Tästä tunnistat refluksivanhemman

Jos kutsu käy kahville, lounaalle
tai johonkin muuhun sosiaaliseen syömistapahtumaan, refluksivanhempi saattaa suurella
todennäköisyydellä kieltäytyä. Hän ei luultavasti kieltäydy sen takia, että
seura on huonoa, vaan hän kieltäytyy luultavimmin siksi, että yhteiset
herkutteluhetket ovat tus-kaa. Jos refluksivanhempi on itse tiukalla
imetysdieetillä, hän ei halua taas yhtä mielensä pahoittavaa tapahtumaa
muistiinsa. Häntä ei liiemmin kiinnosta syödä maissinaksua samassa pöydässä,
missä syödään banoffee- torttua. Ja vaikka ei imettäisikään, jos lapsi on itse-syömis-iässä, harmi on
samaa suuruusluokkaa (jos kahvitteluhetkeä ei saa aikataulutettua
päiväuniajalle). On meinaan todella mukavaa kertoa pienelle kolmetoista kertaa yhden
kahvittelun aikana, miksi hän ei saa samaa herkkua kuin vastapäätuolin taapero,
hallita kitisevää sylissä heiluvaa lasta koko ajan samalla, kun itse yrittää
nautiskellen mutustella (kuukausien jälkeen sallittua) namia ja käydä pesemässä lapsen käsiä
minuutin välein, koska hän kuitenkin pääsee estoyrityksistä huolimatta upottamaan sormensa vastaleivottuun pullaan.
Kun refluksivanhempi kysyy
tuttavaltaan kuulumisia, ja saa vastaukseksi vain vauvan kuulumisia, hän ei jää
jankuttamaan ”mutta kerro, mitä SULLE kuuluu?”. Refluksivanhempi ymmärtää
täysin, jos vanhemman päässä ei pyöri kuin vauvan voinnin ala- ja ylämäet.
Tällöin kysyjän ei ole mitään järkeä edes yrittää puristaa pakollista vastausta
jostain ihmeellisistä omista kuulumisista,
jos ne nyt vaan sattuvat olemaan tässä elämänvaiheessa tismalleen samat kuin
vauvan kuulumiset.
Kaverilla kylässä ollessaan, kun
aina niin hyväntuulisen ja hymyilevän vauvan vanhempi kertoo, kuinka vauva
itkee useimmat päivät lähes taukoamatta ja kuinka unet ovat pääsääntöisesti
cooperin testin pituisia, refluksivanhempi ei epäile vauvan vanhemman sanomisia.
Hän tietää, mitä vieraskoreus on. Ja hän tietää, miten vihreä tuliaispehmopupu
ja taukoamatta tekstiä suoltava vieras voivat vaikuttaa vauvan metelitasoon.
Erityisesti hän ymmärtää sen, että vanhemmat tuskin koskaan valehtelisivat
vauvan voinnista kertoessaan. Refluksivanhemmalta et kuule vähätteleviä
kommentteja. Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että kaikilla kyläilykerroilla kaverin
vauva on nukkunut kolmen tunnin päikkärit ja jokellellut kiltisti nallemobileilleen
koko sen ajan, kun äidit nauttivat berliininmunkkinsa santsisumppien kera. Huono
(hyvä) tsäkä on refluksivanhemmallekin tuttu juttu.
Kaupassa, jalkakäytävällä ja ihan
kaikkialla niitä tapauksia voi kohdata. Lapsi huutaa, repii, potkii, riuhtoo,
äksyilee, puree, heittäytyy maahan kuudennen kerran, piiloutuu, karkaa, heittelee
kaikkea eteensä sattuvia esineitä ja syöksyy vaarallisiin paikkoihin. Uhmaa,
ehkä. Kasvatusongelmia, ehkä. Käyttäytymishäiriöitä, ehkä. Refluksivanhemmalla
on tällaisen tapauksen nähdessään mielessä myös se neljäs vaihtoehto: fyysisiä
kipuja, joiden tuottamaa pahaa oloa lapsi purkaa kyseisiin, vanhempia kovasti
ilostuttaviin toimiin. Ehkä näin on, ehkä ei. Ja todennäköisesti taustalla on
jotain kolmesta muustakin syystä. Mutta refluksivanhempi ei tuomitse tietämättä.
Refluksivanhempi on varannut
syntymättömälle lapselleen ajan tutulta allergologilta parin viikon päähän
lasketusta ajasta. Tämän jutun kuullessaan ei kannata nauraa; se ei ole
vitsi. Ja ihan vaan siksi, että refluksilapsen sisarus on 70 prosentin
mahdollisuudella myös refluksitautinen.
Kuullessaan hölmöjä yleistyksiä, kaikkipäteviä
neuvoja, lapsen voinnin vähättelyä tai piilotettuja piikkejä, refluksivanhempi
saattaa kaataa tuplamitalla takaisin. Hänestä on kuoriutunut todellinen
leijonaemo. Niin sadat kerrat hän on joutunut puolustelemaan, hakemaan
oikeutusta ja selittelemään, että enää hän ei jaksa edes yrittää ymmärtää
tietynlaisia kommentteja ja olla vain hiljaa. Joskus refluksivanhempi itsekin
pelästyy omaa hyökkäävyyttään ja lapsenpuolustamisviettinsä voimakkuutta.
Refluksivanhempi on erityisen
kiinnostunut joskus hyvinkin omaperäisen kuuloisista aiheista. Hän saattaa
huomaamattaan analysoida pitkäänkin sitä, minkälaista eroa on lapsen
oksennuksen ja kakan koostumuksessa ja ulostulon nopeudessa silloin, kun lapsi
on syönyt porkkanaa, luumua tai bataattia. Refluksivanhempi puhuu millin tarkkuudella lapsen
ruokamääristä, vouhottaa sileyden asteesta ja vertailee tosissaan pakastamista
ja keittämistä allergeenien hävittämisen tehokkuuden näkökulmasta.

Saatat tykätä myös näistä artikkeleista

8 comments

  1. Mitenköhän moneen postaukseen mun on pitänyt jo kommentoida!? En ole vain saanut aikaseksi. Mutta lukenut olen ja ymmärtänyt kaiken.

    Meillä mennään mielenkiintoista vaihetta. Neljä viikkoa sitten aloitettu varovaiset maitokokeilut pikku-neidillä ja kolme viikkoa sitten taas tajuttu ensimmäiset refluksioireet. Pieni ensiapu ei nyt auttanut tällä kertaa, vaan viikko sitten homma vähän niin kuin levisi käsiin. Uusia lääkeitä saatu (ja maito tietysti jätetty pois), kun vanhat ei tehoa…mitähän tästä taas seuraa…

    1. Olenkin usein miettinyt, että miten teillä voidaan! Kiva, että jaksoit tulla kertomaan.

      Eipä ollut kuvitelmaa neidin maitoallergia siis… Voi harmi, että hän joutui näin voimakkaasti sen nyt kokeilemaan 🙁 Toivon, että lääke pianpianpian auttaisi ja teidän elämä ainakin tuon suhteen tasoittuisi <3 Joko muuten itse voit paremmin…?

    2. Nyt alkaa kaava pikku hiljaa aukeamaan, maito aloitti ensimmäiset lievät refluksioireet. Todennäköisesti koivun siitepölyn ilmaantuminen ja omenan nauttiminen (ei ole aiheuttanut mitään oireita ennen) samaan aikaan saivat ryöpsähdyksen aikaan. Kyseessä olisi kaiketi ristiallergia! Onpa aikamoista salatiedettä! Ja omenaa ollaan syöty ihan järjettömät määrät eri muodoissa, meillä kun on 25 omenapuuta! Nyt omena aiheuttaa allergisen reaktion myötä myös refluksin pahenemisen ja esim. kuumeilun.

      Kiitos kysymästä, voin itsekin jo paremmin:)

    3. Oho, koukeroista on, mutta onneksi pääsitte jäljille! Parempia vointeja neidille <3 ja ihanaa kuulla, että itsekin voit jo paremmin!

  2. Hyvä kirjoitus, taas kerran.

    Tosta leijonaemo-jutusta tuli ihan off topic juttu mieleen. Oltiin viime viikolla reissussa, sisältyi kaksi lentomatkaa. Suomen päässä ei ollut mitään ongelmia viedä allergisen lapsen nestemäisiä lääkkeitä ja riisimaitoa (joka on ainoa sopiva neste hälle), mutta Lontoossa sanoivat heti kättelyssä maitotonkan (sitä saa vain 0,75l pakkauksessa) nähtyään että ei muuten onnistu, koska se ei oo "baby milk". Se olo, kun kuulin ne sanat, tuntui, että sydän pysähtyy ja maa karkaa jalkojen alta, fyysinen paha olo valtas mut ja tuntu et oksennus tulee. Järkyttävä leijonaemofiilis nousi ja oikein rähisten selitin sille virkailijalle, et miks me ei voida toimia hänen ohjeidensa mukaan ja ostaa vauvalle turvatrkastuksen jälkeen "something to drink". Kiesus. Vähän nyt kyllä hävettää jälkikäteen se purkaus, työtäänhän se vaan teki. Ja loppujen lopuks kaikki meni hyvi ja saatiin neuvottelun jälkeen maitoa vietyä pikkupurkeissa joita oltiin todistetusti maistettu.

    Ja hittovie, olishan se nyt jotenkin pärjännyt 6h ilman maitoa, mut se jatkuva huoli ja murhe, mikä lapsesta ja sen kasvusta ja hyvinvoinnista on, se on jotain sanoinkuvaamatonta, mitä en ennen osannut kuvitellakaan.

    Kaikkeni teen puolustaakseni lastani, ja että hällä olis mahd hyvä olla. Räyh! 🙂

    Hyvää yötä!

    Linda

    1. No kyllä tuollainen olisi minullakin kihahduttanut adrenaliinit kehiin, vaikka näin jälkikäteen ajatellen järjellä kai se kuusi tuntia on ihan pärjättävä aika ilman juotavaa. Mutta silti. Leijonaemokäyttäytyminen on niin iskostunut tuonne selkärankaan, että sieltä se tulee, tilanteessa kuin tilanteessa! Eikä se huono juttu loppu pelissä kai ole ollenkaan 🙂

  3. Meillä ei puhuta ruoan määristä milleissä -ehei- :o) Vaan mm. teelusikallisissa, jääkuutioissa ja pikkupalasissa. Kun hermot menee (mitään uutta ei meinaa löytyä), niin kerrasta vaan koko lautasellinen. HEHEHEHEE! <-hysteeristä naurua?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.