Kananmunaa ja kukkakaalia, uuu beibe!

Vielä puoli vuotta sitten, silloin yksivuotiaan superallergisen pojan imettävänä äitinä, en todellakaan olisi uskonut, että minä kirjoitan nyt ostoslistaamme kananmunaa ja kukkakaalia, ja vieläpä syön niitä tällä hetkellä viikottain ilman tuntikausien yöitkuja ja omia viiltäviä mahakipuja. Imetysdieettini on siis edennyt siihen pisteeseen, että saan sanoa sen laajentuneen ihan kiitettävästi! Mukaan viikottain syötävät -listalle ovat päässeet kukkakaalin lisäksi jo esimerkiksi parsakaali, valkosipuli, paprika, chili ja tietenkin tämä majesteettinen kananmuna (okei, piilomunana ja vähäisenä määränä, mutta kuitenkin!). Siis kaikkia sellaisia juttuja, joita ilman olen täysin ollut puolitoista vuotta.
Kun rotaatiossamme tuli päivä, jolloin sain maistaa näitä valkoisia ovaaleja herkkuja, jääkaapissa ei ollut juuri muuta kuin kukkakaalia ja kananmunaa. Ja koska ensimaistelut kananmunasta tehdään piilomunana, valmistin mössön kukkakaalista ja kananmunasta, tietämättä yhtään, mitä siitä seuraisi. Iskin mössön uuniin. Siitä tulikin jotain ihan superia! Tätä kukkakaalileipää, kukkakaalipitsaa tai miksikä sitä nyt sitten voikaan kutsua, maistaneet ovat olleet ymmällään ainesosien vähäisyydestä ja tuotoksen maukkaudesta! 
Minulla on tapana tehdä kaikkia kummallisuuksia milloin mistäkin ainesosasta, heittelen sekaisin lupiinijauhoa, punajuurta, carobia, kurpitsansiemenjauhoja, mandariinia, chiaa, psylliumia ja muuta vastaavaa. Yleensä sekasotkuista ja hyvinkin yllättävistä makupareista tulee onnistuneita minun makuuni. Vasta jälkikäteen huomasin internetin syvyyksistä, että joku muukin oli keksinyt parittaa juuri tätä uusinta kummallista kaksikkoa, kukkakaalia ja kananmunaa. Minun ohjeeni vaan ei sisällä mitään juustoja, rahkoja tai muita, sillä tämä on maidoton ja viljaton.
No, jos joku ei ole vielä tämmöistä kombinaatiota kokeillut, niin tässä tulee minun hyvin yksinkertainen ohjeeni:
Pilko raaka kukkakaali pieniksi paloiksi. Tee siitä monitoimikoneella pienenpientä murua. Sekoita sekaan kolme kananmunaa. Ripota mausteeksi suolaa ja mustapippuria. Levitä leivinpaperin päälle suht paksuksi levyksi (tästä määrästä tulee noin puoli peltiä). Laita uuniin noin 20 minuutiksi 200 asteeseen. Kun leipä alkaa ruskistua hieman ja irtoaa helposti ilman repeytymistä, se on valmis. Jos haluat tehdä leivästä pitsamaisemman, laita päälliset noin 10 minuutin kohdalla uuniin leivän päälle. 
Minä olen ihan ihmeissäni, että sain juuri jakaa ohjeen, joka on kananmunallinen! Minimullistajabeibin suoliston kunto on selvästi parantunut ja se kestää kananmunaa minun maitoni kautta – mikä ilon ja onnen aika! Pian siis Minimullistajakin saa yhtyä näihin kukkakaalileivän syöminkeihimme!

Saatat tykätä myös näistä artikkeleista

4 comments

  1. Voi kun ihana kuulla:) Makunautintoja. Meillä ei voida noita herkkuja edes ajatella. Eikä ne myöskään omalle masulle vain kertakaikkiaan sovi. Kaikista kaali alkuisista tulee turvotusta ja vatsan väänteitä sekä närästää. Sipuli on kanssa paha mutta valkosipuli sopii pienissä määrissä. Kananmuna sopii onneksi mutta ei isoa määrä.

    1. On, tämä on ihanaa 🙂 Kananmunaa niin odotin omaan ruokavalioon takaisin! Toivon, että pian uskallamme kokeilla sitä myös tuolle pienimmällekin. Ja tietenkin toivon, että se hänelle hyvin sopisi. Tosi harmi, että teillä ruoka-asiat eivät etene tähän tyyliin 🙁 Ja tietenkin kaikki turvottelut ja muut vaivat ovat aikuisillakin kurjia. Mulla on tullut jokaisesta uudesta ruuasta myös aika lamauttavat oireet itselle, mutta muutaman totuttelukerran jälkeen ne ovat kaikonneet. Mutta pitkä tie on vielä minullakin edessä, maito ja viljat ja pähkinät ja muut.

    1. Kokeile ihmeessä! Ja maidollisena ihmisenä (etkö olekin?) tästä tulee varmasti hyvä pohja "normaaleilla" pitsatäytteillä, juustoilla jne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.