NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3

Taas mennään NLP-teeman kanssa! Huomaan tilastoista, että näistä teksteistä tykätään ja näitä on henkilökohtaisestikin pyydetty, joten täältä tulee: NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 3. Tämän osan jälkeen hengähdetään vähän kauemmin NLP-asioista.

Aiemmat tekstini liittyen NLP:hen:

Matkalla itseeni

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen

NLP:stä kumpuavia apuja vanhemmuuteen osa 2   

Tässä osassa käsittelen enemmänkin sellaisia kasvatuksen itsestäänselvyyksiä. Koska niitä nyt vain on hyvä välillä kerrata 🙂 Toki nytkin liikutaan NLP:n termein.

1) Assosiaatio ja dissosiaatio. Yksinkertaisesti: mitä tahansa tilannetta voi käsitellä ja elää sen sisältä (assosiaatio) tai sen ulkopuolelta (dissosiaatio). Kun ollaan assossa, tunteet ovat voimakkaampia, elävämäpiä ja reaktiot suurempia. Kun ollaan dissossa, kaikki on vaimeampaa ja etäämpää. Tätä tietoista muutosta assosta dissoon ja takaisin voi käyttää kasvatustilanteissa: esimerkiksi positiiviset tilanteet kannattaa tietenkin elää assossa, – niin, että todella tuntuu, näkyy, maistuu ja tuoksuu! Kun hyvältä tuntuu, kannattaa oikein hengittää tilannetta sisäänsä ja painaa se mieleensä. Mutta ne negatiiviset tilanteet, joita jokainen vanhempi varmasti päivittäin kohtaa, kannattaa asettaa sinne dissoon. Ihan tietoisesti etäännyttää itsensä tilanteesta. Tässä yksi esimerkki peruslapsiperhetilanteesta: Lapset kränäävät, eikä mikään auta ja itselle on tulossa kohta hermoromahdus. Astu mielessäsi tilanteesta kauemmas ja ala kuvittelemaan tilannetta mustavalkoisena (tämä usein vie paljon elävyyttä tilanteesta pois). Voit myös pienentää tilannetta mielessäsi, heittää sen tilanteen huoneen nurkkaan pisteeksi ja vaimentaa lasten äänet hiljaisemmalle. Jo esimerkiksi tämä nopea mielikuvaharjoitus saattaa viedä sinut assosta dissoon, jolloin vaikea tilanne tuntuu paljon helpommalta käsitellä, ja saatat selvitä siitä hermojasi menettämättä.

2) Kolmen näkökulman harjoitus. Jos sinua on jäänyt vaivaamaan ja/tai ahdistamaan jokin tilanne, jossa on mukana ainakin yksi toinen henkilö itsesi lisäksi, voisi tilanteen käsittelyyn käyttää kolmen näkökulman harjoitusta. Siinä tarkastellaan tilannetta ensin sinuna itsenäsi ja omista fiiliksistä ja ajatuksista käsin. Sitten siirrytään tarkastelemaan tilannetta toisen näkökulmasta; siitä, miltä toisesta tuntuu ja mitä hän todennäköisesti ajattelee ja miksi toimii niin kuin toimii. Ja viimeiseksi tarkastelijan näkökulmasta: miltä tilanne näyttää ulkopuolisen silmin. Tämä analyysi kannattaa tehdä mahdollisimman tarkasti. Riitatilanne/turhautuminen lapsen kanssa voi saada uusia, itselle ymmärrettävämpiä ulottuvuuksia, kun joutuu menemään lapsen pään sisälle ja ehkä siellä pään sisällä havaitseekin asioita, joita muuten ei olisi tullut miettineeksi. Joskus analyysi on jopa silmiäavaava kokemus! Myös tarkkailijan näkökulma voi tuoda uusia ahaa-elämyksiä esille omasta käyttäytymisestä, mikä taas saattaa motivoida muutokseen.

3)  Mallintaminen. Tämä on asia, jota olen käyttäytymisessäni lisännyt alettuani opiskelemaan NLP:tä. Olen mallintanut omaa hyvää käyttäytymistäni. Siis ottanut opikseni toimivista tilanteista. NLP perustuu paljon siihen, että siinä mallinnetaan hyviä käytösmalleja/toimivia strategioita/sellaisten ihmisten käyttäytymistä, joiden kaltaiseksi halutaan muuttua. Minä olen alkanut mallintamaan omia onnistumisiani lasten kanssa. Siis analysoimaan tarkasti niitä tilanteita, joissa olen mielestäni onnistunut hyvin, ja kirjoittanut prosessin auki mieleeni. Kun tätä prosessia sitten kelailee, siitä oppii paljon, ja se voi siirtyä yhä useammin käytäntöön, jolloin huonot tilanteet vähenevät.

4) Huomio ja läsnäolo. Viime koulutuksessa kouluttajamme toteamus jäi mieleeni, ja se meni jotenkin näin: yksi tärkeimmistä asioista, jonka ihminen voi toisella antaa, on hänen huomionsa ja läsnäolonsa. Ja pakko mainita tietenkin, että nykyään kännykkä on yksi pahimmista huomion ja läsnäolon sieppareista. Tätä kannattaa jokaisen miettiä ja valita oma tiensä. (Täällä on muuten minun kannanottoni aiheeseen: Minun vinkkini somevanhemmuuden vähentämiseen.)

5) Rakkaus. Niin kulunut, mutta niin tärkeä sana. Päätän tämän jutun toteamukseen: ihminen kasvaa parhaiten rakkaudellisessa ympäristössä. Muistakaa, että lapsi saa parhaan mahdollisen kasvualustan niin, että kaikki kasvatuksessa perustuu rakkauteen (ei pakkoon, uhkailuun tms.)!

Teille, jotka olette kiinnostuneita NLP:stä, suosittelen True Heartsin sivujen tsekkailua aika ajoin. True Hearts järkkää usein ilmaisia NLP:hen tutustumisiltoja ja muutakin ilmaista hyvinvointiin liittyvää mukavaa menoa 🙂

Saatat tykätä myös näistä artikkeleista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.