Radikaali, hämmentävä, vaistonvarainen päätös

Tämä päätös, mikä tehtiin kuusi päivää sitten, on sellainen, josta kukaan ei saa ottaa esimerkkiä. Se, miksi silti kirjoitan tästä, on se, että kannustan vanhempia kaikissa asioissa luottamaan omaan vanhempainvaistoonsa. 
Minulle tuli vahva tunne, että nyt on hyvä jättää kaikki Pikkusankarin lääkkeet pois. Ja niin jätimme, heti, kerralla. Jotta siellä näytön toisella puolella ei kaivettaisi nyt esiin lastensuojelulappusia, on ehkä paras selittää hieman…
Okei. Aloitetaan siitä, että meidän arki sai niin kamalia, kummallisia piirteitä Pikkusankarin oireiden osalta, että en ole ikinä vastaavanlaista arkea edes kuvitellut olemassa olevan. Kuten hiljattain Pikkusankarin tilanteesta kirjoittaessa kerroin, oireilua on viime viikkoina todellakin ollut. “Normaalioireiden” (ne, joista siellä viimeksi kirjoitin) lisäksi Pikkusankari alkoi käyttäytymään lähes kaikissa sosiaalisissa tilanteissa todella kurjasti niin sanallisesti kuin ei-sanallisestikin. Niin huonoa lapsen käyttäytymistä en oikeastaan ole koskaan nähnyt meidän tuttavapiirissämme, ja käytös tuotti harmitusta ja ihmettelyä tietysti myös muissa kuin vain meidän perheen jäsenissä. Äitinä tällä tavalla oireilevan lapsen katsominen on aivan yhtä tuskaa. Kun on kaikkensa antanut ja kaikkea mahdollista säädyllistä “kasvatus”tapaa kokeillut, on pakko luovuttaa taistelu.

Koska arki ei olisi enää voinut vaikeammaksi mennä ja olin jo kaikki muut tilanteen parantamiskeinot käynyt läpi, aloin miettimään, voisiko kokeilla olla ilman lääkkeitä. Ne kun tällä hetkellä eivät ainakaan tuone minkäänlaista huomattavaa apua, sillä tilanne vain pahenee ja pahenee. Ja sittenpähän sitä huomaisi, jos lääkkeiden poisjättö tekisi arjesta entistä vaikeamman (mitä en kyllä osaa kuvitella!), ja näin lääkkeet voisi yksitellen palauttaa katsoen, mikä lääke tai mitkä lääkkeet ovat tällä hetkellä ne oikeasti tärkeät. Pikkusankarin tilanne voisi siis olla huono olo ja huono käytös lääkkeillä tai huono olo ja huono käytös lääkkeittä, joten päädyin jälkimmäiseen. Niinpä varovaisesti kerroin ajatuksen miehelle. Huh, aika radikaalia, tuli hänen suustaan. Sitten kun yhdessä asiaa pähkäiltiin, tultiin tulokseen, että mikä ettei, kokeillaan. Niin jäi pois Ventoline, Seretide sekä Losec, ja näin Pikkusankarin tilanteen kartoitus alkaa “puhtaasta” tilanteesta. Päätöksen pohjalla on meidän perheen keräämä näihin sairauksiin liittyvä tietotaito, hiljainen sekä näkyvä kokemus sekä tietämämme faktat. Lopullinen päätös tehtiin vaistonvarassa. Tuohon omaan vaistoon nojaten olen tehnyt paljon enemmän hyviä kuin huonoja päätöksiä, joten siihen luotin nytkin.
Lääkeruljanssia olemme nyt neljä vuotta pyörittäneet säännöllisin väliajoin lopetusta kokeillen. Ikinä emme ole näistä astma- ja refluksilääkkeistä päässeet pysyvästi eroon. The Guru on luottanut meidän näppeihimme lopulliset päätökset siitä, milloin kokeilemme vähentää tai jättää kokonaan pois näitä medisiinejä. Kaikki perusasiat lääkkeistä ja niiden kanssa häsäämisestä olemme viime vuosien aikana oppineet, joten voin sanoa, että tiesin, mitä tein. Allergologi suositteli taas viime käynnillä Losecin vähentämisyritystä, ja oskillometrian toistamisajankohtaa mietimme myös hänen kanssaan, mikä taas tarkoittaa astmalääkkeiden tauottamista. Eli toisin sanoa lääkkeetön tilanne voisi olla mahdollinen myös lääkärin käskystä. Astmalääkkeiden tauottamisen osalta viime päivät ovat sateisen sään takia olleet myös aika suosiolliset.

Mitään lopullista vahinkoa en siis pysty kyseisten lääkkeiden yhtäkkisellä lopettamisella tekemään pojalleni, joten sen suhteen rauhallisin mielin lähdin kokeiluun mukaan. Ja tiesin, että heti kun annan lääkkeen, se alkaa auttamaan, joten suuria tuskia ei myöskään kerkiäisi tulla lääkkeiden poisjättämisen takia. Oletin, että saan heti ensimmäisen lääkkeettömän päivän iltana raotella lääkekaappia, mutta nyt mennään kuudetta päivää ilman lääkkeitä! Ja: Pikkusankarin oireet eivät ole yhtään pahentuneet! Pänvastoin, jos viimeisen parin viikon aikainen julmettu oireilu on 100%, viimeiset kaksi päivää ovat olleet ehkä 90%. Hän ei ole myöskään kertonut pipiä yhtään useammin kuin lääkkeiden kanssa eläessä. Sanonpa vain, että tämä jos mikä on mielenkiintoista!

Mitä ihmettä tässä taustalla oikein on? Mitään yhtään järkevää vaihtoehtoa minulla ei ole mielessäni, mutta tässä muutama hullu, outo, järjetön tai yltiöoptimistinen.
a) Loka-marraskuussa käyty osteopatia helpotti Pikkusankarin oireita niin paljon, että hän ei enää tarvitsisi lääkkeitä, ja liikalääkitsemisen/turhan lääkitsemisen myötä hän alkoi oireilemaan kummasti ja nyt tilanne tästä pikkuhiljaa paranee normaaliksi, mitä ikinä se meillä tarkoittaisikaan…
b) Lääkkeistä osa tai monet ovat muuttuneet epäsopiviksi (kuten aiemmin Nexiumin ja Zyrtecin kanssa kävi), ja näin ollen eivät ainakaan helpota Pikkusankarin oloa.


c) Pikkusankarilla on kokonaisuudessaan niiiin huono ja sekava olo kehossaan, että hänen käyttäytymisestään ei vain näy, että kivun määrä lisääntyy, vaikka lääkkeet vähenevät (eli että huonommin hän ei enää osaisi käyttäytyäkään). Hän ei myöskään osaa erottaa omasta huonosta olostaan kivun eri ominaisuuksia (refluksi, astma, aistiyliherkkyydet, muut mahdolliset neurologiset jutut) eikä kuvailla niitä meille, joten hän ei näin ollen kerro lisääntyneistä kivuistaankaan meille.

d) Pääasialliset Pikkusankarin oireet ovatkin viime aikoina olleet enimmäkseen seurausta “itsenäisestä” (ei vain refluksiin ja astmaan liittyvästä) aistiyliherkkyydestä tai muista neurologisista ongelmista, joten lääkkeiden poisjättäminen ei  huononna tilannetta entisestään huomattavasti.

e) Tämä koko kamala oireperiodi ja radikaalit lääkepäätökset olivatkin vain jotain tosipahaa painajaista ja minä herään kohta hikisenä unesta.
Vaikka yleensä en kerjää kommentteja loppukysymyksillä, niin nyt toivoisin, että jos teidän kirkkaammat aivot löytäisivät jonkun selitysehdotuksen tälle kaikelle, niin kertoisitte sen minulle. Tai jos teidän kokemusrepertuaarista löytyisi edes joku vähänkään samankaltainen tilanne, niin jakaisitte sen minulle.

Saatat tykätä myös näistä artikkeleista

8 comments

  1. No niin, uudestaan. Kerran jo hävitin kommenttini. Rohkea veto teiltä, mutta kuulostaa fiksulta. Meillä ei ole kokemusta kuin Nexiumista, Losecista, Zyrtecistä ja Aeriuksesta, ja noista vain Aerius sopii pidempään käytettynä. Teillä on nyt upea tilaisuus kokeilla lääkkeitä ja niiden tehoa yksi kerrallaan. Ja voisiko siinä olla järkeä, että seuraavan kerran, kun tulee tarve kokeilla jotain, kokeilisitte taas Aeriusta? (Tietty astmalääkettä silloin, jos henki ei kulje.) Toivottavasti aika pian näyttää, mihin suuntaan teidän kannattaa kulkea. Mulla ei valitettavasti tietenkään ole mitään neuvoja, mutta tsemppiä ainakin voin toivottaa! T. Kaisa N

    1. Kiitti Kaisa! Joo, muiden refluksi-allergiaperheiden kokemukset voisivat antaa tukea juurikin sille selitykselle, että siitepölyt voisivat aiheuttaa näitä oireita, tai ainakin osan niistä (myös pahimmista). Joten tuossa on tosiaan järkeä, että voisi aloittaa Aeriuksesta, jos jostakin aloitetaan!
      Mulle tuli yllätyksenä, että ihmeen monelle pitkällä aikavälillä lääkkeet eivät käykään! Ja se pointti, että tosipahasti kipeän lapsen keholle lääkekuormituskin voi olla liikaa.
      Nämä on just näitä "helppoja" mysteerejä. Huhhuh.

  2. Hmn. Onko teidän perheessä tapahtunut jotain yllättäviä muutoksia mihin pikkusankari voisi reagoida omalla käytöksessään. Aina muutoksen ei tarvitse olla suuri kun herkkä lapsi siihen sitten reagoi. En tässä muuta nyt oikein keksi. Kaipaako ylimääräistä huomioita.

    1. No sepä tässä onkin, kun ei ole tapahtunut… Oikeastaan ainoa muutos, jonka voin keksiä parin kuukauden sisällä, on Minimullistajan laitto samaan huoneeseen nukkumaan kuin Pikkusankari. Hmmm…
      Sitten tuo huomiojuttu: sen minä ainakin sanoisin melko itsevarmasti, että satavarmasti erotan kyllä, milloin kyse on "vain" huomiosta ja milloin oikeasti oireilusta niin, että lapsella on paljon kipuja. Että se on selvää, että tämmöinen käytös ei ole vain huomionhakua. Niiin rajua ja rankkaa tämä on. Ja niiin tuskainen lapsemme on ollut.

  3. Jouduin muutama vuosi sitten syömään itse (aikuisena) losecia ja täytyy todeta, että on hirveä lääke pidemmän päälle. Tuntui jumittavan ruoansulatuksen ja tekevän todella oudon ja tuskaisen olon.

    1. Voi kamalaa 🙁 Näitäkin juttuja on oikeasti välillä tarpeellista kuulla, jotta voisi katsoa erikanteilta oman lapsen oireilua ja käytöstä.

  4. Meillä aistiyliherkkä 7-vuotias poika, jolla lievää astmaa ja allergiaa. Poika on herkkä, mutta samalla erittäin vilkas, impulsiivinen ja tunteiden hallinta vieläkin vaikeaa.

    Ollut vauvasta asti huono nukkumaan ja edelleenkin nukahtaminen vie illalla kauan. Meille SI-terapeutin antaat kotihoitoahjeet ovat olleet todella tärkeitä ja auttaneet suhtautumaan poikaan myönteisemmin.

    Mutta siis asiaan… Talviaikaan flunssakierre oli melkoinen ja öiseen rajuun yskään astmalääkket pitkään käytössä. Jotenkin jäi silti tunne, että lääkkeiden teho alkoi aika nopeasti huonontua ja sitä joutui lisäämään. Lopulta päätettiin jättää lääkkeet hetkesi pois kun poika oli terveempi eikä niitä heti otettu takaisin vaikka lääkärin suosituksesta olisi pitänyt antaa pienempää annosta estämässä tulehdusta.voiko siis ihmiskeho tulla "resistantiksi" lääkkeelle niin ettei se enää annna positiivista vastetta vaan päinvastoin kuormittaa kehoa…?

    1. Moikka Anonyymi!
      Olen miettinyt ihan samaa, ja kyllä mä luulen, että noin voi käydä! Aion kysyä tätä asiaa vähän tarkemmin seuraavalla allergologin käynnillämme…
      Toivottavasti poikanne tila on nyt hyvä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.