Synnytyksistä palautuminen – minun tarinani

Yhteistyössä Mommy & Me:n kanssa

Pömppövatsa ja “en voi hyppiä” – harvoille naisille tällaiset käsitteet ovat ihan vieraita. Luulen, että suurin osa tietää, mistä on kyse… Näistä asioista kirjoittelen teille nyt, sillä takana on kaksi fysioterapiakäyntiä ammattitaitoisen, synnytyksen jälkeisiin probleemiin erikoistuneen fyssarin luona. Kävin Helsingissä Kulosaaressa, Mommy & Me-paikassa Marika Ståhl-Raililan luona. Aihe oli niin mielenkiintoinen, että en millään voinut kieltäytyä tällaisesta blogiyhteistyöstä, kun Marika sitä ehdotti 🙂

Minun tarinani raskaudesta palautumisen kanssa menee ehkä sillä perinteisellä tavalla: luotin jokaisessa raskaudessa jälkitarkastuksen tehneeseen lääkäriin, joka jokaisella kolmella kerralla antoi luvan harrastaa mitä tahansa liikuntaa miten tahansa. Kaikki lääkärit (joka raskaudessa eri) olivat jälkitarkastuksessa sitä mieltä, että olin palautunut todella hyvin ja ilmiömäisen nopeasti niin lantionpohjasta kuin vatsalihasten osaltakin. Joten sain luvan tehdä mitä vain! No, ekan raskauden jälkeen todellakin tein mitä vain: aloitin heti hölkät ja kaikki liikkeet salilla. Ei minulle tullut mieleenkään, että tiettyjä liikkeitä ei saisi tehdä, sillä seitsemän vuotta sitten ei näistä asioista puhuttu niin paljon kuin nykyään eikä tietoa ollut löydettävissä helposti. Tokan raskauden jälkeen jatkoin samalla mallilla – olinhan minä saanut erinomaiset paperit taas jälkitarkastuksesta. Tällä kertaa liikuin kuitenkin vähemmän (joku kausaliteetti tässä urheilun määrässä ja lapsien määrässä taitaa olla, heh). Kolmannen raskauden jälkeen en juurikaan liikkunut, tai siis oikealla termillä harrastanut liikuntaa – liikkua kyllä pitää, oikeastaan koko ajan, kolmen lapsen äitinä kun toimin 😉 Ja nyt, ennen kuin kerkisin urheiluun takaisin sulahtaa, niin pääsinkin Marikan vastaanotolle – ja onneksi pääsinkin, sillä nyt tiedän, mitä minun kannattaa tehdä ja mitä ei.

Ensimmäinen käynti fyssarin luona

Kävin ensimmäistä kertaa vastaanotolla noin viisi kuukautta synnytyksen jälkeen. Käynti oli tosi mielenkiintoinen! Ihan ekana Marika haastatteli minua, käytiin läpi kaikki raskaudet ja synnytykset ja se, miten omasta mielestäni olen palautunut raskauksista. Marika haastatteli myös ruoka- ja liikuntatottumuksista. Kaikki nämä vaikuttavat siihen, miten lantionpohja ja vatsalihakset palautuvat synnytyksestä! Marika kannustaa terveelliseen ruokavalioon ja liikunta on myös tärkeä asia, niin raskaudessa kuin synnytyksen jälkeenkin – mutta sillä on väliä, miten liikkuu, ettei vaan tee hallaa omalle palautumiselle.

Ennen konkreettista tutkimista kerroin Marikalle, että mielestäni olen palautunut raskauksista muuten tosi hyvin, mutta olen ihmetellyt edelleen pömpöttävää vatsaani, johon jälkitarkastuksen tehnyt lääkärikään ei osannut sanoa mitään – hänen mielestään se oli normaali. Ja toki normaali vatsa varmasti monelle naiselle, mutta minulle ei. Muistelin Marikalle, että pömpöttävä vatsa on jäänyt minulle jo ekan raskauden jälkeen… Tämän kolmannen raskauden jälkeen toinen vaivaava juttu oli alaselän rasituskipu.

Marika teki tutkimuksen aktiivisessa ja passiivisessa tilassa vatsalihaksille ja tarkistuttaa miten lantionpohja aktivoituu. Lantionpohjaa hän tutkii joskus sisäkauttakin, mutta tutkimus onnistuu myös ulkokautta – minä sain tämän suomalaisille sopivamman kohtelun  😀 Lantionpohjalihakseni vaikuttivat vahvoilta ja hyvin palautuneilta, mutta toki oma fiilis siitä, että en ihan kovin tahtonut mennä tuossa vaiheessa vielä trampoliinille hyppimään, kertoi sen, että hommaa on vielä tehtävä siihen täysin palautuneeseen tilaan. Vastalihasten tilanne ei ollut ihan niin mainio. Diagnoosia “vatsalihasten erkauma” en juuri ja juuri saanut, vaan erkauman koko pysyi normaalin rajoissa, mutta rako siellä oli! Ja se oli sellainen rako, jota täytyi lähteä kuntouttamaan. Ja itse asiassa raon senttimäärää erittäin paljon tärkeämpi asia on raon syvyys ja “jäntevyys” ja se, miten poikittainen vatsalihas aktivoituu. Ja tässä oli minun heikko kohtani: minulla rako oli jonkin verran syvä ja pehmeä – sitä pitää lähteä harjoittelemaan normaaliin tilaan oikeaoppisilla harjoituksilla!

Tutkimuksen jälkeen katsoimme Marikan kanssa läpi harjoitukset, joita olisi tarkoitus tehdä noin viisi kertaa viikossa (ei enempää ainakaan säännöllisesti, sillä nämäkin lihakset tarvitsevat lepoa) seuraavaan tapaamiseemme asti (noin kuukauden päähän). Tuollainen määrä harjoituksia aluksi pelotti, sillä en ollut liikkunut juuri yhtään tuon viiden kuukauden aikana (tai oikeastaan en juuri edes tässä kolmannessa raskaudessa), mutta lohduttauduin sillä, että se on vain kymmenen minuuttia päivässä 😀 Olin siis elämässäni päässyt aika helpolla näissä raskauden jälkeisissä palautumisjutuissa: kiloja ei ollut jäänyt yhtään enkä koskaan ole tarvinnut niitä pudottaa, vaikka raskausaikana olen mättänyt ihan jäätäviä määriä ruokaa (ja juuri sitä, mitä on tehnyt mieli…) ja toisekseen, olen kokenut, että tarvetta lantionpohjalihastreenille ei ole koskaan ollut. Mutta nyt on treenin aika, jotta saisin vatsalihasten välissä olevan syvyyden ja pehmeyden häviämään ja poikittaisen vatsalihaksen treeniin aina mukaan, teenpä sitten mitä tahansa liikettä arkitouhuissa tai urheillessa.

Päätelmänä siis palautumisestani oli se, että todennäköisesti tein hallaa jo ekan raskauden jälkeen, kun muun muassa lankutin salilla heti synnytyksen jälkeen! En voinut mistään tietää, että toblerone mahan kohdalla ei ole suositeltava näky lankuttaessa – joten aika pahasti pieleen meni! Koskaan se maha ei siitä tainnut sitten palautua, kun tuli uusi raskaus ja uudelleen samat kuviot salilla. Vaikka urheilumeininki hiljenikin melkein kokonaan kolmannen raskauden aikana ja jälkeen, ei vatsalihakset ole palautuneet ennalleen. Onneksi lantionpohjalihakset sentään ovat pysyneet hienosti kuosissa, vaikka häpeäkseni en olekaan niitä jaksanut koskaan ennen tätä käyntiä treenata…   😀

Marika ei keskittynyt vain suoriin vatsalihaksiin ja lantionpohjaan, vaan katsasti “koko paketin” eli kaiken, mikä liittyy myös vatsalihasten toimintaan, meinaan selän ja kyljet ja pakarat… Ja joopa joo, sieltähän se yksi iso syy palautumattomuudellekin löytyi: ihan älyttömän tiukat kylkilihakset ja pahat kireydet selässä ja pakaroissa, huh! Marika sanoi, että en saa vatsalihaksia kunnolla käyttöön ennen kuin selkä-, kylki ja pakaraosuus on rento ja jumiton. Tämä sivu- ja takaosuus kun vetää koko ajan jännitettä taaksepäin, vaikka kuinka treenaisin etuosuutta vatsoista. Höyty ei ole siis näin kovin suuri. Sain siis kehotuksen osteopaatille sekä hierojalle. Osteopaatin olinkin jo varannut seuraavalle viikolle ihan tietämättä Marikan suosituksesta, sillä sain Baby Shower-lahjaksi käynnin osteopaatilla. Hieroja minulta löytyi ihan samasta perheestä, joten mies pääsi availemaan jumejani muutaman kerran viikossa kuukauden ajan (kiitos kulta!). Todennäköisesti nämä kylki- ja taka-alueet ovat ottaneet vatsalihasten roolia paketin kasassa pysymiseen, ja roolitus täytyy nyt muuttaa.

Toinen käynti fyssarin luona

Ensimmäisen käynnin jälkeinen kuukausi oli tehokasta aikaa: muistin treenata viisi kertaa viikossa ja mies availi jumejani muutaman kerran viikossa hieronnalla. Kävin myös siellä osteopaatilla. Itseäni jännitti, onko näistä toimenpiteistä mitään hyötyä, vai olenko toivoton tapaus vatsalihasteni kanssa… Toinen kerta Marikan luona oli kuitenkin tosi iloinen: vatsalihasten välinen rako oli pienentynyt ja raon pehmyys oli huomattavasti vähentynyt – eli olin osannut harkoissa treenata oikein poikittaista vatsalihasta! Mutta kun kokeilimme hieman haastavampia harjoitteita, huomasimmekin suuren puolieron kehossani, ja tätä alan nyt sitten kunnolla kuntouttamaan! Onneksi kyljet, selkä ja pakarat olivat ottaneet hieronnan tosi hyvin vastaan, ja ne olivatkin oikein paljon paremman oloiset. Osteopatia taas oli todennäköisesti auttanut lihasfaskioiden kireyteen.

Vaikka mieheni on fyssari myös, ei hänellä ole äitiysasioihin liittyvää fyssariosaamista – joten oli todella hyvä päätös käydä Marikan luona! Ja valitettavasti on todettava, että usein jälkitarkastuksen yhteydessä lääkäri tutkii hyvin pintapuoleisesti vatsalihasten palautumisen (jos ylipäätään tutkii ollenkaan), eikä tietämys todellakaan ole sillä tasolla kuin sen olisi hyvä olla! Toki, jos lääkärin vastuualueeseen ei haluttaisi lisätä vatsalihasten perehtyneempää tutkimista, voisi kaikille synnyttäneille tarjota automaattisesti yhden tai jopa enemmän fyssarikäyntiä, jossa nämä palautusmisasiat tutkittaisiin paremmin. Vatsalihasten erkauma ja lantionpohjalihasten palautumattomuus vaikuttavat todellakin koko kehoon ja sitä kautta koko elämään, varsinkin niillä naisilla, joilla nämä ongelmat ovat jo pahentuneet niin suuriksi, että pienenkin painon nostaminen on vaikeaa puuttuvan keskivartalontuen takia tai jos jumppatunneille ei uskaltauduta mennä ollenkaan hyppimisten takia. Ei siis ole mitään syytä vähätellä näistä asioista puhumista!

Marikasta voit lukea lisää täältä – ja samasta linkistä voit varata hänelle ajan 🙂 Kannattaa muutenkin tutkia Mommy&Me:n sivuja, – tuo yritys kun on todella monipuolinen; heiltä löytyy apua melkeinpä kaikkiin lapsiperheiden vaivoihin – on perinteisempää “hoitoa” ja uudenlaistakin coachausta, kursseja ja luentoja. Kaikkea kivaa, suosittelen!

//Emmi

Saatat tykätä myös näistä artikkeleista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.