Wau. Iso wau.

Tämän postauksen
kirjoittamista olen odottanut viisi vuotta. Ehkä ihan vähän
liioittelen, mutta kuitenkin
, voin melkolailla todeta: Meillä ei
ole ruoka-allergisia lapsia perheessämme
. Tilanne sekä
Pikkusankarilla että Minimullistajalla on ruokien suhteen sen verran
hyvä, että meidän ei tarvitse juurikaan rajoittaa lastemme
syömisiä siis mitä ihmettä?.
Pikkusankarin rajoitukset perustuivat ensimmäiset neljä vuotta
sekä puhtaisiin (lähinnä suolistolla reagoiviin)
ruoka-aineallergioihin sekä refluksin rakenteellisen puolen lisäksi allergisen puolen syihin.
Nelivuotissynttäreiden tietämillä vapautimme kaikki ruuat, ja sille tielle jäimme. Pikkusankarin ruokarajoitukset perustuvat nyt enää lähinnä rakenteellisen refluksin syihin. Ehdottomia olemme sitrushedelmien ja viinimarjojen kanssa. Niitä emme anna Pikkusankarille hedelminä, marjoina, hilloina emmekän mehuina. Ruuanlaitossa pienet määrät esim. sitruunamehua eivät haittaa. Todella rasvaiset ateriatkin ovat kieltolistalla. Näillä rajoituksilla suurin osa närästyksestä pysyy kurissa. Pikkusankari oireilee edelleen viikottain, ja ruokapahiksia saattaa ruokalistalla olla edelleen, mutta ei niin selviä, että oltaisiin saatu niitä kiinni. Ja muutenkin Pikkusankarilla oireiden syyt ovat moninaisemmat kuin Minimullistajalla; Pikkusankarilla kun kuitenkin on aina ollut myös astmaoireita ja tuskallisesta lapsuudestaan johtuvia muitakin juttuja.
Kesän iloja, – molemmille pojille.

Minimullistaja yllätti meidät kaikki! Hänen rajoitukset ensimmäisten kahden vuoden aikana ovat perustuneet samoihin refluksi-suolistoallergia-syihin kuin Pikkusankarilla, mutta kaikki oireet ovat aina olleet lievempiä kuin isoveljellään. Myös suolistoallergioiden häviäminen tapahtui aiemmin! Kesän aikana olemme huomanneet, että hän ei enää oirehdi niin vahvasti eikä niin usein, joten olemme vähitellen laajentaneet hänen ruokavaliotaan… ja nyt voisi kyllä jo todeta, että hän syö kaikkea! Totuus ei ole ihan näin mustavalkoinen, sillä emmehän me arjessamme syö esim. vehnää ja suklaata joka päivä tai edes joka viikko, mutta periaatteen tasolla: emme osaa kertoa mitään erillistä ruoka-ainetta, josta Minimullistajalle tulee oireita. Oireita hänellä silti edelleen välillä on. Hän saattaa olla levoton nukkumistilanteessa, nieleskellä, heräillä useammin, vaikeroida, itkeskellä ja pyöriä lattialla tuskissaan. Mutta näitä tilanteita on yhä vähemmän. Eli olemme ainakin kovaa vauhtia voittamassa kaikki ruoka-aineallergiat!
Kaiken kaikkiaan välillä pitää oikeasti nipistää itseään, jotta tajuaisi: meidän pojat syövät aikalailla kaikkea! Wau. Iso wau.

Saatat tykätä myös näistä artikkeleista

6 comments

  1. Jes! Jee!!! Isolla <3 ja pienellä varauksella 🙂
    Vieläkään en itse osaa ottaa rennosti kaupassa: löydän itseni lukemasta tuoteselosteita, vaikka ei enää tarvitse… Mutta kun sen tajuaa, hymyilyttää, ottaa mitä tarvitsee ja jatkaa matkaa (samalla ajatellen toiv kukaan ei nähnyt. Miksi? En tiedä…) Ja ed opettelene ruuan laittoa kun voi kaikkea käyttää. Reissussa tosin huomattiin että tietyt ruuat "meni yli äyrään" kun tuli oireita, mutta ei isompaa ja ens kerralla muistetaan pienentää määrää. 😉

    1. Kiitti Rinttu sympatiasta <3, sähän sen tiedät, miltä tämä tuntuu 🙂
      On kyllä hassua vastata kyläillessäkin ihmisille, että "juujuujuu, voivat kyllä syödä mitä vain!" Eivät tunnu monet uskovan 😀
      Toi on hyvä, että tajuaa jo hyvissä ajoin, että nyt näitä tiettyjä ruokia ei voi antaa näin paljon ja osaa vetää pelin poikki.

  2. Onpa ihan huippua! 🙂 …ja voin vain kuvitella miten huipulta se teistä tuon ruljanssin itse läpikäyneinä tuntuu! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.