Kun tämä pallo mahastani katoaa, aion…

Törmäsin edellispäivänä ennen raskautta ottamaani ruokakuvaan, jossa oli ituja, noita raskaana olevalle kiellettyjä juttuja. Jaoin sen instagramiini (@skribentti), ja siitä sitten aloinkin kelaamaan asioita, joita minun on jo kerennyt tulla ikävä näiden reilun kolmenkymmenen viikon aikana. Enää olisi se noin kymmenen viikkoa edessä tätä raskautta ja vajaat kaksikymmentä päivää töitä, joten mieli suuntautuu jo kovasti kotiin jäämiseen ja raskauden jälkeiseen aikaan.

Mitä asioita siis ikävöin?
Tiettyjen ruokien syömistä. Ruuista ikävin on ehdottomasti lakritsinjuurijauhetta, ituja ja vahvoja superfoodeja, kuten pakuria. Myös sitä ikävöin, että tekee mieli syödä normaaleja juttuja, minulla kun on vieläkin muutamaan ruoka-aineeseen vahva inho…
Mahallaan oleskelua. Usein lasten kanssa leikkiessä on kiva makoilla mahallaan. Yleensä myös luen paljon mahallaan, ja kyllä, vaikka mieheni uniasiantuntijana tästä minua moittiikin, yksi nukkumisasennoistani on normaalisti maha-asento. Tietty myös selällään oleskelu olisi taas kivaa jo vaihteeksi, tällä hetkellä noin minuutti siinä asennossa on tarpeeksi ennen pyörtymistä.
Liikkumisen vaivattomuutta. Pudonneiden tavaroiden nostelu, lasten pukeminen, omien kenkien sitominen, sohvalta ylösnouseminen… Kaikki on niiiiiin paljon helpompaa, kun ei ole raskaana!
Pukeutumisen monipuolisuutta. Minulla on kahdet talviseen menoon sopivat äitiyshousut nyt käytössä, ja se ei todellakaan riitä minun vaihtelunhaluiselle mielelleni…
Energisyyttä. Raskaudenaikaista hehkua en ole tavoittanut, ja pesänrakennusvietti on nostanut välillä päätään, mutta se on lyöty aika nopeasti maan tasalle väsymysnuijan avulla. Odotan niitä iltoja, kun olen oikeasti energinen, jaksavainen ja tarmokas! Nyt ei ole yhtään kummallista, että väsyneimpinä päivinä minä menen ennen lapsia nukkumaan, klo 19:30.
Urheilun estottomuutta. Sitä ajatusta on ikävä, että halutessani voisin harrastaa mitä tahansa lajia, ja juuri sillä intensiteetillä, kuin se hyvältä tuntuu!
Lasten kanssa rymyämistä ilman “varo äidin mahaa” -huutoja! Ai että niitä paineja, riehakkaita halauksia ja yhdessä temppuilua ja kuperkeikkailua!
Liitoskivuitta liikkumista. Raskauden jälkeen osaa taas arvostaa sitä normaaliolotilaa, kun häpyluu ei ole tulessa, suoliluut eivät ole riidoissa toistensa kanssa ja ristiluu antaisi hetken rauhan juilimiseltaan.
Sitä, kun vessassa voi käydä harvemmin kuin puolen tunnin välein.
Sitä, että saa hengittää vapaasti! Varsinkin tässä raskaudessa minusta tuntuu, että vauva on jo pidemmän aikaa tunkeutunut juuri johonkin sellaisten sisäelinten väleihin, jossa hengitys helposti salpaantuu, ja saan haukkoa saadakseni happea tarpeeksi.

Siis kiitollisena tästä hetkestä, mutta helpompia oloja odotellen… 🙂

Saatat tykätä myös näistä artikkeleista

8 comments

  1. HYVIN tuttuja ajatuksia! 🙂 Itsellä just just puoliväli takana ja huomaan pikkuhiljaa itsekin jo alkavan odottaa raskauden jälkeistä aikaa. Aion tosiaan maata mahallani jatkuvasti ja syödä lakuja sekä salmiakkia pussitolkulla 😀 Ja juoda kuivaa valkoviiniä! Pullotolkulla! No ei sentään!!! 🙂 Tsemppiä odotuksen viimeisiin viikkoihin!

    1. Ai että, kyllä tuo viinikin maistuisi mulle… 😀

      Kovasti sullekin jaksamista loppuraskauteen! Mielenkiinnolla aina lueskelen sunkin juttuja raskaudesta :-)!

    1. No niinpä, kai se kymmenisen viikkoa suht nopeaa menee 🙂 (vaikka just nyt ei siltä tunnukaan…) Kiitos Ulla <3

  2. Hyvä, että tämä toimi myös muistutuksena ei-raskaana-oleville olon mahtavuudesta ilman palloa 😀 Mäkin aion tulla lukemaan tätä sitten raskauden jälkeen, jos nää asiat unohtuvat 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.