Miehen matkatyö – parisuhteen pelastus, tuho vai jotakin muuta?

parisuhde

Jatketaanpa miehen matkatyöstä juttelemista, sillä kysymyksiä siitä koskien saan paljon. Tällä kertaa höpöttelen teille vähän parisuhteesta ja matkatyöstä. Mikä on muuttunut? Mikä on ennallaan? Millaisia vaikutuksia matkatyö itsessään luo parisuhteelle?

He, jotka juuri ovat aloittelevia lapsellisia matkatyöleskiä, voivat sulkea seuraavan lauseen ajaksi silmänsä. (Tai sitten lukea sen ja saada tietää, mitä todellisuus saattaa olla…) Yleisesti ottaen matkatyö on ollut meidän parisuhteelle huono juttu, siis jos vertaa siihen, että toinen vaihtoehto olisi, että miehen työ olisi ei-matkatyötä. Juuri nyt, kun matkatyötä on takana 7 kuukautta, voin rehellisesti sanoa, että ei se ole ollut koko ajan kivaa ja ihanaa parisuhteen osalta, kun toinen on melkein joka toisen viikon ulkomailla (ja välillä matkat ovat yli viikon tai on pari viikkoa putkeen matkoja muutaman päivän tauolla).

Meillä on ollut ennen matkatyötäkin tosi vähän kaksinaikaa, joten luonnollisesti se on nyt vieläkin vähäisempää. Meillä lapset ovat melko vähäunisia, joten iltaisin meillä ei ole kovinkaan paljon kaksinaikaa. Ja ne kerrat, kun olemme kuopuksen aikana (puolitoistavuotias) olleet kaksin kodin ulkopuolella, ovat laskettavissa yhden käden sormin. Ja tietenkin nyt, kun matkatyö on kuvioissa, niin nekin vähäiset kahdenkeskiset ilta-ajat puolittuvat. Kodin ulkopuolista kahdenkeskistä aikaa ei tule järjestettyä, ellei ole oikeasti, siis ihan oikeasti joku syy, miksi on pakko lähteä kaksin ja pakko löytää lastenhoito kaikille kolmelle lapselle. Ne muutamat kerrat, kun olemme kahden olleet jossakin kuopuksen aikana, ovat olleet suurin kaikki ravintola- ja kylpylälahjakorttien käyttö viimeisenä mahdollisena päivänä plus lapsettomat juhlat… 😀

Okei, mutta parisuhteeseen matkatyön aikana. Vielä ei pitkäaikaista vaikutusta voi tietää, mutta ongelmia on ollut havaittavissa, joihin täytyykin heti tarttua, jotta ne eivät suurene (jos ne ovat sellaisia, joihin voi puuttua). Listaan tähän nyt viisi vaikeutta minun persektiivistä katsottuna.

  1. Kun on rankka päivä lasten kanssa, ei olekaan sitä toista, jolle sanoa, että hoidetaanko tämä yhdessä. Ei ole ketään, jota odottaa kotiin saman päivän aikana keventämään taakkaa.
  2. Kotityöt saattavat tuntua epäreiluilta. Kun kotonaoleva hoitaa poissaolevan työpäivän ajan lapsia ja kotia, niin sen jaksaa kyllä, mutta sitten, kun toinen ei olekaan viikkoon tulossa kotiin, niin vääjäämättäkin kaikki kotityöt kasaantuvat sille, joka on kotona. Ja varsinkin silloin, jos on itse tosi väsynyt, niin epäreiluus saattaa tulla mieleen yömyöhään tiskejä ja pyykkejä hoitaessa. Toisen kun hotellissa ollessaan ei tarvitse kotitöitä murehtia ja ruokailukin hoidetaan ravintolassa valmiissa pöydässä työkavereiden kanssa mukavasti.
  3. Lapset kiukuttelevat ja uhmaavat sille kotonaolevalle. Minä kärsin siitä myös siis lasten kautta, että mies on pois kotoa. Se ei tee ehkä parisuhteelle niin hyvää, kun tuntuu, että miehen takia nyt lapsetkin ovat minulle vaikeampia.
  4. Jos ei ole koskaan pitänyt toista itsestäänselvyytenä ja jos on aina arvostanut toista, niin se toisen poissaolo ei tee mitään “Wau, enpä ole ikinä tajunnut arvoasi ennen kuin lähdit”-efektiä, koska se arvostus on aina ollut jo läsnä. Meillä ei siis olla mitenkään “syvennytty” tms. tämän matkatyön kautta. Pikemminkin kaipaus on vain saanut surullisempia muotoja.
  5. Jos on rankempi elämäntilanne muutenkin juuri sillä hetkellä (muita kuin parisuhteeseen liittyviä murheita, huolia), niin silloin myös kotonaoleva puolisko tarvitsee enemmän palautumista. Palautuminen on kytköksissä omaan hyvinvointiin ja oma hyvinvointi parisuhteen hyvinvointiin. Tätä kautta tulee tämä vaikutus: Jos matkatyössä olevalla puoliskolla ei ole mahdollisuutta antaa palauttavaa aikaa (minulle erityisesti nukkuminen)/jakaa kotitöitä kotonaolevan kanssa, voi olla, että kotonaoleva ei voi niin hyvin, mikä vaikuttaa myös siihen, miten sitä parisuhdetta jaksaa hoitaa, miten herkillä ollaan toisen poissaolon suhteen jne. Näin on valmis negatiivinen itseään kiertävä kehä valmis…

parisuhde

Tällaisia asioita tuli nyt päällimmäisenä mieleen. Pystyttekö te matkamiesten puolisot samaistumaan vai tuleeko teillä aivan eri asiat mieleen? Ja te, joilla miehet eivät ole matkatöissä, niin kuulostaako tällainen elämä houkuttelevalta…? 😀

Niin, jokaisessa asiassa on puolensa ja puolensa. Rehellisenä blogina ja vertaistuen väylänä halusin jakaa nämäkin puolet tästä asiasta, vaikka onhan matkatyössä myös hyviä puolia. (Mutta oikeasti, meidän parisuhteen kannalta en keksiä tällä hetkellä montaakaan, tai yhtään…)

Viimeiseksi tahdon nostaa esille asian, jota olen miettinyt: vaikka minulle tarjottaisiin osapuolten vaihtoa miehen kanssa, niin en tahtoisi. Minun sydämeni sanoo, että yli viikonkin pituiset erot lapsista olisivat aivan liikaa minulle. Kaiken tämän härdellin keskellä nautin kovasti lasten kanssa olosta kotona. Halusin tämän kertoa, silä tämäkään asia kun ei ole mustavalkoinen.

// Emmi

Reissutyöläisen vinkit huippuvireen ylläpitoon myös pitkillä ulkomaanmatkoilla

matkustaminen

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Vaikka matkustelu onkin useimmiten kivaa, liittyy siihen silti omat haasteensa. Toisille matkalle lähtö voi olla hyvinkin stressaavaa. Ehkä suurin haaste oli sitten kyse työ- tai lomamatkasta on aikaerorasitus, eli jetlag. Jaan teille seuraavaksi reissutyöläisen vinkit huippuvireen ylläpitoon myös pitkillä ulkomaanmatkoilla.

Minimoi stressi

Minimoi stressi – Helpommin sanottu kuin tehty. Hyvä valmistautuminen ennakkoon helpottaa elämää vieraassa maassa huomattavasti. Itse tykkään todella paljon käyttää Google mapsiä reittien suunnitteluun. Sieltä löydät julkisen liikenteen aikataulut, navigointipalvelun ja voit tarkastaa lähialueesi palvelutarjonnan. Jos pelkäät suuria datasiirtomaksuja, voit aina mennä johonkin julkiseen tilaan tai kahvilaan, joista useimmiten löytyy free wifi ja voit ladata offline-kartan valmiiksi, jota voit käyttää ilman nettiyhteyttä.

Maailmalla on edelleen monia paikkoja, joissa hyväksytään vain käteinen. Varaudu siis pitämään aina paikallista valuuttaa mukanasi ainakin parin päivän tarpeen verran.

matkustaminen

Yksi stressin vähentämiseen liittyvä täsmävinkki on adaptogeenit, kuten rhodiola tai aswhagandha. Itselläni nämä ovat mukana matkoilla, sillä ne tukevat kehon kykyä sietää stressiä paremmin. Ilmainen ja tehokkain ase stressihormoni kortisolin laskuun on oksitosiini, eli ns. läheisyyshormoni. Keho tuottaa sitä itse, kun olemme toistemme lähellä. Jos olet matkalla yksin, etkä pääse halaamaan puolisoasi, perhettäsi, ystävääsi, lemmikkiäsi tms., toimii oksitosiinin lisääjänä myös vaikkapa rentouttava hieronta.

Bonus: pidän itse mukana aina survival kit:iä, jossa on c-vitamiinijauhetta, aktiivihiiltä ja ruoansulatusentsyymejä. Mega-annos C:tä buustaa kehon vastustuskykyä, jos tunnet kaktuksen piikkejä kurkussasi. Aktiivihiili nappaa vatsatautipöpöt välittömästi kiinni ja selviät todennäköisesti paljon vähemmällä vaivalla ruokamyrkytyksistä. Entsyymeillä varmistat, että (liian) myöhään syöty raskas ateria ei pidä sinua hereillä puolta yötä.

Pidä huolta ihosi kunnosta

Pidä huolta ihosi kunnosta – Iho on meidän uloin suojakerroksemme, josta kannattaa pitää hyvää huolta välttyäkseen monilta ikäviltä asioilta. Huolehdi, että ihosi on ehjä, sillä muuten on vaara, että nappaat jonkun ikävän veriteitse tarttuvan tuliaisen matkaltasi.

Jos vietät aikaa auringossa, mutta et halua myrkyttää itseäsi aurinkorasvoilla, voit tehostaa kehosi kykyä sietää uv-säteilyä syömällä suuria annoksia beetakarotenoideja jo hieman ennen sekä koko matkan ajan. Tehokkain on astaksantiini.

matkustaminen

Voit myös valmistaa aurinkorasvan itse sekoittamalla kookosöljyä ja kaakaovoita. Jos tarvitset tehokasta suojaa, niin lisää sekoitukseen vielä sinkkijauhetta.

Lisätärppi: Tiesitkö, että jos käytät aurinkolaseja, jotka blokkaavat uv-säteilyn silmiltä, ei kehoon tule silmien kautta informaatiota, että aurinko paistaa. Tällöin iho ei osaa myöskään itse suojautua uv-säteilyltä. Harkitse siis kahdesti, että haluatko/tarvitsetko aurinkolasejasi muulloin kuin autonratissa aurinkoisina päivinä.

Selätä aikaerorasitus

Ihmisillä on sisäinen kello, joka on siinä rytmissä, mitä normaalisti elät (jos elät suhteellisen säännöllistä elämää). Jos lennät monen aikavyöhykkeen yli, ei sisäinen kellosi välttämättä seuraa ihan niin nopeasti perässä ja joudut kärsimään tästä aikaerosta. Onneksi on kikkoja, joilla voit synkronoida sisäisen kellosi nopeammin uuteen aikaan.

Maadoita itsesi mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman pitkäksi aikaa, kun olet saapunut määränpäähäsi. Ota siis kengät ja sukat pois ja tallustele paljain jaloin nurmikolla tai rantahiekalla. Vielä parempi on, jos menet lillumaan meriveteen. Kehosi saa maakosketuksen kautta informaatiota olinpaikastaan ja oikeasta aikavyöhykkeestä.

matkustaminen

Tue melatoniiniaineenvaihduntaasi. Jos et halua ottaa melatoniinia purkista, niin on olemassa myös muita keinoja. Oleskele aamu-/keskipäivän aikaan ulkona niin, että silmäsi saavat auringonvaloa. Valo viestittää aivoille, että on päivä. Valo on myös paras sirkadiaanisen rytmisi tahdistaja. Sitten kun tulee ilta ja hämärä, pyri välttämään kaikkea voimakasta valoa, jotta silmät viestittävät aivoille, että on ilta.

Täsmäniksit: True-biohakkerit käyttävät tietenkin sinivaloa blokkaavia laseja iltaisin. Jos tämä ei ole juttusi, niin minimoi ainakin kaikki sinisen valon lähteet, siis ruudut. Säädä näytön värispektriä mahdollisimman punaiseksi joko manuaalisesti tai käytä tätä varten sovelluksia, kuten f.lux.

matkustaminen

Huolehdi myös, että elimistölläsi on riittävästi melatoniinin rakennuspalikoita. Tärkein näistä on aminohappo tryptofaani. Paras tryptofaanini lähde on kurpitsansiemet tai niistä tehty jauho. Tryptofaanista muodostuu kehossa serotoniinia ja serotoniinista edelleen melatoniinia. Mutta viimeisin konversio tapahtuu vain, jos on riittävän pimeää. Mutustele siis matkallasi iltaisin kynttilän valossa kurpitsansiemeniä ja nuku levollisesti 😉

//Ramon

Oma aika – mikä se on?

Luin Isivuosi-blogin kirjoituksen omasta ajasta. (Kirjoituksen näet täältä: KLIK!) Kun luin tekstiä, nyökyttelin monessa kohdassa. Olen samaa mieltä, ihan just noin, aivan, mietin lukiessani. Samoilla linjoilla siis ollaan. Ennen en juuri olekaan kyseistä blogia lukenut enkä blogin kirjoittajasta tiedä mitään, mutta kyseinen kirjoitus oli ajatuksia herättävä.

Miten tekstejäni on tulkittu

Ja itse asiassa nostin asian omaankin blogiin senkin takia, kun minua on monesti arvosteltu siitä, kun olen kehottanut muutamia kertoja blogissa vanhempia pysähtymään arkeen, nauttimaan omista muksuista ja miettimään kahdesti, onko tuntikaudet viikossa omaa aikaa niin tarpeellisia, vai vaan esimerkiksi tottumus tai tapa tai “sitähän kuuluu olla x-määrä”-olettamus. Olen sitä mieltä, että aina kannattaa haastaa omaa arkea, ja minä olen halunnut blogissani haastaa vanhempia katsomaan arkea eri tavalla. Niin, että ne pienet kauniit välähdykset jäisivät mieleen. Niin, että lapset olisivat onnellisia siitä, että vanhemmilla on oikeasti aikaa olla yhdessä, tehdä rauhassa niitä juttuja, joita lapsi tahtoo yhdessä tehtävän.

Olen teksteissäni omaan suoraan rehelliseen tapaani ilmaissut asiat ja olen saanut kuulla olevani mielestäni parempi vanhempi kuin muut. Olen myös kuullut, että ehkä minulla ei ole kokemusta haastavasta arjesta, jos niin puhun siitä, että omaa aikaa voisi tarkastella toisella tavalla. Tiedän, että on erilaisia näkökantoja ja omaan blogiin tuon tietenkin vain oman näkökantani. En missään nimessä koe, että olisin parempi vanhempi kuin muut enkä myöskään koe, että arkeni olisi helppoa. Toki, meillä ei ole kahtatoista lasta eikä esimerkiksi kukaan lapsista kehitysvammainen, mutta meillä on kolme villiä poikaa, jotka nukkuvat vähän ja vaativat arjessa paljon. Meillä on koettu todella vaikeita käytösongelmia, valvottu vuosikausia ilman muutaman tunnin yhtenäistä unipätkää ja meillä on hoidettu vaikeasti refluksisia, allergisia ja astmaisia lapsia.

Yhtä lailla kun kaikki lapset ovat erilaisia, niin vanhemmat ovat erilaisia ja myös se, miten eri vanhemmat kokevat samantyylisen arjen, on erilaista. Toiset jaksavat enemmän ja toiset vähemmän, vaikka objektiivisesti arvioiden arki olisi samanlaista. Ja edelleen, vaikka tämän näkökannan ottaa huomioon, niin haluan edelleen kehottaa jokaista vanhempaa pohtimaan, tuleeko kallisarvoinen aika käytetyksi juuri sillä tavalla, että se toisi arkeen harmonian ja perheeseen toimivan dynamiikan. Ja entä tuleeko kenties joku asia harmittamaan vuosikymmenten päästä?

Ristiriitainen oma aika

Ja se oma aika, mitä se siis on? En ole varma, miten oma aika määritetään. Onko oma siis sitä aikaa, kun ei olla töissä? Mutta ollaan lasten kanssa? Entäs ne, jotka ovat kotona lasten kanssa kotihoidontuella, onko ilta omaa aikaa, vaikka lapset ovatkin siinä kotona silloin? Onko oma aika sellaista aikaa, jolloin voi tehdä “mitä tahtoo”? Mutta eikö lastenkin kanssa voi (ainakin silloin tällöin ja useimminkin) voi tehdä niitä juttuja, joita vanhempi tahtoo? Onko oma aika sellaista aikaa, jolloin ollaan yksin? Onko oma aika sellaista aikaa, jolloin kahvitellaan ystävien kanssa? Voiko siivoaminen olla omaa aikaa? Vai onko oma aika sellaista, jolloin ei olla töissä eikä vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestä, tekipä sitä mitä tahansa?

Kuinka paljon minulla on omaa aikaa?

Näitä pohdintoja kun mietin, niin esimerkiksi se, kuinka paljon minulla on omaa aikaa ja kuinka paljon sitä tarvitsen, muuttuu paljonkin. Ehkä yhteinen keskustelu omasta ajasta voisi olla selkeämpää, jos ensin kaikilla olisi sama näkemys omasta ajasta.

Minun näkemykseni omasta ajasta on se, että haluan ehdottomasti viettää kaiken mahdollisen ajan lasteni kanssa. Eli tällä kriteerillä sanoen, en tarvitse omaa aikaa ollenkaan. Mutta se, että tahdon myös tehdä työjuttuja ja käydä paikoissa, joihin ei saa ottaa lasta mukaan, lieventää tätä lausetta.

Kaikkiin työjuttuihin ei voi ottaa lapsia mukaan eikä kaikkiin tapahtumiin raahata kolmea tai edes yhtä lasta. Näin ollen mahdollisuus olla koko ajan lasten kanssa rapisee siihen paikkaan. Ja tämähän on vapaaehtoinen päätös minulta. Siinä mielessä siis vietän omaa aikaa aina, kun lapsia ei siihen omaan aikaan saa mukaan. Haluan mennä ystävien lapsettomille kuusikymppisille ja mielenkiintoisiin lapsettomiin pressitilaisuuksiin. Haluan opiskella, ja opiskelupäivät nyt vaan ovat lapsettomia. Haluan tehdä sisällöntuotantoa sivutyökseni, ja sitä ei voi tehdä yksivuotiasta samalla silmälläpitäen. Jos ystäväni kutsuu minut kaksin kahville, niin tahdon ehdottomasti mennä. Näillä kriteereillä siis tahdon viettää omaa aikaa aina, kun siihen tulee tällaisia “spesiaali”tilaisuuksia (tai töitä).

Ja nyt kun näitä luettelee, niin tuntuu, että tällaista omaa aikaa on paljonkin! Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, että saattaa mennä yli viikkokin niin, että en todellakaan tee muuta kuin herään klo 06 ekan lapsen kanssa ja menen nukkumaan klo 22 vikan lapsen kanssa ja olen koko ajan yksin vastuussa lapsista ja kodista yli viikon putkeen. Sitten seuraavalla viikolla saattaa olla viikko, jolloin mies tekee etätöitä kotoa ja minulla on opiskelua kolmena päivänä viikossa, mikä kai luetaan omaksi ajaksi (jos luetaan) ja tähän päälle muutama työjuttu?

En kaipaa pois lasten luota

Sekavaa pohdintaahan tämä on, sillä samalla, kun kirjoitin omasta ajasta, en edes ole varma, mitä siitä mietin. En kuitenkaan millään tavalla “kaipaa pois lasten luota”. Nämä tilaisuudet, joihin en ota lapsia mukaan, tulevat omalla painollaan ja jos saan ne onnistumaan lastenhoidollisesti, niin niihin mieluusti menen (ja sovitut työt mieluusti teen). Vietän siis lasten kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista, enkä ikinä koskaan ole sitä katunut. Luulen, että tilanne olisi toisin päin, jos olisi viettänyt enemmän “muuten vain” -omaa aikaa.

Tottakai olisi ihanaa esimerkiksi lukea enemmän omia kirjoja ja viettää aikaa miehen kanssa enemmän, mutta elämä on valintoja ja lapset ovat minun ykkösvalintani tällä hetkellä. Ja se tuntuu oikealta. Jos joskus saan hetken kirjan lukemiselle tai miehen kanssa rauhalliselle juttelutuokiolle, olen kiitollinen, mutta en koe, että minulla välttämättä olisi oikeus vaatia sellaista säännöllisesti. Erittäin kiitollinen olen myös siitä, jos joku ystävä huomaa väsymyksen ja tarjoaa pientä päikkärihetkeä – yleensä en kieltäydy tällaisesta, sillä tiedän, että nukkuminen, jos mikä, antaa arkeen voimia!

Ehkäpä myös kolmen lapsen vanhemmuus on rohkaissut minua ottamaan lapset mukaan kaikkialle, mihin se vain on mahdollista. Lapsia voi ottaa yllättäviinkin harrastuksiin ja kulttuuririentoihin mukaan, jos vain itse niin tahtoo. Sehän se vasta on mielestäni mielekästä kasvatusta: lapset oppivat samalla sinulle tärkeistä asioista paljon ja tutustuvat sinulle tärkeisiin ihmisiin. Ja samalla kääntäen: silloin, kun on pakostakin lapsettomia menoja, niin kannattaa yrittää nauttia niistä täysin. Sillä aikaa lapset saavat nauttia jonkun heille tärkeän ihmisen seurasta ja sekin on ihana asia.

Noniin, mutta nyt on teidän vuoronne. Miten te koette oman ajan? Kuinka usein sitä tarvitsette? Vai tarvitsetteko ollenkaan?

Kiitos Isivuosi inspiraatiosta tekstiini!

// Emmi

Kermainen vihersmoothie vihreän teen twistillä!

vihersmoothie

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Jos sinusta tuntuu, että vihersmoothiet ovat liian “raikkaita”, “kirpeitä” tai “tujakoita” sinun makuusi, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä smoothieta! Tämä smoothie on täyteläinen, kermainen, suussasulava ja lempeä. Aivan ihana yhdistelmä vihersmoothieta ja “perussmoothieta”.

Vihersmoothie vihreän teen twistillä 

1 iso banaani

1 pieni avocado

2dl pakastevadelmia

1rkl cashewtahnaa

1tl matcha-jauhetta

1tl tulsi-jauhetta

2dl vettä

Kiehauta vesi ja anna sen jäähtyä noin 80 asteiseksi. Sekoita mukissa matcha-jauhe ja tulsi-jauhe kuumaan veteen. Laita tämän jälkeen muut ainekset blenderiin ja viimeisenä blendaa joukkoon matcha-tee. Nauti!

vihersmoothie

Jos kokeilet tätä reseptiä, niin tule kommentoimaan, mitä tykkäsit  🙂

Viisi vuotta sitten isäni hautajaisissa

Viisi vuotta sitten isäni hautajaisissa imetin parin viikon ikäistä lastani. Tuo hetki on yksi vaikuttavimmista hetkistä elämässäni. Ilma, jota kirkossa hengitin oli niin paksua, että meinasin tukehtua siihen. Läsnä olivat voimakkaampana kuin koskaan kaksi vastakkaista, mutta toisaalta toisiaan täydentävää voimaa: elämä ja kuolema. Isäni makasi kalman kalpeana arkussa ja pieni viaton vauvani ruokaili rinnoillani kirkon penkillä. Olin shokissa, järkyttynyt, hormonien vallassa. Uupunut, sekaisin, iloinen ja surullinen. Jos joskus, niin tuolloin koin elämän vahvasti.

Tuohon hetkeen pääsin hyppäämään uudestaan Nykymutsin Imetyskirjan kuvauksissa, jossa pääsin imettämään kuopustani samaisessa kappelissa samaisilla penkeillä, jossa keskimmäistäni viisi vuotta sitten olin imettänyt. Kokemus oli hurja, voimaannuttava ja hyvä. Tuo imetyskuva löytyy Nykymutsin Imetyskirjan loppuosasta. (Kirjan kuva on allaoleva ja se on Laura Talvitien ottama.)

Nykymutsin imetyskirja

Imetyskirja sinällään on minulle mielenkiintoista luettavaa, sillä olenhan minä imettänyt viimeisen kahdeksan vuoden aikana noin viisi vuotta! Imetyskirja on koostettu jokaiselle imettäjälle tai imetyksestä kiinnostuneelle sopivaksi.

Kirja ei ole pelkkää faktaa toisen perään, vaan siinä on näkyvästi esillä erilaisten naisten kokemukset imettämisestä. Kirja ei painosta ketään imettämään eikä arvota eri valintoja imetyksen suhteen. Kirja tahtoo, että jokainen voisi tehdä itselleen sopivia valintoja imetyksen suhteen, niin, että yhteiskunta tai muukaan ulkopuolinen taho ei vaikuttaisi negatiivisesti imetykseen. Kirja esittelee kauniisti ja hauskasti, millaisia erilaisia tapoja on suhtautua imetykseen ja miten eri tavalla naiset imetyksen kokevat – kaikkien tapojen ollessa samanarvoisia! Se, mikä minua erityisesti lämmittää, on se, että kirja tahtoo tehdä imetyksestä julkista. Ei siis niin, että kirja kannustaisi kaikkia julki-imettämään, mutta niin, että ne, ketkä valitsevat julki-imettämisen, kokisivat asian luonnollisena ja positiivisena asiana.

Kirjasta saa kivasti henkilökohtaisen, sillä kirjaan voi täyttää omia tietoja. Tykkään kirjan visuaalisesta ilmeestä – sitä on selkeästi mietitty ja hiottu tarkkaan! Kirja on, niin kuin kirjan nimikin sen jo kertoo, moderni opus! Voin suositella tosi lämmöllä tätä kirjaa kaikille, joita aihe vähänkään liippaa! Tämä voisi olla myös upea vauvajuhlien lahja tai tuliainen vaikka synnärille tai vastasyntyneen kotiin!

// Emmi

P.S. Lisää kirjasta voit lukea täältä: KLIK!