävää reissukuumetta! Poikien lentokone-uimaranta-aurinkohaaveet saadaan keväällä täytettyä ja lennähdämme hetkeksi takuulämpöiseen. Tiedossa on myös kiva somevaikuttajien risteily Tukholmaan, jonne lähden ihanan ystäväni Hannan kanssa.

Mahtavaa keväässä on myös se, että toukokuussa alkaa NLP Trainer True Heartsilla! Tämä matka suuntautuu ulkomaiden sijaan perinteisesti siihen ihan omaan mieleen. Kolmas NLP-kurssini – oi miten odotan sitä jo paljon, paljon, paljon! Muitakin kaikkia pienempiä kivoja juttuja on tulossa: pariin lastenteatterinäytökseen on jo liput varattu ja ystävien kanssa sovittu näkemisiä ja puuhasteluja 🙂 Kummipojan kanssa lähdemme trampoliinipuistoa kokeilemaan. Ja paljon kaikkea muuta hauskaa! Ja tietenkin, mikä tärkeintä, arkeen mahtuu paljon tilaa myös inspiraatiolle: jos saamme ideoita tehdä jotakin hauskaa, niin hyvin todennäköisesti teemme 😀

Mitä kaikkea te aiotte puuhata nyt keväällä?

// Emmi