Kymmenen vuoden nautinto

Kymmenen vuotta minä sitä tein: keitin kahvia, join kahvia, kutsuin kahville, puhuin kahvista, nautiskelin kahvista. Nyt se sitten loppui. Repäisin itseni irti tuosta ah niin ihanasta koukuttajasta, kotiäitien hengenpelastajasta ja suomalaisten pyhästä juomasta. Nyt meidän rakkaustarinamme on ohi. Ja jos kehoni saisi päättää, uutta tarinaa ei aloiteta.
Kymmenen vuoden sisällä kahvittomia pausseja tuli raskauksien suurimpien pahoinvointien aikaan sekä Pikkusankarin imetysdieetin ajan. Nyt, Minimullistajan imetysdieetillä kahvia en ole joutunut kokonaan jättämään pois, mutta rajoituksena olen joutunut pitämään kolmea mukillista – tiedostaen koko ajan, että jo tuosta määrästä saattaa Minimullistajalle tulla vatsanväänteitä. Kahvi on kuitenkin ollut yksi niistä jäljelle jääneistä herkullisista jutuista, joista halusin pitää viimeiseen asti kiinni. Nyt oma kehoni alkoi kuitenkin osoittaa merkkiä, että voisitkohan kokeilla kahvitonta elämää… Otin merkit vakavasti ja eräänä yönä vain totaalisen jämerästi päätin, että aamulla minun mukissani ei ole kahvia – ei, vaikka kuinka miehen kahvikupista leijailisi aivoja sumentavan hyvät aromit.
No tuoksuuhan se älyttömän hyvälle!
Nyt on menossa viides kahviton päivä, ja hyvin meneekin! Alan uskomaan faktaan, että kahvia kittaava ihminen on yhtä pirteä kuin kahvia kittaamaton ihminen – siis että normaalisti ihmiset ylläpitävät sitä pirteyttään yllä kahvilla, mikä on kahvittomalle ihmiselle se perusolo. Ensimmäiset kaksi kahvitonta päivää olivat aikamoista pimeyttä, tuskaa, pääkipua, ajatusten pyörimistä kahvin ympärillä ja haikeita katseita suunnattuna kahvinkeittimeen. Sitten alkoi helpottamaan, ja tänään suuntasin jo ihan mielelläni teekuppini äärelle. Ja minähän en siis ole ikinä ollut millään tavalla teeorientoitunut ihminen. En sitten millään tavalla, haha. 
Hymyissä suin voin jo kuvailla kahvitonta kehoani. Aamuäreys on laimentunut – ennen kun luonteeni vähän niin kuin muuttui aamukahvin aikana… ainakin jos mieheltäni kysytään. Nyt ei ole sitä pakottavaa tarvetta päästä hankkimaan hermoja sinne Moccamasterin ääreen ennen kuin uskaltaa aloittaa kommunikoimisen toisten kanssa. (Mutta edelleen – onhan se rauhallinen aamujuomahetki ihan kiva juttu vaikka ei samassa tarkoituksessa kuin ennen…) Enää päivän mittaan ei tule samanlaisia väsymyskohtauksia, jotka olen aiemmin joutunut hoitamaan kahvilla (toisin sanoen: silloin on ollut PAKKO saada kahvia). Nyt väsymys on tasaisempaa. Myös näläntunne ei tule hyökkien vaan paljon maltillisemmin. Ja se suurin syy, miksi kahvin dumppasin: sydänoireet ovat vähentyneet huomattavasti. Minulla on rytmihäiriö/muljahtelu/tykytystaipumusta, mikä ilmoittelee itsestään välillä todella useinkin näin suuren väsymyksen keskellä. Muutamia kertoja on ollut jopa kännykkä kädessä hätäsoittoa varten, kun rinnassa on niin kovin pomahdellut. Nyt viimeisten viiden päivän ajan sydämeni on ollut huomattavan rauhallinen (tällainenko on normaalisti ihmisten sydän?), vaikka kaikki muut elämämme muuttujat ovat ennallaan. Ja tämä on iso asia minulle!
Yksi vaihtoehto tulevaisuuden kohtalolleni: lasten pöydässä mehulasin äärellä?
Kun puhun kahvista, puhun normaalista, kofeiinipitoisesta kahvista, siitä, mitä kaikkialla myydään ja juodaan. Ja kofeiinistahan minun kehoni tapauksessa se suurin ongelma tulee. Minimullistajan vatsanväänteet taas sen sijaan tulevat todennäköisesti kahvin voimakkuudesta muuten (mutta eihän se kofeiinikaan lapselle hyväksi ole). Viimeistään, kun Minimullistajan privaattimaitobaari sulkeutuu, alan ehkä maistella kofeiinittomia kahveja ja arvioida, löytyykö sieltä minun maulleni sopivaa sumppia, sillä eihän kahvi nyt mitä tahansa harmaata muovimukikuraa saa olla… Siihen asti koitan selvitä teellä, ja keksiä mahdollisimman herkullisia juomayhdistelmiä. Tällä hetkellä Clippereihin uppoaa kookosmaidon lisäksi joko lakritsinjuurijauhetta tai vaniljauutetta. Menettelee… tai on jopa hyvää! Apua, sanoinko teestä juuri tuolla tavalla, minä vannoutunut kahvinlitkijä…

Saatat tykätä myös näistä artikkeleista

4 comments

  1. Hmn, toisaalta on hirmusesti kirjoiteltu taasen kahvin terveellisyydestä. Teessä on myös kofeenia tai mutta onhan niitä kofeiinittomia myös ja vallan vaikka mitä nykyään. Itse luovuin aikanaan colajuomista en ole niitä enää kaivannut. Samanlaisia oireita oli aluksi ihan kuin olisi ollut jokin asteinen krapula ja pahaolo ja uupumus. Hyvä kun huomasit, että kahvi ei sovi ja nuo rytmihäiriöt vielä siinä lisänä. Onneksi on muita juomia olemassa. Tsemppiä muutokseen.

    1. Jep, kahvissa taitaa kyllä olla paljon terveellisiä juttuja, mutta kofeiininsa takia ei sovi kaikille, kuten nähtävästikään ei minulle 🙁 Onneksi teessä on vain murto-osa kofeiinia verrattuna kahviin. Täytyy nyt vain itse testailla, että mikä kofeiiniraja on minulle se hyvä raja. Olen joo kuullut, että jotkut ovat addiktoituneet colajuomiinkin, ja että vieroitusta niistäkin sitten tarvitaan samalla tavalla kuin kahvista! Onneksi pääsit eroon 🙂
      Kiitos tsempeistä!

  2. Huh, tuohon en kyllä itse pystyisi! Kahvi, ah kahvi…olisi jo aamu, niin saisin kahvia 😉 Mutta hienoa, että pystyit ja toki sitä oman terveytensä eteen tekee mitä vain.

    Kahvista puheen ollen…luulen, että meidän pikkusiskon yksi oireiden aikaansaaja on ollut mun nauttima kahvi, vaikka se ihan kohtuudessa onkin ollut. Ja suklaa on toinen. Me ollaan nyt aika aktiivisesti vähennetty imetystä ja huomattu, että mitä vähemmän saa maitoa, sitä paremmin menee. Muutenhan tyttö syö jo oikeastaan samaa ruokaa, kuin muut (lehmänmaidoton, vehnätön, kauraton, rukiiton, ohraton, soijaton, manteliton). Ruokien suhteen siis sujuu loistavasti! Tyttö ei saa enää päivisin maitoa, kuin aamulla ja öisin hän edelleen käy rinnalla pari kertaa. En tajua miten yösyömisen saa loppumaan…No kai se loppuu hiljalleen, kun muutenkin jo imetyskerrat on niin vähäisiä.

    Kiitos muuten siitä piikkimattovinkistä! Olen käyttänyt sitä iltaisin ennen nukkumaan menoa ja ainakin siitä poistuminen, hah, rentouttaa niin kivasti, että oma unenlaatu on jonkun verran parantunut. Ei nyt ihan hirveästi mutta kuitenkin niin, että eron huomaa.

    Tuolla mun blogissa kommetoit sitä tekstin väärinymmärrystä. Uskon, että tällaisessa blogissa, kuin sinulla, niin sitä tapahtuu vielä enemmän. Tartutaan jokaiseen yksittäiseen sanaan. Ja hassua muuten, etten ole ollenkaan varma ymmärsinkö itse sun kommentin oikein 😀 Taisit kommentoida juuri tuota tekstissä mainittua väärinymmärrystä ja mä taas painin sen yhden mua piinanneen kiusaajan kommentin ympärillä, joka tarkoituksella väänsi mun tekstin kuulostamaan tietynlaiselta ja vastasin kommentillani siihen. Joten pahoittelut, jos vastasin kommenttiisi jotain ihan asiaan kuulumatonta 🙂

    Hyvää alkavaa viikkoa teille!

    1. Hahaa… Joo, en olisi minäkään uskonut, että tälla tavalla pääsen eroon kahvista, mutta niinpä vaan viikko on tullut oltua kahviton, outoa! Ja totta, kyllä tämä oma olo motivoi olemaan jatkossakin kahviton (kofeiiniton/vähäkofeiininen).

      Minäkin kun olen huomannyt, että kahvi on joissakin määrin ollut aina oireiden aiheuttaja, niin nyt toivon, että Minimullistajan tilanne edes vähän rauhoittuisi tämän kahvin kokonaan poisjätön myötä! Hieno homma teillä, että pienen tilanne on entistä parempi :-)!
      Me "jouduttiin" vierottamaan Pikkusankari tissistä, ja se oli niin kamala kokemus, että toivon, että Minimullistaja irroittautuisi ihan itsekseen pikkuhiljaa… Taitaa olla toiveajattelua… Toivottavasti teillä kuitenkin menisi jotenkin luonnollisesti niiden yöimetysten poisjääminen!

      Jeee, hyvä, jos toimin piikkimattomuistuttajana! Se on vaan niin ihana. 😀

      Sä kyllä taisit ymmärtää mun kommentin ihan oikein 🙂 Ja kyllä mä taisin ymmärtää sun tekstin ja vastauksen suurin piirtein oikein 🙂 Mä vaan taisin kirjoittaa mun oman kommentin liian nopeasti ja ajattelemattomasti, että siitä tuli vähän kökkö ulosanniltaan, pahoitteluni 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.