Talounelmia

Ihanaa! Tämä talo on se meidän – se kutsuu niin lämpimästi meitä asumaan seiniensä sisäpuolelle!

Tässä on kaikki ihan niin kuin olisimme ne itse valinneet! Kodinkoneet, takka, hanat, vessapytyt, keittönkaapit…

Hymyilyttää, kun mietin meitä asumassa juuri tässä talossa. Mahtavaa, kylppärissä ei tarvitse jonottaa enää yhteen suihkuun! Saunaan mahtuu monta takapuolta vierekkäin.

Kuraeteinen hiekkaritilöineen on täy-del-li-nen kodinhoitohuoneessa.

Molemmat pojat saavat omat huoneensa, eikä heidän erilainen rytminsä haittaisi toisen nukkumisia.

Molemmat saavat tarvittaessa omaa rauhaa leikkeihinsä ja kavereidensa kanssa oleskeluun.

Saamme lisää tilaa jokaiseen huoneeseen – emme liikaa, mutta juuri tarpeeksi. Niin, ettei ahdista, mutta niin, että pusu on helppo muiskauttaa vieressä olevalle.

Kuvittelen, miten laitan ruokaa tämän kauniin keittösaarekkeen takana ja huokailen takapihan metsämaisemalle. Isot olohuoneen ikkunat saavat auringon leikkimään iholle. Tiedän tarkalleen, mihin sijoitamme keittiön pöydän ja millaiset tangot tulevat meidän upeaan walk-in-vaatehuoneeseen. Alitajuntani on sijoittanut jokaikisen pikkuesineen jo paikoilleen.

Ah. Tuohon tulee sohva, ja siinä minä sitten ihan kohta onnellisena köllöttelen perheeni kanssa helpottuneina jo kahden aiemman talon epäonnen unohtaneena. 

Tämä vaan on niiiiin meidän talo. 

On tavallinen ilta. Puhuimme jotain tästä talosta ennen nukkumaanmenoa. Yhtäkkiä sanon miehelleni, että minulla on tunne, että emme saakaan taloa. Taloa, josta tarjouksemme on hyväksytty jo kolme kuukautta sitten. Taloa, joka ei ollut edes muille julkisessa myynnissä sillä hetkellä. Talo, jota kukaan muu ei ollut käynyt katsomassa moneen kuukauteen. Etiäiseni on vahva, ja joka aiempi kerta se on ollut oikeassa. Tulen surulliseksi.


Tuli seuraava päivä, ja mieheni kännykkä soi. Tietämättä varmaksi, kuka siellä soitti, kyyneleet alkoivat valua poskilleni. Tuli tunne, että välittäjä soittaa, ja kertoo, että talo ei ole enää meidän. 
Juuri niinhän siinä kävi.

Sitä seuraavana päivänä välittäjämme soitti, että meidän nykyisellä talolla on ostajat. Unelma jäi kiinni vuorokaudesta. Talon omistaja oli kaikessa hiljaisuudessa etsinyt talolleen uudet ostajat välittäjänkään tietämättä. Siitä huolimatta, että olimme juuri pari viikkoa sitten rakentajan eli talon omistajan kanssa valitsemassa yhdessä täydellistä lattiaa taloomme!
Itku jatkui päivän, toisenkin. Itku jatkui viikon, toisenkin. Unelma särkyi.

Jo kolmannen kerran jäimme ilman unelmiemme taloa. Kolmannen kerran joku toinen kerkisi ennen meitä. Kolme hyvää taloa oli, mutta nyt ei ole enää yhtään. Nyt on aika vetää henkeä talomarkkinoiden suhteen ja toivoa parempaa onnea seuraaville kerroille. Saamme lisätä isoon vastoinkäymistemme kirjaan taas uudet merkinnät, ja aloittaa ajatustyön asian hyväksymisen suhteen. Pitää alkaa taas kerran tolkuttaa mieleensä hullulta tuntuvaa ajatusta, että tällä kaikella on joku tarkoitus joskus, ehkä.

Heihei unelmat!

Kuvat ovat palasia meidän nykyisestä kodista.

Saatat tykätä myös näistä artikkeleista

14 comments

  1. Nyt tsemppiä sinne. Teille löytyy aivan varmasti teille sopiva koti. Ei noista koskaan voi olla varmoja jos ei ole kauppakirjoja allekirjoitettu. Nyt uutta asuntoa etsimään ja itkut pois.huh

    1. Kiitos tsempeistä! Täytynee vain tosiaan luottaa siihen, että se meidän talo tulee oikeastikin eteen.

  2. Oletteko miettineet että muuttaisitte vuokralle kun nyt teillä ostaja tuohon taloon. Harvoin menee yksiin nämä vanhan ja uuden asunnon suhteen. Kaikkia vaihtoehtoja kannattanee pohtia.

    1. Toki olemme miettineet vuokralle muuttamista. Juuri tällä hetkellä se ratkaisu ei ole meille oikea. Ja ko. ostajia ei ole enää, sillä heidän oli kiire muuttaa pois omastaan, joten eivät pystyneet odottamaan kauaa (eivätkä itse halunneet muuttaa vuokralle).

    1. Meidän nykyinen koti on oikein ihana, mutta valitettavasti liian pieni tulevaisuutta (ja kyllä jo nykyistäkin) ajatellen :-/

  3. Heippa! Meille on käynyt kahdesti sama pettymys. Nyt toisella kertaa sitten kävikin niin, sopimuksista huolimatta aiottu talo myytiin muualle ja meidänkin talolla oli jo ostajat. Vaihtoehdoksi ei jäänyt kuin rakentaminen. Tuleepahan ainakin just sellainen kun haluttiin 😀 Mutta voin kyllä hyvin samaistua pettymykseen kun mielessään jo asuu talossa ja sitten…

    1. Auts! Toi on paha. Me yritettiin viimeiseen asti välttää just tuota, että jäädään tyhjän päälle, koska rakentaminen tai rakennuttaminen ei tuntunut tähän hetkeen ollenkaan hyvältä vaihtoehdolta. Eikä myöskään se vuokralle muuttaminen 😀 Onko teillä rakentaminen sujunut hyvin? Voisn kurkkaista blogiisikin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.