Piipaa-auton vierailu

Pikkusankarin
kurjana kaverina oli viiden päivän ajan ihmeellinen aaltoileva tosi korkea kuume.
Mitään muita flunssan oireita hänellä ei ollut. Valitettavasti saimme tutustua
myös rajuihin kuumekouristuksiin ja pelottaviin velttous-poissaolevuus-kohtauksiin;
ja siis siinä mittakaavassa, että eräänä yönä ambulanssi kaartoi pihaamme ja
tuli äkillinen lähtö sairaalaan. Kuumeilu jäi mysteeriksi. Mitään muuta niinä
päivinä ei oikein sitten kerinnyt tehdäkään, kun päivät ja yöt valvoa pienen
hengitystä, tarkkailla oireita, murehtia sekä työntää väkipakolla lääkettä lapseen.
Kohtauksien tultua minä olin usein hysteerinen, mies lähti töistä kesken ja
kahden paikkakunnan päivystykset tulivat tutuiksi. Kuudentena kuumepäivänä
olisikin sitten kuulemma tie vienyt pidemmäksi aikaa sairaalaan tarkkailuun.
Onneksi kuudes päivä oli Pikkusankarin ensimmäinen terve päivä. Välillä luulimme
Pikkusankarin tervehtyneen, mutta kuume hyökkäili takaisin. Ihme tauti.
Luulen,
että viimeistään nyt Pikkusankarin ensimmäinen loppuelämän mielessä pysyvä
muisto on synnytetty (pari kolme vuotiaan muistiin jäävät ensimmäiset tarkat muistot). Piipaa-auton vierailun jälkeen Pikkusankarin mieliala oli
monta päivää jännityksen, uteliaisuuden ja hämmenyksen sekoitustilassa – hän
tärisi innostuksesta, kun kertoi, kuinka piipaa-auto tuli häntä katsomaan.  Pikkusankari
kun on suuri ambulanssi-fani.

Saatat tykätä myös näistä artikkeleista

2 comments

  1. Huh, teidän osallenne on kyllä tullut niin kohtuuttomasti kaikkea huolta ja murhetta. Onneksi Pikkusankari itse sai revittyä tilanteesta jotain positiivista. Hurjasti, hurjasti voimia jälleen kerran teille toivoo <3 EO

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.