Helppo elämä

“Järjetöntä menoa!” Näin olen joutunut viime viikkoina vastaamaan kuulumisten kyselijöille. Ja se on vähän kaunisteltu totuus. Nyt ovat karanneet langat käsistä ja pahasti. Jos lankojen etsintäaika the Gurun kanssa ei olisi varattu sopivasti juuri ensi viikolle, minä näpyttelisin muutaman Visa-jutun koneella Tjäreborgin sivuilla ja heittäisin matkalaukkuun vain yhden ihmisen vaihtovaatteet pariksi viikoksi. Mutta onneksi automme eturekisterikilpi suuntaa muutaman päivän päästä kohti helpotuksen Järvenpäätä, jottei sitten tarvitse odotella ovikellonsoittajia lastensuojelusta.
Mitä sitten on tapahtunut? Minä en suoraan sanottuna tiedä! Ja sehän tässä risoo, kun ei ole oikeastaan mitään oireiden jäljityskykyä nyt. Pikkusankarin tilanne on kriisiytynyt pahasti: jo pelkästään häntä silmiin katsoessa huomaa, kuinka vaikea olo hänellä on. Jos yhdellä sanalla pitäisi pientä kuvata, se olisi tuskainen. Käytösoireet ovat aivan avaruudellisissa mitoissa. Millään, mitä vanhempi sanoo, ei ole hänelle merkitystä. Mitään, mistä ollaan puhuttu, ei muisteta. Mitään ei kunnioiteta. Hän on samaan aikaan ihmeen vetelä, asioista kiinnostumaton ja valju sekä aivan hyperaktiivinen, villi ja pahimman luokan reuhottaja. Hän ei jaksa normaaleja asioita (en jaksa kävellä hiekkalaatikolle, en jaksa riisua kenkiä jalastani), mutta samaan aikaan lähmää eteisen peilistä kaksi neliömetriä, kaatuu tahallaan pikkuveljen päälle, heittää pikkuautolla äitiä ja tunkee toista kurkkuunsa. Kyllä, kuulostaa myös uhmalta. Sitäkin on. Aivan varmasti. Ja paljon. Mutta yritän kuunnella niitä rippeitä äidinvaistostani, joita vähän kai vielä on jäljellä kaikkien näiden ärsytyksennostatusviikkojen jälkeen. Ja ne vaistot sanovat, että hoitotasapaino on päälaellaan. Todennäköisesti sekä refluksin, allergioiden sekä astman suhteen. Niin järkyttävän kuluttavaa tämä lapsiperheen arki ei vaan voi olla, että perusterve kolmejapuolivee olisi tämmöinen. Mutta jos tämä on normaalia, niin minä lupaan askarrella mahtavilla kädentaidoillani jokaikiselle maailman kolmejapuoliveen äidille niin hienot pitkäpinnainen äiti -mitalit, etteivät ne koskaan lennä roskiin sieltä koristehyllyltä.

Pikkusankari pyysi minua askartelemaan ankalle potan. Mitaleista tulee varmasti yhtä hienoja!

Jos kyseessä ei ole vain huonolla luonteella varustettu minä, niin spekulaatiot Pikkusankarin pipikäyttäytymisen syistä lentelevät laajoilla aihealueilla: porkkanakokeilun jäljet, maitotuotteiden kanssa venkslaaminen, astman kevätpaheneminen, lääkkeiden perustason riittämättömyys, jonkun yllättävän, aiemmin sopivan ruuan sopimattomuus, flunssan jälkimainingit…

Kummastuttavana lisänä oikean pipidiagnoosin puolesta puhujana ovat myös Pikkusankarin kolme hyvin erikoista päivää näiden kauhistuttavien viikkojen aikana: yksi mahalaukun salamannopea täystyhjennys suun kautta sänkyyn, kaksi pepun kautta housuun. Näiden kertojen välissä oli monia päiviä ja muuten ei ollut mitään normaalikipeysoireita. Me tulkittiin siis allergiaoireiksi. Tämmöistä vaan ei ole Pikkusankarilla ennen ollut. Puklaaminenkin loppui silloin joskus kauan sitten.

Jotta arki ei ihan pääsiäissulkien väristä liitelyä olisi, niin Minimullistaja heittää sekaan omat oireensa. Kaksi hammasta – muuta tuskin tarvitsee muille refluksivanhemmille kuvailla. Ei-refluksivanhemmille tiedoksi, että hampaan teko siis todella pahentaa refluksia. Siihen tietty lisäksi epäonnistunut ruusunmarja-vadelmakokeilu, lattialta mahdollisesti suuhun imuroituja epäsopivien ruokien muruja ja ehkäpä vähän motorisen kehittymisen aikaansaamaa levottomuutta öisin. Kiva paketti siis meillä kasassa kaiken kaikkiaan! Päivät kirjaimellisesti taistellaan Pikkusankarin kanssa ja kannetaan Minimullistajaa, yöt herätään tunnin välein ihmettelemään, joko taas on ruoka-aika vai vaivaako tässä nyt joku isompi juttu myös Minimullistajaa.
“Minulla on helppo elämä” -ilmeeni. Varokaa vaan kohtaamani ihmiset,
tämän kalakaverin naama on aika identtinen minun naamani kanssa tällä
hetkellä.

Saatat tykätä myös näistä artikkeleista

14 comments

  1. Voi apua..Voimia,eihän tässä osaa muuta sanoa!!Onneksi ensi viikolla teillä tulossa se lääkärin aika!Meillä myös refluksikko ja allergioista kärsivä 2v. ja pitkään on kiinnostanut kuka tämä teidän lääkäri on?:) Koita jaksaa.. Tai pakkohan se on..!<3

    1. Joo, henkisiä voimia tässä todella tarvitsee!
      Meidän lääkäri on Tiina Tuomela, joka ottaa vastaan eri Pikkujätin pisteissä. Olen kuullut huhuja, että hän ei ota tällä hetkellä uusia asiakkaita ollenkaan, sillä on niin ylityöllistetty 🙁
      Jaksamista teille myös <3

    2. Kiitos!:) Meillä myös Tiina lääkärinä ja Jpäässä käydään!Maaliskuussa oli eka käynti ja 3kk odotettiin aikaa..Yksi kamala yö satuin selaa puhelimella lääkäreille aikoja kun toisella kädellä taputtelin poikaa ja bongasin vapaan ajan.:D Ei kuulemma joo ota uusia asiakkaita tällä hetkellä.. vaikka varmasti tarvitsijoita olisi!Se on tosi harmi, että hyvät lääkärit lasten refluksi- ja allergiamaailmassa on niin kortilla.:/ Toiv.Tiina keksii mistä teillä nyt kiikastaa!!!

  2. No nyt kovasti tsemppiä sinne. Kyllä se teidän arki rahottuu varmasti taas kohta.

    1. Niin. Itsekin vakuuttelen itselleni, että refluksielämä ON vuoristoratamaista, kohta siis väkisinkin mennään siihen toiseen suuntaan!

  3. Huh heijaa, teilläkin taas oireillaan tavallista enemmän. Meidän 3,5 veelle myös tullut oireita jostain. Viime viikolla pojalla oli korvatulehduskin (ilman flunssaa), jonka jäljitän refluksin pahenemiseen. Olen pohtinut, että voisiko siitepölyt tosiaan vaikuttaa. Päivittäin menee Aerius, mutta eipä sekään kaikkea oireilua varmasti saa kuriin. Tsemppiä teille, ette ole yksin. =) T. Kaisa N.

    1. Ääääh, teilläkin huonoa ;-( On tää vaan ärsyä, kun ei tiedä varmaksi mitään. Meillä on kanssa mennyt Aerius ihan säännöllisesti, mutta ei blokkaa läheskään kaikkia oireita ei.
      Tsemppihalit!

  4. Voimia, voimia, voimia!!! Voikohan olla tosiaan noilla siitepölyillä ym kevätjutuilla niin paljon vaikutusta sillä MEILLÄKIN on ollut huonompi jakso 🙁 Losecin poisjätöstä tällä kertaa n.2,5 kk ja isommalle jouduttiin nyt aloittamaan uudelleen. Ja mä kun just iloitsin että jee, nyt menee hyvin..Noh, meillä osasyinä varmaan just siitepöly, ruokakokeilut ja vikaksi mpr-rokote joka viimein uskallettiin ottaa.
    Pienemmällä menee paremmin mutta hänellä ei raukalla sitten olekaan sopivia ruokia nyt kuin yksi plus korvike…Joten tuttuja tunteita tällä hetkellä väsymys ja ajoittainen halu poistua maasta 🙂 Meilläkin onneksi TT:n kontrolliaika viimein toukokuun alussa, sitä hartaasti odotellaan. Ihan hirveästi tsemppiä ja muuten meilläkin silent-poika nykyään 2-vuoden ikäisenä oksentaa satunnaisesti jos on jokin epäsopivaa..samoin vatsa on kuralla ollut jonkin kerran. Jännä miten oireilu muuttuukin kun ikää tulee. Kaikesta huolimatta toivon mahdollisimman mukavaa pääsiäistä 🙂

    1. No voi ei – teilläkin siis mennään huonommilla kuulumisilla 🙁 On tää vaan niin….!
      Tuomelan käynti odotetusti selkeytti asioita PALJON, joten toivon, että mun passi jää nyt sinne laatikkoon. Muussa tapauksessa, tervetuloa mukaan 😉
      Teille myös iloista pääsiäisen aikaa!

  5. Voi eijeijei! Teilläkin! Meilläkin. Tosin nyt helpottaa pikku hiljaa. Neidin oirehtiminen johtuu siitepölyistä. Kuka hemmetti käski ostaa asunnon koivumetsän vierestä? Joskus itsekin ihmettelin sinnikkäitä allergiaoireita, sitten nauroin makeasti, kun ajoin kotimäkeä alas. Toisella puolen tietä on tuhansia koivuja. Jep, tosi älykästä allergikolle.

    Ne käytösoireet ovat jotain uskomatonta ja se katse, joka porautuu sydämeen. Siinä tulee niin syyllinen olo: Äiti, minun on huono olo, miksi et voi auttaa minua nyt, kun apua tarvitsen? Että tuli itkettyä yöllä ja mietittyä, että mitä pitää tehdä. Sitten tajusin omien oireitteni perusteella, että mikä vaivaa. Soitto lääkärille ja lääkitys kohdilleen. Pidempi aika omalle allergologille on onneksi vajaan parin viikon päästä.

    Maailman isoin rutistus ja hurjasti hermoja, tsemppiä ja toivottavasti edes pikku pätkä lepoa! Taas kerran toivon, että kunpa voisin auttaa.

    1. Oi ei, mua ehkä vähän nauratti tuo sun kommentti talosta siitepölytehtaiden vieressä. O-ou! Siinäpä sitten kaikkien tulevienkin vuosien riesa! Mutta onneksi lääkityksen korjaus auttaa ainakin vähän!

      Jaan sun kanssa noi tunteet, miten itkettää ja oma riittävä äitiys mietityttää. Mä koen melkein joka päivä olevani huono äiti 🙁

      Toivon teille ihan noita kaikkia samoja juttuja sydämeni pohjasta <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.