Mitä se bloggaaja on tehnyt?

Mitä se bloggaaja on tehnyt, kun se ei ole blogannut? Se on pakannut, purkanut, siirtänyt tavaraa, pakannut, purkanut ja siirtänyt tavaraa. Ja tietenkin – hoitanut lapsiaan. 
Viime viikon keskiviikkona saimme avaimet uuteen taloon, ja sitten alkoi elämän ja sen oheistavaroiden siirtäminen uuteen paikkaan. 
Viikko on ollut rankka. Todella rankka. Muuttoa ja uuden talon remppaa on tehty melkein joka päivä yli puolenyön. Yöllä ei ole osattu nukkua, jokaista pikkuääntä on pelästytty ja aamulla kello viisi herätty jostain kummista painajaishortoiluista. Vielä on paljon tehtävää ja purettavaa. Onneksi vanha talo saatiin jo luovutettua, joten tehtäväkenttänä on enää vain tämä uusi talo.
Omakotitalon kokoinen muutto sinällään on jo tietenkin tosi rankka puristus, mutta suurimpia lisävaikeuksia on tuottanut lasten huono sopeutuminen uuteen taloon. Minimullistaja sanoo monta kertaa päivässä, että “haluan mennä kotiin” tai “lähdetään täältä jo pois”. Ja Pikkusankari on ollut Minimullistajaa vieläkin huomattavasti huonompi sopeutuja. 
Pikkusankarin refluksitauti pahenee kaikista (pienemmistäkin) stressitekijöistä potenssiin kymmenen ja aistiyliherkkyystaipumus ei ole mikään paras yhdistelmä muuttokaaoksen kanssa. Mies on ollut tietenkin paljon töissä ja lasten kanssa ei saa tehtyä muuttohommia ollenkaan (kyllä, olemme kokeilleet, totisesti!), joten kymmenet muuttolaatikot (ja esimerkiksi akuutit tapettihommat, asennushommat ja pihahommat) odottavat miehen seuraavaa vapaapäivää tai sitä, kun joku ystävällinen ihminen haluaa taas viettää aikaa poikien kanssa. 
Haaveilimme, että pojat olisivat juurikin näihin muuttoaikoihin saaneet viettää “kesälomaansa” esimerkiksi kummiensa kanssa rennosti, ilman, että tarvitsisi koko ajan pelätä, että mistä muuttolaatikosta lähtee kohta vauhdilla mikäkin lamppu sirpaleiksi lattialle tai milloin he löytävät pihapiiristä jonkun rotkon, jota me emme ole huomanneet. Pakko siis sanoa, että hermot ovat oikeasti olleet tosi koetuksella nyt, sillä Pikkusankarin kieltämiseen/komentamiseen/oikean teon varmistamiseen/tuhojen siivoamiseen/ohjaamiseen menee KOKO AIKA. Ja Minimullistaja kokeilee kaikkea perässä ihan vuoksi vain tietenkin. Pikkusankarin oireet muuton takia plus jäätävä uhma plus jännitysoireilu tulevana maanantaina alkavasta eskarista ovat kaikki voimani totaalisesti vievä paketti. Nyt, jos joskus pojat tarvitsisivat leppoisaa yhdessäoloa, joko meidän vanhempien tai muiden läheisten kanssa, jotta stressitasot saataisiin pojilla laskettua ennen taas seuraavaa iiiiisoa arjen muutosta. 
Harmittaa, että muutto ei ollut mahdollinen yhtään aiemmin, jolloin sopeutumisaikaakin olisi ollut kaikilla meillä kauemmin. Muuton päätökseen saattaminen olisi kiva senkin takia, että seuraavan kahden viikon sisällä on molempien poikien synttäripäivät, joiden viettämisistä ei ole mitään tajua vieläkään (vaikka pojat synttäreistään joka päivä kyselevät, ääh). Myös omaan työhön olisi kiva palata (kolmen vuoden jälkeen, iiik) niin, että muuttoprojekti olisi suurin piirtein loppuunsaatettu.
Se bloggaaja on siis muuttanut. Mutta se bloggaaja tahtoisi kirjoittaa blogia paaaaljon useammin, kuin saa aikaiseksi. Sillä bloggaajalla olisi juttua vaikka joka päiväksi. Toivotaan, että se bloggaaja jaksaisi uuden arjen keskellä kirjoittaa blogia entiseen malliin, tai jopa vähän ahkerammin (?). Mietinnässä meinaan on, että se bloggaaja ottaisi tavaksi pitää pidemmän blogihetken ainakin muutaman kerran viikossa, oli sitten meneillään mikä tahansa elämänkausi. Koska se bloggaaja tykkää bloggaamista niin kovasti. Elämä vaan vie sen bloggaajan helposti menneessään muualle kuin läppärille. Mutta jatkossa se bloggaaja koittaa keskittyä myös blogiin hieman enemmän. Sen kaiken muun elämän lisäksi.

Saatat tykätä myös näistä artikkeleista

11 comments

  1. Voi kun voisin täältä etänä purkaa teidän puolesta muutaman muuttolaatikon tai leikittää muksuja. Onneksi nähdään lauantaina, saadaan molemmat hengähdyshetkemme ja kerrankin rauhallinen juttutuokio ♡♡

    1. Anne, tiedän, että jos asuttais lähempänä, niin olisit jo purkamassa mun kanssa <3

      Mä odotan lauantaita kyllä jo kovasti <3

  2. Bongasin jostain että sun blogista löytyy äitiyspohdintoja ja voihan pojat miten hyvin kirjotat. Meillä ei oo refluksia tms kummallakaan pojalla, mutta isommalla uhma joka koettelee äidin hermoja aika paljon. Niin paljon että huonoäiti-fiilis on mukana joka päivä, vaikka joka ikinen ilta aattelen että huomenna hengittelen, huomenna en hermostu. Puuh. Mut kyllä me selvitään! Me sentään välitetään niin paljon että mietitään tälläsiä asioita, joillain lapsilla asiat on paljon huonommin kun kukaan ei edes välitä 🙁

    1. Moikka Niina! Jep, menneinä vuosina on tullut vuodatettua yhtä jos toisenlaistakin äitiyteen liittyvää mielen oksennusta tänne. Mahtavaa, jos tekstit ovat antaneet edes ripauksen vertaistukea sinulle! Huono äiti-fiilis todellakin on melkein jokapäiväinen kumppani minullakin, edelleen, valitettavasti.

      Sulla on hyvä pointti. Se on jo hyvä lähtökohta, että näitä asioita miettii ja tuntee huonoa omaa tuntoa. Silloin ei kai voi ihan huono äiti edes olla. Kovasti tsemppiä teidänkin perheeseen! <3

  3. Oi, odotan innolla kuvia uudesta kodista! Onhan tulossa sisustus postauksia? Zemiä urakan keskelle. Ajattele miten ihanaa on sitten, kun kaikki on valmista! Voit vain istua ja nauttia kauniista kodista.

    1. Sellaiset sisustuspostaukset ovat aika kaukaisia juttuja, mutta pidän toiveen mielessä 😉

      Niinpä, tuokin aika tulee kai jossain vaiheessa, että kotia voisi vain ihailla :-)!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.