Kolme henkilöä, jotka teille tahdon esitellä…

Kuvaaja: Anna Wallendahr

Vauvamme täytti kolme kuukautta, ja nyt on aika esitellä häntä hieman täällä blogissakin… Vauvamme kulkee tästä lähtien blogissa nimellä Snadisöpöys. Niin, kuten jo uumoilin raskausaikana, vauvamme ei kärsi refluksi -tai allergiaoireista (ainakaan vielä…), toisin kuin molemmat isoveljensä heti synnäriltä lähtien. Vauva-arki on ollut suoraan sanottuna uskomattoman helppoa, ihanaa, upeaa ja mahtavaa! Tuliko tarpeeksi superlatiiveja? 😀 Voitte varmaan kuvitella, kun kaksi ensimmäistä lasta nukkuu synnäriltä lähtien viiden viiva kymmenen minuutin pätkissä yöt päivät (itkien tuskaisena kiemurrellen lopun ajan), niin normaali vauva-arki tuntuu todelliselta luksukselta! Toki, enhän minä voi tietää mitä normaali vauva-arki on, mutta ehkä voin etäisesti kuvitella sen tuntuvan tältä? 
Kuvaaja: Jenna Rajavuori
Aluksi vauva nukkui tunnin, pari pätkiä öisin, mutta nyt yöunet ovat pidentyneet pariin viiva neljään tuntiin. Muutamia kertoja meitä on hemmoteltu tätä pidemmilläkin unilla, ihanaa! Päikkärit ovat tavallisesti viidentoista minuutin pyrähdyksiä siellä täällä, useimmiten autossa liikkuessa paikasta toiseen tai kantorepussa kotitöitä tehdessä. Lattialla ja sitterissä Snadisöpöys viihtyy vain pieniä hetkiä, mutta eihän sitä voi muuta olettaakaan, kun koko yhdeksän kuukautta hän on ollut ihmisen lähellä. Rattaissa unet tulevat vain liikkuen, ja herääminen tapahtuu melkeinpä silloin, kun vaunut pysähtyvät. Päivien unipyrähdykset kuitenkin tuntuvat sopivan meidän liikuvaan elämäntyyliimme hyvin. Eipä tarvitse harmitella usein unien keskeytymistä 😉 Snadisöpöys puklaa, kyllä. Suurena erona isoveljiinsä on se, että puklu vain tulee, ilman itkuja. Isoveljien puklut taas tulivat itkun kera, kertoen tulehtuneesta kurkusta, jonka refluksi heille aiheutti. Itkuakin on kuultu, välillä vähemmän välillä enemmän. Sekin kai kuuluu normaaliin vauva-arkeen. Olen ajatellut, että parin tunnin itku, joka loppuu, on normaalia. Veljillään kun se itku ei loppunut kuin vasta äärimmäiseen uupumiseen.
Kuvaaja: Jenna Rajavuori

Kaiken kaikkiaan vauva-arki on soljunut täysin stressittömästi eteenpäin. Synnytys meni kivasti (jos siis siitä tuskasta voi niin sanoa…), kotiin päästiin samana päivänä, maitoa riittää, imetys onnistuu ja isoveljet ovat suhtautuneet vauvaan erityisellä lämmöllä. Kolmannen kanssa ei ole tullut stressailtua oikein mistään; sairaalakassi pakattiin lähtöhetkellä, tutteja kaivettiin kaapista kattilaan keskiyöllä ensimmäisenä yönä sairaalasta palattuamme, vauvan vaatteita haettiin varastosta parin viikon iässä (siihen asti mentiin ystävien tuomilla vaatteilla) ja sen semmoista. Heh.

Kuvaaja: Anna Wallendahr

Sitten on minulla kaksi muutakin henkilöä, jotka tahdon teille esitellä. Snadisöpöys on päässyt kahden ihanan valokuvaajan kameran eteen. Muistatte varmaan, kun raskausaikana kirjoittelin, että minusta ei ole koskaan aiemmin otettu virallisia, kivoja raskauskuvia eikä perhettämme ole koskaan kuvattu vauva-aikana, joten raskaudet ja vauva-aika eivät ole päässeet ikuisettuina ikinä meidän kotimme seinille eikä muistojen valokuvalaatikkoon. Nyt asia on vihdoin korjattu tämän kolmannen rakkaan kohdalla! Kaksi minun ihanaa kaveriani otti meistä kuvia, ja nyt tahdon (ihan ilman mitään painostuksia heidän taholtaan tai sopimuksia) teille muutaman heidän kuvistaan tarjoilla ja heistä muutaman sanan kertoa. 
Valokuvaaja: Jenna Rajavuori

Jennaan tutustuin Pikkusankarin refluksin selvittyä, kun liityin facebookissa vertaistukea tarjoaviin refluksi-allergiaryhmiin. Muistan, kuinka Jenna oli kaikille älyttömän ystävällinen noilla palstoilla! Vaikka Jennan pojalla oli tosi vaikea tilanne itselläänkin, niin hän oli aina halukas auttamaan muita ja jakamaan suurta tieto- ja kokemuspankkiaan muille! Jenna oli sellainen keskushenkilö, johon pystyi aina luottamaan. Jenna, sinä autoit meitä todella, todella monesti, kiitos! Sinulla on suuri sydän ja olet tosi sinnikäs – niin henkilökohtaisessa elämässäsi kuin ammatillisessakin elämässäsi; olet ponnistanut mahtavasti yhdeksi asuinalueesi parhaimmaksi valokuvaajaksi! Kiitos Jenna siis yhteisistä (vaikeista) vuosista ja kiitos ihanista kuvista! 
Valokuvaaja: Anna Wallendahr

Annaan tutustuin myös netissä, kun aloimme seurata toistemme blogeja, juurikin noihin lasten vaikeimpien vuosien aikoihin. Jaoimme murheita valvomisista, onnistumisia ruokarintamalta ja uusia tiedonmurusia vähän kaikesta. Anna, voi Anna… Kun mietin Annaa, kasvoilleni leviää hymy. Anna on yksi valoisimmista ihmisistä, joita tunnen. Kun hänet tapaa, valtaa huoneen maaginen rauhallisuus ja lempeys. Anna on salliva, aito ja empaattinen. Anna on hyvä ihminen isoilla kirjaimilla. Anna on persoonallinen kuvaaja, taitava esteetikko ja ahkera kyläkoulun kunnostaja. Ihailen sinua, Anna! Kiitos sinullekin kokemusten jaoista menneinä vuosina ja ihanista kuvista! 
Jennan kotisivut löytyvät täältä:
Jennan facebook-sivut löytyvät täältä:
Jennan instagram-sivut löytyvät täältä:
Annan kotisivut löytyvät täältä:
Annan facebook-sivut löytyvät täältä:
Annan instagram-sivut löytyvät täältä:
Anna blogi löytyy täältä:

Saatat tykätä myös näistä artikkeleista

2 comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.