Reissutyöläisen vinkit huippuvireen ylläpitoon myös pitkillä ulkomaanmatkoilla

matkustaminen

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Vaikka matkustelu onkin useimmiten kivaa, liittyy siihen silti omat haasteensa. Toisille matkalle lähtö voi olla hyvinkin stressaavaa. Ehkä suurin haaste oli sitten kyse työ- tai lomamatkasta on aikaerorasitus, eli jetlag. Jaan teille seuraavaksi reissutyöläisen vinkit huippuvireen ylläpitoon myös pitkillä ulkomaanmatkoilla.

Minimoi stressi

Minimoi stressi – Helpommin sanottu kuin tehty. Hyvä valmistautuminen ennakkoon helpottaa elämää vieraassa maassa huomattavasti. Itse tykkään todella paljon käyttää Google mapsiä reittien suunnitteluun. Sieltä löydät julkisen liikenteen aikataulut, navigointipalvelun ja voit tarkastaa lähialueesi palvelutarjonnan. Jos pelkäät suuria datasiirtomaksuja, voit aina mennä johonkin julkiseen tilaan tai kahvilaan, joista useimmiten löytyy free wifi ja voit ladata offline-kartan valmiiksi, jota voit käyttää ilman nettiyhteyttä.

Maailmalla on edelleen monia paikkoja, joissa hyväksytään vain käteinen. Varaudu siis pitämään aina paikallista valuuttaa mukanasi ainakin parin päivän tarpeen verran.

matkustaminen

Yksi stressin vähentämiseen liittyvä täsmävinkki on adaptogeenit, kuten rhodiola tai aswhagandha. Itselläni nämä ovat mukana matkoilla, sillä ne tukevat kehon kykyä sietää stressiä paremmin. Ilmainen ja tehokkain ase stressihormoni kortisolin laskuun on oksitosiini, eli ns. läheisyyshormoni. Keho tuottaa sitä itse, kun olemme toistemme lähellä. Jos olet matkalla yksin, etkä pääse halaamaan puolisoasi, perhettäsi, ystävääsi, lemmikkiäsi tms., toimii oksitosiinin lisääjänä myös vaikkapa rentouttava hieronta.

Bonus: pidän itse mukana aina survival kit:iä, jossa on c-vitamiinijauhetta, aktiivihiiltä ja ruoansulatusentsyymejä. Mega-annos C:tä buustaa kehon vastustuskykyä, jos tunnet kaktuksen piikkejä kurkussasi. Aktiivihiili nappaa vatsatautipöpöt välittömästi kiinni ja selviät todennäköisesti paljon vähemmällä vaivalla ruokamyrkytyksistä. Entsyymeillä varmistat, että (liian) myöhään syöty raskas ateria ei pidä sinua hereillä puolta yötä.

Pidä huolta ihosi kunnosta

Pidä huolta ihosi kunnosta – Iho on meidän uloin suojakerroksemme, josta kannattaa pitää hyvää huolta välttyäkseen monilta ikäviltä asioilta. Huolehdi, että ihosi on ehjä, sillä muuten on vaara, että nappaat jonkun ikävän veriteitse tarttuvan tuliaisen matkaltasi.

Jos vietät aikaa auringossa, mutta et halua myrkyttää itseäsi aurinkorasvoilla, voit tehostaa kehosi kykyä sietää uv-säteilyä syömällä suuria annoksia beetakarotenoideja jo hieman ennen sekä koko matkan ajan. Tehokkain on astaksantiini.

matkustaminen

Voit myös valmistaa aurinkorasvan itse sekoittamalla kookosöljyä ja kaakaovoita. Jos tarvitset tehokasta suojaa, niin lisää sekoitukseen vielä sinkkijauhetta.

Lisätärppi: Tiesitkö, että jos käytät aurinkolaseja, jotka blokkaavat uv-säteilyn silmiltä, ei kehoon tule silmien kautta informaatiota, että aurinko paistaa. Tällöin iho ei osaa myöskään itse suojautua uv-säteilyltä. Harkitse siis kahdesti, että haluatko/tarvitsetko aurinkolasejasi muulloin kuin autonratissa aurinkoisina päivinä.

Selätä aikaerorasitus

Ihmisillä on sisäinen kello, joka on siinä rytmissä, mitä normaalisti elät (jos elät suhteellisen säännöllistä elämää). Jos lennät monen aikavyöhykkeen yli, ei sisäinen kellosi välttämättä seuraa ihan niin nopeasti perässä ja joudut kärsimään tästä aikaerosta. Onneksi on kikkoja, joilla voit synkronoida sisäisen kellosi nopeammin uuteen aikaan.

Maadoita itsesi mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman pitkäksi aikaa, kun olet saapunut määränpäähäsi. Ota siis kengät ja sukat pois ja tallustele paljain jaloin nurmikolla tai rantahiekalla. Vielä parempi on, jos menet lillumaan meriveteen. Kehosi saa maakosketuksen kautta informaatiota olinpaikastaan ja oikeasta aikavyöhykkeestä.

matkustaminen

Tue melatoniiniaineenvaihduntaasi. Jos et halua ottaa melatoniinia purkista, niin on olemassa myös muita keinoja. Oleskele aamu-/keskipäivän aikaan ulkona niin, että silmäsi saavat auringonvaloa. Valo viestittää aivoille, että on päivä. Valo on myös paras sirkadiaanisen rytmisi tahdistaja. Sitten kun tulee ilta ja hämärä, pyri välttämään kaikkea voimakasta valoa, jotta silmät viestittävät aivoille, että on ilta.

Täsmäniksit: True-biohakkerit käyttävät tietenkin sinivaloa blokkaavia laseja iltaisin. Jos tämä ei ole juttusi, niin minimoi ainakin kaikki sinisen valon lähteet, siis ruudut. Säädä näytön värispektriä mahdollisimman punaiseksi joko manuaalisesti tai käytä tätä varten sovelluksia, kuten f.lux.

matkustaminen

Huolehdi myös, että elimistölläsi on riittävästi melatoniinin rakennuspalikoita. Tärkein näistä on aminohappo tryptofaani. Paras tryptofaanini lähde on kurpitsansiemet tai niistä tehty jauho. Tryptofaanista muodostuu kehossa serotoniinia ja serotoniinista edelleen melatoniinia. Mutta viimeisin konversio tapahtuu vain, jos on riittävän pimeää. Mutustele siis matkallasi iltaisin kynttilän valossa kurpitsansiemeniä ja nuku levollisesti 😉

//Ramon

Viisi vuotta sitten isäni hautajaisissa

Viisi vuotta sitten isäni hautajaisissa imetin parin viikon ikäistä lastani. Tuo hetki on yksi vaikuttavimmista hetkistä elämässäni. Ilma, jota kirkossa hengitin oli niin paksua, että meinasin tukehtua siihen. Läsnä olivat voimakkaampana kuin koskaan kaksi vastakkaista, mutta toisaalta toisiaan täydentävää voimaa: elämä ja kuolema. Isäni makasi kalman kalpeana arkussa ja pieni viaton vauvani ruokaili rinnoillani kirkon penkillä. Olin shokissa, järkyttynyt, hormonien vallassa. Uupunut, sekaisin, iloinen ja surullinen. Jos joskus, niin tuolloin koin elämän vahvasti.

Tuohon hetkeen pääsin hyppäämään uudestaan Nykymutsin Imetyskirjan kuvauksissa, jossa pääsin imettämään kuopustani samaisessa kappelissa samaisilla penkeillä, jossa keskimmäistäni viisi vuotta sitten olin imettänyt. Kokemus oli hurja, voimaannuttava ja hyvä. Tuo imetyskuva löytyy Nykymutsin Imetyskirjan loppuosasta. (Kirjan kuva on allaoleva ja se on Laura Talvitien ottama.)

Nykymutsin imetyskirja

Imetyskirja sinällään on minulle mielenkiintoista luettavaa, sillä olenhan minä imettänyt viimeisen kahdeksan vuoden aikana noin viisi vuotta! Imetyskirja on koostettu jokaiselle imettäjälle tai imetyksestä kiinnostuneelle sopivaksi.

Kirja ei ole pelkkää faktaa toisen perään, vaan siinä on näkyvästi esillä erilaisten naisten kokemukset imettämisestä. Kirja ei painosta ketään imettämään eikä arvota eri valintoja imetyksen suhteen. Kirja tahtoo, että jokainen voisi tehdä itselleen sopivia valintoja imetyksen suhteen, niin, että yhteiskunta tai muukaan ulkopuolinen taho ei vaikuttaisi negatiivisesti imetykseen. Kirja esittelee kauniisti ja hauskasti, millaisia erilaisia tapoja on suhtautua imetykseen ja miten eri tavalla naiset imetyksen kokevat – kaikkien tapojen ollessa samanarvoisia! Se, mikä minua erityisesti lämmittää, on se, että kirja tahtoo tehdä imetyksestä julkista. Ei siis niin, että kirja kannustaisi kaikkia julki-imettämään, mutta niin, että ne, ketkä valitsevat julki-imettämisen, kokisivat asian luonnollisena ja positiivisena asiana.

Kirjasta saa kivasti henkilökohtaisen, sillä kirjaan voi täyttää omia tietoja. Tykkään kirjan visuaalisesta ilmeestä – sitä on selkeästi mietitty ja hiottu tarkkaan! Kirja on, niin kuin kirjan nimikin sen jo kertoo, moderni opus! Voin suositella tosi lämmöllä tätä kirjaa kaikille, joita aihe vähänkään liippaa! Tämä voisi olla myös upea vauvajuhlien lahja tai tuliainen vaikka synnärille tai vastasyntyneen kotiin!

// Emmi

P.S. Lisää kirjasta voit lukea täältä: KLIK!

Miten on, joko liikunta löytyy tämän äidin päiväjärjestyksestä?

Ollaanko rehellisiä otsikon kysymyksen suhteen? Jos ollaan, niin vastaus on: ei.

Body Control, ja vähän muutakin

Muistatteko, kun kerroin, että osallistuin Eevskun Body Control Super– valmennukseen, joka alkoi huhtikuun alussa? Jos et lukenut tuota postausta, niin lue se täältä: klik! Meillä alkoi huhtikuun alussa “vähän” muutakin, joista olenkin jo useaan otteeseen kertonut täällä blogissa. Mies aloitti reissutyöt, mikä tarkoittaa minulle monta yh-viikkoa kuussa ja minä aloitin 10-15 tuntia viikossa sisällöntuotannon hommat hoitovapaan oheen. Joten mitäs luulette, vaikuttiko nämä seikat siihen, että ei ehkä ollut ihan helpointa ujuttaa säännöllistä liikuntaa viikkoihin 😀 Heh…

Mutta hei! Olen minä yrittänyt, eikö se ole se tärkein? Eevskun valmennuksen uusien viikkojen treeniohjelmista tulee ilmoitus sähköpostiin, josta pääsee loikkaamaan Campwire-alustalle niihin tutustumaan. Minä luin kaikki ohjeet ja tutustuin kaikkiin ruoka-, kehonhuolto- ym. vinkkeihin aina joka viikko. Ohjeet ovat tosi selvät ja kivat, sillä ohjeet ovat yleensä sekä video- että tekstimuodossa. Jokaiseen sisäistämistyyliin sopivat ohjeet siis! Treenit ovat tosi monipuolisia: lämmittelyä, kehonpainotreeniä, taitotreeniä, HIIT-treeniä ja kehonhuoltotreeniä. Treenit menevät osaltaan limittäin ja usein saa itse koostaa itselleen hyvän kombon, eli valinnanvaraakin treeniohjelmaan on sisällytetty. Jokaisella viikolla löytyy jokatasoiselle tekijälle tarpeeksi ohjeita.

Ne kerrat, kun olen saanut treenailtua, niin lapset ovat olleet tosi innoissaan mukana, eli tätä valmennusta voisi suositella myös lasten kanssa tehtäväksi, jos sitä omaa aikaa on vaikea löytää, kuten minun.

Treenipäivä Eevskun kanssa

Tähän Body Control-valmennukseen sisältyy myös treenipäivä Eevskun valmennuksessa. Minä pääsin sinne, ja oli kyllä ihan superhauskaa! Treenipäivään kuului Eevskun pitämä luento välipalan kera nautittuna sekä treeni. Päivässä oli myös sen verran löysää aikaa, että pystyi myös verkostoitumaan muiden samanhenkisten tyyppien kanssa.

Treeneissä tehtiin valmennuksesta tuttuja juttuja, mutta myös muuta treenitouhua oli mukana. Treenit olivat kivat, mutta vähän rankat… 😀 Luento oli juuri Eevskun tyylinen: rento ja kokemuspitoinen! Moni sai varmasti myös pieniä tiedonjyviä luennosta napattua muistiinsa. Eevskun tapa kertoa asioita on mielestäni hyvä: hän ei kerro absoluuttisia totuuksia, vaan pikemminkin niin, että “tämä on minun tapani tehdä, sinun täytyy löytää oma tapasi, mikä sinulle parhaiten toimii”. Eevskua voisi kuvailla treenauttajana sekä luennoijaja motivoivaksi, positiiviseksi, energiseksi sekä tsemppaavaksi. Tällainen treenipäivä oli ehdottomasti upea lisäjuttu nettivalmennuksessa!

Mitä sain valmennuksesta irti?

Mutta niin… Mites se valmennus? Mitä siitä olen saanut irti? Olen saanut paljon uusia ideoita siihen, miten voi treenata! Olen myös huomannut, että ihan oikeasti, olen jo yli kolmekymppinen, ja ne taidot, jotka joskus minulla ovat olleet “perusjuttuja” kuten sillan tekeminen, rappeutuvat, jos niitä ei ikinä harjoita. Siis koin rankimman kautta valmennuksen aikana, että esimerkiksi juuri tuo silta…niin se oli tosi, tosi haastava tehdä, sillä jäykkyys oli vallannut kehoni, kun en ollut sitä moneen kuukauteen mitenkään liikuttanut muussa muodossa kuin lasten kanssa telmien. Myös päälläseisonta, jonka joskus osasin hyvin, ei onnistunutkaan enää ollenkaan. Karua, niin karua.

Olen huomannut valmennuksen aikana entistä useammin, että palo liikkumaan on kova ja että liikkuminen on tärkeä tavoiteltava asia minulle! Siitä huolimatta, en ole saanut edes joka viikko treenattua, jos ja kun nyt rehellisiä ollaan. Toki, olisin voinut ynkeä treenit johonkin väliin ja lasten kanssa tehtäväksi vaikka joka treenin, mutta tiedättehän: elämä, se vie välillä toiseen suuntaan. Oli niin paljon kaikkea muuta ja yh-viikkoihin opettelua, että ei riittänyt resursseja, valitettavasti.

Opin kuitenkin itsestäni ja omasta ajattelusta uusia juttuja: Osaan olla tarpeeksi armollinen itselleni. Jos olisin väkisin uuteen elämäntilanteeseen (ja univajeiseen arkeen) työntänyt lisää treenejä, olisi todennäköisesti saanut flunssan jos toisenkin. Stressi asioista ei ole hyväksi, ja se siitä olisi muodostunut, jos olisin liiaksi pakottanut itseni urheiluhommiin. Kun tässä ei olla matkalla fitnesslavoille, on varaa olla tosi armollinen itselleen.

Valmennuksen kautta sain kuitenkin nyt itselleni varmuuden siitä, että juuri tämäntyylinen treenaus voisi tosissaan olla minun juttuni: en välttämättä tarvitse salia saadakseni mahtavan treenin aikaiseksi. Ja entäs ne temppuilut sitten: pure love, sanon minä 😀 Vaikka valmennus loppuikin jo, niin jatkan valmennuksesta nappaamiani juttuja omaan tahtiini! Kaiken kaikkiaan valmennus on siis ollut kiva, monipuolinen ja motivoiva!

Seuraava Bodycontrol Super starttaa marraskuussa! Stay tuned, jos yhtään kiinnostelee!

// Emmi

P.S. Jos teitä kiinnostaa kuulla Eevskun oikeasti maanläheisiä, järkeviä ja inspiroivia juttuja enemmänkin, niin hänen podcasteja pääsee kuuntelemaan täältä: klik!

(Kuvista kiitos siskolleni!)

Tanssi vieköön! Ensi viikonloppuna tanssitaan!

Yhteistyössä Messukeskuksen kanssa

Onko lukijoissa tanssijoita, tanssinrakastajia tai muuten vain tanssista kiinnostuneita? Nyt on meinaan aika kertoa teille eräästä tapahtumasta, mikä on aivan ehdoton juuri teille, jotka lukeudutte kysymääni kastiin! Oletteko te kuulleet Tanssi vieköön-tanssifestivaaleista? Ne järjestetään nyt toisen kerran Messukeskuksessa 24.-25.8. Perjantaina messuaika on klo 16-02 ja lauantaina klo 10-02.

Mitä tanssifestareilla tehdään?

Tanssifestareilla on kansainvälinen meininki ja näistä festareista on kasvamassa Euroopan tanssiväen yksi suurimmista tanssitapahtumista! Messuilla pääsee tanssimaan monenlaisille tanssitunneille, tutustumaan moniin eri tanssilajeihin, katselemaan tanssiesityksiä ja -kilpailuja, kuuntelemaan puhetta tanssista, ostamaan tanssivaatteita, -kenkiä ja -tarvikkeita sekä fiilistelemään tanssin taikaa. Ohjelmaa löytyy myös lapsille! Pienimmille luvataan olevan omia tanssitunteja sekä ohjelmanumeroita ja esityksiä (mm. lasten oma katutanssi battle, Tanhupallo, PellePändi…). Ilalla, kun lapset on viety kotiin nukkumaan, pääsee tanssijalan vipatusta vielä esittelemään yökerhomeiningeissä messuilla (klo 21 jälkeen).

Minä olin viime vuonna näillä messuilla, mutta olin pienen vauvan kanssa vain katsastamassa meininkiä. Tänä vuonna aion kunnolla päästä tanssimaan! Rrrrrakastan tanssimista, ja liikuntalajeista se on minulle yksi rakkaimmista, vaikka aktiivisesti en enää tanssia harrastakaan (ellei oteta huomioon jokapäiväisiä jammailuja lasten kanssa kotiolkkarissa 😀 ). Oikeastaan aika sääli, että en harrasta tanssia enää, sillä heti, kun puhun tanssimisesta, huomaan, että alan hymyilemään. Ihanaa päästä pitkästä aikaa taas tanssimaan! Ja jos vain kunto sen sallii, niin tanssin moooonta tuntia putkeen! Toki toivon myös, että pääsen katsomaan hienoja esityksiä ja battleja, kuten viime vuonna.

Tanssifestareiden liput

Tanssifestareiden lippujen hintoja voit tarkastella täältä: klik! Jos tahdot enemmän vain yökerhofiilistä, niin silloin voit ostaa vain iltalipun, kätevää! Aikuisen yhden päivän peruslippu on 32e, mikä ei mielestäni ole lainkaan hullu hinta, jos miettii, kuinka monelle hyvän tanssinopettajan tanssitunnille pääsisi tuolla hinnalla messujen ulkopuolella (ei monellekaan!).

Voit myös kokeilla onneasi ja osallistua minun instagramissani kahden lipun arvontaan. Löydät arvonnan @skribentti -tililtäni, kun selaat viimeisimmistä kuvistani tanssijan kuvaan ja osallistut ohjeiden mukaisesti siellä. Laitan toisen arvonnan myös pystyyn blogin facebookissa! Blogin facebook-sivut löydät tietenkin nimellä Ready Steady Flow.

Tanssifestareista voit lukea lisää täältä: klik!

Toivottavasti nähdään tanssin merkeissä!

P.S. Jos nyt joku siellä sinivalon toisella puolella epäilee, että onkohan näillä festareilla juuri ne sinua kiinnostavat tanssit, niin tsekkaa tekstin alussa olevasta kuvasta festareiden tanssilajit! Ne kaikki, mitkä tuosta listasta löytyy, löytyy myös festareilta!

// Emmi

Näin meillä valehdellaan netissä!

Ihana ystäväni ja kollegani Yli Pyykkivuorten -blogia kirjoittava Hanna vieritti minulle mielenkiintoisen haasteen tässä kirjoituksessaan: klik! Haasteen nimi on “Näin valehtelen netissä”. Hmmmm, mielenkiintoinen haaste todella! Teidän lukijoiden ei tarvitse tietää tästä haasteesta tässä vaiheessa sen enempää; kunhan vain hyppäätte kyytiin, kun alan vastailemaan haasteen kysymyksiin. Kiinnostuneena odotan, mitä vastauksia saan kyhättyä ainakin ensisilmäyksellä arvioiden hauskoihinkin kysymyksiin. No niin, nyt mennään!

1. Menen hotelleihin, ravintolohin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Toki käyn hotelleissa, ravintoloissa ja tapahtumissa, jotka ovat someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa, mutta en mene niihin sen takia, että ne ovat ko. paikkoja, vaan sen takia, että haluan mennä niihin tai päädyn niihin muun joukon/perheen mukana.

2. Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Sisustus ja pukeutuminen eivät kuulu blogini ydinteemaan, enkä kai ikinä ole sen kummemmin miettinyt, että miten saisin hyvän kuvan niistä teemoista. Kuitenkin: tykkään miettiä, miltä sisustus ja vaatteeni näyttävät, joten en näkisi outona sitäkään, jos postailisin stailatumpia sisustuksia ja vaatevalintoja muiden vähemmän mietittyjen ratkaisujen rinnalla. Molemmille kuville on oma paikkansa! Tarvitaan vertaistukea vanhemmille, jotka joutuvat kamppailemaan eloonjäämisestään tiski -ja pyykkivuorten keskellä, mutta kyllä, on myös tarvetta visuaalisesti kauniille ja inspiroiville kuville. Tasapaino on tärkein. Siksi yleensä pyrin tekemään reseptipostauksien annoksista visuaalisesti kivoja katsella. Ruokapostaukset ovat blogini tärkeä osa, joten niihin jaksan kyllä panostaa. Instagramin puolella esimerkiksi Storiessa saattaa sitten vilahdella niitä paaaaljon arkisempia tilanteita ja ruokajuttuja.

3. En ota itsestäni kuvia tai Insta Stories-videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Heh, otan. Yleenä minulla ei ole meikkiä. 😀 Se on minulle sellainen ihan perustila, olla ilman meikkiä.

4. Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevani omaa brändiäni.

Teen juuri niitä asioita, joita tahdon ja jotka tuntuvat hyviltä ja omilta. Sitten kerron blogissa niistä asioista aivan murto-osan, sillä blogini keskiössä ei ole henkilökohtaisten asioiden vuodatus. Eli blogini takia en tee asioita, vaan teen itseni takia.

5. Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

Kun käsittelen kuvia, niin ajattelen kuvan kokonaisuutta, en minun kauneuttani. Ja toisaalta, minusta täällä blogissa ei edes ole kovin paljon kuvia. Instassa kuviani on enemmän, ja sielläkin käytön filtereitä silloin, jos tahdon, että kuva olisi kokonaisuudessaan erilainen. En siis hio kauneuttani, vaan kokonaisfiilistä.

6. Silottelen elämääni somessa.

En silottele. Kerron raapaisuita elämästäni sieltä täältä. Ja ne “sieltä täältä” saattavat olla hetkiä hyvistä tai huonoista tilanteista. En siis tietenkään kerro kaikkea kokemaani pahaa somessa, mutta en tietenkään kaikkea hyvääkään. Minun elämäni on paljon muutakin kuin mitä someen jaan, tietenkin.

7. Kadun joitakin blogiyhteistöitä.

En kadu. Kaikki yhteistyöt ovat huolella harkittuja.

8. Bloggaajien elämä on glamourista.

Ei todellakaan ole, ei ainakaan pääsääntöisesti. Bloggaajien työssä on hyvät ja huonot puolensa, ihan niin kuin kaikissa muissakin töissä. Bloggaajien työn hyvät puolet saattavat olla esillä enemmän kuin muiden töiden hyvät puolet, mutta en missään nimessä koe, että elämä olisi glamouria bloggauksen takia. 😀 Toki en myöskään väheksy sitä, mitä olen saanut kokea bloggauksen kautta, mutta kyllä tietenkin bloggaaminenkin vaatii tiukkaa työtä, että niitä glamour-hetkiä bloggaajille annetaan.

9. Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

En ajattele, en ainakaan lähtökohtaisesti. Hyvin usein Insta-hetkeni vaatii: a) että kännykkä on lähellä (sitä se ei todellakaan usein ole) b) käteni eivät ole täynnä lapsia (niitä ne todellakin melkein aina on) c) jaksan kaivaa kännykän esille (en todellakaan aina jaksa) d) hetki ei kerkiä mennä ohi ennen kuin kännykkä on kaivettu esiin (yleensä hetki on jo ohi tässä vaiheessa) e) tilanteeseen liittyvät henkilöt antavat minulle luvan kuvata (99% tilanteista he eivät anna, ja minä kysyn aina luvan). Eli Instaan päätyy todella, todella vähän sitä, mitä ehkä voisi päätyä. Jos kaikki nämä olettamukset kävisivät toteen useammin, luulen, että ajattelisin myös useammin tilanteet Insta-hetkinä. Nyt ei kannata turhaan ajatella 😀

10. Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja ja googlaan nimeni säännöllisesti.

Noup, ikinä en ole tehnyt enkä toivottavasti ikinä tule tekemäänkään. En edes tiedä, mikä on Jodel.

11. Bloggaaminen ei ole työ.

Tottakai se voi osalle bloggaajista olla työtä. Ja täytyy muistaa, että bloggaus voi tarkoittaa myös muutakin kuin oman blogin kirjoittamista: tälläkin hetkellä minä teen sisällöntuotannon hommia yrityksille eli “haamukirjoitan” blogeja ja saan siitä palkkaa. Bloggaaminen on minulle työtä myös siinä suhteessa.

12. Blogia ei voi kuka tahansa avata ja menestyä siinä!

Toki voi, jos uskoo itseensä, tekee omaa juttuaan ja on valmis kovaan duuniin!

13. Ei kannata ryhtyä bloggaamaan, jos ei siedä negatiivisia kommentteja.

Tottakai joka työssä/harrastuksessa on hyvä osata kohdata työn/harrastuksen huonot puolet, ja tässä bloggaamisessa huono puoli on ainakin negatiiviset kommentit (varsinkin ei-rakentavat sellaiset). Vaikka olisi herkkä vieraiden kommenteille, niin suosittelen silti aloittamaan bloggaamisen, jos bloggaus on vahvana intohimona mielessä. Nykyään voi käsittääkseni ulkoistaa kommenttiboksin esitarkistamisen vieraalle taholle, joka poistaa esimerkiksi kaikki herjaavat kommentit kokonaan pois ennen julkaisua. Näin niitä ei tarvitse koskaan nähdä itse.

No niin, sellainen haaste! Kiitos Hanna tästä haasteesta! Olipa kiva tehdä ja miettiä vähän eri kanteilta tätä bloggaamista ja muutenkin somen käyttöä. Haasteen säännöt menevät näin:

HAASTE

-kerro, keneltä sait haasteen

-vastaa väittämiin

-lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse

-lähetä haaste kolmelle muulle bloggaajalle

Tämä haaste lähtee blogeille: Munakoisoni ja minä, Helmoissa sekä Anna mun treenaa.

Toivottavasti tykkäsitte tästä vähän erilaisesta postauksesta tähän väliin!

// Emmi